Ladataan...
Nørrebro Summers

Mä oon pienestä pitäen ollut melko taitava rahankäyttäjä, säästäväinen ja hyvän itsekurin omaava. Oon saanut jopa opiskeluaikana pennoseni riittämään niin hyvin, että oon pystynyt ravaamaan baareissa, shoppailemaan silloin tällöin ja reissaamaan kesäisin useita viikkoja - pienellä budjetilla ja läävissä asuen, totta kai. Reiluuden nimissä on hyvä mainita, että oon ollut onnekkaassa asemassa, koska oon lisäksi saanut perheeltäni taloudellista tukea; joskaan en mihinkään humputuksiin, vaan lähinnä yllättäviin isompiin menoihin, vakuutusmaksuihin, kouluun liittyviin juttuihin ynnä muuhun tylsään.

Ihanainen Juliaihminen on alkanut kirjoitella blogissaan rahasta kevään aikana enemmänkin, ja oon lueskellut kyseisiä postauksia kiinnostuneena sekä omatunto jokseenkin kalvaen. Etenkin Julian postaus siitä, kuinka hän säästi kymppitonnin vuodessa sai rinta-alassani aikaan ikäviä kouraisuja. Oli aika tunnustaa asia, jonka olin jo pitkään alitajunnassani tiennyt, mutten itselleni rohkeasti myöntänyt:

musta oli vaivihkaa tullut holtiton rahankäyttäjä, pahimman luokan tuhlaajapetteri, tyyppi joka ei oo varma siitä, minne sen massit katoaa eikä se enää halua edes ajatella koko asiaa. Joten kyseinen tuhlaaja ratkoo tilanteen jatkamalla sokeasti samaan malliin - fiksua js loogista, eikös?

 

 

Useampaan blogiin levinneet raha-aiheiset postaukset avasivat silmäni toukokuun aikana. Luin muun muassa kokemuksia tyypeiltä, jotka elää mukavaa elämää pienillä tuloilla ja onnistuvat peijoonit vielä säästämäänkin siinä sivussa. Kävin pääni sisällä läpi kavalkadin tunnetiloja ja hyväksynnän vaiheita; oli pelkoa, kieltämistä, häpeää, katumusta, ärhentelyä, vähättelyä. Lopulta päätin ottaa kynän ja vihkon pikku kätöseeni ja laskea itselleni kuukausittaisen budjetin. Oli aika katsoa faktoja silmästä silmään.

Oon tähänkin saakka saanut luojan kiitos kuukausittain säästöön edes jotain, mutta nyt olisi aika tähdätä korkealle. Räppärimäisen holtiton elämäntyyli, johon olin Kööpenhaminaan muuttoni jälkeen ajautunut, saisi jäädä. Oppisin jälleen pihistelemään, järkeväksi rahakäyttäjäksi ainakin, vähintäänkin tyypiksi, joka tiedostaa minne sen massit kuukausittain valuu.

Toukokuun lopun palkkapäivänä, lainanlyhennyksen jälkeen, siirsin siis aikamoisen möhkäleen rahaa säästötilille ja jätin käyttötilille mielestäni erittäin kohtuullisen, vielä monia mukavuuksia mahdollistavan, summan kuukauden elämistä varten.

Kuinkas sitten kävikään?

 

 

Tein ensimmäisen kuukauden ryhdistäytymiskokeilussani kohtalokkaan virheen: otin ekan kunnollisen väliaikatsekkauksen vasta reilut kolme viikkoa palkkapäiväni jälkeen. Havaitsin siinä vaiheessa, että oon jatkanut holtitonta räppärielämääni, vaikka luulin olleeni suhteellisen säästeliäs viime viikot. Seuraavaan liksapäivään oli hieman yli viikko aikaa, tilini pohja läheni uhkaavasti ja edessä olisi vielä viikonloppu ja muutama budjettini varmasti räjäyttävä meno.

Onneksi olin sentään jättänyt erään 300€ maksaneen repun ostamatta, sen ihanuuden, jonka takia olin yhtäkkiä valmis kääntämään selkäni säästöprokkikselle - sen ekana elinkuukautena.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ylitän ekan kuukauden käyttömassibudjettini noin 130 eurolla. Ei mikään supersuoritus kuukautena, jolloin kuvittelin eleleväni taloudellisessa kurissa ja nuhteessa. Toisaalta taas, tunnen oikeastaan lähinnä suurta onnistumisen tunnetta. Ihana fiilis, kun on parin tuhlaajavuoden jälkeen taas alkanut saamaan parempaa otetta taloudestaan ja tietää tasan tarkkaan, mihin ne roposet on tän kuukauden aikana menneet.

Niin, mihin ne sitten on menneet?

 

 

Rafloihin, rafloihin ja rafloihin. Palkkapäiväni jälkeen tuhlaamastani käyttörahasummasta huikeat 40 god damn prosenttia on syöty ja juotu kurkusta alas ravintoloissa tai takeaway-annoksina! Tää ei kyllä tuu periaatteessa yllärinä itselleni eikä varmasti myöskään teille jotka mua Snäpissä seuraatte, mutta on toi kyllä aika päräyttävä osuus.

Luvusta kauhistuneena ja toisaalta ekasta tiedostavan rahankäytön kuukaudesta ylpeänä palkitsin itseni tänä aamuna ihanalla kotitekoisella minibrunssilla, joka kuvissakin näkyy. Se oli hinnaltaan halpa, maistui yhtä namilta kuin näytti ja hyvä niin, koska jatkossa aion yrittää suunnata janoni ja nälkäni kanssa entistä enemmän omaan keittiöön. Räppärielämäntyyli on saatava kuriin.

Raportoin projektin etenemisestä jatkossakin, toivottavasti aihe kiinnostaa ja inspiroi myös teitä. Puss! Säästeliästä sunnuntaita!

 

 

---

I have realized I use 40% of my monthly spending money on restaurants. F*ck.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ensinnäkin, ihanaa juhannusta sinne! <3 Toivottavasti kaikilla teillä on superrento kesäviikonloppu meneillään. Täällä Tanskassahan ei jusseja vietetä, joten voin juhlistaa päättämällä muutaman päivän blogihiljaisuuden.

Tämä viikko ja edeltävä ovat olleet kuin yö ja päivä, ei varmaan enempää voi ajanjaksot toisistaan poiketa. Suoraan sanottuna tää viikko on ollut aika kamala, mutta onneksi se on parantunut loppuaan kohti ja viikonloput nyt on aina mukavia.

Aiemmalla viikolla:

kaikki oli kivaa, olin superenerginen ja inspiroitunut. Treffailin kavereita, nautin auringosta ja sisustin kotia. Ystävä kyläili viikonloppuna, käveltiin noin 20.000 askelta päivässä, istuttiin terasseilla, syötiin hyviä ruokia, juotiin ihania viinejä, kaikki tää kesän parhaassa säässä. Nukuin lyhyehköjä, mutta sitäkin makeampia yöunia, ei väsyttänyt yhtään. Olin zen, tyytyväinen vähän kaikkeen. Kuljeksin himassa ympäriinsä teepannu mukanani ja ajattelin keksineeni täydellisen elämän reseptin.

 

 

Sitten saapui tämä viikko:

stressi nosti pitkästä aikaa rumaa päätään (vaikka just alkuviikosta julkaisin postauksen stressin turhuudesta) ja muutenkin suunnilleen kaikki alkoi mennä metsään. En saanut enää kunnolla nukuttua, olin koko viikon superväsynyt (yhdistetään se vielä stressiin niin huhheijjaa) ja pari päivää naurettavan pahantuulinen. Ostin viimeisillä voimillani vaaleanpunaisen huonekalun, mutta ei saatukaan sitä raahattua himaan. Meidän uuden kirjahyllyn alin hylly romahti alas, tuosta noin vaan, erään työpäivän aikana. Pyykkivuoret kasvoivat, uusi orkideani näytti kuolevan ja ilma viileni. Löysin kolmen kuukauden ryhtiliikkeen jälkeen tieni suklaavarastolle, itsesäälin ohjastamana, ja selkärankani napsahti. En tavannut yhtäkään ystävää.

Seuraavan viikon on pakko taas olla parempi, eikös? Nukuin viime yönä yhdeksän tuntia putkeen, heräsin iloisena, söin aamupalaksi kirsikoita ja saan tänään erään vaaleanpunaisen huonekalun viimein kotiin. Lupaavalta jo siis vaikuttaa.

---

Last week was super amazing, this week has sucked.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ihmettelin täällä armaan poikaystäväni kyvyttömyyttä käsittää tiettyjä tapojani, kuten vaikkapa vieraiden ihmisten ikkunoihin kurkkimista ja apaattista tyhjään tuijottamista. Siinä missä tosiaan mun kotkotukset ovat täysin järkeenkäypiä ja loogisia, herra F itse omaa useankin oudon rutiinin. Ootte varmaan mun kanssa samaa mieltä siitä, että toisin kuin omissani, näissä ei oo mitään järkeä.

Se ostaa aina vaan lisää hammastahnaa

Se ei kerta kaikkiaan muista, että meillä on jo hammastahnaa, niiltä edellisiltä kerroilta kun se osti sitä. Kun me joku päivä kuollaan, meidän ruumiit tullaan löytämään hammastahnasäästöpakkausten alle hautautuneina. Onneksi se on sentään päässyt yli siitä kaudesta, kun sen mielestä tavallinen hammastahna oli saatanasta ja se osti jotain ihmeen yrttip*skaa, joka ei kyllä ainakaan raikastanut mitään.

Joka paikka on täynnä elektroniikkaa

Tyyppiä ympäröi lähes jatkuvasti puolitoistametrinen elektroniikka-aura, johon kuuluu niin monen sorttista ohjainta, johtoa, laturia ja vempainta, etten kertakaikkiaan keksi mitä ne on. Jos haluun spontaanisti mennä halailemaan, mun pitää raivata tie. Se usein kanssa levittää elektroniikkaa mun puolelle sänkyä, eli joudun myös raivaamaan, jos haluan nukkumaan.

 

 

Ja urheilutarvikkeita

Jättääkö sun poikaystävä urheiluvaatteita joka paikkaan? Oot onnekas! Koska mun poikkis treenaa iron maniin eli meidän kämppä on lisäksi täynnä kypäriä, pyöriä, pumppuja, puntin- ja hihanjatkeita, hikipantoja, märkäpukuja, pyyhkeitä. Ja sellasta. En edes viitsi mainita urheiluun liittyvää elektroniikkaa, ne kuuluu tohon edelliseen kohtaan.

Jos mä nukahdan ensin, sen pitää kuunnella äänikirjaa siihen saakka että se itse nukahtaa

Joku ehkä ihmettelee että väliäkö sillä on, mitä tapahtuu kun mä oon jo nukahtanut, mutta ei ne kyllä leffoissa kuuntele äänikirjaa kun toinen nukkuu. Miksei voi vaan fiilistellä, tai mieluiten nukahtaa samaan aikaan, silleen romanttisesti. Ja kyllä se nyt ainakin voisi sammuttaa kirjansa kun alkaa kunnolla ramaisemaan, mua jotenkin järkyttää että kirja vaan jatkaa puhumistaan ja sillä menee juonesta aina puolet ohi.

Se ostaa aina ihan järjettömän kokoisia suihkugeelejä, mitkä ei mahdu minnekään

Ja tietysti vielä mahdollisimman rumissa pulloissa.

Mitä teidän poikaystävien tapoja te ette tajuu?

P.S. Yhtäkään poikaystävää ei vahingoitettu tämän blogipostauksen tiimoilta. Luin tän listan sille ja sain siunauksen julkaista. Joskaan en oo ihan varma kuunteliko se, koska elektroniikka. Love you babe <3

---

I just don't understand why my boyfriend is always surrounded by electronics and why does he have to buy these huge ugly bottles of shower gel.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages