Oman tyylin, äänen ja paikan löytämisestä

Elämä on paljon iisimpää, kun tekee asiat omalla tyylillään ja sellaisella tavalla, joka tuntuu luontevalta. Pysyttelee pois vastakarvaan hilaavista olosuhteista. Tän ohjenuoran mukaan kun vielä oikeesti oppisi elämään, jokaisella osa-alueella. Edes piru vie löytäisi sen oman tapansa.

Tästä on hyvä aloittaa: ainakin mun pukeutumistyyli alkaa löytyä. Tiedän vältellä kuvioita, raitoja, ruutuja - etenkin pallot ja pilkut on pannassa. Ja hailakan liila, sen opin jo teininä, kyseinen väri tekee musta sairaalloisen näköisen. Erilaiset kuosit vetää mua yhä puoleensa kauppojen rekeissä, mutta pysyttelen niistä erossa parhaani mukaan, koska yksiväristen vaatteiden yhdisteltävyys helpottaa mun arkea. Musta sekä harmaan, sinisen ja ruskean eri sävyt, niillä mennään, kyllä te mut tiedätte.

 

Eräs luottoasuistani ja "luottokampaus jolla pärjää vielä päivän ennen kuin on pakko pestä hiukset".

 

Sen lisäksi, etten enää secoile pahasti vaatekaupoilla, elämää helpottaa sekin että oon löytänyt oman ääneni täällä blogissa. Päässyt pois siitä tiukasta lokerosta, johon itseni vuosi ja neljä kuukautta sitten ängin, kun Nørrebro Summers -nimisen blogin ekan postauksen kirjoitin. (Tosin voidaan kyllä yhä pähkäillä sitä, oliko järkevää antaa blogille tietyn naapuruston nimi - mitä ihmettä jos me joskus muutetaan?!?) On ihana kun voi vaan kirjoittaa, just siitä mitä mieleen tulee. Mieleen muuten tulee paljon enemmän kaikenlaista silloin kun on riittävästi vapautta.

Siinä missä pukeutumistyylin ja vaikkapa blogiäänen löytäminen helpottaa elämää, koskee sama homma kai myös kaikkea muuta.

Oon miettinyt viime aikoina paljon sitäkin, miten tärkeää on osata hakeutua duuniin, joka on linjassa omien ominaisuuksien kanssa. Että pystyisi analysoida itteään, heikkouksiaan, vahvuuksiaan, taipumuksiaan ja sitten sen perusteella suunnistaa. Eikä nojata ammatinvalintatesteihin, takaraivossa jäytäviin työllistymishuoliin tai iskostuneisiin mielikuviin oikeanlaisesta urasta. Löytää tyylinsä työntekijänä ja sitten pysyä sille uskollisena. Mä oon siitä hyvässä asemassa, että mun upein mahdollinen tiimi tukee tällaista sompailua eli näitä on just nyt hyvä hetki miettiä.

Alan nimittäin ymmärtämään, että kaikissa hommissa mihin ryhtyy (oli se sitten pilkulliset vaatteet, sisustusblogit tai kiiltelevät urahaaveet) pääsee kyllä alkuun pelkällä draivilla ja mielikuvilla, mutta pitkällä tähtäimellä elämä on parempaa kun asiat on luontevia, itselleen ja tyylilleen sopivia. Silloin sitä voi kivasti lainehtia mukana, eikä tartte väkisin pyristellä vastavirtaan.

 

 

Tän tiedostaminen on jo hyvä alku. Kyllä mä edelleen joskus ostan ihan hölmöjä vaatteita ja onhan mulla tää pölvästimäisesti kaupunginosan mukaan nimetty blogikin, mutta se oma ääni, oma paikka, alkaa hahmottua koko ajan selkeämmin. Tänään tiedän jo pikkuisen eilistä paremmin, mihin suuntaan kannattaa tallustaa. Ja uskon että jossain niillä main asuu eräänlainen rauha, jota mä tässä vielä haeskelen.

 

Olen mitä ilmeisimmin löytänyt myös tyylini poseerata valokuvissa ja se on aurinkolasien kasuaali räpläys.

 

Pusuja sinne!

LUE MYÖS NÄMÄ:

Tapahtumaketjun alkupää eli miten päädyin tähän

Päivän asu: Kesäpäivä Kööpenhaminassa

Jälkiviisaat elämänvaiheet

---

One day I saw a nice wall.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentoi