Ladataan...
Nørrebro Summers

Superkiva viikonloppu meneillään! Oikeastaan ainut miinuspiste menee mun aivoille, jotka tuttuun tapaan päätti herättää mut kello 7:30 eilisestä bileillasta huolimatta ja nyt ihan zombina täällä. Every. Freaking. Time.

Halloween-hullu jenkkifrendi järjesti naamiaisjuhlat eilen, ja mä suoraan sanottuna vähän kauhuissani odotin tuntikausia kestävää väkinäistä smalltalkia. Hölmö minä. Ilta oli ihan huippu ja tapasin paljon hauskoja mimmejä. Oli myös huvittavaa huomata, miten sitä tuikituntemattomien ihmisten keskellä bondaili kuin vanha ystävä tyyppien kanssa, jotka on tavannut jo peräti kerran aiemmin.

Tän hetken olotilasta huolimatta tosi inspiroitunut ja energinen fiilis. Intouduin harkitsemaan omien pikkujoulujen järkkäystä.

 

Kuinka ollakaan, selfiesessioni onnistunein otos oli F:n ottama salakuva. Sain Minni-pannasta hedarin, mutta näppärällä poikkiksella oli ratkaisu valmiina: If you can't wear the ears, just say you're dressed as an asshole. Joo. Sekä panta, että musta nenäpallura katosivat jossain vaiheessa iltaa.

 

Onnistuneiden juhlien lisäksi selvisi, että musta on tulossa isoäiti! Rakkaudella vaalimani kasvi on nimittäin saamassa jälkikasvua. Kattokaa vaikka:

 

 

Mä pakahdun ylpeydestä. Ja oon tosi kiinnostunut näkemään, miten kasvin uusi haara tuosta jatkaa kasvuaan. Ihan mahdottoman siistiä! (Neljän vuoden takainen bile-Marja tukehtuisi skumppaansa, jos kuulisi miten innoissaan mummoutunut nyky-Marja on viherkasvistaan.)

 

 

Tänään luvassa toipumista eilisestä, siivoilua ja sunnuntaifiilistelyä. Toivottavasti myös tulista ruokaa. Ens viikko on duunin puolesta varmaan intensiivinen, eli onneksi viikonloppu on ollut just sopivan innostava ja rentouttava. Täydellinen flow, kunpa tää säilyisi aina vaan.

Ihanaa sunnuntaita, söpöliinit! <3

---

It's been a great weekend.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Aina sitä bongailee elämästään vähän repsallaan olevia palasia, joita sitten koittaa parhaansa mukaan fiksata. Tai mulle ainakin käy niin. Tänä syksynä kehitettäviä kohteita ois ollut pitkä lista, mutta ensi hätään päätin keskittyä kahteen akuuteimpaan - joista oon jo täällä blogissakin maininnut:

A) Mun kalenteri oli ihan liian täynnä kaikkea. Kivaa, mutta silti. Oli reissuja, viini-iltoja, kissanristiäisiä (ihan oikeesti yhden kissan 10v synttärit, wtf) ja brunsseja. Tuntui, etten viikkokausiin kertaakaan saanut vaan olla ja mennä, tehdä just mitä sillä hetkellä tuntuu tai mitä mä tarviin.

B) Tuhlasin liikaa rahaa humpuukiin. Jos nyt mietitään sitä, että meikäläinen saattaa olla muutaman kuukauden päästä työtön ja puolet meidän kämpästä on ihan oikeesti täysin sisustamatta ja/tai remppaamatta, voisi niitä pennosiaan varmaan sijoittaa fiksumminkin kuin neljänkympin tuoksukynttilöihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun oma tuhlailu alkaa aiheuttaa takaraivossa tykyttävää syyllisyydentunnetta ja ahdistusta, tietää varmasti, että nyt on hyvä aika pistää lompakon nyörit hetkeksi umpeen.

 

 

Kuinka tää muutaman viikon kestänyt kunnostautuminen ihmisenä sitten sujuu? Hyvin. Tosi hyvin, etten sanoisi.

Oon sinnikkäästi pitänyt kalenterin iltojen ja viikonloppujen osalta lähes tyhjänä. Sinne on päässyt ainoastaan parhaat frendit ja parit bileet. Ilmava kalenteri on avannut myös uuden ulottuvuuden: spontaanit jutut! Tällä viikolla oon spontaanisti muun muassa viettänyt deitti-illan poikkiksen kanssa, käynyt leffassa ja tuplatreffeillä. Paljon kivaa menoa ja puuhaa, mutta ilman ylimääräistä stressin, kiireen tai suorituksen tuntua. Oon voinut mennä just sen fiiliksen ja energiatason pohjalta, mikä sillä hetkellä vallitsee.

Vaikken itteäni kovin spontaanina tyyppinä pidäkään, tällainen olomuoto tuntuu sopivan mulle tosi hyvin just nyt. Ehken malta pitää kalenteria tyhjänä forever, mutta otan tästä ihmiskokeesta varmana opikseni.

 

 

Shoppailulakko on pitänyt kiitettävästi, enkä oo sortunut yhteenkään kotijuttuun tai vaatekappaleeseen (eikun hups, yhteen neuletakkiin).

Sisustusjumalat eivät oo mua tyystin hylänneet, sillä oon silti onnistunut haalimaan himaan uutta sälää. Käytiin poikkiksen kanssa marketissa ruokaostoksilla ja kas kummaa! Siellä kasuaalisti seisoskeli postauksen kuvissa näkyvä musta kasviteline, halpisversio mun kauan kuolaamasta Ferm Livingin vastaavasta. Sain sen näppärästi ujutettua ostoskärryyn paahtoleivän ja vessapaperin sekaan, poikkiksen toimiessa maksumiehenä. Nerokas taktiikka, vaikka itse sanonkin. Poikkiksen tuhlailua ei lasketa.

Telineessä majailee tällä hetkellä aloe vera -kasvi, jonka lahjoitti poikkiksen mutsi.

Jopa työpaikalta kaikui sisustusuutisia: joululahjakuvasto oli saapunut ja valitsin itselleni peräti kolme Lyngbyn ruukkua, for free.

Oon muuten lisännyt shoppailulakkoni ehtoihin porsaanreiän: kasvit ja puoli-ilmaiset kirppislöydöt on sallittu. Kasveja tarttenkin taas roppakaupalla, kun joululahjaruukut saapuvat ja uusi kasvitelinekin kaipailee näyttävämpää asukkia.

 

 

Kivaa lauantaita! <3

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kun erkkeri viidakoksi muuttui

Jättiamppeli by PLANT Bødker & Clausen

Ruokailuhuoneen uusi look

---

There's a new plant stand in the house. And it needs a bigger plant in it.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tuijotin tuossa toissailtana läppärin ruutua yli puoli tuntia, tavoitteena kirjoittaa tänne postaus. Jostain. Lähes mistä vaan. Ääk. Olin rättiväsynyt (niin väsynyt, että menin lopulta sänkyyn jo ysiltä). Sisustusaiheiset virkkeenalut pyyhin pois samantien. Vaikka blogin ei todellakaan oo tarkoitus olla peilintarkka heijastus mun tosielämästä, tuntui kotifiilistely blogissa ihan liian feikiltä, kun en jaksanut edes kynttilöitä sytyttää. Sitä paitsi mun mielestä kynttilöitä sytytellessä kodin pitää olla muutenkin viihtyisä ja siisti, enkä just nyt meidän kämppää noilla adjektiiveilla kuvailisi.

Väsymys on yhtä kuin epäjärjestys, nähtävästi. Aloitin tuona samaisena iltana D-vitamiinin popsimisen ja nyt oon taas oma itseni. Kotia ei oo sentään vielä siivottu.

 

 

Oon viime aikoina huomannut, että meikäläisen elämä täällä Tanskassa on vaivihkaa vähän muuttunut. Parempaan, tutumpaan suuntaan.

Maanantaina oltiin kaverin kanssa töiden jälkeen pizzalla ja valitettiin siitä, miten ne taas onnistui kämmimään meidän tilauksen jotenkin. Kuvitelkaa! Mulla on täällä kaveri, kenen kanssa yhteiset muistot menee jo yli vuoden taakse, jonka kanssa ollaan lähes työnaapurit ja jonka kanssa meillä on pizzallakäyntirutiini. Ja nähtävästi pizzatilauksenkämmimisrutiini. Tän täytyy olla jo ainakin taso kolme maahanmuuttajuudessa.

Mun elämässä on muitakin uudehkoja, mutta ei enää upouusia ihmisiä: ihana ex-kollega edelliseltä työpaikalta (ajalta muuttoni jälkeen, kun hilluin Suomi-duunin takia Köpiksen toimistolla pari kuukautta), joka kutsui mut niiden toimistolle verkostoitumaan, kun törmättiin ja kerroin nykyisen työsopparini uhkaavasti lähenevän loppuaan. Toinen ex-kollega samalta toimistolta, joka on mun ainoa tanskalainen frendi (siis aivan oma tanskalainen frendi, ei F:n kautta). Muutama Suomi-mimmi nykyiseltä työpaikalta, joiden kanssa en oo ehtinyt viinille, mutta tiedän ehtiväni vielä moneen kertaan. Yksi parhaista Köpis-kavereista, jonka oon pelännyt lähtevän pian maasta - mutta jolle tarjottiin täältä vakituista unelmaduunia ja joka suunnittelee nyt asunnon ostoa.

Ikioma kantabaari ihan tuossa nurkan takana. Meinattiin mennä jonnekin muualle poikkiksen kanssa tiistaina syömään, mutta kun kantis on niin perhanan cozy. Miten siistiä, että mulla on kantis.

Kantiksesta toiseen suuntaan nurkan takana asuu mun kenties paras Köpis-kaveri, jonka kanssa oon menossa sovittelemaan hääpukukuja ens viikolla (allekirjoittaneella ei oo häitä tiedossa, mutta aion kylläkin sovitella kun viimeistä päivää) (ja lähettää poikkikselle sata selfietä, josko herra viimein tajuaisi vihjeen).

Eikö tää setti kuulostakin aika tavalliselta, mutta tosi kivalta? Väsyneitä päiviä, d-vitamiinipillereitä, välillä epäjärjestystä, joskus siisteyttä, kantabaareja, afterworkpizzoja, kavereita ja ainakin silloin tällöin pitkiä yöunia. Arjen makuista arkea, ei enää pelkästään juuri maahan muuttaneen mimmin sopeutumista, selviytymistä ja kaikkea uutta koko ajan.

 

 

Kuvat ei liity mihinkään tässä postauksessa, ne on vuoden takaa Tivolista.

Ihanaa viikonloppua! Toivottavasti se maistuu viikonlopulta <3

---

Life has been normal lately, in the best possible way. The pictures have nothing to do with the text.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages