Sopimaton nuori mies, tai: I'm sorry it's not worth getting to know you any further
Nuoremman miehen soittamattomuuden syy selvisi viikonloppuna, kun törmäsimme toisiimme kadulla – minä, Nuorempi mies ja tämän käsikynkässä kulkenut on/off-tyttöystävä. Joka on siis ilmeisesti taas kovin on.
Kyllähän se vähän vitutti, kuten tällaiset ennenaikaisesti terminoidut mahdollisuudet aina. Eniten näissä mikään-ei-koskaan-ehtinyt-edes-alkaa -torjunnoissa ottaa päähän kai se, ettei sitä saa edes mahdollisuutta koettaa ja näyttää mihin jutusta voisi olla ja mitä siitä voisi tulla. Tiedättehän tunteen: mä olisin sulle täydellinen ja sä et edes tajua!
Mutta olkoon. Vielä samana iltana menin ystäväni kanssa terassille ottamaan pari lasia viiniä, ja otettuani kenties pari lasia liikaa julistin, että oikeastaan universumi teki minulle juuri palveluksen. Nuorista miehistä ei koskaan ole seurannut minulle mitään hyvää, eikä seuraa! Parempi siis, ettei mikään edes alkanutkaan. (Näin toitotin kovaan ääneen itselleni, lähipiirilleni ja kaiketi koko terassille. Kotona juuri ennen nukkumaanmenoa annoin sitten itselleni luvan heittäytyä hetkeksi itsesääliin: miksei se tykkää musta yhyy...!)
Mutta ihan rehellisesti - jopa ilman viiniä olen todella sitä mieltä, että universumi tiesi taas kerran paremmin mikä minulle on hyväksi ja mikä ei. Nämä hätinä parikymppiset nuoret miehet tuntuvat aina olevan vähintäänkin epätasapainoisia. Tai ehkä kyseessä on vain se miestyyppi jota kohtaan minä tunnen vastustamatonta vetoa... Ja jos joku ei ole vielä edes varma siitä, kuka itse on ja mitä helvettiä elämältään tahtoo, ei näillä varmaan ole kovin selvää kuvaa myöskään siitä miten tasapainoinen ja tasa-arvoinen ihmissuhde toimii. Tai että millaista suhdetta ja kumppania oikein kaipaavat.
Mutta silti mietin välillä, että eikö sitä voisi sanoa edes jotakin. Vaikka vain simppelisti että ei kiitos, ei kiinnosta. Ja jos se on liian vaikea läväyttää päin naamaa, niin lähettäkää hyvät ihmiset edes vaikka tekstiviesti. Tai postikortti.
Tällaisia kortteja tarvitaan lisää. Sitten miehet voisivat postitella niitä diskreetisti ja näin informoida esim. minua siitä, että puhelua ei sitten muuten tule.
Tarjoudun ideaan tarttuvaan korttifirmaan konsultiksi. Ensimmäisenä tuotantoon “I'm sorry, en aio soittaa sinulle vaikka lupasin” -kortti ja “I'm sorry, olen palannut yhteen entisen tyttöystäväni kanssa” -kortti. Sekä tietysti klassinen, arkaan paikkaan osuva “I'm sorry, olen palannut yhteen entisen tyttöystäväni kanssa ja olen nyt oikein onnellinen, ja sinä sen sijaan tulet olemaan yksin loppuelämäsi ja kuoltuasi kissasi syö naamasi” -kortti.
Kuvat: memegenerator.net, thefrisky.com
Kommentit
I'm sorry koska sä olet täydellinen kaikinpuolin mutta koska eilen tuuli ja tänään aurinko paistaa niin ei pysty.
Allekirjoitan tän tekstin ihan täysin, onneksi en ole ainoa joka törmää epävakaisiin ja kärsii miten-sä-voit-sanoa-kun-et-sä-ees-tunne-mua-tapauksiin.
musta tuntuu, että oon tavannu just ihan samanlaisen nuoremman miehen ja tässä sitä sitten ollaan, että ku ei tiedetä oikee miten päin oltas ja sit on se vanhaki ihastus ja niiku ööö.
haha.
Aina yhtä katkeraa kalkkia kun näin käy... Mutta tosiaan on omallekin kohdalle osunut näitä "mä olisin ollut sulle täydellinen vitun urpo" tyyppisiä miehiä. Mistä niissä on sitten pohjimmillaan kysymys? Mieleen tulee klassinen he's just not that into you. Mutta joskus ei ole siitäkään kysymys, kun mies on selvästi kiinnostunut. Mistä silloin kenkä puristaa? Itse olen jakanut nämä kolmeen kastiin:
1. olen kiinnostunut, mutta minua pelottaa / en halua sitoutua
2. olen kiinnostunut, mutta olet vääränlainen nainen
3. olet väärässä, en ole kiinnostunut
Ensimmäinen tapaus on varmaan kaikille tuttu juttu. Miehellä on jotain luuserisyitä miksi ei uskalla lähteä kunnolla suhteeseen. Toinen on sitten taas jo hieman monimutkaisempi. Näitä miehiä siis kiinnostaa, mutta nainen ei ole sellainen jonka kanssa haluaisivat olla. Esim. liian menestynyt nainen, liian värikäs tausta tai muutoin tyttöystäväksi sopimaton. Kolmas on sitten sellainen tilanne, jossa tutka on pettänyt ja mies ei ole koskaan ollutkaan kovin kiinnostunut.
Keksittekö näiden kolmen lisäksi muita? Miesten pitäisi täyttää näissä "en halua tutusta enempää" tilanteissa joku palautelappu tms, jossa päätöksen taustat käytäisiin yksityiskohtaisesti läpi. Nämä meinaan jäävät kaihertamaan pahasti.
Sitten on vielä se klassikko: mies ei koskaan edes tajunnut, että "jotain enemmän" oli pöydällä, eli ovat välillä älyttömän hitaita :) Tai sitten epäilevät myös itseään ja kiinnostavuuttaan.
darzi: tohon voisi lisätä vielä yhden kohdan:
4. olen kiinnostunut, olet ihana, mutta minä olen tyhmä ja epäilen että koska haluat tutustua minuun ja kysyt "haluaisitko kahville" oletan että olet varannut ajan maistraatista ja olet jo valmiiksi raskaana.
Elina T., varovasti niiden nuorempien miesten kanssa! Niihin kun sotkeutuu, ei ns. hyvä heilu.
darzi, ihastuttavan analyyttinen asenne listoineen kaikkineen! Arvostan. Listan jatkoksi vielä tämä:
5. Olen kiinnostunut, mutta koska kaikki uusi on aika pelottavaa, juoksen tästä nyt takaisin eksäni luo.
Vierailija, totta. Ja näiden hitaiden tapausten kanssa toimiminen se vasta hankalaa onkin - tekisi mieli ottaa korvista kiinni ja pussata, että vihdoin tajuaisivat. Mutta jos tekee niin, ne saattavat juosta karkuun kun säikähtävät yllättävää muuvia. Ja mikään hienovaraisempi vihjailu taas ei mene perille. Huokaus...
sanumaria, taisimmekin keskustella tästä aiheesta jo aikaisemmin. Miesten korvien välisessä käännösohjelmassa lienee tosiaan iso bugi, jonka ansiosta "hei oot aika kiva" kuulostaa heidän korvissaan samalta kuin "ajattelin ripustautua suhun nyt loppuelämäkseni." Ja "mennäänkö kahville" on harhaanjohtavalla tavalla "mennäänkö naimisiin" -lausahduksen kaltainen, eikä miesrukka voi koskaan olla varma kummasta todella on kysymys!
En suosittele kokeilemaan tuota 'korvista kiinni ja pussaamaan' lähestymista, se ei nimittäin toimi. Kokeilin sitä tässä taannoin, kun mieheltä tuli niin vahvaa signaalia ettei enää kännykkäkään toiminut. Tuloksena oli peura ajovaloissa ja pitkä ja rationaalinen selitys siitä, miksi voidaan olla vain kavereita. Jännä kun nyt sitten sen tapauksen jälkeen ei ole se kaveruuskaan oikein luonnistunut, vaikka minulle se sopisi ihan yhtä hyvin.
Ei luoja, mä saatan olla tuo mies. (Olen oikeasti nainen)
pulla, no nyt välittömästi pään sisus jakoon! Kerro pliis meille, että mitä tuon miehen/naisen päässä oikein liikkuu, millaisia ovat ajatusketjut, miten homma toimii ja mistä kiikastaa!
Kommentoi