Elämää ja erakoitumista

Ladataan...
Nørrebro Summers

Oon nyt möllöttänyt himassa neljä päivää, tästä tulee viides. On ollut aikaa miettiä, miten hassuksi mun elämä on mennyt. Ekan Köpis-vuoden maaninen kavereiden haaliminen on vaihtunut lievään erakoitumiseen. Mun piti lähteä täksi viikonlopuksi mökkireissulle tyttöjen kanssa, ja salaa olin huojentunut kun flunssa kaatoi sen suunnitelman.

On mulla pari frendiä täällä, joiden kanssa hengaus tuntuu hyvältä ja normaalilta, mutta eihän ne samat kiireiset naiset voi mua koko aikaa viihdyttää. Ja sitten on yks, jolla kestää välillä viikkoja vastata viesteihin ja toinen, jonka suureen persoonaan oon ihan hullaantunut, mutta johon ei voi luottaa. Ja muutama muu hahmo sosiaalisen rinkulani laitamilla.

 

 

Oli myös se yksi keskiviikko, jolloin käytiin poikkiksen työkaverin ja sen vaimon luona illallisella. Niillä on kaksi pientä lasta, joille en oikeen osannut sanoa mitään. Ainakaan sille isommalle, joka puhui mulle tanskaa. Hymyilin vaan ja yritin olla jotenkin skarppi ja sosiaalinen. En kuvitellutkaan, että kun lapset katoaa yöpuulle, kuoriutuu niiden arkisesta äidistä maaginen ihminen, jonka kaltaista en oo tavannut vuosiin. Sellainen, jonka kanssa haluan juoda sata pulloa viiniä ja jutella kaikesta.

Tää on kuin deittailu aikoinaan. Muutaman pettymyksen jälkeen ei viitsi enää liikoja innostua lupaavana alkavista jutuista. Sitä muuttuu itseriittoiseksi ja vetäytyy vähän kuoreensa.

Mulla on kyllä aina ollut omassa kuoressa kivaa. Nytkin oon kattonut monta päivää Gilmoren tyttöjä ja ollut f*cking content.

 

 

Oon kaivannut tällä viikolla kolmea erikoista asiaa. Yksi niistä oli Muumit. Katon niitä aina kipeenä, enkä koskaan kyllästy. Ei ollut Muumeja saatavilla tällä kertaa, mutta onneksi löysin Giltsut.

Ja oon ikävöinyt meidän edellistä kämppää. Mitä ihmettä? Mähän inhosin sitä luukkua. Tunteen on pakko olla jotenkin sidoksissa loppukesään, tuoksuihin ja tunnelmiin, jotka vie vuoden takaiseen aikaan. Tein silloin paljon risottoja ja odotin täysin tuntemattomana edessä aukeavaa syksyä ja talvea uudessa maassa. Skandinaviskit paloivat meillä jatkuvasti.

Ja Tallinna. Mä hingun Tallinnaan. Siinäpä vasta pirun kätevä ja edullinen matkakohde, jonka ravintolatarjonta on omaa luokkaansa.

 

 

Vaikkakaan en oo kurkkua kiristävän yskäbasillin suurin fani, on tehnyt varmaan ihan hyvää rauhoittaa ajatuksia ja antaa pään solmujen aueta. Nyt sinne mahtuu taas uutta tavaraa. Tai mahtuu, kunhan kaikki tää ylimääräinen flunssa lähtee sieltä pois.

Postauksen kuvat muuten kesä tai pari sitten Suokista. Sitäkin mulla on ikävä.

Ihanaa sunnuntaita, tyypit!

 

---

This week I've been basically meditating because of the flu.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Kommentoi

Ladataan...