Yöpöydällä, tai: Self-Made Man

No Sex and the City

Norah Vincentin kirja Self-Made Man päätyi lukulistalleni ihan vain siksi, että sen asetelma on niin kertakaikkisen mielenkiintoinen: Vincent päättää elää vuoden miehenä, pukeutuen ja käyttäytyen kuin mies, ja siten päästä selville siitä mitä miehenä oleminen oikein on. Kokeilu tuntuu sellaiselta jota meistä monet ovat varmasti miettineet. Millaista olisi olla eri sukupuolta? Millaista elämä silloin olisi?

Ned-nimiseksi mieheksi pukeutumalla, tai oikeastaan muuntumalla (valeasuun kun kuuluu myös puheäänen sekä kropankielen muuttamista), Vincent pääsee näkemään paljon sellaista mitä suurin osa naisista ei koskaan näe: hän kokee miesten välistä ystävyyttä keilauskerhossa, miettii seksuaalisuutta strippiklubeilla sekä pohtii henkisyyttä muun muassa munkkiluostarissa. Vuoteen mahtuu siis hurjasti erilaisia kantteja miesten maailmasta, eri ympäristöjen ja niissä tavattavien erilaisten miesten kautta.

Nämä ympäristöt ja Vincentin seikkailut niissä ovat todella kiinnostavia. Mutta. Kirjan puolivälin paikkeilla tekstistä läpipaistavat asenteet alkoivat häiritä minua ja pahasti. Vincent kun on sitä mieltä, että miehet ja naiset ovat kertakaikkiaan toistensa vastapooleja - jopa siinä määrin, että ihmistä ei ehkä ole edes olemassa, “male human beings and female human beings, as separate as sects.” Itse en kuitenkaan usko tällaiseen binääriasetelmaan, ja moinen näkökanta sai minut suhtautumaan kirjaan hieman skeptisesti. Myös kirjan miehistä antama kuva on varsin synkkä. Vaikka Ned löytää miehistä hyviäkin puolia, esittää Vincent miehet lähinnä eläimellisinä ja seksuaalisuutensa vietävissä olevina olentoina, joille naiset ovat seksiobjekteja ja jotka eivät osaa käsitellä tunteitaan minkäänlaisilla rakentavilla tavoilla. Lisäksi Vincent esittää omat havaintonsa jonkinlaisina universaaleina totuuksina, ottamatta huomioon sitä miten pieneen otantaan ne perustuvat ja miten paljon monimutkaisempia me kaikki olemme.

Häiritsevintä Self-Made Manissa onkin juuri tämä sukupuolistereotypinen pohjavire. Minä tunnen niin monia miehiä, jotka ovat kaikki huomattavasti enemmän kuin sukupuolistereotypiansa summa, etten kertakaikkiaan voi hyväksyä Vincentin maalaamaa kuvaa miehistä koko totuutena. Nihkeitä tyyppejä tietysti löytyy, ja samoin steoreotyyppisessä maskuliinisessa kulttuurissa on paljon huonoa. Mutta Vincent tuntuu hetkittäin mollaavan koko miessukupuolta kaikkine edustajineen - ja siinä sivussa myös koko naissukupuolta.

Kirja loppuu hieman hämmentävällä tavalla, kuin vuoden ajan sekä Nedinä että Norahina elänyt Vincent menee kaksoiselämästä niin sekaisin että päätyy suljetulle osastolle. Sekoamisen syytä ei kirjassa syväluodata, mutta minulle jäi sellainen mielikuva että vahvalla sukupuolidikotomialla saattoi olla jotakin tekemistä asian kanssa. Vincent kun tahtoo jostain syystä nähdä sukupuolen kahtena selkeänä ja erillisenä kategoriana - huolimatta siitä että varsin maskuliinisena lesbonaisena hän ei itse sovi oikein kumpaankaan. Stereotyyppinen sukupuoliajattelu ja stereotyyppisessä sukupuolimaailmassa eläminen saa Vincentin oikeastaan inhoamaan molempia sukupuolia, ja tämä johtaa sisäiseen konfliktiin.

Huonoista puolistaan huolimatta Self-Made Man on kirja jonka kaltaista en ole aiemmin lukenut. Joidenkin osioiden kanssa olin eri mieltä niin äänekkäästi että naapuritkin taisivat kuulla, mutta se ainakin todistaa että kirja herättää mielipiteitä ja saa lukijan miettimään omaa kantaansa näihin asioihin - vaikka lopullinen kanta päätyisikin olemaan ihan erilainen kuin Vincentin oma.

Ja yksi asia ainakin on ihan varmaa: tämän kirjan jälkeen minä en enää haaveile kokeilevani miehenä elämistä.

 

Norah Vincent: Self-Made Man. Viking Adult 2006. 290s.

 

Kiinnostuitko? Suosittelen lukemaan myös Salonin analyyttisen ja kriittisenkin näkökulman kirjaan täältä sekä positiivisemman The New York Times Book Review-arvion täällä.

 

Kommentit

.heidi. (Ei varmistettu)

Siis oikeastiko tää kirjoittaja joutui suljetulle? Ton kokeilun takia? Hyvänen aika tää täytyy lukee, mulla kyllä heräsi mielenkiinto. Eikä haittaa vaikka onkin asenteellinen, niinkuin sanoit, niin herättääpähän ainakin jotain tunteita. Ja onhan se nyt aivan mahtava tsäänssi päästä tutkailemaan tollaista herkullista asetelmaa!

iidami
Bambino

Minunkin kiinnostukseni heräsi, ja pikaisen googletuksen perusteella kirjoittaja masentui tuon mies-kokeilun myötä, ja psykologinsa suosituksesta hakeutui mielisairaalaan (ja kirjoitti siitä kirjan, Voluntary Madness........)

Jemina
No Sex and the City

Piti oikein mennä ja tarkastaa kirjasta, että paninko omiani vai menikö oikein. Mutta tosiaan: Vincent masentui ja muuttui ainakin jossain määrin itsetuhoiseksi, ja sitten hakeutui itse suljetulle. "I had checked myself into a locked psychiatric ward." Tästä kirjoitettua kirjaa sen sijaan en ole lukenut.

Jemina
No Sex and the City

Joo, asenteellinen kyllä on, mutta enpä ollut minäkään moisesta kokeilusta ennen kuullut, ainakaan tässä mittakaavassa. Ja tuskin näitä kauheasti tulee tulevaisuudessakaan löytymään, eli siinä mielessä tätä voi kyllä ehdottomasti suositella.

Eksyksissä elämässä

Olen aina toivonut että joku perehtyisi (puolestani) tämänkaltaiseen kokeiluun pitempään kuin viikoksi, joten ehdottomasti menee lukulistalle!

Jemina
No Sex and the City

Niinpä, siis aivan älyttömän mielenkiintoinen kokeilu! Siinä mielessä kirja kyllä kannattaa lukea, jos vaikka kirjastosta löytyy tai oikein halvalla saa. Uuden kirjan hinnan veroinen tämä ei meinaan mielestäni ollut, vaikka monella tapaa kiinnostikin.

Kay (Ei varmistettu)

Mielenkiintoiselta vaikuttaa. Lähti heti kirjaston varauslistalle!

Seregi
Sekaisin Seregistä

Mietin, et lopputulokseen on vaikuttanut osaltaan se, että oman mielkuvani mukaan amerikkalainen kulttuuri on perinteisempi sukupuolittuneen dikotomian suhteen.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.