Astiakaapin aarteet

On kulunut jo yli kuukausi meikäläsen edellisestä sisustukseen liittyvästä ostoksesta. Oon näemmä pitänyt kesälomaa niistäkin hommista. Olkkarin viimeistelyn lisäksi ei oo siis tapahtunut juuri mitään uutta kotona, joka selittää hiljaisemman vaiheen sisustuspostausrintamalla. Ellei tänään käy tuttua lauantai-ilmiötä, eli sitä kun tunnit vaan syöksähtää ohi ja onkin jo ilta (tai pahempaa, maanantai), on suunnitelmissa korjata asia ja lähteä kiertelemään sisustusliikkeitä. Jee.

Upouutta postausmateriaalia odotellessa brainstormasin tänään itsekseni aamiaispöydässä ja rakas blogiassistenttini F liittyi seuraan. "Kirjoita meidän rappukäytävästä. Esittele meidän piha. Entä eteinen? Entä ne sun astiat, joita mä vihaan?" "Astiat joita sä vihaat. Tarkotat varmaan niitä mun ihania kahvikuppeja, mutta sä taidat vihata vähän kaikkia astioita jotka oon löytänyt kirppikseltä." "Joo."

 

 

Mä oon astiafriikki. Haluaisin olla ihminen, jonka kaikki kulhot ja kupit sointuu yhteen, mutten vaan oo. Itse asiassa juuri päinvastoin. Ilmeisesti tykkään myös erityisesti astioista, joita ei voi pestä koneessa. Ei kai mikään ihme, että poikkis vähän karsastaa ja protestoi (onneksi mulla on valikoiva kuulo, enkä huomaa mitään taustaininää kirpparilla kun lappaan taas uutta kirjavaa käsinpestävää vatia reppuun).

Tänään kurkataan siis astiakaapin uumeniin.

 

 

Ekana ne poikkiksen inhoamat kahvikupposet. Löysin kupit ja lautaset puoli-ilmaiseksi kirppikseltä parisen vuotta sitten, ja kultareunaiset vähän isommat lautaset toiselta kirppikseltä hetkeä myöhemmin. Mun mielestä nää oli niiiin söpöt, en vaan voinut vastustaa. Etsin tapahtuma-aikaan tarpeeksi pieniä kuppeja Nespresso-cappuccinoille (joihin olin silloin koukussa, nykyään se masiina pölyttyy kaapissa) ja näiden minikoko oli juuri passeli.

 En enää yritä pakottaa poikkisparkaa juomaan näistä. F antoi mulle synttäripäivänä kolme minikaktusta, istutin ne yhteen kupeista ja nyt kuppi koreilee kotimme paraatipaikalla. Kutsutaan sitä vaikka kompromissiratkaisuksi.

 

 

Kirppislöytö, jota rakastan ehkä eniten, on maailman kauneimmat sinivalkoiset antiikkilautaset 1900-luvun alun Englannista. Alkuperästä huolimatta näistä mielestäni huokuu ihanan välimerellinen tunnelma. Vasemmalla olevat keittolautaset on pyhitetty risotoille ja pastoille. Oikeanpuoleisen pinon alimpana näkyviä matalia lautasia oon haalinut vasta kaksi.

Tätä settiä haluan hamstrata lisää, eli kirppareilla ja antiikkiliikkeissä pyörivät lukijat: pliis vinkkailkaa jos tulee jossain vastaan.

 

 

Viimeisinä, muttei vähäisimpinä, Kreikan Sifnoksen saarelta viime kesänä ostamamme kannelliset kulhot. Rakastuttiin astioihin molemmat ja omin hellin käsin valittiin neljä eriväristä. Nämä muuten saa pestä koneessa, huraa huraa.

Siinä missä sinivalkoiset lautaset kaveeraa pastojen ja risottojen kanssa, kuuluu näihin kulhoihin eksoottisemmat mausteiset kastikkeet ja riisi. Ruoka pysyy kulhoissa pitkään ihanan kuumana, joten nää on kovassa käytössä talvisin. Comfort food bowls.

 

 

Tekee mieli kokkailla, salaa kaipaan taas syksyä ja kuumia ruokia.

Ihanaa lauantaita sinne näytön toiselle puolelle, puss <3

---

Some of my favorite things.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Iidakoo
Linnunpönttö

Toinenkin astiafriikki ilmoittautuu! Aivan ihana kokoelma <3

Tällä hetkellä mulla on menossa sinivalkoinen kausi, suloisesti sekaisin menee vanhat käsinpestävät krumeluuriset, simppelit Japanista tuodut ja uudemmat, mm. Arabian Tuokiot :)

marjapilami

Kiitti <3 Mullakin ehkä eniten sinivalkoinen kausi, ja sitten kaikenlaista kirjavaa harha-askelta siihen päälle ;o) Sekavat kokoelmat on parhaita.

Kommentoi