Ladataan...

Joskus sitä innostuu leipasemaan jotain hyvää kuten viime viikolla banaanikakun. En ole maailman suurin makean ystävä, mutta täytyy tunnustaa, että näin kaamosaikaan tekee mieli melkein joka päivä syödä jotain hyvää (lue: sokeria). 

Ohjeen löysin vanhasta Pirkka-lehdestä. 

BANAANIKAKKU

12 annosta

  • 4 (n. 600 g) kypsää banaania
  • 1 dl (50 g) pekaanipähkinöitä
  • 100 g voita
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl vaniljasokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1,5 tl kanelia
  • (alkuperäisessä ohjeessa ei ollut mutta laitoin 1 tl kardemummaa)
  • KUORRUTUS: 0,5 levyä tummaa suklaata esim. Taloussuklaa 

 

 

 

 

1. Survo kuoritut banaanit haarukalla kulhoon. Rouhi pähkinät veitsellä karheaksi rouheeksi ja sekoita rouhe banaanisurvoksen joukkoon.

2. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vatkaimella. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet (vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, kaneli ja halutessasi kardemumma) keskenään kulhoon ja siivilöi jauhoseostaikinaan. Kääntele lopuksi banaani-pähkinäseos taikinaan.

3. Levitä taikina voideltuun ja korppujauhotettuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (n. 1,5 l). Paista 175 asteisen uunin alatasolla 50-55 minuuttia.

4. Kumoa hieman jäähtynyt kakku tarjoiluastialle. Sulata suklaa vesihauteessa ja valuta kakun päälle raidoiksi.

Kakku oli vielä uunissa sillai kivasti "koholla", mutta lässähti jäähtyessään. Liekö syynä se, että vedin banaanit sileeksi tehosekoittimella ja siitä banaanitahnasta tuli liian juoksevaa... Mene ja tiedä, maku oli silti ihan jees! 

 

***

Sokerin lisäksi muita kivoja juttuja marraskuussa:

- 1960-luvun mainosmaailmaan sijoittuva Mad Men HBO Nordicilla 

- kynttilät

- hot jooga

- tapasin lauantaina baarissa vanhan tutun, joka kehui yhtä blogitekstiäni. mulla on siis ainakin yksi lukija, jee. 

- tieto siitä, että pääsin opiskelemaan. pian mulla on oikea ammatti, ehkä. 

- viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä...

 glögikausi!!!

***

Kuvat: @forthytwophoto

paitsi sarjakuva täältä: https://www.hs.fi/nyt/fokit/car-2000005434995.html

Share
Ladataan...

Ladataan...

"Hänet on haudattu riippakoivun juureen vanhan junaradan varteen, haudan merkkinä on kiviasetelma. Oikeastaan vain pieni kasa kiviä. En halunnut hänen leposijansa herättävän huomiota, mutten voinut jättää häntä kokonaan ilman muistomerkkiä. Siellä hän saa nukkua rauhassa, kenenkään häiritsemättä, siellä ei ole muita ääniä kuin linnunlaulu ja ohi ajavien junien matala jylinä."

 

Ostin Helsingin kirjamessuilta kasan tarjouspokkareita, ja ensimmäinen jonka niistä luin oli Nainen junassa. Nainen junassa on brittikirjailija Paula Hawkinsin vuonna 2015 ilmestynyt psykologinen trilleri, ja se julkaistiin suomeksi samana vuonna. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, jonka traileri on tämän kirjoituksen lopussa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2013 Lontoon esikaupunkialueella. Rachel työskentelee Lontoossa PR-tehtävissä ja matkustaa töihin joka päivä samalla klo 8:04 lähtevällä junalla. Rachel on eronnut aviomiehestään Tomista, ja asuu vanhan opiskelijakaverinsa Cathyn alivuokralaisena. Junan ikkunasta Rachel näkee joka päivä vanhan kotitalonsa Blenheimroadilla, jossa he asuivat Tomin kanssa. Nykyisin asunnossa asuu Tom uuden vaimonsa Annan ja pariskunnan pienen tytön, Evien kanssa. Samalla kadulla, talossa numero 16, asuu myös nuori pariskunta "Jess" ja "Jason", joiden "täydellistä "elämää Rachel seuraa jopa pakkomielteenomaisesti.

 

 

Eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta, kuinka "Jess" suutelee toista miestä. Pian tapahtuneen jälkeen "Jess" katoaa. Rachel saa tietää naisen katoamisesta mediasta, ja koska uskoo hänellä olevan johtolankoja katoamiseen liittyen, ei voi olla puuttumatta tapahtumien kulkuun. Asiat eivät kuitenkaan etene ongelmitta ensinnäkään siksi, että Rachelin entisen aviomiehen uusi vaimo Anna ei pidä siitä, että Rachel pyörii heidän asuntonsa lähettyvillä, ja toiseksi siksi, että oman elämän syöksykierre on ajanut Rachelin alkoholismiin.

Älykkäästi rakennetun jännityskertomuksen tapahtumia tarkastellaan vuoroin Rachelin, vuoroin "Jessin" eli Meganin ja vuoroin Annan näkökulmasta. Tarinan edetessä selviää, ettei Jessin eli Meganin elämä ole lainkaan niin täydellistä kuin Rachel oli omassa päässään kuvitellut. Selviää myös, etteivät nämä kolme naista, joiden elämät risteävät toisiinsa, loppupeleissä olekaan niin erilaisia kuin voisi kuvitella.

Kirjan kiinnostavin dramaattinen kysymys ei suinkaan ole se perinteinen, eli kuka on tappaja, vaan onko kertoja luotettava. Tai toisin aseteltuna: Kenen kertomukseen voi luottaa, jos ei edes omaansa?

Nainen junassa on todellinen page turner ja siksi siis mitä loistavinta viihdykettä marraskuun pimeisiin iltoihin. Se käsittelee parisuhdetematiikan ohella myös päihteiden käytön, muistamisen ja vallankäytön teemoja. Luettuani kirjan ihmettelin, miksi en ole aiemmin juuri lukenut psykologisia trillereitä, onhan se lempi elokuvagenreni. Ehkä en vain ole osannut etsiä oikeanlaisia trillereitä, eikä kukaan ole niitä minulle myöskään suositellut. Nainen junassa teki kuitenkin sellaisen vaikutuksen, että asianlaita täytyy korjata pikimmiten. Paula Hawkinsilta on ilmestynyt Nainen junassa jälkeen toinen Tummiin vesiin -niminen trilleri, joten se on kenties seuraava jännityskirja jonka luen.

Suosittelen lukemaan tämän kirjan joko kotona lämpimän peiton alla, kuppi kuumaa glögiä käden ulottuvilla ja ympärillä kynttilöitä. Tai vielä parempaa, junassa. 

 

PS. LISÄÄ KELPO TRILLEREITÄ SAA SUOSITELLA KOMMENTTI-OSIOON! 

***

Teksti: Saila Lyytinen

Kuva: @forthytwophoto

Share
Ladataan...

Pages