Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Viikonloppu oli aivan täydellinen. Aurinkoa, F:n kanssa hengailua, ystäviä, hyvää ruokaa, viiniä, pyöräilyhommia. Itse asiassa ihanat päivät on jatkuneet jo pidemmän aikaa. Kesä on viimein täällä. Mulla oli maanantaina synttärit (lempipäiväni vuodesta!), joka kruunasi tän upean ajanjakson. Blogistakin on varmasti huomannut, että fiilis on hyvä ja kivasti pyyhkii.

Eli arvatkaa vaan, kuinka paljon ärsyttää maanantai-iltana päälle täräyttänyt alkukesän flunssa. Saattaa olla, etten osannut viikonlopputäpinöissäni pukeutua asianmukaisesti ja nyt makselen viuluja. Olo on tällä hetkellä sellainen, että hyvä kun pysyvät silmät auki, eli en oo saanut riivittyä kasaan yhtäkään blogipostausta sitten viikonlopun. Saatika, että olisin jaksanut valmistautua kolmen Helsingin ystäväni huomenna alkavaan vierailuun. Nelipäiväiseen viikonloppuun, jonka sääennuste näyttää pelkältä auringolta, ja jota ollaan odotettu joulun välipäivistä saakka.

Huokaus.

Yritän lääkitä itseni terveiden kirjoihin huomiseen aamuun mennessä ja ajastaa edes postauksen tai pari loppuviikolle. Saattaapi kuitenkin olla, että jää moiset ylimääräiset puuhastelut suunnitelman asteelle. Eli älkää ihmetelkö mahdollista blogihiljaisuutta tällä viikolla. Täällä kuitenkin ollaan ja I'll be back. <3

Ihanaa loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! Toivottavasti teistäkin moni saa lomailla neljäpäiväisen viikonlopun verran.

 

---

I've been having so much summer fun. And now I'm down with a cold.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

 

 

 

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Juhlistimme taannoin 1-vuotispäivää täällä (ei enää niin) uudessa Nørrebro-kodissamme. Kuten olen blogissakin tuskastellut päivitellyt, on useita prokkiksia, jotka roikkuvat edelleen to do -listalla, mutta paljon on myös tapahtunut. Mainitsin eräässä aiemmassa postauksessa asunnon keskeneräisyyden, johon eräs suloinen lukija jätti herättelevän kommentin:

Valmis kämppä? Mitä se tarkoittaa? Ei kai innostuneen sisustajan haave ole saada asuntoa "valmiiksi", eli tilaan jossa ei tarvitse enää sisustaa? :)

No just niinhän se on. Toivoisin toki, että pahimmat harmaiden hiusten aiheuttajat saataisiin joskus pois päiväjärjestyksestä - mutta toisaalta taas on ihan hauskaa, että fiksailtavaa riittää. Tän kesän aion kuitenkin pyhittää rentoudelle ja projektittomuudelle, enkä himapähkäilyille.

 

 

Eräs suurimmista ärsytyksistäni tässä kodissa on ehdottomasti ollut keittiö. Kylppäri ja pikkumakkari ovat yhtä pahassa rappiotilassa, mutta se ei jotenkin niin haittaa. Mutta keittiö, sen soisi olevan ihana, viihtyisä, toimiva tila. Ollaan muutenkin vähän saamattomia remppaamaan, mutta tällä hetkellä odotetaan päätöstä mahdollisesta parvekkeesta ja siitä, mistä huoneesta sen ovi puhkaistaisiin; ei siis kaikista fiksuin ajatus lähteä investoimaan sellaisen huoneen remonttiin, josta saattaa kadota piakkoin yksi seinä.

Olen siis jo vuoden ajan alistunut kohtalooni kauhujen keittiön emäntänä.

Kunnes viimein päätin stailata kyökin uuteen uskoon. Tai itse asiassa ostin sinne vain pari yrttiä koristeeksi, mutta jotenkin homma lähti käsistä ja tuloksena oli aivan uusi look. Kurkatkaa ennen-kuvat tästä postauksesta, niin ymmärrätte miten massiivisesta muutoksesta on kyse.

 

 

Toivottavasti tässä postauksessa näkyvät jälkeen-kuvat toimivat inspiraationa muillekin ruman keittiön kanssa painiville raasuille. Sellaisen, jota ei tahdo tai pysty tällä hetkellä rempata.

Ei nimittäin ilmeisesti ole mitään, mitä muutama viherkasvi tai yrtti, muutama kukka, hieman puun sävyä, värikkäitä keittokirjoja ja astioita ei pystyisi korjaamaan. F meinasi pökertyä, kun näki lopputuloksen. Ja täytyy tunnustaa, että meikäläinen oli tuotoksestaan aika polleana. Täällähän on suorastaan kaunista ja viihtyisää.

Inspiroiduttiin kahdeksan euron makeoverista (sen verran maksoivat uudet kasvit, kaikki muu löytyi jo kotoa) sen verran, että saatetaankin tyytyä todella kevyeen remonttiin kun sen aika koittaa. Vaalea taso, sipaisu maalia, kaappien ovet ja pari uutta avohyllyä tuon nykyisen tilalle. Ja se suunnilleen riittää.

 

 

Kotikierros-saaga jatkuu piakkoin kurkkauksella makuuhuoneeseen.

 

 

---

Very quick and easy kitchen makeover. Just add plants and a bit of color.

---

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Kirjoittelin hetki sitten siitä, miten alan jo tottumaan Helsingin reissuilla vallitsevaan outouteen. Ja siihen, että Helsinki ei vaan enää oo mun kaupunki. Joskus oli, se sydämeni kotimesta, mutta ei enää. Selvän teki.

Oli kuitenkin yksi uusi olosuhde, asia johon en osannut varautua viimeisimmällä Stadin reissullani. Buukkasin nimittäin hotellin entiseltä kotikadultani, ihan siitä meidän vanhoja ikkunoita vastapäätä. Miten siistiä siitä tulee, siellä mä sitten kattelen vanhaa himaa ja fiilistelen.

Saavuin kaupunkiin vappupäivän iltana. Ohitin hotellille kävellessäni väsähtäneitä lakkipäisiä juhlijoita, aika väsähtänyt olin itsekin. Kaupunki oli aavemaisen hiljainen ja samalla jotenkin vilkas. Ihan kuin se viimeisenä baarissa pilkun jälkeen sinnittelevä, laskuhumalaa vastaan taisteleva työn sankari. Kirjauduin röökinkatkuiseen huoneeseeni ja katsoin kuudennen kerroksen ikkunasta avautuvaa, hiljalleen hämärtyvää alkukevään Stadia. Vanha kotitaloni näkyi ikkunasta myös, se vaaleanpunainen, se jossa otin uuden elämän ensimmäiset askeleet.

 

 

Ja voi luoja, mikä tyhjyys, lohduttomuus suorastaan, sieluni valtasi. Se ei kestänyt kauaa eikä ollut vakavaa sorttia - joku voisi jopa sanoa, että tervettä sorttia - mutta sillä hetkellä halusin takaisin kaiken vanhan. Mä halusin laahustaa hiprakassa himaan Teatterista, mä halusin jubailla baarissa suomeksi suomalaisten tyyppien kanssa suomalaisten jutuista. Mä halusin tavata uudelleen mun poikaystävän ja muuttaa sen kanssa ekaan yhteiseen kotiin. Mä kaipasin skumpan juomista vanhojen ystävien kanssa 70-luvulla rakennetussa lähiökodissa ja seuraavan päivän hassuja tekstareita. Mä halusin ostaa huonekalut Puhoksesta ja syödä lounasta buffetissa kymmenen euron hintaan. Mä halusin törmätä tuttuihin kadulla ja kuulua johonkin pidempiaikaiseen. Olla rutinoitunut ja sellainen henkilö, jolla on pitkä historia kotikaupungissaan.

Marja Stadista, Marja Stadissa.

Just sillä hetkellä musta tuntui, etten kuulu minnekään ja että oon menettänyt ihan kaiken, mitä mulla joskus oli. Niin kuin tavallaan oonkin, niin siinä vaan käy, kun jätät kotimaasi pysyvästi. Saat tilalle kaikkea inspiroivaa ja onnelliseksi tekevää, mutta luovut vanhasta. Hyvistä ja huonoista jutuista, muotoisestasi painaumasta vanhassa kotikaupungissa. Elämä jatkuu, sulla ja sillä vanhalla.

 

 

Mikä sieluani eniten sillä hetkellä vavisutti oli ymmärrys siitä, että en saa entistä elämää enää takaisin. En vaikka peruisin kaiken ja tulisin maitojunalla himaan. Tiedättekö miksi? Koska kahden vuoden poissaolo tekee niin ison railon vanhan ja uuden elämän väliin, että vanhaa ei ole enää olemassakaan. Eikä sitä elämää, jota nyt kaiholla muistelen, koskaan ollutkaan. On vain ajan kultaamat muistot, ikävä, tutut tuoksut, ripaus vanhoja pettymyksiä, entisiä unelmia. Ja sinä itse, joka oot yhä se sama tyyppi, muttet kuitenkaan.

On vaan mentävä eteenpäin ja annettava haikeuden tulla, kun se on tullakseen. Päästettävä irti ja pidettävä lujasti kiinni. Ehkä just tän kaiken takia reissuuni mahtui yksi ilta rakkaan ystävän kanssa, joka jatkui aina ja aina vaan. Kun olisi pitänyt olla jo nukkumassa, me vedettiin drinkkejä klubilla ja mä tanssin kuin viimeistä päivää. Muutaman tunnin ajan kaikki oli vähän niin kuin joskus silloin, mutta ei sitten kuitenkaan.

Expatin elämä. Mähän sanoin, että tää on yhtä murrosikää.

---

And then there was the time I booked a hotel room on my old home street in Helsinki and started missing just about everything.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages