Stadin vellomisloma ja vuoden 2017 tärkein tavoite

Ladataan...

Paljon on mahtunut pariin viime viikkoon. Yhdeksän vuorokautta Helsingissä, muutama Köpiksessä. Kivaa ja kaameaa. Iloa ja itkua. Huolta ja ahdistusta, jouluaaton suunnitelmien äkillinen muutos ja visiitti perheemme kultaisimman luo sairaalaan.  2016 ja 2017. Kampaamokäynti, kosmetologi, kuoriutuva naamataulu. Tapaninpäivän vahinkohuppelit bestiksen kanssa ja bileet, joissa ei prosecco maistunut. Liian vähän vaatetta pitkällä lenkillä, Laajasalon upea luonto. Päikkärit. Kolkkoja hotellihuoneita ja vanhoja, tuttuja sohvia. Ruokaa. Oih, niin paljon ruokaa.

Yhdeksän vuorokautta ei riittänyt yhtään mihinkään ja koko ajan oli hirveä kiire. Toisaalta olin taas huojentunut, kun pääsin sieltä pois. Kun saavuin reissun päätteeksi Helsinki-Vantaalle, tuntu yhtäkkiä siltä, etten ois kestänyt Suomessa enää sekuntiakaan. Stadin reissut on aina yhtä outoa vellomista jossain todellisuuden, menneisyyden, oletusten ja odotusten välisessä tilassa.

Tutunoloista elämää, joka tuntuu niin vieraalta, että karmii.

 

 

Kaiken hämmennyksen ja pöllämystyneisyyden keskellä jokin kuitenkin aina kirkastuu. Nimittäin uusi elämä Köpiksessä ja se, miten mä itse oon muuttunut. Ne jutut mistä ja millä painotuksella mä vaahtoan vanhoille frendeille, niille jotka tuntee mut läpikotaisin tai ainakin hyvin. Nille, joille ei tartte antaa kattavaa taustakartoitusta, ainakaan kaikesta.

Näiden arvokkaiden, harvinaislaatuisten keskustelujen ansiosta uuden vuoden suunta on hieman selvempi. Prioriteetit ojossa, suurin piirtein.

Tuokoon vuosi 2017 elämääni ennen kaikkea rentoutta ja rauhaa, henkistä hyvinvointia. Epäilen kylläkin, että siihen tilaan päästäkseni pakka pitää ekaksi laittaa kunnolla sekaisin.

 

 

Tästä rauhan etsinnän vuodesta tulee varmasti siis siinä sivussa tapahtumarikas ja ehkä vähän hankala.

Fyysisesti oon kuitenkin just oikeessa paikassa. Stadissa palloilee monta maailman rakkainta ihmistä, mutta mun sydän ja koti on täällä Nørrebron hujakoilla. Ei enää epäilystäkään siitä. Oli niin käsittämättömän onnellinen, ihanan pörröinen fiilis palata tänne meidän ikiomaan himaan.

Upeeta vuotta 2017 sinne ruudun toiselle puolellekin! <3

---

Bye 2016. Hello 2017.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

mystery
Vision One

"Stadin reissut on aina yhtä outoa vellomista jossain todellisuuden, menneisyyden, oletusten ja odotusten välisessä tilassa. Tutunoloista elämää, joka tuntuu niin vieraalta, että karmii."

Voi että miten puit hyvin sanoiksi mun viimeaikaiset tunteet! Oon koittanut tässä pari viikkoa kestää paluuta Suomeen ja tuo on juuri se miltä tuntuu. Pää hajoaa, mutta onneksi pian oon toivottavasti taas itsekin siellä lentokentällä:)

marjapilami

Kiva kuulla etten oo ainoa hämmentynyt kotiinpalaaja! Ei kai siinä muu auta kun ottaa iisisti ja hengitellä syvään. Ja lentokentällä viimeistään palaa taas normaaliin olotilaan ;o)

Travojago
Travojago

Todella on hämmentävä olo. Makoilen täällä sängyssä vikaa iltaa ja seitsemän tunnin päästä pitäisi olla jo kentällä. Kylmää, likaista, pimeää ja ankeaa mutta kuitenkin kaikki ystävät ja sukulaiset. 

Vellominen on kyllä juurikin se olo mikä nyt on 

marjapilami

Vellojat United! Kivaa viikkoa ja (oikeaan)kotiinpaluuta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä yksi lisää vellojajengiin! Jotenkin osasit niin hyvin kiteyttää sanoiksi ne ajatukset mitä omassakin mielessä pyöri Suomessa vietetyn joululoman aikana. Mulla on kyllä aina sama fiilis kun luen sun ulkosuomalaisuutta käsitteleviä postauksia, että just tuolta mustakin tuntuu mutta en vaan osaa ilmaista oman pään kaaosta niin fiksusti ja kauniisti :)
Toisaalta täällä maailmalla on kova ikävä perhettä ja ystäviä ja joskus aina kaipaa kaikkea tuttua ja turvallista, mutta toisaalta kun pääsee Suomeen niiden tuttujen asioiden ja ihmisten luo, ne ei enää tunnukaan yhtä tutuilta kun on itse muuttunut ja ei ne asiat tietysti Suomessakaan pysy paikallaan. Mä en kyllä vielä 2,5 vuodenkaan jälkeen ole ihan 100% varma mihin oma sydän ja koti kuuluu, mutta eiköhän se jossain vaiheessa selviä ja sitä selvitellessä elämä on just tällä hetkellä hyvä näin :)

marjapilami

Ihana kommentti, kiitos <3 Meitä vellojia siis riittää!

Toisaalta täällä maailmalla on kova ikävä perhettä ja ystäviä ja joskus aina kaipaa kaikkea tuttua ja turvallista, mutta toisaalta kun pääsee Suomeen niiden tuttujen asioiden ja ihmisten luo, ne ei enää tunnukaan yhtä tutuilta kun on itse muuttunut ja ei ne asiat tietysti Suomessakaan pysy paikallaan. > Tässä kanssa superhyvin kiteytettynä meikäläisenkin fiilikset. Ulkomaille pidemmäksi aikaa muuttaminen on eriskummallinen elämys, tosiaan.

Kyllä sun paikka vielä selviää, nauti sillä välin jännästä matkasta :)

Kommentoi

Ladataan...