Ihmiset, jotka loistaa toisilleen kirkkaampina kuin toiset

Ihmisiä joihin ei voi täysin luottaa. Niitä tyyppejä, ketkä ehkä vastaavat viesteihin, ehkä eivät. Tulevat paikalle tunnin myöhässä, mutta onneksi ootte isolla porukalla liikenteessä. Tyyppejä, joiden käytöstä täytyy tulkita. Hauskoja hetkiä, joiden tahtoisit olevan vähän luontevampia, tapahtuvan itsestään. Toivoa, odotuksia, oletuksia, pettymyksiä, joskus iloisiakin yllätyksiä. Yllätyksiä, ei niiden pitäisi mun mielestä olla yllätyksiä, vaan normi. Kun voit olla rennosti ja oma itsesi, muttet silti oo varma mitä toinen on siitä mieltä. Kaikki ei oo ihan kohdallaan. Ei niin kuin vanhassa elämässä, niiden tuttujen tyyppien kanssa.

Ei niin kuin sen soisi tässä iässä ja elämäntilanteessa jo olevan.

Mua ei hetkittäinen erakkous enää haittaa. Tulin Kööpenhaminaan, sain paljon kavereita, vetelin niiden kanssa drinkkejä kolmelta aamuyöllä, Uber oli vielä toiminnassa ja ajelin sillä kotiin. Se tuntui siihen aikaan tärkeältä, halusin löytää paikkani, ihmiseni, täyttää iltani jollain sellaisella, mikä vastasi ajatuksiani tästä uudesta elämästä. Se oli tosi hauskaa, silloin. Nyt sen muistelu tuntuu vieraalta.

 

 

Nykyään nään mieluummin muutamaa turvallista, luotettavaa, luontevaa, niitä ketkä on paikalla sovittuna aikana. Päivänä, joka lyötiin ehkä lukkoon kaksi viikkoa sitten eikä siitä tarvinnut lähetellä muistutus- ja varmistelutekstareita. Sellaisia kenen kanssa luvataan, että ensi kerralla lähdetään kerrankin ulos ulos ja sitten taas yhden maissa sitä polkee toisen luota tai autioituneesta viinibaarista himaan.

Keskusteluja, jotka syvenee kerta kerralta ja jatkuu siitä mihin ne viimeksi jäi.

Kai tää kaikki kuuluu sopeutumisprosessiin, siihen että kokeilee vähän eri juttuja ja löytää lopulta ne oikeat tyylit ja tyypit. Se johtuu henkilökemioista, elämäntilanteista, arvoista ja joskus jopa naapurustosta, jossa satutte asumaan tai olemaan asumatta, mutta tietyt ihmiset loistaa toisilleen kirkkaampina kuin toiset. Muidenkin kanssa voi hengata, toivoa ehkä jotain syvempää, mutta pikkuhiljaa suhteita ei enää yritä tekohengittää joksikin mitä ne ei vaan ole. Ainakaan tällä hetkellä.

Tuloksena on vähemmän yllätyksiä, enemmän tavallisuutta ja helppoutta, aitoja juttuja. Ainakin mulle se on hirmu tärkeää. En tiedä teistä, mutta mä en enää 32-vuotiaana vaan jaksa säätää. En oikeestaan minkään suhteen. Joskus harmittaa ja satuttaakin, mutta toisaalta,

if it's meant to be, it will be.

Siihen saakka, juodaan silloin tällöin pari lasia viiniä yhdessä, vaihdetaan kvartaalin kuulumiset eikä yritetä moukaroida sitä muuhun muottiin.

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Pizzaa, chiantia ja uusia viritelmiä

Se tyyppi, joka joskus asui täällä

Toiselle tarinan viimeinen luku, toiselle uuden alku

---

Making new friends, I mean real friends, as a grown-up in a new city can be challenging.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentit

Nomadi (Ei varmistettu) http://sillavalinmaailmalla.blogspot.com

Uusien ystävien tapaaminen on kyllä aikuisiällä vähän hankalaa. Olen itsekin syyllistynyt siihen, että yritän vähän väkipakolla luoda sellaista ystävyyttä, mitä sen minun mielestäni pitäisi olla - vaikka sitten sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa sitä ei synny luonnostaan. Siihen menee aikaa, mutta lopulta sitä löytää uudessakin paikassa ne tyypit, joiden kanssa synkkaa oikeasti.

marjapilami

Just näin! Toisaalta ne väliaikaisemmatkin yritelmät on olleet tärkeitä siitä(kin) syystä että kokee integroituvansa, eikä jää yksinäiseksi. Pikkuhiljaa voi sitten alkaa nirsoilla ;) 

Nuuh beibe!

Kiinnostavaa ja myös samaistuttavaa lukea! Olen yrittänyt samaa asuessani Münchenissä, hengailla ja tutustua syvemmin ihmisiin jotka jälkeenpäin eivät lopulta olleetkaan se ystävä-match. Mutta itse kuvioista, missä ja miten löysit ystäviä aikuisena ulkomailla? Hakeuduisko esim, expat-piireihin vai tutustuitko esim. harrastusten kautta? 

marjapilami

Kavereita ja ystäviä on tullut montaa kautta; töistä, poikkiksen piireistä ja somessa verkostoitumalla. Sen alkuaikojen suurimman massan uusia kavereita sain Facebookin expattyttöryhmään postaamalla, josta se sitten lähti :) 

Oma avoimuus ja sosiaalisuus toki auttanut asiaa. Tsemiä sinne! Kesä on ihanaa aikaa pyytää jotain kiinnostavaa vaikka viinille. 

Nuuh beibe!

Hei, kiva kuulla! Itse olen ihan turhaan arkaillut feseryhmiä, mutta onneksi niihin ehtii milloin vain :) Hauskaa ja antoisaa kesää!

CougarWoman
CougarWoman

Mulla oli vähän sama kun muutin miehen paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Alkuun tuli haalittua ihan ketä vaan kavereiksi, pääasia että ei tarvinut olla yksin. Ja jossain vaiheessa sitten rupesi tulemaan niitä "oikeita" kavereita, ihan ystäviäkin. Siinä vaiheessa sitten noi ihanketävaat jäi vähän pienemmälle huomiolle, ja ihan itsestään. 

Ja - olen edelleenkin mieluummin yksin kuin paskassa seurassa :D 

marjapilami

Näin se tuntuu menevän, ja hyvä niin :) Onneksi niitä oikeita kavereita tuntuu kuitenkin myös putkahtelevan, eli ei tartte tyytyä ihanketävaihin tai yksinäisyyteen.

Hassua muuten, miten eri fiilis hengailla yksin silloin kun olisi tyyppejä kenen kanssa hengata mutta valitsee oman seuran (parasta) ja silloin kun tuntee olevansa yksinäinen (ahdistavaa) <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, satuin jotenkin sattumalta lukeen tän sun blogitekstin ja tuntui siltä kuin olisit suoraan mulle kirjoittanut. Samanlaisessa elämäntilanteessa satun olemaan, mutta vain Saksassa. Ensimmäinen vuosi meni kyllä niin nopeasti ja paljon tutustui uusiin ihmisiin(joka viikonloppu oltiin aamuyöhön asti eri kavereitten seurassa), mutta sitten toisena vuotena ei vaan jaksanut lähteä edes kahville uuden tuttavuuden kanssa. Vaikka sitä ihan tietääkin että verkostoituminen on tärkeää kun muuttaa ulkomaille aivan uuteen kaupunkiin.

marjapilami
Nørrebro Summers

Samoja fiiliksiä siis meillä kotiseutumme jättäneillä, ympäri maailmaa :) Tunnistan just ton, ettei kahvillekaan jaksaisi enää lähteä puolituttujen saatika tuntemattomien kanssa, ellei oo jotenkin tosi hyvä fiilis siitä tyypistä ja että meillä ehkä natsaa. Joku sosialisointiuupumus kenties? Nirsous? Kotiutuminen?

Kommentoi