Ei oo mitään hätää enää

Nørrebro Summers

Oon mietiskellyt tällä viikolla paljon mennyttä (syystä myöhemmin lisää) ja sitä, miten mun elämää on aina tuntunut sävyttävän jos jonkinmoinen huoli tai stressinaihe. Tuntuu vähän siltä kun mut ois ohjelmoitu jatkuvasti olemaan varautuneena pahimpaan, pienestäkin töyssystä menemään kriisinhallintamoodiin. Kun oon koko ajan varautunut ja valmiiksi puolustuskannalla, on kai sitten alitajuntani mielestä jotenkin helpompi ja nopeampi reagoida jos hommat menee pieleen. Toisin sanottuna mulla on ihan järjettömän vahva kontrollin tarve, en missään olosuhteessa päästä lankoja käsistäni.

Ja tiedättekö mitä? Tää homma on alkanut tosissaan ärsyttää ja ahdistaa viime aikoina. Osaan jo tässä elämänvaiheessa päätella mistä lapsuuteni ja nuoruuteni kuvioista tää suojautumismekanismi sekä pakonomainen kontrollointi kumpuaa - ja että noita samaisia kuvioita ei enää vuosikausiin oo ollut olemassa laisinkaan. Toistan vanhasta tottumuksesta turvattomuuden tunteen lietsomana haitallisia kaavojani, jotka ei todellisuudessa suojele mua yhtään miltään. Ois siis aika opetella hellittämään otetta niistä kämmenet kovaksi hiertäneistä ohjaksista joissa hammasta purren oon kolmisenkymmentä vuotta roikkunut.

Oon turvassa, onnellinen, vapaa ja paikkani löytänyt - niin pitkälti kun se elämässä mahdollista on. Ei tartte aina huolehtia, varautua kaikkeen mikä saattaa mennä pieleen tai olla menemättä. Ja sitä paitsi, oon tarpeeksi vahva kohtaamaan ongelmia kun niitä eteen putkahtaa.

 

 

Edessä on pitkä, haastava tie. Alitajuntaan ohjelmoiduista käyttäytymismalleista sekä niskavilloissa lymyävistä ikivanhoista peloista on nimittäin aika hidas ja hankala päästä eroon. Ne tuppaavat seuraamaan mukana vuodesta toiseen, muuttamaan muotoaan ja soveltamaan itseään uusiin elämäntilanteisiin, levittäytymään kuin huoneenlämpöinen öljy pinnalta toiselle. Toisaalta oon radikaalisti kasvanut ihmisenä viiden, saatika kymmenen, vuoden takaiseen ongelmapesäkkeeseen verrattuna - joten tiedän että muutos on mahdollista. Hidasta, mutta mahdollista.

Tiedostaminen ja työstäminen, niillä se hiljalleen hoituu.

Mulle näyttäytyy koko ajan selkeämpänä, että suurin osa näistä viime vuosia varjostaneista ahdistukseen ja stressiin liittyvistä ongelmista kumpuaa pakkomielteisestä kontrollintarpeesta - jonka oon vasta äskettäin tajunnut juontavan juurensa turvattomuudesta. Mä rakastan tällaisia oivalluksia yli kaiken, koska just siitä vyyhdit yleensä alkaa purkautumaan ja tuloksena on paljon parempi elämä. Varsinkin kun näin aikuisiällä osaa jo tarkastella tilannetta rauhaisan kiinnostuneesti ja todeta sille ahdistuneelle lapsi-itselleen, 

että ei oo mitään hätää enää. You got this.

 

Pitäkää huolta, ihanat <3

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Kommentit

Moi Marja! Vitsit tykkään sun blogista, siinä on kaikkea mitä pitääkin: aivan jäätävän jumalainen koti maailman parhaassa kaupungissa, eli Köpiksessä sekä hienossa balanssissa huumoria, hömppää ja todella syviä ja ajatuksia herättäviä tekstejä. KIITOS, you rock! 

Syy miksi päätin nyt kerrankin kommentoida oli juuri tämä teksti. Mieletöntä, et oot päässyt noin syvälle itsesi tutkimisen ja tuntemisen kanssa! Itse kävin puoli vuotta terapiassa työpaikkakiusaamisen vuoksi ja nuo ydinkipukohdat, joihin kaikki aina tuntuu kulminoituvan, löytyivät siellä. Voin siis niin samastua siihen iloon, mikä noista oivalluksista tulee! "Hei, mulle tämä asia on aina rankempi tämän takia" "Kappas, reagoin tähän nyt voimakkaammin, koska.." Noi oli mulle kultaakin kalliimpia löytöjä ja koen olevani sata kertaa parempi tyyppi just siks, että ymmärrän itseäni hieman tarkemmin!

Ihanaa kevättä sinneee! :)

Anna

marjapilami
Nørrebro Summers

Moi Anna! Kuules, tämä on ihanimpia kommentteja mitä oon ikinä blogiin saanut! Kiitos siis ihan megapaljon <3

Ja kiva kuulla, että säkin oot kokenut hyviä hetkiä itsetutkiskelun sekä oivallusten parissa. Yök, työpaikkakiusaaminen - siinäpä vasta vastenmielinen ja kammottava konsepti, ei riitä ymmärrys siihen että aikuinen ihminen kiusaa. Onneksi se vaihe kuulostaa nyt olevan takanapäin ja oot selvinnyt voittajana. 

Aurinkoista alkukesää sullekin, puspus. /marja

Saranda
Tyhjä ajatus

Samaistun tähän omalla tavalla niin paljon. Kaunis rohkea teksti. <3

marjapilami
Nørrebro Summers

<3 Kiitos ihana!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.