Kai saa jo sanoa kevät?

K-sana, eli kevät, tietty, on päässyt lipsahtamaan meikäläisen huulilta ja vaikka miten monta kertaa tän vuoden puolella. Ei voi olla kevät, kun talvi ei oo ees kunnolla vielä alkanut, eräskin soraääni mulle ilmoitti. Mutta mun mielestä voi! Kyllä mä oon huomannut, ettei enää oo joka päivä sysimustaa kun pääsen töistä. Aurinkokin tuossa eräänä lauantaina paisteli täydeltä taivaalta. Ja kaikkia tapahtumia keväälle alkaa jo pompsahtelemaan kalenteriin.

Eli voidaanko yhteistuumin sopia, että nyt on kevät? Kompromissina vaikka sitten erittäin varhaiskevät. Sekin käy.

Kauan, kauan sitten mun elämässä tapahtui monena keväänä kamalia juttuja ja niistä johtuen muhun on tavannut iskeä tähän aikaan vuodesta ahdistus (tai no ehkei näin aikaisin sentään, luulen että yleensä oon julistanut kevään alkaneeksi vasta tuossa maaliskuun loppupuolella). Valot, tunteet ja tuoksut muistutti niistä huonoista keväistä, toi kaikkea ikävää pintaan. Tunnistan saman alkukevään fiiliksen edelleen, mutta nykyään siitä aiheutuu pelkästään iloa ja vähän outoa haikeutta. Taas yksi vuosi takana, taas on se kohta uudesta vuodesta, kun alkaa tapahtua.

Kevät muistuttaa nykyään ihan vaan siitä, miten nopeesti aika loppujen lopuksi kuluu ja miten hyvin asiat tänään on.

 

 

Kotona kevät näkyy jo selvästi. Täällä saan palloilla vapaasti menemään sisäisen kalenterini mukaan.

Polttelen vielä hartaasti kynttilöitä ja kuljeskelen ympäriinsä superpehmeä pörröviltti mukanani (ei muuten koskaan saatu aikaiseksi korjauttaa olkkarin patteria), mutta oon vaivihkaa aloittanut sisustuksen päivittämisen kevätkuntoon. Kyllä meillä edelleen näyttää lähinnä hipahtavalta, vähän sekopäiseltä kasvihuoneelta, mutta hillitymmältä sellaiselta. Talven hamstraus- ja pesimäkausi alkaa väistyä ja kaikki ylimääräinen sälä lähinnä ärsyttää silmää (paitsi kaikenkirjavat vaasit ja ruukut, ne ei koskaan). Kovin pelkistettyä ei tästä luukusta kuitenkaan varmaan ikinä tuu, sen laatuinen sisustuksen pellehermanni sisälläni majailee.

Hurja ajatus muuten, että parin hassun kuukauden päästä juhlitaan tän asunnon vuosipäivää. Ja argh, niin moni jo silloin suunniteltu kotijuttu roikkuu edelleen to do -listalla. No, eipähän lopu ainakaan puuha heti kesken.

 

 

Tuokoon tämä uunituore kevät mukanaan paljon hauskoja hetkiä, tulisia tacoja, uusia kortteleita ja keittiörempan. Enemmän hetkessä elämistä ja vähemmän stressiä. Uutta energiaa, inspiraatiota, illalliskutsuja ja aurinkoisia päiviä.

Voikohan muuten jo vaihtaa punkun roseehen?

 

 

---

I know it might be a little bit early - but can I say 'spring' already?

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihanaa että meitä on muitakin!! :D Musta tuntuu että saan vaan silmienpyörittelyä ja ootsähullu-katseita kun höpisen että nyt on kevät tai ainakin se lymyää tossa nurkan takana. Joten annan luvan kaivaa roseepullo esiin, do it!

marjapilami

Haha, kyllä me vielä epäilijöille näytetään ;D

Riika V.
Koti Kumpulassa

Täälläkin eletään kevättä jo! :)

marjapilami

Meitä keväilijöitä on siis ainakin 3 kpl! Mun mielestä se jo riittää todistamaan, että uusi vuodenaika on alkanut :D jee.

Riika V.
Koti Kumpulassa

Ehdottomasti! :)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Mikä ihana sisustus teillä! Ihan näen itseni asumassa tuolla. Oih ja voih.

Hei, ja kiva blogi sulla, törmäsin yllättäen ja jään seuraamaan! Aurinkoista kevään ja kesän odotusta sinne Köpikseen! :*

marjapilami
Nørrebro Summers

Voi kiitos, ihana kommentti <3 Kyllä me voitais sut varmaan tänne adoptoida!

Aurinkoista kevään odottelua sinnekin!

Kommentoi