Kärhämää ja kryptoniittia: miten selvisimme muutosta

Nørrebro Summers

”Jee, uuden asunnon avaimet taskussa”, ”parasta ikinä: ekat yöt uudessa kodissa”, ”unelmakämpän sisustaminen alkaa nyt”, ”meidän koti näyttää jo ihan kodilta”. Lauseita, joita on tullut viljeltyä viimeaikoina – ja tottahan niistä jokainen on.

En kuitenkaan halua paistatella blogissa pelkästään vaaleanpunaisen aurinkoisessa valossa. Ei elämä oo pelkkiä karkkivärejä ja hymynaamoja, mun ainakaan. Muuttokevät on ollut paikoitellen rasittavaa aikaa meidän parisuhteelle, siinä missä ikimuistoista ja upeaakin. Tää on kai sitä oikeeta elämää, jota varten vahvat ja onnelliset suhteet on ylipäätään keksitty.

 

 

Meidän kohtaamat haasteet olivat aika peruskamaa, mutta yllättivät peijoonit silti:

- Huomattiin, että suhtaudutaan asunnon ostoprosessiin eri tavoilla. Mä stressaan, mietin miettimästä päästyäni ja sitten aloitan alusta, teen listaa hoidettavista asioista, tunnen suuria tunteita. F ottaa rennommin; kaikki järjestyy kyllä. Muutama kärhämä koettiin, kun nämä kaksi lähestymistapaa kohtasivat toisensa (ja vieläpä tajuttoman mutkikkaan ostoprosessin  aikana).

- Mä haluan hoitaa asiat saman tien ja mielestäni uudessa kodissa valmista voisi olla jo mielellään eilen. F taas tykkää fiilistellä rauhassa. Seurasi närää.

- Kävi ilmi, että – shokeeraavaa kyllä – meidän sisustusmaut eivät ole täysin identtiset ja F:llakin on jotain sanottavaa. Piti löytää tasapaino sen kanssa, että mulle sisustus on maailman tärkein asia ja vaikka F ei suhtaudu asiaan yhtä suurella intohimolla, on hänelläkin validi mielipide. Turhautumista, kränää, mökotystä.

- Käytäntö opetti, että meillä molemmilla on omat kryptoniittimme. Mulle se on maalaus ja F:lle tavaran organisointi. Voi kuinka paljon ketutusta koettiin, kun meikäläinen riehui pensseli kädessä tehden huolimatonta maalausjälkeä ja F tuskissaan järjesteli meidän kamaa miten sattuu.

- Lisäksi uupumus ja aikatauluodotukset aiheuttivat yleistä huonoa fiilistä ja paineita. Ei oo helppoa käydä täysipäiväisesti töissä, pitää yllä jonkinlaista sosiaalista elämää, panostaa parisuhteeseen sekä remontoida ja sisustaa kämppää.

Ongelman ytimenä taisi olla tämä: oletettiin molemmat, että kun asuntokaupat saadaan alta pois, alkaa heti auvoisat onnen ajat. Kun jatkuvan ilon sijaan mahassa pyörikin yllättäen myös ärtymyksen ja turhautumisen tunteita, petyttiin jollain tapaa itseemme ja todellisuuteen. Pettymyksen tunne, kiukuttelu ja sittemmin käytöksensä häpeäminen ovat omiaan tekemään ihmisestä ärsyttävän persläven.

 

 

90 % haasteista ja pahasta mielestä kuitenkin katosi muutamassa minuutissa helpon taktiikan avulla.

Toinen meistä sanoi sen ääneen: ”Että oonkin muuten pahantuulinen ääliö nykyään. Koko ajan ärsyttää, enkä tarkoita kiukutella sulle.” Tämä tunnustus muutti meidän maailman. Siitä on nyt noin kuukausi aikaa ja työmaalla on edelleen leppoisat tunnelmat, ajoittaisesta arkeen kuuluvasta huokailusta huolimatta. Saatiin kissa nostettua pöydälle, puhuttua kaikista odottamattomista tunteista ja naurettua niille sekä itsellemme. On OK että v*tuttaa, on OK että stressaa, on OK että väsyttää, on OK sanoa että tänään en muuten tee yhtään mitään.

Kunhan  me muistetaan nauraa, halailla – ja että itse on kiva ja toi toinenkin tyyppi on kiva, meillä nyt vaan on tää kämppävaihe menossa. Huumori ja rentous palasivat residenssiimme.

Ollaan myös lanseerattu tehokas komento: ”Kulta, huomaan että oot pahalla päällä. Mee sohvalle, koomaa loppupäivä, ei tässä mitään kiirettä oo”.

 

 

Tässä vielä bonuksena neuvonkikkare (jonka tajuamiseen meni meiltä vähän turhan kauan):

Pysy hyvä ihminen kaukana kryptoniitistasi. Maalaus sai mut niin raivoihini, että jo ajat sitten päätettiin, etten maalaa enää yhtään mitään. Tavaroiden asettelu nätisti pikkurasioihin saa F:n ahdistumaan, joten mielelläni itse järjestelen, ettei sen tartte. Kyseessä on muutto, onnellinen asia, ei kidutuskammio tai tunnollisuuskisa.

Haastavassa tilanteessa, jossa pariskunnan kryptoniitti sattuu olemaan yhteinen… mä kaivaisin lompakkoni esille, ellei kyse ole ihan valtavasta sijoituksesta. Jonkin verran remonttirahaa on mielestäni ihan suotavaa sijoittaa siihen tärkeimpään, eli parisuhteen hyvinvointiin.

Muutto- ja sisustushässäkän keskellä on hankala nauttia ihan joka hetkestä, mutta pyrin silti siihen, että yleinen fiilis on hyvä ja jälkikäteen muistellessa voin sanoa tämän olleen onnellista aikaa. Niin kuin se onkin <3

---

Buying, renovating and decorating an apartment is a true relationship challenge. Luckily you're facing the challenge with your favorite person.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN'

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Share

Kommentoi