The X-files, tai: Entisten heilojen haamut

Ladataan...
No Sex and the City

Toimituksen palstalla keskustellaan parhaillaan entisistä kumppaneista sekä siitä, saako näistä puhua uuden kumppanin kuullen. Aihe on mielenkiintoinen, ja erityisesti siksi, että se on aina ollut itselleni täysin ongelmaton.

Minä olen nimittäin väleissä jokaisen eksäni kanssa. Count 'em: jokaikisen. Toki toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähän vähemmän (johtuen muun muassa siitä, että tyypit asuvat useissa eri maissa, eikä näitä siten tule välttämättä nähtyä kovin usein), mutta silti. Minua kiinnostaa tietää, mitä heille kuuluu.

Jos joku on kerran ollut niin tärkeä, että tämän kanssa on valmis jakamaan suuren osan elämästään, eivät nämä yhtäkkiä eron tullen muutu täysin merkityksettömiksi. Kyllä, erot ovat tuskallisia ja niistä toipumiseen menee aikaa. Ja ei, eroaminen ystävinä ei onnistu – mutta ystävyys voi kasvaa takaisin eron jälkeen. Ennen kaikkea kyse on tästä: vaikka suhde loppuisikin, ei suhteessa kanssani olleen ihmisen tärkeys minulle katoa kuin taikaiskusta.

Entisiä poikaystäviäni tavatessani olen monesti varma siitä, että olin joko a) jonkinlaisessa (mahdollisesti vuosia kestäneessä) tilapäisessä mielenhäiriössä, tai b) humalassa kuvitellessani meidän sopivan toisillemme. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että oltuaan kerran osa elämääni he tulevat olemaan sitä aina, jollain tasolla ainakin.

Ja koska itse olen tätä mieltä, on minun luonnollisesti hyväksyttävä sama myös kumppaneiltani – hekin saavat siis olla ystäviä entistensä kanssa. Tottakai aina, etenkin suhteen alussa, mustasukkaisuusmonsteri on ottaa minusta vallan eksästä puhuttaessa. Mutta olen oppinut hallitsemaan sen. Tunteiden vietäväksi ei ole aina pakko antautua, etenkin jos tietää niiden olevan järjesttömiä.

Järki pitää tietysti pitää kädessä tässäkin asiassa: yletön eksän hehkutus ei ole suotavaa, aivan kuten ei yletön paskanpuhuminenkaan. Mutta meillä kaikilla on menneisyys, ja se olisi hyvästä hyväksyä. Lisäksi menneisyys on menneisyyttä yleensä ihan syystä. Nyt on nyt, keskitytään siihen. Mutta ei leikitä, etteikö muita hetkiä ja muita ihmisiä olisi koskaan ollutkaan.

Sitä paitsi, jos nyksä on nyt minun kanssani, on tällä todistettavasti todella loistava naismaku – niinpä tämän eksätkään eivät voi olla kovin pahoja tyyppejä! Nyksän eksä saattaa jopa paljastua mainioksi tyypiksi, jonka kanssa voi ystävystyä. Minä voin todistaa: näinkin voi käydä.

 

Siispä kaikki te, jotka ette ole vielä Toimituksen palstalla mielipidettänne paljastaneet – raotetaanko teillä eksien salaisia kansioita?

Share
Ladataan...

Kommentit

Taskunpohja

Nyksä (hihi - mikä termi) oli eronnut vain puoli vuotta aikaisemmin pitkästä suhteesta, enkä suhteen alussa edes ajatellut, että hänellä saattaisi olla jotain hampaankolossa, sokea ihastuminen jne. Myöhemmin puheissa alkoi tulla ilmi, no ei kaihoisia, mutta jonkin sortin muisteloita eksästä, ja syy lopulliseen eroonkin selvisi, ei niinkään nyksäni eduksi. Mustasukkaisuus alkoi kalvaa toden teolla, ja asiasta keskusteltiin. Lopulta silmäni herätti vasta oman eksäni lähestysmisyritykset; ei se luopuminen ole aina niin helppoa... Ymmärsin poikaystävääni, asia saatiin loppukäsiteltyä, ja molempien eksien läheisyydessä on helppo hengittää.

Kannatan siis myös ehdottomasti puhumista! Mutta vain siihen pisteeseen asti, kun kaikki on saatu selvitettyä, sen jälkeen voi eksistä puhua kuin kenestä tahansa vanhasta tutusta.

Ja heh, pakko vielä lisätä, eksän eksä (voi luoja) oli jo suhteemme aikana minusta vallan huippu tyyppi, ja erottuani olemmekin tämän tytön kanssa matkustelleet ja joranneet keikan jos toisenkin. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

itse olen melkoisen mustasukkainen, mutta omassa puheessa lipsahtelevat kuitenkin exät... ehkä pitäisi sallia kumppanille sama lipsahteluoikeus (mutta ei se ole aina niin helppoa).

Ei ne entiset niin vain unohdu (toiselta sitä vaatii, mutta itse ei pysty). Öhm niin mikä ristiriita tässä muka on? :D

No Sex and the City

kryp, luopuminen ei tosiaan ole helppoa, ja tietyillä ihmisillä on aina paikka sydämessämme. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla mitenkään automaattisesti paha juttu, sehän on vain normaalia. Se, miten moisiin muisteloihin reagoi ja josko niitä päättää lähteä verestämään, on sitten ihan toinen juttu. Mutta pelkissä tunteissa ei todellakaan ole mitään vikaa, ikinä.

Ja siistiä, että asioiden puhkipuhumisen puolesta ollaan sielläkin. Plus että minullakin on eksän eksiä yhä hyvinä ystävinä. Samikset!

Vierailija, minäkin olen usein mustasukkainen, mutta kuten tuossa yllä krypille kirjoitin - tunteissa sinänsä ei koskaan ole mitään vikaa. Sen sijaan on eri asia, että miten niiden kanssa toimii. Tunteiden kun ei onneksi tarvitse antaa ohjata itseään, eihän tässä kuitenkaan enää olla viisivuotiaita. Ja niiden käsittelemistäkin voi oppia kunhan vain tarpeeksi sitä tahtoo.

Kuvittelisin, että jos nyt eroaisin nyksästäni (loistotermi btw), en voisi katkaista välejä täysin. En millään. Hän on paras ystäväni, ja ystävyys varmasti palaisi jossain vaiheessa viimeistään, vaikka ero tulisi. Mahdollisen uuden olisi se vain hyväksyttävä. Vaikka rakkaus kuolisikin, silti rakastin tätä miestä monta vuotta! Eikä se rakkaus, jota niiden vuosien aikana oli, savuna ilmaan haihdu.

No Sex and the City

nansk, word!

Vierailija (Ei varmistettu)

Joskus ero tai siihen johtavat tapahtumat ovat sellaisia, ettei sen jälkeen halua olla missään tekemisissä. Sellaista tilannetta ei näköjään ymmärrä, ellei sitä ole kokenut.

Takuulla, en suinkaan sitä tarkoittanut.. Itselläkin yksi eksä jota en enää ikinä välittäisi nähdä. Se juttu oli kuitenkin ihan eri juttu kuin tuo rakkauden hiipuminen, mistä tuossa puhuin (: Tai kuoleminen, kuinka sen nyt sitten muotoilinkin.

Chili (Ei varmistettu)

Olen hyvissä väleissä siihen ainoaan oikeaan eksään, joka minulla on, mutta en kuitenkaan pidä meitä (ehkäpä vielä?) ystävinä. Erosimme kolmisen vuotta sitten ja olemme nykyään yhteydessä kerran parissa kuukaudessa. Sen lisäksi, että olimme melkein vuosikymmenen verran parisuhteessa, olimme myös parhaita ystäviä ja kasvaneet yhdessä nuoruutemme. Joten vaikka olin erostamme todella loukkaantunut ja se satutti, oli hyvin luonnollista sen jälkeen edelleen jutella toisen kanssa muista tärkeistä asioista elämässäni. Pitkään eron jälkeen eksäni oli edelleen se ihminen, jonka kanssa saatoin helpoiten puida elämäni muita ongelmakohtia.

Mutta en tosiaan ole eron jälkeen ajatellut häntä ystävänä. Suhteemme tuntuu enemmän sukulaisuudelta, koska menneisyyden sidos on aina olemassa. Tämä varmasti johtuu siitäkin, että vaikka emme ihan teinejä olletkaan kuin suhde alkoi, niin silti elimme yhdessä niin keskeisen elämänvaiheen muutoksineen. Toisaalta en välttämättä ole vieläkään täysin antanut eroamme anteeksi, joten vilpitön ystävyys ei siksikään luonnistu.

Mutta jos ja kun alan uudestaan seurustella, en usko enää pitäväni eksään samalla tavalla yhteyttä kuin nyt. Nykyään kuitenkin käymme kahvilla silloin tällöin ja hän ja hänen uusi tyttöystävänsä ovat mm. olleet tupareissani. Itse en kuitenkaan oleta, että uuden mieheni tarvitsisi viettää aikaansa eksäni seurassa. Ja minäkin mieluummin käsittelisin elämäni tärkeitä asioita elämäni miehen enkä eksäni kanssa.

Se, ettei eksästä voisi edes puhua, olisi kyllä outoa. Tapailukumppaneideni kanssa eksäaiheet on käsitelty vaihtelevasti. Epäilyttävintä minusta on, jos mies ei kerro mitään eksistään, herää epäilys, onko heitä, ja mitä se sitten kertoo pari-kolmekymppisestä miehestä? Itse olen kyllä varmasti puhunut välillä eksästäni liikaakin, mutta välillä tuntuu, että joutuisin jättämään sen about vuosikymmenen kokonaan pois menneisuudestäni, jos välttelisin eksästä puhumista.

No Sex and the City

Vierailija, se on toki selvää - esimerkiksi väkivaltaista eksää ei varmasti kiinnosta tavata enää, eikä onneksi tarvitsekaan. Oletin kuitenkin, että tällaiset poikkeukset olisivat ilmiselviä, ja että kukaan ei suinkaan kuvittelisi minun saarnaavan täällä ystävyydestä sekopäisten tai muuten vain vahingollisten eksien kanssa. Olin näemmä väärässä - ensi kerralla selitän selvemmin!

Chili, ystävyys eksän kanssa on tosiaan joskus aika mutkikas juttu, ja muodostuu takuulla hitaasti. Etenkin jos suhde on ollut pitkä ja siitä luopuminen siten sitä tuskallisempaa. Minä väittäisin olevani ystävä parin eksäni kanssa, loppujen kanssa enemmänkin kaveri. Mutta väleissä ollaan kuitenkin, ja suhteellisen mutkattomissa sellaisissa vieläpä. Ja tosiaan, jos entisistä seurustelukumppaneista joutuisi kokonaan vaikenemaan, olisi meistä monella varmasti jutunaiheet vähissä! Aikuisella ihmisellä kun sitä historiaa kuitenkin tuppaa olemaan.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Herää lähinnä yksi kysymys. Kuinka moni nainen haluaisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, jolle on ihan sama, vaikka nainen on parempaa kaveria ja intiimimpää ystävää eksiensä kuin oman miehensä kanssa.

Neitsyt (Ei varmistettu)

"Epäilyttävintä minusta on, jos mies ei kerro mitään eksistään, herää epäilys, onko heitä, ja mitä se sitten kertoo pari-kolmekymppisestä miehestä?" - Written by Chili

Chilipä tämän sanoi. Oon Parikymppinen jätkä (no noin paristakymmenestä päivästä kiinni) enkä ole eläessäni edes suudellut ketäänenkä kyllä yhtään mitään muutakaan. Jotkut pitävät tälläistä hyveenä jopa (siis jos olisin nainen). Saa nähä tuleeko tilanne ikinä muuttumaan. Kaverit kun puhuvat ex:istä (minulla on sekä miehiä että naisia kavereina ja melkeen aina sekaporukassa ollaan) niin ei siihen keskusteluun oikein voi liittyä ja jos sattuu olemaan paikalla joku joka ei oikein minua tunne niin hänelläkös on hauskaa kun sen saa selville.
Sattuu kaveriporukkaan kuulumaan 2 muutakin jätkää joilla on nais-asioista suunnilleen samanverran kokemusta. Sattuvat molemmat olemaan suunnilleen 190senttisiä kuten minäkin ja laihoja, tosin isoin ero on että olen puhelias ja he ovat vähän hiljaisempia.
Sitä vaan että suht kiusallisia hetkiä kun jos iltaa viettämässä kaverriporukalla ja joku/jotkut alkavat puhua ex:istään

Taas kerran mielenkiintoisesta aiheesta hyvää tekstiä Jeminalta.

No Sex and the City

Neitsyt, ihan parikymppisen tyypin kohdalla en vielä kummastelisi, mutta myönnän että miettisin itsekin syitä, jos minulle selviäisi että kolmekymppisellä ihmisellä ei ole ollut kumppaneita. On kuitenkin hyvä muistaa, että hämmästys on eri asia kuin paheksunta. Toivottavasti siis osaat vastata kysyttäessä rehellisesti ja pää pystyssä. Neitsyydessä, samoin kuin eksättömyydessä, ei ole mitään pahaa.

Marinea

 

Ihana Jemina.. Avauduin juuri eksistäni palstallani kuinka heistä on tullut nilkkoihin tarraavia kakaroita.. ja kun kurkistan palstallesi niin tämä juttu pullahtaa esiin :D

Jemina.. Miten nää sun jutut ovat aina niin ajankohtaisia mulle?!

No Sex and the City

marinea, kiva jos aiheet ovat ajankohtaisia! Tai siis, tietenkään ei ole kivaa jos eksä aiheuttaa ongelmia, mutta you get the point... Toivottavasti teksteistä on jotakin hyötyä myös. Kokemusten jakaminen ainakin auttaa, tämä tällainen verkkovertaistuki.

Kissa-Alma (Ei varmistettu)

Verkkovertaistuki on ihanaa! :D Ja ajattelemisen arvoista juttua, toivon kyllä että tulevien entisteni (positiivisuus kunniaan) kanssa voin olla väleissä. Eksäni vei mennessään itsetuntoni rippeet ja kaiken luottamukseni ihmisiin, tietoisesti nöyryytti ja satutti, sai vastineeksi paikan sydämestäni. Ei häävi diili mutta menneisyytensä kanssa täytyy vaan yrittää olla sinut ja hakea sieltä jotain hyvää ja voimauttavaa. Ihanaa tietysti jos se voi jollain terveellä tapaa olla mukana nykyhetkessäkin! Sanoin henkiselle väkivallalle ei kiitos, mutta ehkä jonain päivänä eroan jostain hyvästä tyypistä ;DD (varmuuden vuoksi kuitenkin hankin jo lemmikin) Superihana blogi! <3

No Sex and the City

Kissa-Alma, ihanan positiivinen ajattelutapa - eksäsi kuulostaa aika mulkerolta, mutta tosiaan, vastoinkäymisistäkin oppii (ja joskus etenkin niistä). Kaikkea hyvää tosiaan tulevaisuudelle, toivotaan että se tuo mukanaan monia mukavia potentiaalisia eksiä. ;) Ja niin kauan kuin kotona on kissa, ei miehistä onneksi tarvitse huolehtia, kun katti on ihan tarpeeksi!

... (Ei varmistettu)

Siis oikeasti AIVAN mahtavaa blogia pidät SUUREN SUURI kiitos tästä!
Ja mitä eksiin tulee. Noh miten sen sanoisi Yksi herra oli AIVAN totaali mulkku , joka kielsi tuntemasta MINUA sen jälkeen kun olimme eronneet. Eron aikana tosiaan myös nöyryytti minut ja nolasi julkisesti. Ja sitten tulee viellä (jumankekka) tuttavien juhlissa esittelemään itsensä nimeltä ja sanoo käsipäivää ja kyseli nimeäni (jos tuo on jokin tapa aloittaa puhtaalta pöydältä niin en kyllä sitten sitä huumoria tajunnut).

Noh toinen Herra paremmaksi muuttui suhde kun erottii. Nykyään ollaan Friensds with benefits ja homma toimii. Suhteen aikana tuntui ettei aika suhteelle,työlle ja ystäville mitenkään tahdo riittää ja edellisten suhdeiden haamut(molempien puolilla kummittelisivat) Niin nyt on hyvä näin.

Kai se vaan on uskottava että ihmisiä ja suhteita on moneen junaan.

No Sex and the City

..., suurkiitokset itsellesi ihanasta kommentista! Ja kenties kummallisimmasta eksätarinasta, jonka olen koskaan kuullut! Tuollainen 'puhtaalta pöydältä aloittaminen' on kyllä erikoisen mulkkumaista käytöstä, ja todella kummallista noin muutenkin... Mutta hyvä, että muut eksäsi ovat käyttäytyneet paremmin. Tosiaan, joidenkin kanssa välit paranevat välittömästi kun suhteen paineet ovat ohitse. Kaikkien kanssa kun sitä ei vain sovi yhteen, noin parisuhteellisesti siis. Mutta onneksi sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tyypit sitten täysin katoaisivat. Sen sijaan joskus voimme, kuten sinun tapauksessasi, löytää molemmille osuvamman tavan olla yhä toisen elämässä läsnä.

L'amour d'elle

Kiitos Jemina ihanasta blogista!! :) 

Lukiessani kommentteja minua alkoi yhä enemmän mietityttämään, että kuinka niistä exien haamuista sitten oikeen pääsee eroon? Mistä tietää milloin on itse käsitellyt asian niin loppuun että voi jatkaa uuteen suhteeseen? Miten existä pääsee yli?

Erosin itse juuri vähän aikaa sitten ensimmäisestä kunnon suhteestani joka kesti kokonaisuudessaan noin kolmea vuotta (eroomiseen meni piiitkä aika ja se oli todella hankalaa, kummatkin haikailivat kokoajan takaisin). Olin korviani myöten rakastunut jäbään joka kohteli oikeasti minua välillä todella huonosti.. enkä tiedä yhtään kuinka tästä jatkaisi eteenpäin. Tuntuu todella vaikealta sensuroida toista puheistaan kun hän on kokoajan mielessä.

No Sex and the City

Luna382, haamuistahan ei taida päästä eroon kuin ajan kanssa. Ja sitä aikaa voikin sitten kulua ihan runsaasti. Maagisia ja välitöntä helpotusta tarjoavia tapoja pikaiseen eksän unohdukseen ei valitettavasti siis taida olla olemassa, ja joskus eron käsittely voi viedä aivan tajuttoman pitkään.

Mutta: jos tyyppi tosiaan kohteli sinua huonosti, suosittelen hautaamaan kaikki moisen tapauksen peräänhaikailut välittömästi! Ansaitset satavarmasti paljon parempaa, enkä toivoisi koskaan näkeväni yhtäkään ihmistä suhteessa, jossa heitä ei arvosteta. Kusipäisten eksien unohtamiseen voi myös kokeilla jotain vähän konkreettisempaa - nimittäin listausta. Kirjoita siis lista eksäsi huonoista puolista ja niistä ikävistä asioista joita hän sinulle teki, ja kiinnitä se sitten jollekin peilin kulman tai jääkaapin oven kaltaiselle näkyvälle paikalle. Jos joka kerta tämän perään haikaillessasi näet suurin kirjaimin ja punaisella tussilla kirjoitettuja lauseita, kuten vaikkapa"ei koskaan soittanut kun lupasi", "haukkui ulkonäköäni" tai "vehtasi salaa muiden tyttöjen kanssa", muistat toivottavasti helpommin miksi kyseessä on entinen poikaystävä.

Kommentoi

Ladataan...