En osaa paikallista kieltä, mutta...

Nørrebro Summers

Tanskan kieli - tai sen taidottomuus - siinäpä aihe, joka mietityttää itseäni aika ajoin. Ja siis niin tuntuu mietityttävän vähän kaikkia muitakin. Oon harkinnut asiasta kirjoittamista jo muutamaan otteeseen, mutta oon sitten kuitenkin päättänyt odotella, kunnes saan ajatukseni aiheesta kunnolla jäsenneltyä. Itsepuolustuspanssarini kiilteleväksi.

Ensinnäkin tehtäköön selväksi, että kun muuttaa uuteen maahan, varsinkin pysyvästi, olisi erittäin suotavaa opetella paikallinen kieli. Ihan itsensä kuin muidenkin takia. Kuinka paljon helpompaa asioiminen ja sosiaaliset tilanteet olisivatkaan, kun voisi edes ymmärtää kuulemansa ja kommentoida simppeleillä lauseilla - ja vaikka täydentää englannilla tarvittaessa. Antaisi itsestään yritteliään ja kohteliaan kuvan, näyttäisi tekevänsä tosissaan töitä sopeutumisen eteen. Paikallisen kielen opettelu olisi tosi, tosi, tosi fiksua ja tärkeetä.

Mutta sitten toisaalta - mä itse en saa kovin kohteliasta ja fiksua kuvaa tyypeistä, jotka aggressiivisestikin alkaa vääntämään puoli- tai tuikituntemattomalle ihmiselle kielitaidosta. Ja suorastaan penäämään henkilökohtaista selvitystä mun syistä ja prioriteeteista. Mutta siis miksi sä et puhu tanskaa? Miksi et edes opettele? Mitä sä sitten meinaat? Etkö sä halua asua täällä?

Tunsin Helsingissä monia expatteja, joista osa oli asunut Suomessa useita vuosia, jopa paljon pidempään. Monikaan heistä ei puhunut suomea ollenkaan, tai ainakin pitäytyi pelkässä englannissa, vaikka suomea olisi ymmärtänytkin. Toki välillä kiusoittelin tyyppejä aiheesta, mutta ei tullut mieleenkään alkaa tivaamaan asiasta. En vaan koskaan kokenut, että kukaan näistä työssäkäyvistä, itsestään huolta pitävistä kansainvälisistä aikuisista on meikämandoliinille henkilökohtaisesti tilivelvollisia valinnoistaan tai osaamisestaan.

Jotenkin täällä Köpiksessä tuntuu, että tilanne on toinen. Ymmärrän jankutuksen poikkikselta, lähimmiltä frendeiltä (vaikkakaan frendit ei jostain kumman syystä ikinä jankuta aiheesta) tai perheenjäseniltä, mutten muilta. Silti saan säännöllisesti puolustella itseäni lähes tuntemattomille ihmisille ja vastata kiihkeisiin kysymyksiin aiheesta. Enkö mä halua sopeutua tänne? Enkö? 

Ei siinä, että se näille puolituntemattomille yhtään kuuluisi, mutta kyllä mä haluan sopeutua. Saatan hyvinkin asua Tanskassa forever. Oon melko varma, että jossain vaiheessa, jollain tavalla, seuraavan viiden vuoden sisään opin kielen. (Ja jos en opi, niin punnitaan tää jankutusasia uudestaan.)

Oon asunut täällä puolitoista vuotta ja toivon, että muun muassa nää toistaiseksi riittävät osoittamaan kunnialliset aikeeni:

- Tulin maahan tanskalaisen poikaystävän perässä, ilman että itellä oli työkuviot selvillä. En kuitenkaan koko tänä aikana oo ollut päivääkään työtön. Oon maksanut veroja Tanskaan ihan siitä ekasta päivästä saakka, tehnyt hulluna töitä, kerryttänyt eläkettä. En oo elellyt oloneuvoksena, jota ei vaan oikeen kiinnosta.

- Oon luonut itselleni tyhjästä laajan ystäväporukan, poikkiksen kaveripiirin ulkopuolelle. Verkostoitunut, ollut sosiaalinen, järjestänyt tapahtumia, tavannut livenä ihmisiä, joihin oon tutustunut Facebookin kautta ja tehnyt niistä hyviä frendejä.

- Oon ostanut asunnon ja sisustanut sen. Ja se peijooni pitäisi vielä osittain rempata.

- Oon oppinut pyöräilemään niin hyvin, etten enää oo hengenvaarassa joka kerta keskustassa sukkuloidessani.

- Oon tutustunut upouuteen kaupunkiin. Osaan sukkuloida samaisessa kaupungissa pyörälläni ja löydän viinibaarin, jossa tapaan uudet frendini.

- Sitä paitsi mun ääntämys on edistynyt. Ja tää on ihan käsittämättömän vaikea kieli! En vielä osaa lausua Hvidovrea, mutta edderkopp onnistuu. Repikää epäilijät siitä.

Eli joo. Kiitos kysymästä. Kyllä tässä on ollut kaikenlaista pientä viritelmää, yritystä sopeutua tähän hienoon maahan. Yllä listatun ohella kieliopinnot on tuntuneet vähän liian raskailta yhtälöön lisättäväksi. Palataan asiaan viiden vuoden kuluttua.

 

 

Onko täällä muita ummikkoexpateja tai uuden kielen tehokkaasti opiskelleita? Tai muuten vaan mielipiteitä aiheesta? (Oonko mä ihan luuseri, kun en aktiivisesti opiskele tanskaa?)

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

Cocktaileja, kiireitä ja cooleja ihmisiä

Hassuja tanskalaisia tapoja

---

"But why don't you speak any Danish? But why? Don't you want to fit in?" they ask.

Lately I've been rather busy building a whole new life in new country, I answer.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentit

Tiiaanna
cake & copper

Tää aihe on itse asiassa pyörinyt myös mun mielessä, mutta jotenkin siitä kirjoittaminen on vaikeaa. Ehkä koska ajatukset ovat vähän sekavat :D

Multa ei ole kukaan onneksi tullut tivaamaan kielitaidosta, mutta oon kuullut, että sitä tapahtuu täällä paljon. Itse aloitin tanskan opiskelun kuukauden sisällä siitä, kun saavuin ja nyt oon loppusuoralla (viimein). Tosin, en käytä kieltä lähes koskaan kauppaa lukuunottamatta. Yliopistolla kaikki puhuu englantia ja kaverit on suurimmaksi osaksi ulkkiksia. Ymmärrän kyllä nykyään lähes kaiken, mutta se oman puheen tuottaminen... Oikeasti tarvisin jonkun, kenelle voisi höpistä ja sönkätä tuntien ulkopuolella.

Kun olin kesäharjoittelussa Saksassa, en edes yrittänyt opetella paikallista kieltä. Nyt tilanne on eri, sillä alusta asti tarkoituksena on ollut asua täällä se kaksi vuotta ellei pidempään ja olen ajatellut työpaikan saamisen helpottuvan, jos osaan tanskaa. Vaikka työpaikan löytää varmasti täältä pelkällä englannilla, niin tanska saattaa silti avata ehkä hieman enemmän ovia (varsinkin julkiselle puolelle ja tällä alalla). Mutta se ei mielestäni ole mikään pakko, enkä ajattele kenenkään tanskaa osaamattoman olevan luuseri tai tänne sopeutumaton, varsinkin työssäkäyvien aika on todella rajallista ja sitä ei välttämättä haluta kuluttaa istumalla iltoja tunneilla. Jos en opiskelisi, niin tuskin kävisin tunneilla niin ahkeraan kuin nyt. 

Mutta sulla on tosiaan aikaa, kielen ehtii oppia milloin tahansa. Ihan riittämiin tekemistä jo uuteen maahan muutossa ja ystäväpiirin löytymisessä, kaikkea ei tarvitse saada aikaan heti :)

marjapilami

Well done, sulla on homma siis jo hyvin hallussa! :o) Helpottaa aivan varmasti työn löytämistä. Superhyvä, että oot jaksanut koulun ohella panostaa myös kielen opiskeluun.

On kieltämättä välillä ollut vähän lannistavaa/ärsyttävää, kun 97% kiinnostavista työpaikoista on saavuttamattomissa kielivaatimuksen takia.... Toisaalta oon kuitenkin pärjännyt ihan ookoo ja lopulta onnistunut kaivamaan hyviä duuneja, joissa pärjää ihan vaan englanti-suomi-kombolla. (Ja itsestä tuntuu, että vaikka oppisinkin puhumaan tanskaa, oon vielä vuuuoooosien päässä tilanteesta, jossa voisin työskennellä tanskaksi. Se on jo aika hurja skenaario se :D)

A.H.
Helsinki-Antwerpen

Muutamat ihmiset ovat ryhtyneet tuollaisella epäkohteliaalla sävyllä toitottamaan, että sun pitää oppia äkkiä nederlandsia, mikset osaa jo. Näiltä tekis mieli kysyä, että ootko ite millon viimeks oppinut uuden kielen sormia napsauttamalla... Suurin osa ihmisistä kuitenkin symppaa, kun kerron opettelevani koko ajan, kun näiden ittensäkin mielestä tämä on niin vaikea kieli (mikä on musta vähän huvittavaa, koska maailman kielistä varmaan 98% olisi vielä vaikeampia).

Aloitin siis kielikurssin oltuani yhdeksän kuukautta Belgiassa. Ekan moduulin aikana (jota oli kaksi kertaa viikossa, mutta paljon lomaviikkoja) syntyi semmoinen innostus kielen opetteluun, että aloitan seuraavan moduulin ensi viikolla intensiivinä, 4krt/viikko. Mutta: mä en olekaan kokopäivätöissä ja mulle on tällä hetkellä ajallisesti mahdollista keskittyä pääasiallisesti kielen opetteluun.

Kielen opiskelulle on varmasti oma aikansa ja paikkansa. En mäkään viimeisillä voimillani ja vapaa-ajan rippeilläni ryhtyisi ramppaamaan iltakursseilla, jos koko aivokapasiteetti olisi jo ylitöissä muutenkin.Voi olla, ettei tivaajat ymmärrä, miten paljon alussa menee energiaa kaikkeen perussopeutumiseen ja just noihin luettelemiisi asioihin, ja integroituminen näyttäytyy niille lähinnä kielikysymyksenä.

marjapilami

Ihan mahtavaa, että kielikärpänen on puraissut! Jee! Voin kuvitella, että on aika kiva ja koukuttava tunne, kun ehtii opiskella vähän intensiivisemmin ja huomaa nopeaa edistystä. Ja kannattaakin tosiaan takoa nyt, kun sulla on vähän enemmän aikaa :)

Ite kadun karvaasti sitä, etten ekan puolen vuoden aikana ottanut intensiivikursseja. Silloin tein vielä nimittäin etätöitä suomalaiselle työnantajalle osa-aikaisesti, ja ylimääräistä aikaa olisi ollut. Hain kuitenkin silloin jo täydellä höyryllä vakituista kokopäivätyötä, enkä uskaltanut sitoutua intensiiviseen päiväkurssiin... Big mistake :D

Täytyy uskoa siihen, että oikea hetki ja ylimääräistä energiaa kielen opiskeluun löytyy vielä jossain välissä. "En mäkään viimeisillä voimillani ja vapaa-ajan rippeilläni ryhtyisi ramppaamaan iltakursseilla, jos koko aivokapasiteetti olisi jo ylitöissä muutenkin" - tiivistää tänhetkisen tilanteen tosi hyvin.

Leiallday
LAY ALL DAY

Hei! Tähän voin niiiiiin samaistua!! Asun Portugalissa ja käyn töissä skandifirmassa ainoana suomalaisena. Kielipää menee siis aika kivasti sekaisin jo kun pyörittelen päivät pitkät markkintointimateriaalia kolmella vieraalla kielellä, ja firman kommunikaatio käy pääosin norja-ruotsi-tanskaksi. Ei siis todellakaan ole vielä käynyt edes mielessä, että jaahas, otetaas tähän päälle vielä portugalin treenit. Ei vaan yksinkertaisesti riitä aivokapasiteettia. Ja saan kuulla tästä ihan kaikilta - kaupan kassalta, taksikuskilta, lääkäriltä, you name it.

Täällä on myös ihan sairaan vahva kansanylpeys ja pohjoismaalaisia kohtaan ollaan usein vähän katkeria, ihan vaan koska tullaan vauraammasta maasta. Harmittaa, että lietson ylimielisen skandin mielikuvaa koska en osaa kieltä - sillä että maksan veroni tänne ja palkkatasoni on ihan yhtä matala kuin portugalilaisessa firmassa, ei ole mitään väliä.

Kyllä mä ehkä Suomessakin saattaisin ihan vaan uteliaisuudesta kysyä jonkun suunnitelmista oppia suomea, mutta mun mielestä on vähän vanhanaikaista ajatella että asuakseen muualla on myös pakko osata paikallista kieltä, jos asiat sujuvat vaivattomasti ilmankin. Onhan se kielitaito kohteliasta ja helpottaa asioita joo, mutta yleisesti ottaen tärkeämpää on kuitenkin positiivinen asenne maata ja sen kulttuuria kohtaan. Eikös ole vaan siistiä, jos oma maa on niin cool että myös muualta tuleva jengi haluaa viettää siellä ehkä koko loppuelämänsä.

 Jos taas asiat eivät suju ja elellään uuden valtion kustannuksella tai homma menee esim. siihen että työttömyyttä perustellaan kielitaidon puutteella, asia on vähän eri.

Tsemppiä tanskaan ja pisteet jo siitä, että edes joidenkin juttujen ääntäminen sujuu - ei nimittäin todellakaan kuulosta siltä helpoimmalta kieleltä suomalaiseen suuhun. :D

marjapilami

"Käyn töissä skandifirmassa ainoana suomalaisena. Kielipää menee siis aika kivasti sekaisin jo kun pyörittelen päivät pitkät markkintointimateriaalia kolmella vieraalla kielellä, ja firman kommunikaatio käy pääosin norja-ruotsi-tanskaksi" - aivan sama tilanne! (Vaikkakaan mulla ei sentään oo portugalia pakkaa sekottamassa, huh :D) Mäkin pyörittelen päivittäin tanskan-, norjan- ja ruotsinkielisiä matskuja ja yritän pysyä menossa mukana kun kaikki ympärillä puhuu "skandinaviaa". Kyllä sitä on aika loppu + saanut oudoista kielistä tarpeekseen työpäivien jälkeen, haha. Ei tosiaan heti tuu mieleen suunnata suoraan toimistolta muutamaksi tunniksi kielikurssille.

Mun mielestä on OK kysellä aikeista opiskella paikallista kieltä = smalltalkia, uteliaisuutta. Tivaaminen ja vänkääminen on asia erikseen, niin kauan kun tyyppi pitää itsestään huolta. Kuten sanot, jos "homma menee esim. siihen että työttömyyttä perustellaan kielitaidon puutteella" saisi meikäläisen näkemään punaista. Koska työttömyys, mikä oiva mahdollisuus ottaa niitä intensiivisiä päiväkursseja ja oppia kieli tehokkaasti :)

Tsemppiä sinnekin - kielen oppimiseen ja muuten! Vaikka Tanska on ihana paikka, oon vähän kade sijainnistasi ;o)

Vierailija (Ei varmistettu)

Asun Norjassa ja en puhu norjaa kuin ruokakaupassa, lapsen päiväkodin työntekijöiden kanssa (heidän englantinsa on heikompaa kuin norjani) ja jos on ihan pakko.

Kohta tulee kolmas vuosi maassa täyteen (valtaosa ajasta tosin on mennyt raskaana ollessa/lapsen kanssa kotona). Norjalainen mies on ollut taskussa kohta kymmenen vuotta. Ymmärrän kaiken mitä minulle norjaksi sanotaan ja käyn paljon keskusteluja miehen perheen ja omien kollegoideni kanssa niin että puhun englantia ja toinen osapuoli norjaa.

Ensin yritin rämpiä työelämässä norjaksi, mutta konsultin olisi hyvä olla sujuva ulosanniltaan eikä puheeni ole kyllä oikeasti tarpeeksi vakuuttavalla tasolla. Kotona miehen kanssa puhutaan englantia (lapselle kumpikin puhuu omaa äidinkieltään) ja englanniksi pärjään muutenkin lähes kuin natiivi.

Tarkoituksena on oppia puhumaan norjaa sujuvasti "sitten joskus", mutta norjalaisille tuntuu riittävän se, että ymmärrän norjaa ja että englantini on sujuvaa. Yleensä suomalaisuudesta tietämättömät lokeroivat minut britiksi. Monet kyllä kysyvät ruotsin taitojen perään (kunhan ovat päivitelleet suomiaksentin uupumista), mutta ymmärtävät hyvin, kun heille kertoo että ruotsi on ollut koulujen jälkeen käyttämättömänä ja unohduksissa.

Norjalaiset on kyllä muutenkin niin kaikkien kavereita että en osaisi kuvitella kovinkaan kipakoita kommentteja aiheesta.

marjapilami

Oih, miten kiinnostavaa kuulla tarinaa naapurimaasta ja vieläpä suomityttö + skandimies -kombosta :o) Kiitos siis kommentista! Ymmärtääkö miehesi suomea vai onko ihan outsider vierellä, kun puhut lapsen kanssa suomea? Oon itse paljon miettinyt meidän mahdollista tulevaa lasta/lapsia ja mitä ihmettä siitä vielä tulee :D Itse ymmärrän tanskaa jo tässä vaiheessa auttavasti, mutta mies ei tajua suomesta mitään. Mutta hyvä kuulla, että suomi/norja/englanti toimii teillä.

Multakin kysellään usein ruotsin taidoista ja ihmetellään, kun en osaa. Moni tanskalainen tuntuu tietävän Suomen on pakkoruotsista. Täällä tosin on pakkosaksa (tai ainakin lähes pakko), joten porukka kummasti hiljenee, kun kyselen vastavuoroisesti että mitenkäs se sun saksa sujuu. :D

Tsemppiä sinne, oot jo ihailtavan pitkällä vasta muutaman Norja-vuoden jälkeen!

EllaGusGus

Erittäin tärkeä aihe! Aina uuteen maahan muuttaessani olen yrittänyt opetella uutta kieltä, mutta jos esim. tekee 10 tuntia töitä päivässä englanniksi niin paikallisen kielen treenaamiseen jää tosi vähän aikaa. Itse koen, että kieli on hyvin vahvasti sidoksissa kulttuuriin. Esim. suomalaista kulttuuria ei voi täysin ymmärtää, jos ei osaa kieltä. Siitä motivaatio kielen oppimiseen. Arvostan kuitenkin jokaista yritystä oppia kieltä. 1,5 vuotta on vielä lyhyt aika eli kyllä sä vielä opit :) Tsemppiä hirveästi, ja terkkuja Malesiasta!

marjapilami

Kiitti kommentista! Kulttuuri-pointti on tosi hyvä. Muutenkin tuntuu, että ummikkona lilluu vähän ulkopuolisena kaikesta ajankohtaisesta ja "arkisesta" mitä ympärillä jatkuvasti tapahtuu. Siitä(kin) syystä kielen opiskelu olisi supertärkeää.

Kuten sanot, aika on valitettavasti vaan tosi rajallista, kun on kokopäivätöissä. Ja kaikki muu sälä siihen päälle vielä. Kai tää tästä, pikkuhiljaa!

Terkkuja Malesiaan! :o)

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaistun tähän aivan täysin! Olen tehnyt väitöskirjaani Saksassa kohta neljä vuotta ja työkielenä on englanti. Jotenkin voisi ajatella, että jos on jo ahtanut pään täyteen artikkeleita, analyysimenetelmiä ja uusia tuloksia koko päivän, olisi jotenkin itsestäänselvyys, että kapasiteetti uuden kielen opiskeluun ei ole aivan parhaimmillaan. Lisäksi juuri nuo mainitsemasi sosiaaliset haasteet ja uuteen kulttuuriin tottuminen todellakin vaativat veronsa. Tästä huolimatta saksalaiset todellakin osoittavat, että tänne ei ole asiaa ilman kielitaitoa. Jopa tuntemattomat ihmiset sporassa! Jotenkin ajattelin, että tämä on saksalainen ominaisuus, mutta näköjään ei.

Huvittavinta tässä on, että olen seuraavaksi harkitsemassa muuttoa Köpikseen ajatuksella "siellä kaikki osaa englantia, eikä tarvitse murehtia siitä kielenopiskelusta". LOL!

marjapilami

Joo mustakin on erikoista, ettei ymmärrystä heru enempää! Ihan kun tässä vaan lekottelisi menemään puhdasta laiskuuttaan ja koska ei kiinnosta sopeutua :D Musta tuntuu joka iltapäivä neljän maissa siltä, että koko aivokapasiteetti on valunut työpöydälle - olisi lähes absurdi ajatus lähteä siitä vielä kielikurssille (jossa ei muuten pelkkä läsnäolo riitä, vaan pitää oikeesti olla messissä ja keskittyä, puhuakin, miettiä, soveltaa, omg).

Kaikki täällä puhuu superhyvää englantia, eli varsinaista ongelmaa ei oo missään vaiheessa tullut eteen. Pitää vaan opetella olemaan provosoitumatta kun jengi tivaa tuota kieliasiaa ;) Mutta siis Köpis on aivan ihana, inspiroiva, leppoisa paikka, eli tänne vaan! Voidaan sitten harjoitella yhdessä, hih.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tärkeä aihe ja pystyn samaistumaan täysin, taas kerran! Olen asunut Hollannissa kohta kolme vuotta enkä osaa kieltä kovin sujuvasti. Selviän kaupassa, kahvilassa ja ravintolassa ja osaan lukea Metroa, mutta fiksuja sanomalehtiä en niinkään hyvin. Ymmärrän myös aika hyvin mitä mulle sanotaan, mutta en tosiaan pysty mihinkään syvällisiin keskusteluihin. Olen ollut kokopäivätöissä kansainvälisessä firmassa tokasta täällä asutusta viikosta lähtien, ja työmatkoihin menee tunti suuntaansa. Tuohon yhtälöön on aika vaikea ympätä kielikursseja jos haluaa ylläpitää minkäänlaista sosiaalista elämää. Olen ollut muutamalla iltakurssilla töiden lisäksi, mutta se on oikeasti ihan helvetin rankkaa. Olen kuullut, että täysipäiväiset intensiivikurssit on tosi hyviä ja viikossakin saa paljon edistystä aikaan. Nyt haaveilenkin, että joku maksaisi monen tonnin kurssin ja että saisin vielä mennä sellaiselle työajalla :D

Eli joo, kielen opiskelu kiinnostaa kyllä ja mua harmittaa melkein päivittäin että en osaa hollantia tarpeeksi hyvin. Toisaalta oma mielenterveys kiinnostaa vielä enemmän :) Lisäksi tuntuu, että täällä porukka vaihtaa tosi helposti englantiin, jos ne huomaa että hollanti ei suju ihan täydellisesti. Ja itse olen vähän hölmö perfektionisti siinä mielessä, että en halua alkaa jutella pakollista enempää hollanniksi koska en osaa olla yhtä fiksu ja nokkela kuin suomeksi tai englanniksi. Noh, hiljaa hyvä tulee jne. Kyllä mä silti vähän ihmettelen yhtä englantilaista kollegaa, joka on asunut täällä 19 vuotta eikä osaa oikeasti edes tilata olutta hollanniksi...

Mulle tuli mieleen, että saako Duolingoa tanskaksi? Se on mun mielestä aika kiva sovellus, vähän niinkuin peli, jolla on kiva harjoitella tehtävä tai pari päivässä. Ja on siitä ehkä jotain hyötyäkin, ainakin perusfraasien ja sanaston opettelussa. Tsemppiä! :)

marjapilami

Voih kuule, kommenttisi olisi voinut tulla meikäläisen kynästä, niin samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia! Samassa veneessä siis ollaan! (Paitsi sä oot kielessä vähän edistyneempi kuin mä, hih.) Mä ehdin käydä yhden kielikurssin ekan puolen vuoden aikana ja aloitin toisen ehkä viikko sen jälkeen kun sain nykyisen duunini... Kävin kurssilla eräänä maanantaina työpäivän jälkeen ja lähdin puolessa välissä pois, koska tuntui että vähintäänkin KUOLEN sinne :D

Mä haaveilen kanssa siitä, että joskus joku työnantaja voisi sponssata mulle vaikka pari aamutuntia viikossa. Tai just tuollaisen kuvailemasi intensiivikurssin. En usko että nää aivot tulee ikinä taipumaan kielenopiskeluun klo 17 jälkeen...

Ja jee hyvä kun muistutit Duolingosta! Käytin sitä silloin kun muutin tänne, mutta olin unohtanut koko appin. Täytyykin kaivaa se naftaliinista ;o)

Tsemppiä sinnekin! Kyllä meistä vielä mestareita tulee.

laurajoha (Ei varmistettu) http://laurajoha.blogspot.fr/

Täällähän on ihanan paljon samassa veneessä matkaavia :)

Muutin itse Ranskaan muutama kuukausi sitten täysin kieliummikkona, ja se on täällä kyllä tosi harvinaista. Paikallisetkin aina sanoo, että rohkeasti puhut vaan, niin kyllä sä sitten opit, mutta mitäpä puhut, jos et ole päivääkään opiskellut kieltä. Ranskalaisilla on muutenkin tapa aina korjata kaikki pienetkin virheet, mikä välillä syö motivaatiota. Toisaalta motivaatiota lisää se, että täällä englannilla ei tosiaankaan aina pärjää. Esim. työterveyslääkärin vastaanotolla hoitaja kirjoitti kysymyksensä google translatoriin ja käänsi sitten tietokoneensa ruudun mulle, jotta näen englanninkielisen käännöksen :D Monesti oon laittanut myös kämppikset ja työkaverit soittelemaan puheluita mun puolesta.

Ongelmana on tosiaan se hitsin ajanpuute (mulla vähän kyllä myös motivaatiopula, sillä suunnitelmissa ei oo jäädä Ranskaan kovin pitkäksi aikaa). Työt alko muuttoa seuraavana päivänä, joten ei kyllä ois pystyny venymään vielä kielenopiskeluun. Pari viikkoa sitten kuitenkin aloitin iltatunnit, 2 tuntia 2 kertaa viikossa, ja se on kyllä ihan superrankkaa pitkien työpäivien jälkeen. Harmittaa sekin, etten ehkä saa opetuksesta niin paljon irti kuin voisin, kun en vaan millään haluais käyttää kaikkia iltoja kielen opiskeluun.

Mutta voilà, kyllä tää tästä.

Tsemppiä sulle ja kiitos ihanasta blogista! :)

marjapilami

Mietin ihan samaa, että tulipas paljon ja pitkiä kommentteja! Kiva huomata, ettei oo yksin tilanteidensa ja ajatustensa kanssa :)

Huh Ranska on kova paikka ummikolle! Uskon, että motivaation löytäminen on haastavaa, jos tietää ettei asu maassa kauaa. Upeeta että kuitenkin oot lähtenyt kurssille!

Itse olin 100 vuotta sitten vaihdossa Ranskassa (ummikkona, kuinkas muutenkaan) ja mieleen on jäänyt kanssa yksi lääkärireissu, kun olin ihan hirveässä flunssassa ja yskässä. Englantia puhumaton lääkäri kuunteli rintaani stetoskoopilla ja totesi ytimekkäästi: "astma". Yritin siinä selittää, että ei mulla kyllä oo astmaa, flunssa vaan. Se toisti vielä pontevammin "astma" ja lähetti mut inhalaattorin kanssa himaan :D Ei siinä sitten muu auttanut kun hengitellä piipusta jonkin aikaa. Lopulta paranin, heh.

Ja kiitos kun luet <3

Onko täällä muita ummikkoexpateja tai uuden kielen tehokkaasti opiskelleita?

Kielen oppimiseen auttaa, kun ensin pänttää ankaraa armeijakuria noudattaen vimmaistakin vimmaisemmin sanoja, kielioppia ja muita muodollisuuksia ja sen jälkeen aloittaa helvetillisen elämän eikä suostu käyttämään muuta kieltä kuin opiskelemaansa. Se aiheuttaa paljon kipua ja jättää arpia, mutta useimmille on ainoa tapa.

Roman Schatz ja Neil Hardwick lienevät tunnetuimmat ulkomaalaiset suomen osaajat. Kumpikin on asunut Suomessa kauan, mutta kummankin kielestä kuitenkin kuulee hapuilun, vaikka puhuminen perussujuvaa onkin. He todistavat esimerkillään, kuinka haastavaa vieraan kielen oppiminen on.

Englantiin siirtyminen on luonnollista. Ihminen on laiska eläin ja hoitaa asiansa mahdollisimman pienellä vaivalla. Siksi motivaation opiskeluun on oltava valtava, jos tahtoo selvitä kommunikoivaan puhumiseen saakka.

Sisäistä motivaatiotakin parempi piiskaaja on pakko. Venäjän opiskelu nopeutuu siperialaisessa kylässä, jossa kukaan ei puhu kuin venäjää. Syrjähyppää rakkauteen miehen kanssa, joka puhuu vain tanskaa.

 

 

marjapilami

Kuulostaa kamalalta, mutta jotenkin aika todelta. Toivon kuitenkin että voisin päästä maaliin vähän vähemmällä vaivalla ja ruhjeilla... Eikä haittaisi yhtään, vaikka jäisi miten outo aksentti.

"Syrjähyppää rakkauteen miehen kanssa, joka puhuu vain tanskaa" - tää on hyvä pitää takaporttina, mutta ehkä ekana ehdottaisin nykyiselle miekkoselle säännöllistä tanskan puhumista himassa ;o)

Nel (Ei varmistettu) https://www.instagram.com/neliasj/

Ymmärrän hyvin! Itse muutin Tukholmaan tekemään maisteriopintoja (Sitä ennen Briteissä 4v) ja vaikka menin heti alusta yliopiston kielikurssille niin ehti mennä 1,5 vuotta ennen kuin oikeasti aloin kunnolla puhumaan Ruotsia. Opiskelun ja työn lisäksi ei riittäny aivokapasiteettia enempään. Tunneillakin kävin lähinnä vain istumassa, läksyjä en kerennyt/jaksanut tehdä. Sain tilaisuuden tehdä graduni paikallisessa organisaatiossa ja sanoin siellä ohjaajalleni että minun täytyy oppia puhumaan ruotsia - että käytetään vain sitä. Siellä sitten päätin etten puhu englantia ollenkaan vaan ruotsilla mennään. Sanoisin että kyllä siinä muutama kuukausi meni ennen kuin se alkoi kunnolla sujumaan, se tosin oli tosi turvallinen ympäristö opetella puhumaan - kaikki oli ymmärtäväisiä ja mukavia.

Sen jälkeen sitten sainkin työpaikan jossa pystyin vielä enemmän harjoittelemaan ja nyt käytän ruotsia kaikkialla, tosin töissä pääkielenä englanti. Ja ruotsia kyllä helpottaa se että on tullut opiskeltua suomessa (yläaste, kävin IBn). Olen tässä itse asiassa miettinyt että vois muuttaa Köpikseen, tulee siellä käytyä töiden puolesta melko usein. Ainoan miinuksen minkä pystyin keksimään olikin juuri tanskankieli ;) Kollegoita pystyn hieman ymmärtämään mutta puhuminen onkin sitten ihan eri juttu.. Eli tsemppiä täältä!

marjapilami

Et kuule uskokaan, miten monta kertaa oon kironnut että mun poikkiksen pitää olla tanskalainen eikä ruotsalainen :D Tai siis haluisin että tyyppi on just toi tasan sama, mutta ei pliis tätä kaikista vaikeinta skandikieltä. Ruotsi tuntuu periaatteessa ihan mahdolliselta kieleltä oppia, mutta tanska... tsiisas.

Ihan mahtava kielitarina sulla, on vaatinut paljon rohkeutta ja määrätietoisuutta hypätä pelkkään ruotsiin. Vau. Köpiksessä (kuten varmaan sielläkin) puhutaan Nordic-toimistoilla "Scandinavian" eli norja-tanska-ruotsalaiset puhuvat kaikki omia kieliään ja hyvin tuntuvat ymmärtävän toisiaan (sekä muistavat tehdä säännöllisesti pilkkaa meidän ihanasta suomen kielestä). Pärjäisit siis pienen alkutotuttelun ja sanavaraston kerryttämisen jälkeen loistavasti :) Eli tänne vaan, Köpis on ihana paikka!

N. (Ei varmistettu)

Terkkuja toiselta Köpiksen suomitytöltä! :)

Mä oon asunut täällä nyt neljä vuotta ja kahden vuoden jälkeen aloin vähitellen puhua tanskaa. Kävin silloin pari kuukautta kielikurssilla, pääsin tasokokeen perusteella suoraan moduuliin 5 norjalaisten, ruotsalaisten ja islantilaisten kanssa pänttäämään. Totesin aika nopeasti että mulla on kielioppi hallussa ruotsin perusteella ja osaan lausua jo tarpeeksi hyvin (paikalliset ymmärsi mitä koitin sanoa, aksentista tuskin tulen koskaan pääsemään eroon kun en sitä itse kuule), joten ei multa puuttunut kuin sanasto ja rohkeus mokata. Molempia oon nyt tässä vähitellen kartuttanut lukemalla kirjoja tanskaksi ja puhumalla sekä töissä kollegoiden että kotona tanskalaisen mieheni kanssa 90% ajasta vain tanskaa.

Eli älä huoli, kyllä se sieltä tulee ajan kanssa! Ei mullakaan alussa ollut kiirettä opetella kieltä, uuteen maahan sopeutumisessa ja vuokrakämpän etsimisessä oli ihan tarpeeksi haastetta alkuun. Ja ihan samaan tapaan multakin tivattiin tuosta kielijutusta ties kuinka pitkään, välillä jopa aika agressiiviseen/ syyttävään sävyyn. Ihme homma!

Jos nyt tähän loppuun jotain neuvoisin, niin lue uutisia ja lyhyitä lehtiartikkeleita, kuuntele tanskankielistä radiota, laita leffojen tekstitys tanskaksi -ota tavallaan samanlaista kielikylpyä kuin mitä englannin kanssa tulee saatua lähes päivittäin. Ja jos yhtään on kouluruotsista muistikuvia niin se tietty helpottaa :)

marjapilami

Kiitos kommentista! Kiva kuulla Köpiksen suomityttö -kollegan kokemuksia :)

Ihana kuulla, että oot oppinut tän hullun kielen. Sulla on just sopivan rento ja käytännöllinen asenne hommaan, otan susta mallia sitten joku päivä. Ja kiitti hyvistä vinkeistä! Pitää kyllä skarpata oman aktiivisuuden kanssa ja alkaa kerryttää sanastoa varastoon.

Puss!

Siiri / Pilkettä-blogi (Ei varmistettu) http://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta/

No kyllä minä sanoisin tuon perusteella että on ihan okei jos tanska ei tule suusta kuin toinen äidinkieli. Ja sitäpaitsi se on hankala kieli. :P

marjapilami

Haha, no sanos muuta, perhana ;o) 

Kai tää tästä pikkuhiljaa.... 

Kommentoi