Seksibloggaamisen varjopuolet, tai: Japanilaisia tyttöjä ja isoja peniksiä

Ladataan...
No Sex and the City

“Hei, tota... Mun pitää kysyä sulta jotain”, aloitti Hyvä Mies™ ja näytti kerrassaan vaivautuneelta. Kiemurtelikin vähän. Minä kohotin kulmakarvojani kahvikuppini takaa.

“Mä olin sun tietokoneella lukemassa uutisia, ja näin sun viimeisten ladattujen tiedostojen listan. Ja siellä oli “japanese girls on big penises”... Pitäiskö sun kertoa mulle jotakin?”

Minä ja Hyvä Mies™ olemme aina puhuneet seksistä ja mieltymyksistämme varsin avoimesti. Ilmeisesti tämä nyt luulikin, että minulla on jonkinlainen salattu japanilaistyttöfetissi. Ja jos komerostani löytyy sellainen luuranko, saattaisi sieltä löytyä mitä tahansa muutakin. O-ou, tykkääköhän se lonkeropornostakin...! Suorastaan näin miten erilaiset kauhukuvat juoksivat miehen mielessä.

Todellisuudessahan kyse oli japanilaisesta hedelmällisyysjuhlasta kertovasta tekstistäni, ja kuvasta jonka olin kommentteihin liitettäväksi ladannut. Mutta myönnetään – kontekstista irrotettuna tiedoston nimi saattaa hieman hämmentää.

Onneksi Hyvä Mies™ tietää blogistani, joten minun ei tarvinnut kuin sanoa, että blogia vartenhan se.

“Ai, blogia.” Miehen huolesta korviin kohonneet hartiat laskeutuivat näkyvästi tämän päästäessä syvän helpotuksen huokauksen.

Minä jäin juomaan kahviani ja miettimään, että niin, pitäisiköhän tyhjentää sivuhistoria. Ja se ladattujen tiedostojen lista, senkin voisi varmaan siivota. Kumppani kun kyllä ymmärtää, vaan entäpä muut? Mitä jos äitini tulee käymään, ja kurkkaa tietokoneelta vaikkapa säätiedotusta? Saattaisi mamiparalla mennä vieraskahvit ja pullapitkokin väärään kurkkuun, mikäli tämä törmäisi esikoisensa tietokoneella japanilaisiin tyttöihin isoilla peniksillä.

 

Onko blogisi koskaan saattanut sinua hankalaan tilanteseen? Onko bloggaamisesta ollut haittaa?

 

Kuva: 123rf.com

Share
Ladataan...

Kommentit

pahatapa (Ei varmistettu)

:D:D::DDD mainio tapaus, sulla on kyllä ihana mies! Seuraava tarina kertonee mitä meillä olis luultavasti käynyt;

Mä pidin "aikaisemmassa elämässä" blogia syömishäiriöstä, käytännössä se oli kaatopaikka jonne hautasin kaikki sairaat ajatukseni. Lukijoita ei ollut kuin pari samanmoista kuin minä enkä ikinä kertonut siellä itsestäni mitään niin henkilökohtaista, että kukaan olisi voinut yhdistää muhun. Avokkini sen kuitenkin löysi ja sitä raivon määrää..! Hän koki tulleensa aivan petetyksi, huijatuksi, mielestään olin elänyt kaksoiselämää ja niin pois päin. Vaikka se oli ihan tosissaan mun PÄIVÄKIRJA, siksi en halunnut kertoa miehelle siitä. tyyliin "söin tänään, liikuin tänään, paha olo" big deal

 

Yrh. Semmonen. Toivottavasti tekstistä ymmärtää jotain, kirjotan silmät sikkarassa ja kamala kiire

No Sex and the City

pahatapa, surullinen tapaus. Ymmärrän kyllä tavallaan avokkiasi - uskon, että tuollaisessa tilanteessa itse kukin olisi hämmentynyt ja pettynytkin siitä, että läheinen ihminen on ikäänkuin rajannut sinut jonkin niin suuren asian ulkopuolelle. Sen sijaan avokkisi reaktio ei missään nimessä ole hyväksyttävä - erityisesti vaikeiden asioiden kohdalla kumppanin tulisi olla tukena, ei ensimmäisenä tuomitsemassa! Toivottavasti olette saaneet asian keskusteltua selväksi. Minä kannatan ehdottomasti avoimuutta kaikenlaisissa asioissa, mutta sen edellytyksenä on tosiaan tunne siitä, että tuette toisianne ja että kumppanin tunteita käsitellään hellävaraisesti. Jos pelkää toisen reaktiota, ei avautuminen varmasti kauheasti huvita.

pahatapa (Ei varmistettu)

Selvillä vesillä oltaneen jo tuosta, mutta joka viikko jonkinlaista draamaa me saadaan revittyä ihan arjesta ja varsinkin juhlasta, jos juhlaa on. Lienee meillä vahva osa suhdetta, temperamenttisia kun ollaan molemmat ja myös hyvin erilaisia - ukko on hanakka lokeroimaan, tuomitsemaan ja tekemään päätelmiä ensivaikutelmien perusteella, kun taas mä oon huomattavasti ennakkoluulottomampi ja tavallaan ihmisrakkaampi.

 

Vastakohdat täydentää toisiaan vai mitä.

No Sex and the City

pahatapa, hyvä että asia on selvitetty. Itse olen tosin aika eri mieltä tuosta vastakohdista ja niiden yhteensopivuudesta - kokeiltu on, ja tulin lähinnä siihen tulokseen, että vastakohdat ovat, no, toistensa vastakohtia. Ja siitä tosiaan seuraa usein draamaa, jota minä pyrin yleensä välttämään. Mutta tästä aiheesta voisi puhua loputtomasti, sanottavaa riittäisi varmaan vaikkapa ihan aiheelle omistetun postauksen kirjoittamiseen asti. Mutta 'loppupeleissä kukin taaplaa tyylillään, toki. Ja mikä tahansa tekee onnelliseksi, lienee hyvästä!

Kommentoi

Ladataan...