Ladataan...
No Sex and the City

Ehkäisy ja ehkäisyn hinta ovat vakkariaiheita tässä blogissa. Aihe tuntuu onneksi kiinnostavan myös monia teistä ja olemmekin yhdessä paitsi keskustelleet siitä, kenen kontolle ehkäisykustannukset kuuluvat, myös kauhistelleet naisten joutumista pullonkeräyspuuhiin ehkäisyn kustantaakseen - sekä iloinneet raumalaisnuorten ilmaisesta ehkäisystä, jonka myötä kaupungin aborttiluvut kääntyivät laskuun. (Ylläri!) Ja jos sanapari "ilmainen ehkäisy" saa sinunkin sydämesi läpättämään, nyt sinulla on oiva tilaisuus vaikuttaa hyvän asian puolesta hyvinkin konkreettisella tavalla!

Jaa mistäkö on kyse? No siitä, että helsinkiläiset nuorisopoliitikot pistivät jokin aika sitten pystyyn kuntalaisaloitteen, jolla he pyrkivät saamaan ilmaisen ehkäisyn myös helsinkiläisnuorten ulottuville.

Me äänioikeutetut helsinkiläiset esitämme, että Helsingin kaupunki alkaa tarjota maksutonta ehkäisyä kaikille alle 25-vuotiaille helsinkiläisnuorille. Nuorille tulee tarjota maksuttomasti sekä hormonaalista ehkäisyä että kondomeja. ... Maksuttoman ehkäisyn on todettu lisäävän ehkäisyn käyttöä. Maksuttoman ehkäisyn tarjoavissa kunnissa nuorten tekemien raskaudenkeskeytysten määrä on laskenut merkittävästi ja sukupuolitautitartuntojen määrä on vähentynyt. Raumalla alle 20-vuotiaiden klamydiatartuntojen määrä on laskenut kolmanneksella. On arvioitu, että Rauma säästää ilmaisella ehkäisyllä vuosittain 100 000 euroa. Myös Vantaalla nuorten maksuttoman ehkäisyn käytön on todettu vähentäneen raskaudenkeskeytysten määrää.

Aloitetta ajavat poliitikot tahtovat saada sen Helsingin kaupunginvaltuuston käsittelyyn, mutta sitä varten aloite tarvitsee tukea kahdelta prosentilta Helsingin äänioikeutetuista. Hesarin aloitetta käsittelevän jutun mukaan tämä tarkoittaisi noin 10 000 helsinkiläistä ja heidän allekirjoituksiaan. Jos lukijoiden joukosta löytyy siis stadilaisia, tässä teille tsäänssi vaikuttaa ilmaisen ehkäisyn puolesta!

Helsinkiläiset voivat siis käydä allekirjoittamassa Maksuton ehkäisy helsinkiläisnuorille-aloitteen. Lisäksi kannattaa luonnollisesti jakaa tietoa aloitteesta mahdollisimman laajalle, niin että muutkin allekirjoittajiksi kelpaavat kuulisivat siitä.

Jos taas et ole äänioikeutettu Helsingissä, mutta sydämesi halajaa tekemään työtä ilmaisen ehkäisyn puolesta, suosittelen laittamaan viestiä aloitteesta eteenpäin oman paikkakuntasi kunnallispoliitikoille ja poliittisille nuorisojärjestöille - ties vaikka hekin tarttuisivat toimeen, näin hyvästä ideasta innostuneena. Se ainakin on varmaa, että mitä laajemmalle ilmaisen ehkäisyn idea ja keskustelu sen tarpeellisuudesta leviää, sen parempi. Laittakaahan siis some laulamaan!

 

Ilmaista ehkäisyä niinku olis jo!

 

PS. Kuvaan päässyt pirteä kondomipussukka on indonesialainen Needle N' Bitch-kollektiivin valmistama. Needle N' Bitch on anarkofeministinen ja todella hyvää työtä tekevä kollektiivi, johon tutustumista suosittelen lämpimästi. Tsekatkaa esimerkiksi heidän (lähinnä indonesiaksi kirjoitetut) Facebook-sivunsa, lukekaa englanninkielinen kuvaus täältä tai ladatkaa kollektiivinen englanninkielinen zine täältä.

Ladataan...
No Sex and the City

Minulla on salainen pahe, jota pidän ihan hemmetin nolona, mutta jonka ajattelin nyt päivänne piristykseksi paljastaa. Pahe on nimeltään Are You the One? ja se on kenties yksi tökeröimpiä tietämiäni parisuhteisiin liittyviä tositelevisiosarjoja.

Are You the One? on MTV:n reality-sarja, jossa kymmenen nuorta naista ja kymmenen nuorta miestä viedään johonkin eksoottiseen paikkaan ja heille kerrotaan, että joku heidän vastakkaista sukupuolta olevista kämppiksistään on heille täydellinen kumppani. Sitten porukan kurkkuun kaadetaan kannukaupalla viinaa (no okei, oikeasti he kaatavat sitä kurkkuunsa ihan itse), nojataan rennosti taaksepäin ja jäädään seuraamaan eksoottisten pariutumisrituaalien etenemistä. Aika ajoin sarja muistuttaa jonkinlaista Jersey Shoren ja luontodokkarin yhdistelmää: siinä ne nyt tepastelevat ympäriinsä ja pörhistelevät höyheniään! Oi mikä monimutkainen pariutumistanssi, johon sisältyy aika lailla alkoholia sekä kaikenlaista koristautumista! Ja draamaa ja vääntöä riittää, tietysti. Sarja on siis ihan täyttä romanssiroskaa, jonka katsomiselle (saati sitten tuottamiselle) en ole keksiä yhtään hyvää syytä.

En siis oikein osaa selittää, miksi olen jäänyt sarjaan niin koukkuun. Suurin osa sarjassa syntyvistä ja siinä esitettävistä parisuhteista vaikuttaa sanalla sanoen epäterveiltä. Populaarikulttuuri yleensäkin tapaa antaa parisuhteista todella omituisen, samanaikaisesti kiiltokuvamaisen ja kammottavan kuvan, jota inhoan sydämeni pohjasta. Ja tässä sarjassa tämä kuva on vielä viety ihan tappiin saakka. Osallistujat käyttäytyvät suurimman osan ajasta kuin täydet ihmishirviöt, vaativat täydellisyyttä muilta ja ovat samalla sokeita omalle inhimillisyydelleen ja sen mukaan seuraaville erheille. Suurimmalla osalla osallistujista tuntuu olevan samanaikaisesti valtavan huono itsetunto, valtavan suuri ego, ja ihan hirveät paineet löytää joku jota rakastaa. Yleensä katson jaksoja joko kädet silmillä tai sitten jossakin takaraivoni tienoilla, valmiina raastamaan tukkaa päästä, niin pahaa ruudulla näkyvä katastrofi tekee. Ja siitä huolimatta (tai juuri siksi?) jatkan katsomista.

Jokin sarjan lupaamassa ajatuksessa kiehtoo – siis siinä, että ammattimaiset parinmuodostajat olisivat löytäneet kullekin osallistujille täydellisen kumppanin. Sitä jää miettimään, onko moinen tosiaan mahdollista... ja minkälainen tyyppi omalle kohdalle osuisi, jos osallistuisin testaukseen ja minulle osoitettaisiin virallinen perfect match? Ajatus on jännittävä, mutta luonnollisesti myös ihan täyttä humpuukia. Hyvään parisuhteeseen vaadittavia asioita (fyysisestä kemiasta aina yhteensopiviin tulevaisuudensuunnitelmiin asti) kun ei oikein voi paperilla mitata eikä kyselylomakkeilla kattavasti kartoittaa. Tai minä ainakaan en siihen usko. Sarjalla ei myöskään vaikuta olevan kovin hyvä onnistumisprosentti – kolmen kauden pareista yhdessä on käsittääkseni ainoastaan yksi.

Ja siitä huolimatta minä jatkan katson sarjan katsomista. Enkä kerro siitä kenellekään.

 

Millaisia salaisia paheita teillä on? Katsooko kukaan muu romanssiroskaa telkkarista?


Kuva: MTV

Ladataan...

Ladataan...
No Sex and the City

Tiedättekö, mikä on mielestäni suunnilleen maailman väsynein klisee? Se, että naiset ja miehet eivät muka voisi olla ystäviä keskenään. Tällaisia pohdiskelin eilen telkkaria katsoessani ja sipsejä suuhun mättäessäni.

Telkkariin tämä ajatus liittyy siten, että mietiskelin asiaa Jonny Lee Millerin ja Lucy Liun tähdittämää Elementary-sarjaa katsoessani. Suomessa Holmes NYC-nimellä tunnettu Elementary on yksi lempisarjojani – ei vähiten siksi, että tämän Sherlock-version Watson on naispuolinen, ja siitä huolimatta kahden etsivän suhde on nimenomaan kertomus ystävyydestä, ei romanssista.

Inhoan tätä ystävyysmahdottomuuskliseetä (kyllä, päätin juuri, että tuo on sana) monestakin syystä. Ensinnäkin se pohjautuu hetero-oletukseen – ajatukseen, että kaikki miehet haluavat naisia ja kaikki naiset haluavat miehiä. Lisäksi väite on todella harhainen myös kyseessä olevien ihmisten ollessa heteroita, sillä sen mukaan kaikki miehet ainakin jollakin tasolla haluaisivat kaikkia naisia ja kaikki naiset kaikkia miehiä. Käytännössä moinen kela typistää meidät sukuelimiksemme sekä seksuaalisen ja/tai romanttisen kiinnostuksen ainoastaan noihin elimiin perustuvaksi. Näyttäkää siis minulle yksikin ihminen joka väittää oikeasti olevansa tätä mieltä, ja minä näytän teille tyypin jota saatte osoittaa sormella ja huutaa kovaan ääneen LIAR LIAR PANTS ON FIRE!

Itselläni on niin naispuolisia kuin miespuolisiakin ystäviä. Osaa kohtaa tunnen tai olen joskus tuntenut fyysistä vetoa, ja osaa kohtaan en sitten tippaakaan. Eikä siinä sen kummempaa.

Mutta palataanpa Elementaryyn. Mielestäni sarjassa kaikkein kauneinta katsottavaa on ollut sen seuraaminen, miten kahden hahmon välinen ystävyys kehittyy. Rakastan aivan erityisesti sitä, että hahmojen välillä ei ole minkäänlaista will they or won't they -spekulaatiota rakentavaa jännitettä, joka monien sarjojen kohdalla tuntuu suorastaan pakottavan tekijät saattamaan hahmot yhteen odotusten lunastamiseksi silloinkin kun ratkaisu ei tosiasiassa palvele tarinaa mitenkään. Elementaryn tekijät ovatkin nimenomaan sanoneet, että eivät aio lähteä tähän leikkiin. Sarjan luoja Robert Doherty on kertonut tehneensä Watsonista naisen osittain nimenomaan osoittaakseen sukupuolirajat ylittävän ystävyyden olevan mahdollista:

"In fact, let me be blunt - I don't want them to end up in bed together. That's just not what the show is for. I don't think that would be true to the spirit of the original relationship between the two characters, and that's important to me. I'd like to show that a man and a woman can be friends and go to work and live together and not end up romantically entangled."

Minä nostan hattua tällaiselle ratkaisulle - uskallukselle rakentaa mieshahmon ja naishahmon suhde ystävyydelle. (Kieltäydyn myös kategorisesti sanomasta että "pelkälle ystävyydelle", moinen fraasi kun tuntuu käyttävän jonkinlaista kuvitteellista arvoasteikkoa, jolla ystävyys on romanssin alapuolella lähinnä huonona kakkosena tai paskana lohdutuspalkintona.) Vaikka meistä suurin osa ymmärtänee sukupuolirajat ylittävän ystävyyden päälle, jostain syystä televisioviihde tuntuu kuitenkin pelaavan lähinnä seksuaalisella jännityksellä. Vaadin vallankumousta töllöttimeen! Lisää naisten ja miesten välistä ystävyyttä parhaaseen katseluaikaan!

Mutta kuka tietää - ehkä muutosta on jo ilmassa. Ihanan platoniset Holmes ja Watson tuntuisivat viittaavan siihen suunaan.

Mitä mieltä te olette? Entä ketkä ovat telkkarista tai elokuvista tutut suosikkikaveruksenne?

 

Kuva: Jonny Lee Miller (Instagram)

Ladataan...

Pages