Ladataan...
Nørrebro Summers

Näpyttelin tän postauksen eilen koneessa matkalla Köpiksestä Helsinkiin, mutten päässyt millään verkkoon julkaisemaan sitä. Kuvituksena toimivat kaksi ensimmäistä reissukuvaa Bangkokin hotellihuoneestamme.

Here goes:

Suunnitelmissa oli ehtiä vaikka mitä ennen lomalle lähtöä, mutta perinteisestihän tässä kävi – tunnit loppuivat kesken ja matkalaukunkin pakkasin vasta tänä aamuna ennen kentälle lähtöä. Helsinki-Vantaalta nappaan mukaan ystävän ja kuten kaikki säännöllisesti blogia lueskelevat jo tietää, suunnataan Thaimaan lämpöön puoleksitoista viikoksi.

Olo on kevyt ja epätodellinen. Eilen oli viimeinen päivä vanhassa duunissa ja loman jälkeen alkaa hommat uudessa firmassa. En oikein tiedä, mitä uudelta työltä osaisin odottaa. Mutta just nyt, täällä pilvien yläpuolella, ei tarvitse tietääkään. Jos jonkun opin tahtoisin poimia viimeisen vuoden ajalta kestomuistiin, olisi se tää:

Aina ei tartte kontrolloida kaikkea tai tietää tulevaa tarkalleen. Koska yleensä asiat tuntuvat järjestyvän. Hengitä, muija, hengitä.

 

 

Kulunut vuosi on ollut raskas, mutta nyt seuraavaa lehteä kääntäessä muistot on jo kultaa. Eilinen jäähyväisessio työpaikalla venähti kaavailemani puolen tunnin sijaan kahdeksi tunniksi, oli niin paljon heippoja sanottavana ja pitkiä halauksia annettavana. Jäi sellainen olo, että kenties palaan vielä. Toivottavasti palaan vielä. En katunut päätöstäni lähteä, mutta haikeaa se oli.

Nyt on kuitenkin aika taputella työmietteet ja vähän kaikki muutkin ylimääräiset brainstormailut ja rentoutua. En voi kuvitella mitään täydellisempää just tähän väliin, kuin loman mittaisen juoruilumaratonin Maijan kanssa, muutaman kylmän cocktailin ja aurinkoa sen verran, että alkaa jo hikoilu ärsyttää. Tästä tulee ihanaa.

 

 

Blogi tulee päivittymään reissun aikana ainakin muutaman ajastetun postauksen verran viikossa; luvassa muun muassa jatkoa pää-trilogialle. Läppäri on mukana, eli jos aikaa, energiaa ja inspistä löytyy, päivittelen myös reissukuulumisia tien päältä (tien, hah, pikemminkin altaan reunalta). Relaus ja oleilu ilman velvoitteita on tällä hetkellä kaikista tärkeintä, joten fiilispohjalta mennään kirjoittelun suhteen.

Toivottelen tässä välissä oikein ihania alkukevään päiviä sinne ruudun toiselle puolelle <3 Kiitos, kun olette siellä!

---

We have arrived in Bangkok.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Meidän himassa ei nykyään tapahdu suurempia mullistuksia, joten sisustusjuttuja on melko niukanlaisesti tarjolla. Väläytin jälleen viikko sitten F:lle ikuista keittiöremppa-aihetta, mutta ei kuulemma natsaa ennen syksyä. Katotaan miten käy. Kun mulla ois niin monta ideaa rivissä ja keittiöaiheinen Pinterest-kokoelma venailemassa - käytännössä siis koko remontti on jo tehty.

Sisustuksellinen kuiva kausi lienee ainakin merkki siitä, että oon saanut pahimman muuton jälkeisen ostovillityksen kuriin. Ehkä se meinaa sitäkin, että koti alkaa tuntua valmiilta. Ja se on mukava juttu. (Kunhan tosiaan ei edelleenkään katso eteiskäytävää tai sen toiselle puolelle. Siellä on yhä valloillaan pimeyden voimat.)

 

 

Onneksi on keksitty pikkuhärpäkkeiden sijoittaminen uusiin mestoihin, jottei tässä nyt vallan pääse tylsistymään. Kevätfiiliksen laukaisemassa järjestelypuuskassa osa 17 pienet kaktukset ruukkuineen päätyivät Iittalan tuikkukippohin töröttämään. Kaksi olkkariin ja yksi ruokailuhuoneeseen. Tai no ei toi yksi taida olla kaktus, mutta same same.

Päätin elää reunalla ja sommittelin olohuoneen miniasetelman valkoisen marmorilevyn päälle, valkoiselle marmoripöydälle.

 

 

Yksi perheenjäsen syksyllä kommentoi kuvia asunnostamme nähtyään, että "eihän tuolla oo yhtään mitään suomalaista". Juoksin paniikissa, syyllisyyden runtelemana, isänmaansa tyystin hylänneenä petturina, lähiostarille hakemaan edes vähän Iittalaa ensihätään.

Nyt kevään alkaessa (kevät, mehän sovittiin) mun kiinnostus kaikkeen kynttilöihin liittyvään on dramaattisesti tippunut, mutta en mä näitä millään viitsisi kaapin perällekään pakata. Hyvä siis, että tuikkukipoille löytyi järkevää tekemistä vielä ainakin joksikin aikaa.

P.S. Toivottavasti kaktusmuoti ei hälvene koskaan.

 

 

---

Cacti & Iittala in living room.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ensin tuli kateus. Sitten suuttumus. Sitten ihmetys omaa reaktiota kohtaan. Sitten päätös toimia. Taidettiin elää marras-joulukuun vaihteen synkkää viikkoa, just sitä aikaa vuodesta, jolloin kaikki pimeä, kostea ja kylmä on vasta edessä. Stadin frendi oli silloin työmatkalla Köpiksessä ja istuttiin iltaa meidän ruokailuhuoneessa, syötiin tapaksia ja juotiin viiniä, räpätettiin taukoamatta muutama tunti.

Frendi kertoi matkasuunnitelmistaan - Vietnamia vuodenvaihteessa, Etelä-Afrikkaan kevättalvella. Eikä mulla ollut mitään. Tai siis onhan mulla paljonkin kaikkea, mutta just sillä hetkellä tuntui, että ei niin yhtikäs mitään.

Mä oon yleisesti ottaen melkoisen kadehtivaa sorttia; en sellainen mulkkukadehtija, joka haluaa riistää asioita muilta itselleen, vaan sellainen joka inspiroituu muiden onnistumisista ja hienoista jutuista, tahtoo samaa itselleen. Usein kadehtimani asiat tuppaavat olemaan ihan naurettavia, eikä lainkaan toteuttamiskelpoisia. Jos vaikkapa vierailen omakotitalossa, kadehdin ikiomaa taloa ja pihaa, jos pienessä kaksiossa, kadehdin söpön kodikasta tunnelmaa. Kadehdin itseäni pidemmän naisen gasellimaista olemusta ja lyhyemmän siroutta. Joskus oon myös kadehtinut sängyssä makaavaa flunssapotilasta, koska itsestä olisi ollut kiva laiskotella Netflixin parissa muutama päivä.

Osaan siis suhtautua kateuden tunteeseen sen vaatimalla ei-vakavuudella.

 

 

Paitsi silloin, kun tilanne vaatii muuta. Tuona alkutalven tapasiltana ymmärsin, että matkajuttu jäytää mua syvemmältä kuin toisen frendin Marokosta tuotu pilkkahintainen kilim-matto. Talvilomattomuus harmitti ja ahdisti. Tilanne olisi myös helpompi korjata, kuin vaikkapa sellaisen vempaleen rakentaminen, jolla voin säätää pituuttani ja sirouttani ystäväni olemuksen mukaan.

"Tää tulee ehkä vähän puskista, mutta lähetäänkö talvilomalle? Periaatteessa mikä vaan paikka käy, kunhan siellä on varmasti lämmin",  kirjoitin parhaalle kaverilleni seuraavana aamuna. Palaveerattiin hetki siitä, onko ihan idioottimaista lähteä kaukomatkalle jos toinen on just maksanut uuden asuntonsa kalliin remontin ja toinen saattaa olla muutaman kuukauden päästä työtön. Tultiin tulokseen, että yolo & Thaimaa it is.

Tarinan opetus:

Elämä on liian lyhyt sellaisten juttujen kadehtimiseen, jotka voit suht inhimillisin keinoin, kohtuullisella vaivalla ja seurauksilla toteuttaa itse. Jos et silti toteuta, niin sitten ei kannata kauheasti mankua.

Enää muutama päivä kesään <3

 

 

---

Life is too short to be envious of things you can quite easily achive yourself. If you choose not to pursue those things, I suggest you shut up.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages