Yöpöydällä, tai: 1001 Nights Without Sex

Ladataan...
No Sex and the City

Suzanne Schlosbergin kirja 1001 Nights Without Sex - The Curse of the Single Girl kertoo, no, pitkälti siitä mihin nimi viittaa: kirjoittajan eeppiset mittakaavat saavuttaneesta kuivasta kaudesta.

Pelkkää seksinpuutetta omaelämäkerrallisessa teoksessa ei kuitenkaan kuvailla, vaan Schlosberg kartoittaa elämäänsä ylipäänsä ja koettaa tulla sinuiksi sen faktan kanssa, että on sinkku vielä (!) yli kolmekymppisenä.

Ja tästä kaikki oikeastaan kiikastaakin – ei siis ainoastaan seksinpuutteesta, vaan parisuhteenpuutteesta. Suzanne ei nimittäin ainoastaan tahdo munaa, vaan päästä myös naimisiin.

Koska oma kantani avioliittoon on kerrassaan kielteinen, ei tähän haaveeseen ollut kauhean helppo samaistua. Avioliiton auvoiseen satamaan pyrkiessä Schlosberg käy kuitenkin läpi paljon tunnistettavia asioita. Esimerkiksi surkein tuloksin deittailun. Nettitreffit, pikatreffit, sokkotreffit... Yrityksen puutteesta ei tätä naista voi syyttää, mutta mäihä ei vain käy. Tuntuuko jo tutulta?

Kirja ei itsessään ollut “ihan ok” -arviota kummempi, mutta se herätti minut pohtimaan pariakin asiaa. Kuten sitä seksin puutetta. Seksiähän kyllä aina saisi, siis jos sitä olisi valmis hakemaan mistä tahansa. Mutta tulisiko puutteen vuoksi painaa ketä tahansa tuntematonta tuupeloa? Saako seksittömyydestä valittaa, jos on standardeja?

Entä kuinka kauan sitä sitten pärjäisikään ilman? Yli tuhat yötä?

Nämä kelat muistuttivat minua lähes vuosi sitten kirjoittamani Oman käden oikeus -postauksen herättämästä keskustelusta. Seksittömyydestä puhuessamme pohdimme muun muassa sitä, voiko puutteeseen puutua. Näin totesin silloin:

“Seksittömyydessä tuntuu tulevan vastaan piste, jossa se ei enää haittaa. Ainakin itselläni tämä piste vain on erittäin lähellä sitä turhautumisen lakipistettä, jonka aikana sitä on valmis laittamaan suunnilleen mitä tahansa. Mutta jos siitä selviää kunnialla yli, helpottuu olo pian, eikä koko asiaa melkein enää muistakaan.”

Ja seurasi tunnustus:Itselläni nämä molemmat pisteet keikkuvat siinä kolmen kuukauden paikkeilla.”

Entä te – pärjäisittekö seksittä tuhat ja yksi yötä? Entä missä sijaitsee sinun turhautumisesi lakipiste?



 

Kuva: openlibrary.org

Share
Ladataan...

Kommentit

Merennoita

Arrrgh, mulla niin pistää vihaks ku jos mä valitan joskus sinkkuna sitä et panettaa, ni jotkut (miehet) on aina sitä mieltä, et "höpöhöpö, kyllähän nyt sunnäkönen nainen aina seksiä saa jos vana haluaa!" >.< Mrh.

Ja mitä tuohon postauksen lopun kysymykseen tulee: en pärjäis ilman noin kauaa. Mutta toisaalta en kyllä ihan mitä vaankaan menis panasemaan.

1001 yötä menee (meni) helposti. Oon vähän kahden vaiheilla tuon puutumisen kanssa, seksin puutteeseen kyllä tottuu tietyn ajan jälkeen, mutta on vaihtelevia kausia jolloin välillä sitä ei edes mieti moneen viikkoon ja toisinaan (kuten tämän kevään aikana allekirjoittaneella) panettaa niin että kiipeilee melkein seinillä. Tämä panetus ei kuitenkaan johda siihen, että panisin ihan ketä vaan, se sotisi jo selibaatin aloittamissyitä vastaankin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Näitä asioita oon kyllä niin monesti miettinyt! Itse olen ollut ilman useamman kuukauden, koska sopivaa ei ole osunut kohdalle. Olen vakaasti sitä mieltä että olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa josta en ole kovin kiinnostunut. En ole yhden yön juttujakaan vastaan, en vain löydä sellaiseen sopivaa seuraa. Kai sitä sitten jotkut ajattelee että olen kranttu mutta onhan jokaisella ne omat mieltymykset ikä itseä voi pakottaa tykkäämään kenestäkään joka ei sytytä.

Mutta kyllä saa vähän valittaa seksittömyydestä! Vaikka se johtuisikin siitä ettei kelpaa kuka vaan.

Chili (Ei varmistettu)

Minulla on samoin kuin Mahdottomalla Naisella, eli välillä tekee mieli aivan sairaasti, välillä voi mennä pitkään ajattelematta seksiä lainkaan. Mutta viimeaikoina se lakipiste on tuntunut tulevan vastaan about kahdessa kuukaudessa. Hirveen montaa virhearviointia ei ole silti tapahtunut, mutta nyt tuntuu että niitä kriteereitä vois panetuksenkin iskiessä pitää vähän korkeammalla - ja nyt en tarkoita miehen olemusta tai ominaisuuksia sinänsä, vaan jälkipyykin välttämistä, minä kun päädyn liian helposti säätämään tuttujen kanssa.

Mutta oli kranttu tai ei, niin sinkku sentään voi julkisesti (miten julkisesti nyt kukin sitten tahtoo) valittaa seksin puutteesta. Oma seksielämäni on nyt sinkkuvuosina ollut paljon parempaa kuin parisuhteessa sen viimeisinä vuosina, mutta silloin ei olisi kyllä tullut mieleen edes lähimmille kavereille asiasta marista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuivan kauden kestää just ton oman käden oikeuden avulla. Seksittömyyteen (siis jonkun toisen kanssa) tottuu, tai ainakin minä totun. Oon vaan hyväksyny sen että kenen tahansa kanssa en hyppää sänkyyn, joten saan luvan sitten odottaa hetken. Enemmän mulla tulee vieroitusoireita läheisyydestä ja siitä tuesta ja turvasta mitä se toinen siinä vierellä tuo. Ehkä juuri siksi että siihen ei ole mitään korviketta olemassa. Ei se oikeen auta että kun surettaa niin puhun ääneen itselleni että kyllä se siitä ja silitän vähän omaa päätä siinä samalla :D Toisaalta nyt oon huomannu että siihenkin tottuu. Mutta hitaammin ja se vaatii tosi pitkän ja vaikeen prosessin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuiva kausi kestänyt nyt 1v 7kk, eikä ole edes pisin sellainen. Miksi? Siksi että elämäni rakkauden (joka palasi ihanan unelmaperheensä luo) perään itkemiseen on mennyt ihan helvetisti = ihan liian pitkä aika, ja sinä aikana ei kukaan muu ole kiinnostanut. Ja koska tämän liikaa perään itketyn miehen takia todella ymmärsin, mitä tarkoittaa läheisyys. Eli ilman tunnetta / tunteita seksi on vain ..... seksiä. Ilman sitä pärjää oman käden oikeuden avulla ties kuinka pitkälle, mutta läheisyyden puute on tappavaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla päättyi tässä taannoin lähes kolmen vuoden seksitön kausi. Eron jälkeen ei vaan tehnyt mieli, enkä koskaan ole harrastanut mitäsattuu-suhteita, niin sitten kun jo ois tehnyt mieli, ei ollut sopivaa ihmistä saatavilla. Vaan nyt on, ja elämästä otetaan kaikki irti, kevättä rinnoissa todellakin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

mä huomasin yks päivä et olin ollut 13kk ilman. elän nähtävästi nyt sitä vaihetta kun sitä ei tarvii.

Vierailija (Ei varmistettu)

On ihan mukava huomata että löytyy muitakin joille ei ole jokin itsestäänselvyys että baarista haetaan kuka tahansa jos x-aika täyttyy ja on PAKKO SAADA seksiä. Itse en pidä seksitöntä aikaa mitenkään "kuivana kautena", kun ei se seksi mitenkään sanele elämää ja omin käsin onneen on niin helppo päästä. Joskus sitä kaipaa semmoista vahvaa halausta tai läsnäoloa, mutta kun kokemuksesta tietää että se toinen osapuoli todennäköisemmin kuvittelee senkin joksikin esileikiksi niin siitäkin vähän pointti katoaa... :D
Huomasin jossain vaiheessa hirveän ikäkuilun itseni (kolmikymppisen) ja kavereiden (kaksikymppisten) välillä. Itseni ikäisille on jäänyt varmaan lopuksi elämää 90-luvun seksitautivalistukset lopuksi ikää mieleen, eikä irtosuhteita harrasteta miten sattuu jälkiehkäisyn ollessa ainoa varokeino. Parikymppiset kaverit panivat ilman huolen häivää niin tuntemattomia kuin kaveriporukassakin ristiin rastiin, ja kun jollakulla sitten jokin tauti pamahti niin kyllähän se sitten löytyi useammalta...

Nakkieukko (Ei varmistettu)

No Näinpä se on että seksiä toisinaan kaipaa. Itsellä on Mies joten ei pitäis valittaa ,vaan kun entä jos kaipaa seksiä - ei oman miehen kans vaan jonkun muun? Kyseessä ei varmasti ole se että hän on jotenkin huono tai häneen kyllästyis, ei todellakaan. Hän on todella ihana ja kaikkea. mutta joskus kun on tämmöne kuiva kausi niin eipä sille tietysti voi muuta sanoa kuin että oman kullan seksi ei kelpaa eikä riittäis oma käsikään.

Tämä on tietysti biseksuaalina selkeä ongelma, mutta pettänyt kumppania en ole vielä koskaan.

Mielessä on käynyt useampikin kerta että olishan sitä voinu..

Mutta toisaalta, mielummin ilman kuin kenen tahansa kanssa : D

No Sex and the City

huopis, todellakin, kenties yksi ärsyttävimpiä lauseita ikinä. Tottahan se saattaa hyvinkin olla - mutta kun ei sitä ehkä tahdo lähteä ihan kenen tahansa matkaan. Ja miksi pitäisi? Kummallisesti tätä argumenttia silti aina käytetään seksiin liittyen, vaikka moniin muihin tilanteisiin samaa logiikkaa tuskin sovellettaisiin. Tai ainakaan minä en osaa kuvitella, että jonkun valittaessa nälkää kukaan toteaisi, että "No syö vaikka paskaa, saahan siitäkin suun täyteen."

Mahdoton Nainen, tosiaan, kevät - tuo vuodenajoista julmin! Muistanpa taannoin keväällä ja puutteessa katsoneeni kiimassa muoruavaa ja verhoissa roikkuvaa kissaa, ja miettineeni, että mä niin tiedän miltä susta tuntuu...

Vierailija, minunkin mielestäni puutteesta saa valittaa vaikka olisikin hylännyt tarjokkaan tai useamman. Sanoitkin sen oikein hyvin: "onhan jokaisella ne omat mieltymykset eikä itseä voi pakottaa tykkäämään kenestäkään joka ei sytytä." Se, että ei välttämättä ole yhden illan juttuja vastaan, ei tosiaan tarkoita että sitä sitten kuitenkaan ketä tahansa painaisi.

Chili, jälkipyykki saattaa tosiaan olla aika karseaa tavaraa. Oikein hyvä pointti siis - kriteerien tulisi kattaa olemuksen yms. perussetin lisäksi myös se, miten arvioit että tyyppi suhtautuu asiaan jälkikäteen. Ja on ihan totta, että seksittömyydestä kärsiminen parisuhteessa on todella vaikea tilanne. Siitä ei varmastikaan tee mieli huudella ihan kaikille, sen verran herkkä ja hankala aihe kun on kyseessä.

Vierailija II, seksin lisäksi tosiaan läheisyyttä ja muuta (fyysistä) intiimiyttä saattaa kaivata niin että sattuu. Ja sitä ei tosiaan yhdenyönjutuista välttämättä saa. Ei muuta kuin pehmonalle kainaloon... Ja oman pään silittäminen on oikein hyvä idea myös! :D

 

 

No Sex and the City

Vierailija III, silkka seksi voi olla oikein hyvästä sekin, eikä moisen päälle tule mitenkään kategorisesti sylkeä, mutta läheisyyden puute on tosiaan vaikeampi puute korjata. Voimia!

Vierailija IV, kolme vuotta on aika kunnioitettava saavutus! Sen jälkeen kevät rinnoissa naurattaa varmasti entistä enemmän. Nautintoa siis sinne - ota siitä kaikki irti!

Vierailija V, puutteeseen siis puutunee. Mutta hyvä niin - jos jotakin ei kaipaa, niin mikäs siinä sitten on ilman ollessa.

Vierailija VI, toivon totisesti oman sukupolveni puolesta, ettei moinen vastuuton käytös ole sitten kuitenkaan se normi! Irtosuhteita en koskaan tuomitsisi, mutta kortsujen kanssa tulee kyllä silloin olla oikein erityisen tarkka.

Nakkieukko, on tosiaan hankalaa, jos oma kumppani ei tunnu riittävän tai aina olevan se mitä tahtoisi. Oletteko puhuneet tästä asiasta kumppanisi kanssa? Toivottavasti se ei ainakaan jää hiertämään välejänne millään tavalla. Ja tosiaan - "mieluummin ilman kuin kenen kanssa tahansa"!

 

Kommentoi

Ladataan...