Yöpöydällä, tai: The Score - The Science of the Male Sex Drive

Ladataan...
No Sex and the City

Alennusmyynneistä tarttui mukaani vetävällä nimellä varustettu The Score - The Science of the Male Sex Drive. Miesten viettejä käsittelevä kirja olisi luultavasti jäänyt hyllyyn, ellei sen kirjoittaja olisi tiedetoimittajana kunnostautunut, seksikolumniakin kynäillyt Faye Flam. Flamin seksiä tieteellisestä perspektiivistä tarkastellut Carnal Knowledge -kolumni (jonka mielenkiintoisiin arkistoihin kannattaa tutustua täällä) kun on päässyt jopa Pulitzer-ehdokkaaksi. Tässä siis nainen, joka tietää mistä kirjoittaa, ja tekee sen hyvin!

The Scoren punaisena lankana kulkee kertomus pelimieskurssilta, jossa miehet pulittavat itsensä kipeiksi saadakseen neuvoja siihen, miten saada leidi petiin ja mahdollisimman pikaisesti sittenkin. Tätä kautta Flam alkaa pohtia kysymystä siitä, miksi miehet ovat valmiita maksamaan rahaa tällaisesta paskasta, vain oppiakseen saamaan naisia. Toisin sanoen: miksi miehillä on pakkomielle, kuten kirjan nimikin jo sanoo, skorettamiseen?

Onneksi nämä wannabe-casanovat ovat kirjassa vain sivuosassa, sillä teoksen muu sisältö on huomattavasti panokipeiden poikien tarinoita mielenkiintoisempaa. Flam ei nimittäin jätä kiveäkään kääntämättä, vaan perehtyy seksiin niin antropologian, genetiikan, neurobiologian kuin kasvitieteenkin kautta. Puheeksi pääsevät muun muassa porno, vanhemmuus,  homoseksuaalisuus ja yksiavioisuus. Kymmenittäin asiantuntijoita antaa kirjaan oman panoksensa jakamalla aiheeseen liittyvää mielenkiintoista tietoa omalta tutkimusalaltaan.

Tiesittekö esimerkiksi, että noin kahdeksan prosenttia pässeistä on seksuaalisesti kiinnostunut vain toisista pässeistä, ei uuhista lainkaan? Minä en tiennyt, mutta homolampaita tutkinut fysiologian ja farmakologian professori Charles Roselli tiesi tästä kertoa. (Siis up yours kaikki idiootit, joiden mielestä homous ei ole 'luonnollista'!) Ja kannattaa muuten ehdottomasti raapustaa nämä kirjan parhaat palat muistiin. Baarikeskusteluihin syntyy kummasti eloa, kun heittää pöydälle jonkun tällaisen hauskan pikku faktan.

The Score onkin tiedeteokseksi sujuvaa luettavaa, ja lisäksi hauska. Seksiä käsitteleväksi teokseksi se taas on kerrassaan informatiivinen, eikä luojan kiitos sisällä minkäänlaista vihaamaani miehetovatmarsista-löpinää. Sen sijaan tieteessä ja tarkoissa faktoissa pysyttelevä kirja tarkastelee seksiä sen alkutaipaleelta tähän päivään, ja käsittelee siis seksuaalisuutta varsin yleisesti. Vähän harhaanjohtavasta nimestä huolimatta kirja ei siis keskity ainoastaan miehiin, vaan käsittelee paljon myös naisia. Ja sehän käy vain järkeen - aika erottamattomia nämä kaksi kun ovat olleet, noin evoluution näkökulmasta.

Voin kuvitella kirjan hermostuttaneet muutaman miesasiamiehen, erityisesti Flamin käsiteltyä kirjassa kysymystä siitä, onko miessukupuoli todella välttämätön elämän jatkamiseksi. (Vastaus lyhyesti: ei ole.) Miesten ei kuitenkaan kannattaisi hikeentyä turhasta, sillä kysehän ei ole ainoastaan siitä, onko heidän sukupuolensa tarpeellinen. Vaan kuten Flam kirjan yhteenvedossa toteaa, niin evoluution perspektiivistä kuin vähän omastaankin:

"Males may not be absolutely necessary to the propagation of life, but without them life wouldn't have gotten so interesting."

 

Hei Faye, sinusta tuli juuri uusi idolini!

 

 

Faye Flam: The Score - The Science of the Male Sex Drive. Avery 2008.

 

PS. Kannattaa myös tsekata Salon.comista Flamin haastattelu kirjan teemoista.

Share
Ladataan...

Kommentit

Lukioaikaine bilsanopettajani lupasi (vuonna 2008) y-kromosomin katoavan ihmiskunnasta 4000 vuoden sisään, koska y-kromosomi on kutistunut tasaista tahtia jo tuhansia vuosia ja mikäli tahti jatkuu, meillä on jäljellä vain erilaisilla sukupuolielimillä varustettuja naisia. Kuulosti aika hurjalta mielestäni aikanaan, mutta no, kaikkea sitä voi tapahtua ilmeisesti. 

Kiitos kirjavinkistä, kuulosti hurjan kiinnostavalta.

No Sex and the City

Hyvä kun mainitsit - The Scoressa on itse asiassa pitkät pätkät Y-kromosomista, ja se olikin tosi mielenkiintoista luettavaa! Bilsanopellasi on tosin ollut vähän negatiivisempi kuva kuin kirjassa haastatellulla asiantuntijalla, perinnöllisyydentutkija Jenny Gravesilla Australian National Universitystä. Tämä nimittäin sanoo, että Y:n tuhoon menee vielä 10 miljoonaa vuotta.

Ja lainaanpa nyt kirjasta tätä käsittelevän pitkän pätkän, näin:

"Graves says she's constantly surprised at the reaction she gets from men when she tells them the Y is going away. 'Ten million years is a long time', she said, considering that human beings have not even existed a million years. 'But nevertheless men feel very threatened by this.' It's a common misconception that men will become extinct at that point, she said. People assume that somehow women will evolve the ability to reproduce without sperm. But that's difficult for mammals, she said.

In the event that humans somehow do survive another 10 million years, she said, we might experiece a fate similar to that of the mole vole. Males of that species have no Y chromosomes, and since all their close relatives do, it appears they used to have one but lost it. And yet, the mole voles keep having babies that come out about fifty-fifty males and females, so some new male-determining mechanism must have taken over.

Something similar happened in another species of vole, as well as in a Y-less Japanese country rat. All these animals either reverted to an earlier system for sex determination or they evolved some new switch. Malesness goes much deeper into evolutionary history than the Y chromosome. If these other mammals can live without it, so can we. When it comes to sex, nature is nothing if not creative."

Saattoi toki olla, että opettajani vain kiusotteli vuosilukujen suhteen tai sitten muistan ihan höpöjä, ei olisi numeromuistini suhteen uusi ilmiö. Oli miten oli, jänniä ehdottomasti nämä perinnöllisyyteen ja sukupuolisuuden biologiaan liittyvät asiat.

No Sex and the City

Jänniä tosiaan! Itse en muista kouluaikana minkäänlaisista perinnöllisyysluennoista tai muusta vastaavasta perustaneeni, mutta nyt ahmin kirjan tosi innokkaasti. Toki ns. viihteellinen kirjoitustyylikin auttaa paljon. Vähän huono omatunto siitä, että vaadin tieteeni tällaisessa kiiltävässä ja viihteellisessä paketissa, mutta parempi kai sekin on kuin ei mitään.

Kommentoi

Ladataan...