Se tyyppi, joka joskus asui täällä

Ladataan...

 

Jotenkin mä Helsinki-reissun alussa kuvittelin, että meikäläisen täyteen tuutattuun aikatauluun olisi maagisesti mahtunut myös kirjoittelua, Netflix-sarjoja ja omia ajatuksia. Äkkiä kuitenkin huomasin aivan muunlaisten juttujen vaativan täyden huomioni, joten blogi sai hetkeksi jäädä. Mutta täällä taas ollaan! Toivottavasti teillä oli ihana keväinen viikko <3

Miten kuvailisin tai minne lokeroisin tämänkertaisen Helsingin reissun? Tällä kertaa ei näkynyt aiemmilta visiiteiltä tuttua eksistentaalista kriisiä, karmivaa outoutta, mitään suurempaa vellomista. Älkää ymmärtäkö väärin, kaikki oli taas ihan hassua. Mutta kaikkeen kaiketi tottuu ja ainakin hetkellisesti vaikutan sopeutuneen Stadin matkoilla vallitsevaan erikoisuuteen ja maailman vinksallaan oloon. Asiat näytti tutuilta ja samalla vierailta, mulla oli tavallinen olo ja toisaalta hölmön ulkopuolinen, en ollut perillä mistään ja kuitenkin tiesin kaikesta kaiken. Been there, done that, joka kerta kun tänne reissaan.

Helsingin matkat on aina niin hämäriä, että yllättyisin varmaan enemmän tasapaksusta tunnetilasta. Tällasta tää kai on seuraavat sata vuotta, näihin reissuihin kuuluu moodswingit ja irrallisuuden tunteet. Ja se on ihan ookoo.

Jos kuitenkin yhden isoimman ajatuksen poimisin viime viikon haahuilusta, olisi se tää: kerta kerralta, yhä vahvemmin, aina vaan vähemmän dramaattisesti, mutta sitäkin selvemmin sen huomaan. Helsinki ei oo enää mun kaupunki. Ei Stadissa mitään vikaa oo, mutta mä en kuulu sinne enää. Stadi ei tällä hetkellä erityisesti viehätä mua.

On maailman parasta nähdä vanhoja ystäviä, syödä Hokun teriyakilohta, juoda vahingossa liikaa skumppaa ja pystyä sopimaan treffit keskustaan sen tarkemmin paikkaa määrittelemättä. Mutta siihen se suunnilleen jääkin. Ei oo enää sellainen olo, että missaisin kauheesti jotain, kun asun muualla. Muuttukoon Kanavaranta sykkiväksi, avautukoon uusia cocktailbaareja, ilmestyköön siistejä rafloja, muodostukoon uusia kaveriporukoita. Mulla on mun omat kuviot.

Mä oon valmis jättämään ne jutut taakseni, olemaan vähän turisti. Se tyyppi, joka joskus asui täällä.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Helsinki 1/3: Se on ohi nyt

Stadin vellomisloma ja vuoden 2017 tärkein tavoite

Lohduton hotellivieras vanhalla kotikadulla

---

I think I'm ready to say Helsinki is not my town anymore.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentit

Lottajjoo (Ei varmistettu)

Moi! Musts on.loistavaa, että.joku joskus toteaa näinkin! Rakastan Helsinkiä ja varsinkin kun se sykkii mutta Suomessa, ja maailmassa on muitakin siistejä paikkoja! Esim.Joensuu!! Tänne muuttaminen Helsingin kehyskunnasta oli jäätäävää mutta koen, että yks parhaista päätöksistä mitä nuori ihminen voi tehdä, on lähteä Helsingistä pois opiskelemaan. Tekee hyvää.

marjapilami
Nørrebro Summers

No niinpä, maailmassa on paljon siistejä paikkoja - ja valitettavasti vain yhdessä voi olla kerrallaan ;o) Eli jos haluaa täysillä nauttia vaikka Joensuusta tai Köpiksestä, pitää osata päästää vanhasta irti. (Täähän kuulostaa ihan joltain parisuhdekommentilta, korvaa vaan kaupungit miehen nimillä, haha.)

Kommentoi

Ladataan...