Hassuja tanskalaisia tapoja

Nørrebro Summers

Tanskalaiset ihmiset ovat suomalaisten kaltaisia, eikä kulttuurieroja juuri huomaa. Ja sitten kuitenkin huomaa. Oon jopa yllättynyt siitä, miten erilaisia tanskalaiset ovat suomalaisiin verrattuna ja millaisia hassuja tapoja täkäläisillä on. Osan niistä oon itse jo ominut, kun taas osaa yritän välttää jatkossakin.

Tässä joitakin esimerkkejä.

Kaikki syödään veitsellä ja haarukalla.

Tää juontanee juurensa siitä, että tanskalainen kansallisherkku smørrebrød eli ihan vaan tuttujen kesken VOILEIPÄ syödään aterimilla. Niin ei sitä sitten tietenkään voi vaikkapa tavallista juustovoikkaria lounaspöydässä tai burritoa syödä käsin. Mua katsotaan välillä kuin barbaaria, kun vetelen työpaikan lounasravintolassa kinkkuleipäni ilman apuvälineitä.

Tanskalaiset on halailevaa kansaa. Myös töissä.

Meikäsuomalaisen painajainen on, kun joku kollega tai puolituttu jossain yllättävässä tilanteessa ryhtyykin halaukseen. Pahin oli yhden työkaverin (jota en ollut koskaan aiemmin halannut) yllättävä tervehdyshalaus koulutustilaisuudessa - en muuta ehtinyt kuin heittää käteni tyrannosaurusmaiseen kaareen rintani eteen ja ripustaa ne kollegan harteille. Vieläkin puistattaa häpeästä. Tai se kerta niin ikään töissä, kun olin uhmakkaasti jättänyt rintsikat kotiin ja miespuolinen duunikamu otti tiukkaan rutistushaliin.

Tanskalaiset puristaa allista.

Siis tää on ihan käsittämätön. Eka luulin, että on vaan yhden poikkiksen kaverin outo tapa puristaa mua allista silloin tällöin. Sellaisena pienenä hellyyden osoituksena, minihalauksena. Mutta sitten allipuristuksia alkoi ilmetä lisää, useiden ihmisten toimesta. Joko jossain kiertää ketjukirje sanoilla "omg oottekste huomannut Marjan allit, käykää ite kokeilemassa" tai sitten tää on joku Tanska-juttu. Eikä siinä mitään, mutta allit on just se mun pahin ongelma-alue. Eiks porukka vois puristaa vaikka hauista?

 

 

Kaverit tuo kyläillessä kukkia.

Usein kyläilevät parhaat kaverit ei tietenkään joka kerta, mutta nekin joskus. Ja harvemmin visiteeraavilla tyypeillä on lähes aina kukkakimppu kainalossa, oli kyseessä sitten nopeat kahvittelut tai syömingit. Ehkä mun Suomi-piirit oli vähän erilaiset tai sitten me ei oikein olla kukittelukansaa. Mun aiemmassa elämässä kukkatuomiset on kuuluneet vain juhlapäiviin tai deittailuun. Toisin kuin allipuristelut, tämän tavan olen iloiten omaksunut itsekin.

Ei mitään kunnioitusta ambulansseille.

Jokainen suomalaisessa kaupungissa käppäillyt on nähnyt, miten autot pysähtyy välittömästi hälytysajoneuvon pillit kuullessaan ja on itsestäänselvää, että nyt tehdään tilaa ja unohdetaan oma napa. Täällä jengi kyllä hidastaa vauhtia, mutta aina on muutama sankari, jotka huristelee menemään ihan normaalisti. Ambulanssit saa välillä tosi raivokkaasti tööttäillä, että jengi suvaitsee pysähtyä tai siirtyä alta pois.

Tanskalaiset on roadrage-kansaa.

Tai itse asiassa köpisläiset. En mä paljon muualla täällä oo pyörinyt. Ei mikään ihme, että porukka makoilee niissä ambulansseissa, sen verran raivokkaasti autoilijat, pyöräilijät ja kävelijätkin pitää reviiristään huolta. Mulle on monta kertaa huudettu kurkku suorana pyöräkaistalla ja tahallaan tönittykin, vaikka oon kuinka pysytellyt oikeassa reunassa ja pyrkinyt signaloimaan olevani pelokas amatööri. Ja oon useasti nähnyt kahden auton eka tööttäilevän toisilleen, sitten pysähtyvän keskelle tietä ja kuskien tulevan kadulle raivoamaan.

Tutkimusten mukaan tanskalaiset ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. Epäilen, että ne päästää kaikki höyryt pihalle matkalla töihin ja on muuten yhtä auringonpaistetta.

 

 

Tanskalaiset on huippuhyviä englannissa.

Mua jaksaa aina shokeerata, kuinka hyviä ihan kaikki tanskalaiset on englannissa. Ja aksentti on kevyt ja miellyttävä. Oon jutellut muun muassa 6-kymppisen pienellä paikkakunnalla asuvan taksiyrittäjän ja muistisairaan 70-vuotiaan mummelin kanssa ja molempien enkku oli parempaa kuin juuri kenenkään tapaamani yli 45-vuotiaan suomalaisen*. Tässä suhteessa meidän kansamme voisi siis nähtävästi vähän petrata. Oon aina ollut hyvä englannissa, mutta täällä saan jatkuvasti kuulla aksenttini olevan tosi suomalainen - argh.

*Toki tiedän, että sulavasti englantia puhuviakin löytyy paljon, sori yleistys.

Possu maistuu.

Kaikissa muodoissaan, aina ja joka aterialla. No ehkei ihan, mutta.

 

 

Smalltalkissa ollaan jossain Helsingin ja Tukholman välillä.

Mun kokemusten perusteella tukholmalaiset ovat pohjolan jenkkejä, joiden kanssa on vähän hankala päästä syvällisempään keskusteluyhteyteen tuttavuuden alussa. Kaikki on tosi jees, superystävällistä ja leveää hymyä. Suomalaiselta kun kysytään, mitä kuuluu, suomalainen kertoo mitä oikeasti kuuluu. Paremminkin on mennyt ja töissä ahdistaa ja oli kissan kuoleman vuosipäivä. Tanskalainen on jotain tältä väliltä. Tanskalaiset ovat melko avoimia smalltalkissaan, kunhan varoo menemästä kovin negatiiviseen suuntaan. Eikä ota syvälliseltäkään tuntuvia keskusteluja liian tosissaan (kuten minä tietysti suomalaisena oon monet kerrat ottanut ja sitten ihmetellyt, kun ei alettukaan bestiksiksi ja menty sille lounaalle, josta puhuttiin).

Hygge.

Nykyään tanskalainen hygge taitaa olla monille tuttu sana. Se tarkoittaa jotain lämminhenkistä, viihtyisää, kodikasta, ihanaa. Hyggeä voi olla vaikkapa sateinen syysilta kotisohvalla kynttilän valossa punaviinilasi kourassa tai kaakaohetki kavereiden kanssa kylmänä talvipäivänä. Kesälläkin hyggeä tiettävästi esiintyy, mutta silloin siitä ei niin paljoa puhuta. Kaikista parhaan määritelmän hyggelle kuulin pari viikkoa sitten norjalaiselta mimmiltä:

It's when they pretend that it's nice.

Onko teillä muilla hassuja kokemuksia tanskalaisten tai kenties ruotsalaisten tai norjalaisten erikoisista tavoista?

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

10 syytä muuttaa Kööpenhaminaan

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

Millaista oli muuttaa pysyvästi ulkomaille?

---

Danes have loads of funny habits. And the best translation to hygge I have heard so far is this:

It's when they pretend that it's nice.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentit

saarah
visual diary

Suomalaiselta kun kysytään, mitä kuuluu, suomalainen kertoo mitä oikeasti kuuluu. 

NIINPÄ! Mä törmään tähän Portugalissa ihan koko ajan. Oon kerran esim koulussa vetänyt kymmenen minuutin monologin siitä, miten paljon mua stressaa koulu, gradu ja asunnottomuus eräälle mukavalle proffalle, joka sattui vaan kysäisemään onko kaikki hyvin :D :D :D 

Eikä ota syvälliseltäkään tuntuvia keskusteluja liian tosissaan (kuten minä tietysti suomalaisena oon monet kerrat ottanut ja sitten ihmetellyt, kun ei alettukaan bestiksiksi ja menty sille lounaalle, josta puhuttiin).

Ja toinen niin samaistuttava kohta! En koskaan opi siihen et näitä "sovittuja" asioita ei sit aina toteutetakaan. Tai sit ne voidaan ihan hyvin toteuttaa joskus kahden kuukauden päästä :D :D ah, kulttuurierot. Pitääkin kirjoittaa oma postaus tästä!

marjapilami
Nørrebro Summers

Auts, tunnistan monologitilanteen liian hyvin! Poikkis suuttui mulle viime kesänä kun tapasin sen uusia hienoja työkavereita ekaa kertaa ja joku niistä sattui (tietysti) kysymään miten mulla menee. Ja minähän kerroin, kaiken; mm. työnhakustressistä ja sopeutumisen vaikeudesta uuteen maahan kun oma tulevaisuus työn kannalta on epävarma. Mukamas aurinkoinen hymy ja "kiitti tosi hyvin, I LOVE DENMARK" olisi riittänyt :D

Onneks kulttuurieroihin tottuu - kuten siihenkin, että välillä tuntee itsensä uudessa maassa idiootiksi ;o) Terkkuja Lissaboniin, elät mun unelmaa siellä! 

CougarWoman
CougarWoman

Muistan yhäkin, kun varmaan yli vuosikymmen takaperin oltiin Köpiksessä kaveria tapaamassa; ruokakaupan jonossa meidän taakse sattui joku 60+ puistokemisti/ammattispurgu/kovan luokan alkoholisti kaikkine aromeineen. 

Ja tietysti se alkoi höpöttämään meille - tanskaksi. 

Minä sitten siihen helpottuneena että "sorry we don't speak Danish", ajatellen että hähää, siihen loppui jorinat. Ja vielä mitä.

"Oh it's quite all right my dear, I do speak English too you know."

DARN. :D 

Toinen, mikä pisti silmään, oli, että kauniina kesä(ilta)päivänä jokaisella tanskalaisella on vain yksi käsi käytössä; siihen toiseen kun on liimattu olutpullo (tai tölkki).

marjapilami
Nørrebro Summers

Hahah, just noin se menee! Ja Helsingissä saatoin baarissa jopa hankkiutua eroon liian innokkaista pokailijoista teeskentelemällä englanninkielistä - 90% varmuudella ko. nuori mies jäätyi kun olisi joutunut vaihtamaan enkkuun ja vetäytyi vaivihkaa pois ;o) No feelings hurt! 

Bissekäsiä en oo itse huomannut, täytyykin havainnoida kun palaan lomilta takaisin kesä-Köpikseen :)

Travojago
Travojago

Me satuttiin olemaan Tanskassa juurikin joulun aikaan toissa vuonna ja kaikki oli niiiin hyggeä niin hyggeä. Jäi meidänkin sanavarastoon kun taipuu niin näppärästi suomenkieleen :D 

Mä en kyennyt tiivistämään Espanjan tapoja ihan yhtä hyvin joten oli pakko aloittaa kokonainen sarja :D 

http://www.lily.fi/blogit/travojago/valencia-liikkeessa-51

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, loistavaa! Note to self: en tuu sinne harjottelemaan ajamista, ainakaan liikenneympyrään.

irinam (Ei varmistettu)

Sun jutut on ihan kauheita*, kun niistä tulee niin hirvittävä Tanska-ikävä. Oon ollut siellä pisimmillään vain(?) kolme viikkoa, mutta käynyt useita kertoja muutamassa eri paikassa ja tunnistan kyllä jo noilta visiiteiltäni joitain näistä tavoista. Yks juttu mihin ite oon kiinnittänyt huomiota on että tanskalaisten ikkunoissa näkyy tosi usein orkidea. Ehkä tää liittyy tuohon kukkakansaisuuteen :)

*Oikeesti siis tosi kivoja juttuja ja kirjoitat hauskasti, kiitos, oon vähän jäänyt koukkuun tähän sun blogiisi. :)

marjapilami
Nørrebro Summers

Haha, kiitos paljon! <3 Sun pitää siis selkeästi muuttaa tänne, suosittelen ;o)

Katri Y
Taksilla Thaimaaseen

Hassua miten noinkin "läheltä" voi löytyy niin erilaisia tapoja, asun ite tällä hetkellä Chilessä ja todellakin samaistun siihen miten outoihin juttuihin voi törmätä, oon ite just kirjoittamassa samanlaista juttua :) 

Kommentoi