Diivailevan kasvin harkittu surma

Ladataan...

Istuttiin eilen kaverin kanssa iltaan asti meidän kantiksen terassilla, auringon paisteessa. Lähes joka kerta kun yritettiin moista kesän aikana, päädyttiin värjöttelemään baarin sisällä ikkunaan hakkaavaa rankkasadetta tuijottaen ja kastuttiin läpimäriksi himaan pyöräillessä. Outo kesä. Ja outo syksy. On kuitenkin ihanaa, että on hyvä kaveri ja kiva kantis.

Kotirintamalla kaikki ei oo yhtä ruusuista. Oon nimittäin raskain mielin ajautunut tarkoitukselliseen laiminlyöntiin ja sittemmin surmaan. F on kunnossa, älkää huoliko. Kyseessä on kasvi.

 

 

Mä pystyn vielä jotenkin kunnioittamaan viherkaverin päätöstä heittää veivinsä äkillisesti ja dramaattisesti, joskin vähin äänin. Ratkaisu, johon vaikkapa mun muratti kuukausi takaperin päätyi. Hyväksyn myös heikot hetket ja satunnaisen huomionkaipuun.

Mutta mulla on mennyt kesän aikana totaalisesti hermot erääseen diivailevaan viherkasviin, jolle ei vaan saakeli mikään kelvannut. Osoitti mieltään harva se päivä, näytti usein maansa myyneeltä, kärsivältäkin ja sitten taas oli niin pirtsakkana, niin pirtsakkana, kun sai tahtonsa läpi. (Apua kuvailinko juuri itseäni?)

Kokeilin sijoittaa kasvin ikkunalaudalle, mutta sille tuli liian hiki. Varjoon, mutta se masentui. Puolivarjoon, mutta se nuupahti. Kastella usein, mutta ei kelvannut. Kastella harvemmin, mutta se nuokkui. Eikä toisaalta koskaan menehtynyt, protestoi vaan. Hiljalleen päässäni alkoi muhia katkeruus ja salajuoni. En enää jokaisella kastelurundilla huomioinut diivaa. En siirtänyt sitä takaisin auringonvaloon, vaikka se tuntui sitä taas kaipaavan.

Ja hups, huomaamatta oli vierähtänyt ainakin pari viikkoa edellisestä kastelusta. Julistin kasvin vähintään puolikuolleeksi ja nyt se odottaa lopullista hylkäystään lattialla. Raasu.

 

 

Ihan vaan vertauskuvana voidaan taas palata mun rakkaaseen Ikean pusikkoon erkkerissä, jolle kelpaa kaikki. Porottava aurinko, varjoisat päivät, kuivuus ja liiassa vedessä lilluminen. Niin sitä pitää.

 

 

---

Another one bites the dust.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Travojago
Travojago

Just noin. Pysyt kovana vaan kato. Nyt jos käyt tuon yhden pillin mukaan hyppimään niin muut näkee ja sittenhän ne alkaa kaikki pusikot kyykyttämään ja juoksettamaan sua miten sattuu. 

Kyllä se on opittava olemaan vähemmälläkin huomiolla. :D 

Nimim. otan kasvieni kuolemisen henkilökohtaisena loukkauksena aina. 

marjapilami

Hahah mikä ääneenmetrossanaurukommentti! :D Just noin se menee, joku roti ~täytyy~ ~säilyttää~.

Kommentoi

Ladataan...