Huraa-huuto vauvamyönteiselle työelämälle

Nørrebro Summers

Lienenkö skeptikko, kun koen näin, mutta Suomessa asuessa tunsin olevani työelämässä vähän heikommassa asemassa johtuen iästäni ja sukupuolestani. Ja siitäkin, että mulla ei vielä ole paria, kolmea lasta, eli ainakin työnantajan näkövinkkelistä saatan sellaiset maailmaan piakkoin putkauttaa. Älkää ymmärtäkö väärin; en ole koskaan, ikinä kokenut, että mua henkilökohtaisesti millään tavalla syrjittäisiin asian vuoksi. Mutta kyllä aihe kummitteli takaraivossa uusia duuneja katsellessa ja seuraavia siirtoja harkitessa.

Vaikuttaisiko ikäni ja sukupuoleni negatiivisesti mahdollisuuksiini saada se unelmaduuni, josta taistelen vaikkapa ikäiseni miehen kanssa. Vaikka työhaastatteluissa perheestä tai perheenperustamissuunnitelmista ei saa kysyä, kannattaisikohan itse tuoda esiin se, että on sinkku eikä to-del-la-kaan jäämässä vuosiin mammikselle.

Tätä käsitystäni hieman vielä pönkitti eräs pitkässä parisuhteessa elävä, päälle kolmekymppinen, lapseton kaverini Helsingissä, joka jokin aika sitten pohti mahdollisuuksiaan saada uusi duuni. Kyllähän se varmasti onnistuu joo, mutta täytyy ymmärtää, etten tällä hetkellä varsinaisesti oo siinä houkuttelevimmassa iässä työnantajan kulmasta katseltuna. (Sivuhuomautus: woooot? Millainen tää yhteiskunta oikein on, jos korkeasti koulutettu kolmekymppinen, jo aimoannoksen työkokemusta haalinut intohimoinen go-getter ei koe olevansa houkuttelevimmassa iässä nimenomaan työnantajan kulmasta katseltuna, koska lisääntyminen?)

 

 

En ole asiaan kunnolla perehtynyt tai sitä tutkinut, mutta oma henkilökohtainen mututuntuma on se, että jos joku vaikka Helsingissä palkkaa mut, se ei haluaisi että jään yhdentoista kuukauden päästä äitiyslomalle. Ja koska saatan ikäni, elämäntilanteeni ja sukupuoleni takia hyvinkin jäädä, se jollain tasolla vaikuttaa mahdollisuuksiini edetä urallani.

Sitten pikakelaus Tanskaan, jonka työelämässä oon palloillut vasta alle kaksi vuotta. Mulla ei oo mitään nippelitietoa tai lukuja tukemaan vatsanpohjani kutinaa, mutta musta tuntuu, että täällä asia on jotenkin erilailla. Kuten Helsingissä, mua alkuvaiheen haastatteluissa jänskätti asemani noin 30-vuotiaana, miehen takia Kööpenhaminaan muuttaneena naisihmisenä. Henkilökohtaisesta tilanteesta viis, kyllähän mä tilastollisesti saisin todennäköisesti lapsen lähivuosina.

Ja kas kummaa, mä en kertaakaan, edes sekunnin ajan, kokenut, että kukaan olisi ajatellut asiaa. Ainakaan mitenkään negatiivisesti. Mulle tarjottiin hyviä duuneja, mieheni palkkatasoa ja täyttä ammatillista kunnioitusta. (Toinen sivuhuomautus: Millainen tää yhteiskunta oikein on, jos korkeasti koulutettu kolmekymppinen, jo aimoannoksen työkokemusta haalinut intohimoinen go-getter ei koe olevansa automaattisesti näiden arvoinen, koska sukupuoli ja lisääntyminen?)

 

 

Oon Tanskassa työskennellyt parilla eri työpaikalla, joista tämä viimeisin on vakituinen duuni. Hyvistä kokemuksista huolimatta mulle ei oo tullut mieleenkään töissä tunnustaa, että saattaisin kenties joskus, jollain tasolla, ehkä, olla valmis harkitsemaan lapsen hankkimista. Olihan edellinen duuni määräaikainen, jonka toivoin muuttuvan vakituiseksi ja olenhan tällä hetkellä koeajalla. Emmä halua pilata kaikkea millään lisääntymishommeleilla ja äitiyslomakauhuskenaarioilla.

Mutta huraa saakeli, huraa. Nämä tapahtuivat:

- Edellisen duunini korkeampi pomo läpänderin heiton yhteydessä sanoi tiimimme naisille ja miehille, että meidän pitäisi tehdä lisää vauvoja, koska ne on niin ihania. Katsoin sitä vähän epäilevästi, mutten nähnyt silmissä mitään muuta kuin huumoria ja lämpöä.

- Eräs koeajalla oleva naispuolinen työkaveri kertoi avoimesti kahviautomaatilla, ettei oo varma pitäisikö ostaa asunto vaiko suoraan talo. Koska ne suunnittelee vauvoja.

- Eräs toinen niinikään koeajalla oleva, kolmekymppinen naispuolinen kollega puuskahti kovaan ääneen palaverissa: en malta odottaa, että saan lapsia!

- Nykyisen pomoni suusta oon useaan kertaan kuullut kommentteja liittyen mahdollisiin tuleviin lapsiini. Ei tosiaan mitenkään creepylla tai ahdistavalla tavalla, vaan sillä tavalla, että mä oon kohta 32-vuotias, naispuolinen, arvostettu työntekijä, joka saattaa putkauttaa tai olla putkauttamatta vauvoja jossain vaiheessa - ja se on työnantajani mielestä hieno, normaali, elämään kuuluva juttu (niin kuin sen pitäisi ollakin, saamari).

 

 

Alan siis pikkuhiljaa uskomaan ja sisäistämään, että ainakaan täällä Tanskassa sukupuoli, lapset tai mahdolliset äitiyslomat ei oo mitenkään negatiivinen juttu työmarkkinoilla. Tai sitten oon ollut vaan tosi onnekas työpaikkojeni ilmapiirin suhteen.

On jotenkin tosi inspiroivaa katsella avoimesti ja pelottomasti lasten hankkimisesta työpaikalla puhuvia nuoria naispuolisia työkavereita. Juuri sellaista naiseuden, äitiyden ja äitiyslomien täyttä "normalisointia", ehdotonta hyväksyntää, työelämä mielestäni Suomessa asuessani kaipasi. Mutta kenties, toivottavasti, oon väärässä ja Suomessa asiat on yhtä hyvin. (Ja toivottavasti ne on yhtä hyvin muillakin tanskalaisilla työpaikoilla!) Kaikki meistä ei tee lapsia, mutta jos tekee, sitä ei enää vuonna 2017 saisi nähdä naiselle miestä suurempana esteenä, hidasteena tai hankaluutena. Haloo. Simple as that.

Mua kiinnostaisi ihan hirmuisesti kuulla muiden kokemuksia ja mietteitä aiheesta. Onko sukupuolesta ja "lastentekoiästä" ollut haittaa työelämässä tai uralla etenemisessä? Luuletko, että ongelma on omissa ennakkoluuloissa ja peloissa, vai syrjiikö työnantajat meitä? Toisaalta, onko jollain ollut kaltaisiani superpositiivisia kokemuksia? Entäs te expat-lukijat, millainen tilanne on teidän uudessa maassa?

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Ulkomaille muuttaneen uraoivallukset

10 syytä muuttaa Kööpenhaminaan

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentit

Taru Mari
Stuff About

Ihanaa että sulla on noin! Mä hain viimeisintä työpaikkaani raskaana, mutten kertonut siitä koska ajattelin sen vaikuttavan palkkaamiseen. Pomoni sanoi palkkaavani minut heti, sen sijaan haastattelussa ollut toinen työntekijä ei vaikuttanut niin innostuneelta. Jälkeenpäin sain tietää että hän oli arvannut raskauteni. Varmaan sen vuoksi nihkeili takiani. :( Pomoni vaikutti asiasta aidosti iloiselta.

Nykyään en enää tosin kyseisessä paikassa ole. Suhtautuminen riippuu varmaan täysin työpaikasta.

Barca2020 (Ei varmistettu)

Ohhoh, uo tapa ei kyllä kuulosta kovinkaan kivalta, minä kyllä kertoisin siinä tilanteessa koska rehellisyys on tärkeä piirre työntekijässä ja jos he sinut haluavat niin ei raskaus ole este.

marjapilami
Nørrebro Summers

@Taru: Ymmärrän just ton pelon niin hyvin! Onneksi kuitenkin sait paikan ja pomon suhtautuminen oli positiivinen, kun lopulta tilanne selvisi.

@Barca2020: Rehellisyys on tärkeä piirre ilman muuta, mutta en itse lähtisi kertomatta jättämistä dumaamaan. Todennäköisesti mä toimisin vastaavassa tilanteessa samoin, koska en koe olevani tuollaisesta luonnollisesta yksityiselämääni liittyvästä asiasta tilivelvollinen työelämässä. Enkä valitettavasti koe että vielä ollaan pisteessä, jossa olisi 100% varmaa, että raskaus ei vaikuttaisi negatiivisesti palkkauspäätökseen. Eri asia, jos oisin vaikka kaappinarkki eli tekisin vapaa-ajallani jotakin tosi väärää ja laitonta ;o)

Hannahannah (Ei varmistettu)

Olen ollut isoissa kansainvälisissä yrityksissä töissä Suomessa ja siellä rekryttiin ihan huoletta enimmäkseen juuri kolmekymppisiä naisia, joten ei kyllä tainnut heitä pelottaa ryhmä :) Uskon että jos tuollaisia ongelmia on, ne saattaa olla ihan pienillä yrityksillä. Muilla ei kyllä saakaan olla mitään asennevammaa kun syntyvyys on muutenkin laskussa ja toiveena olisi saada se kasvamaan :-/

marjapilami
Nørrebro Summers

Tämä lienee asian ydin! Oon samaa mieltä, että jättifirmoissa ja pikkufirmoissa on suuria eroja - ja periaatteessa(!) ihan ymmärrettävistä syistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Norjassa myös on tosi mutkaton suhtautuminen kolmekymppisiin naisiin ja lapsensaantiin. Tosin olen töissä isossa konsulttifirmassa, joten työnkuva on myös erittäin joustava eikä mikään riipu yhdestä ihmisestä firman kannalta. Saattaa olla että elän alan kuplassa.

Täällä tosin äidit pitävät vain 9kk vapaata, isät ovat kotona siihen asti että lapsi täyttää vuoden ja kaikki lapset ovat käytännössä päiväkotilaisia yhden vuoden iässä. Matalammalla tuella olisi mahdollista pitää lapset kotona noin 1,5v ikäiseksi (äiti 1v, isä 6kk), käytännössä kuitenkaan en juuri ole kuullut kenenkään noin tekevän.

marjapilami
Nørrebro Summers

Nyt mäkin alan miettimään, että elän itsekin varmasti jonkinlaisessa kuplassa kun oon suht isossa firmassa töissä :D Mutta uskon silti, että asenteet Tanskassa on Suomea positiivisempia. 

Ja vau, siis Norjassa faijat on pääsääntöisesti 3kk vauvan kanssa himassa? Ymmärränkö oikein? Jos joo niin jättipeukku sille!!

Vierailija (Ei varmistettu)

10 viikkoa taitaa olla se perus isyysloma Norjassa. Pidemmän sitten saa 80% palkalla. Jos nyt en ihan väärin muista.

Emmio (Ei varmistettu)

Mä uskon että äitiys- ja vanhempainvapaiden pituus selittää ison osan erosta. Työnantajan kannalta on aikamoinen ero sillä, onko työntekijä potentiaalisesti poissa seuraavat kuukaudet vai vuodet. Itse olen asunut yli kymmenen vuotta maassa, jossa äitiysloman pituus on 12vkoa ja vanhempainvapaan 4kk per vanhempi ja vaikka vanhemmuuteen liittyvää syrjintää toki täälläkin on, on yleinen ilmapiiri ja asenteet vanhemmuutta kohtaan ainakin oman kokemukseni mukaan huomattavasti Suomea myönteisempi. Ja tämä pätee yhtä lailla niihin, jotka täkäläisen yleisen tavan mukaan palaavat töihin lapsen ollessa neljä-viisikuinen ja niihin jotka ovat kotona pidempään tai jäävät kotiäideiksi. En myöskään ole törmännyt edes keskusteluun siitä, että mahdollinen raskaus saastaisi olla este naisten työllistymiselle.

Ehkä suurin ero onkin juuri syyllistämisen ja syyllistymisen suhteen. Työn ja lasten yhdistäminen on aina aikamoista palapeliä, mutta eniten väsyttää kokemus siitä, että noin lähtökohtaisesti tekee väärin valitessaan töihin menon kotiäitiyden sijaan. Suomessa (pienten) lasten kotihoidosta on tehty niin kiistämätön ihanne, että kärjistäen joskus tuntuu, että hedelmällisessä iässä olevien naisten työsyrjintä hiljaisesti hyväksytään ihan sillä perusteella, että se on lopulta (mahdollisten) lasten parhaaksi. Mä myös pidän nykyisen hallituksen ja monen muun äänekästä kaikkien vanhempainvapaiden muuttamiseen tähtäävien hankkeiden vastustamista yhtenä konkreettisena esimerkkinä em. hyväksynnästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon kyllä ainakin jenkeistä kuullut, että huolimatta naurettavan lyhyistä äitiyslomista nuoret naiset työllistyvät nuoria miehiä vaikeammin, Yt:issä lähtee ekana raskaana olevat ja vanhempainvapaalaiset ja työhaastatteluissa kysellään perhesuunnitelmia. Toisaalta sielläkin on iso kotiäitikulttuuri, eli on iso riski, että nuori nainen jää kotiin eikä ole ehkä niin motivoitunut rakentamaan uraa? Mutta joo, kertomukset sieltä kuulostaa omituisen samoilta kuin täältä huolimatta ihan eri systeemistä. Näin itse olen tullut siihen tulokseen, ettei kyse oikeasti ole niistä kustannuksista, vaan seksismistä. Mutta hienoa kuulla, että muissa Pohjoismaissa menee paremmin!

Asta Øjvind Nielsen (Ei varmistettu) https://www.facebook.com/kotonakopiksessa/

Mulla on pari Köpisläistä kaveria, jotka olivat työhaastattelussa vatsat pystyssä eli todella raskaana. Kummatkin saivat paikan, aloittivat työnteon, hoitivat äitiysloman ja siitä sitten palasivat töihin. Varmaan ei onnistu kaikissa työpaikoissa mutta niissä missä ihmisiä arvostetaan. Ei muuta kuin lapsia tekemään jos siltä tuntuu. Täällä ne kannattaa tehdä :)

marjapilami
Nørrebro Summers

Vaudevaudevaude! Tollaseen en oo itse tosielämässä törmännyt, mutta jos sä kaksin kappalein, niin ei voi olla täysin harvinaislaatuinen ihme. Noinhan sen pitäisi mennä. (Toki ymmärrään pikkufirmoja, joissa vastaava ei kerta kaikkiaan onnistuisi. Ellei täällä sitten ole tosi hyvä työnantajan "suoja" myöskin, aihe josta en itse ole yhtään kartalla.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Suomessa olin töissä isossa firmassa jossa suurin osa työntekijöistä on miehiä, mutta naisvaltaisella osastolla ja tiimissä. Naisia kyllä palkattiin, mutta 90% pidettiin älyttömillä määräaikaisuuksilla joihin ei ollut kunnon syytä (esim. 2 vuoden määräaikaisia sopimuksia). Samaan aikaan naapuritiimistä vakinaistettiin mieskollegoita jatkuvalla syötöllä. Väkisinkin alkoi tuntua siltä että eriarvoinen kohtelu johtui nimenomaan sukupuolesta.. nykyään asun Hollannissa ja täällä en ole missään vaiheessa törmännyt samanlaisiin asenteisiin. Yksi työkaveri sai juuri sisäisen siirron parempaan duuniin raskaana ollessaan. Toisaalta täällä äitiysloma on vain 4 kk.. kuinka pitkät vanhempainvapaat Tanskassa on?

Vierailija (Ei varmistettu)

Piti vielä mainita, että täällä Hollannissa on tosi yleistä, että pienten lasten vanhemmat (myös isät!) tekee nelipäiväistä työviikkoa tai muun tyyppistä osa-aikaista työtä ja siihen suhtaudutaan mun kokemuksen mukaan tosi joustavasti työnantajan puolelta eikä niin että 5 päivän työt pitää tehdä neljässä päivässä. Eli molemmissa kulttuuriessa on hyvät ja huonot puolensa. Mun mielestä Suomen hoitovapaasysteemi on jo vähän liian joustava, koska onhan se ihan älytöntä että voi pitää vakituisen työpaikan vaikka 10 vuotta tekemättä päivääkään töitä jos ajoittaa lasten syntymät aina sopivin väliajoin..

marjapilami
Nørrebro Summers

Auts, just tuollaiset määräaikaisuudet ja muu hämärä sekoilu on kyllä niin pehvasta. Samanlaista stooria kuulee tasaisin väliajoin, valitettavasti. Varmasti samaa meininkiä löytyy täältä lintukoto-Tanskastakin.

Lapsettomana en oo itse perehtynyt äitiyslomasysteemeihin sen suuremmin, mutta yleensä äiti on Tanskassakin noin vuoden poissa. Riippuu työnantajasta, kuinka pitkään täydellä palkalla, mutta käsittääkseni pyörii puolessa vuodessa. Mitä sen jälkeen tuloille tapahtuu, I don't know :)

Kun jutustelin (tanskalaisen) poikaystäväni kanssa tästä kokemastani vauvamyönteisyydestä verrattuna Suomeen, sen ainut vankka mielipide pohjautui just tohon hoitovapaasysteemiin. Se työskenteli Suomessa muutaman vuoden ja oli aika shokissa jengistä, jotka veteli just niitä kolmen vuoden vapaita. Kuulostaa omaankin korvaan aika hurjalta mahdollisuudelta :D Joustavuus, perheen arvostus jne on toki tärkeitä - mutta KOLME VEE?! (Disclaimer: en tiedä näistäkään mitään, kolme vuotta perustuu hämäriin muistikuviin.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Nykyisessä työympäristössäni Köpiksessä on yleistynyt käytäntö, että sekä äidit että isät pitävät puoli vuotta äitiys/isyyslomaa. (Jee tasa-arvoiselle vanhemmuudelle!! :D) Tästä näkökulmasta erot suhtautumisessa Suomen ja Tanskan välillä ovat täysin ymmärrettäviä. Työnantaja on Suomessa vaikeassa asemassa jos nainen voi käytännössä pyöräyttää kolme lasta ja pitää vanhempainvapaata melkein vuosikymmenen (?!?) ja miehistä taas ainoastaan 2 prosenttia (KAKSI?!) pitää enemmän isyyslomaa kuin kahden viikon isyyskuukauden...

Suomessa on nykymallissa isälle korvamerkitty 54 arkipäivää (9 kalenteriviikkoa) isyysvapaata, isäkuukautta ei enää ole olemassa. Ensimmäiset 18 päivää voi pitää yhtä aikaa äidin äitiys-/vanhempainvapaan kanssa, loput sitten sen jälkeen. En nyt nopealla googletuksella löytänyt uusia tilastoja, mutta vuonna 2014 vanhempainvapaakauden jälkeen isyysvapaata piti 34 % isistä.

A.H.
Helsinki-Antwerpen

Tosi mielenkiintoinen aihe! Ei mullakaan ole vauvasuunnitelmia, mutta yleisellä tasolla kiinnostaa. Tietääkseni Belgiassa 3-4 kk äitiysloma on peruskauraa. Periaatteen tasolla en mitenkään fiilistele em. suomalaista hoitovapaasysteemiä, mutta ei tämä paikallinenkaan järjestely kauhean hyvältä kuulosta, että joko laitat beibin 3kk ikäisenä hoitoon tai sitten lopetat duunin.

marjapilami
Nørrebro Summers

Kyllähän tää meitä lapsettomiakin naisia kiinnostaa, jopa ihan henkilökohtaisella tasolla, koska periaatteessa meitä saatetaan työmarkkinoilla syrjiä ihan vaan koska ollaan tietyssä iässä olevia naisia. Siksi mäkin tungin lusikkani tähän soppaan, vaikken mammalomien ehdoista jne juuri mitään tiedäkään :D

Ali (Ei varmistettu)

Tää Do it for Demark ja Do it for moms on ihan paras! :-)

https://m.youtube.com/watch?v=vrO3TfJc9Qw

marjapilami
Nørrebro Summers

Nää on ihan loistavia! Oon fanittanut jo pitkään <3

Kommentoi