Ladataan...
Nørrebro Summers

Jos pitäis tosi kompaktisti kuvailla syitä siihen, miksi mä rakastan mun poikkista, tiivistäisin kaiken alla olevaan joulusukkaan.

(kyllä tää postaus tästä vähemmän säälittäväksi vielä muuttuu, mä lupaan)

(mutta ei yhtään vähemmän ällöromanttiseksi, mutta menköön näin kerran kalenterivuodessa)

 

 

Tulin maanantai-iltana töistä himaan ja silmät osuivat olkkarin puolella ovenkahvasta roikkuvaan tulokkaaseen. Kyseessä oli suuri, tapahtuma-aikaan hieman pullottava joulusukka.

Oho, mikä toi on?

No ihanin ylläri ikinä. Joulusukkaan ilmestyy saamieni tietojen mukaan joinakin päivinä jotain, toisina ei. Saan myös tietää sukkaa täyttävästä mystisestä tontusta kuukauden mittaan uusia juttuja, tänään pitäisi olla luvassa nimen ja pituuden paljastus. En ehkä kestä.

Voin kertoa, että meikäläisen paatunutta sydäntä taikka vatsanseutua ei enää helpolla hetkauteta, mutta voi hyvänen aika mikä perhosparvi niille seutuville asettui tempauksesta johtuen. Tähän mennessä sukasta on löytynyt rasiallinen suurta herkkuani lakritsipiippuja ja pari suklaista joulupalloa.  Oon ottanut tavakseni tarkistaa sukan pari kertaa päivässä, koska ikinä ei voi tietää missä välissä tonttu siellä vierailee (eilen vessassa ollessani kuulin piipittävää puheääntä ja ulko-oven kolahtavan, joten arvasin tontun käyneen).

Just tällasten juttujen takia, in a nutshell, mä rakastan mun poikkista. Paras, kiltein ja kivoin tyyppi. Joulukuusta tulee aivan mahtava! <3

(nyt mä lopetan tän söpöstelyn, katotaan vuoden kuluttua uudestaan)

---

There's a mysterious Christmas sock in the house, where an elf puts presents in. My bf is the best in the world.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Pimeys, tuuli, sade. Marraskuu, joulukuu. Kurkkukipu, vesilätäkkö. Ihan sama, mitä tuolla ulkona tapahtuu, koska mä oon vaivihkaa tehnyt meidän kodista lämpöisen viidakon. Tarkoitus oli hillitä viherpeukaloa kevääseen asti, mutta miksi ihmeessä? Mun mielestä tähän aikaan vuodesta ei oo mitään ihanampaa, kun sujahtaa työpäivän jälkeen omaan kasvitieteelliseen puutarhaansa, jota myös himaksi kutsutaan.

Päivänvalon vuodenaika voi multa viedä, ei kesäistä tunnelmaa.

 

 

Kuten kuvista näkyy, sisustusrintamalla on tapahtunut aika paljon sitten viime näkemän. (Edellisiä kuvia samoilta huudeilta täällä ja täällä.) Oon mä meidän kodista toki aiemminkin tykännyt, mutta nyt sydän läpättää tosissaan. En oo aina ollut varma millaista sisustusta mä täällä oikein tavoittelen, mutta ollaan kyllä jo tosi lähellä tarpeeksi täydellistä näissä kahdessa lemppareimmassa huoneessa. Eli siis kasveja, kynttilöitä, glitterkäpyjä, puuta ja kaikkea vähän omituista.

Tällaisina pimeinä, kiireisinä, laiskoina mutta hektisinä kuukausina kasvien hoitaminen on täydellinen rentoutumiskeino. Tai sitten mä oon vaan ihan tosi outo.

Huomaatteko muuten, miten erilaiselta ja eksoottiselta asunnossa näyttää, kun ranskalaiset ovet on osittain suljettu? Nehän on olleet apposen auki ja seiniä myöten painettuna meidän muutosta saakka. Ovien uusi olomuoto johtuu ulkonäkösyiden lisäksi myös siitä, että ne auttaa pitämään viileyden kurissa (eräät eivät ole edelleenkään saaneet aikaiseksi tilata korjausta olkkarin patterille).

 

 

Näiden kuvien ottamisen jälkeen meillä on tapahtunut muutakin pientä kivaa. Niistä lisää sitten, kun joskus oon taas päivänvalon aikaan himassa kamera kourassa.

Muut kuulumiset sitten viime näkemän:

meidän kämppä on ilmeisesti kahdeksan neliömetriä luultua pienempi, naapuri on alkanut vetää röökiä paikassa, josta on suora yhteys meidän keittiöön (<3) ja parvekesuunnittelu on vauhdissa - joskaan mitään ei olla vielä päätetty. Duunitilanteesta ei oo vieläkään raportoitavaa (tj 63). Stadin frendi on Köpiksessä seuraavat päivät, joten luvassa on parasta mahdollista suomalaista juoruiluseuraa. Oon saanut poikkikselta ällöttävän söpön jouluyllätyksen, mutta siitäkin lisää vähän myöhemmin.

 

 

Ihanaa viikoa! <3

P.S. Vähänkö kaipaan päivänvaloa tänne kämppään, kun näitä parin viikonlopun takaisia kuvia ihmettelen. Huhtikuusta sitten taas.

 

 

---

Our home is turning into a jungle. Just the way I like it!

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tiedättekö tunteen, että elämässä ei koskaan tapahdu mitään kovin jännää tai mullistavaa? Kyllähän sitä pikkuhiljaa etenee, mutta jotenkin hitaantuntuisesti. Kaukaiset jutut, joita joskus tavoitteli, on nykyään jo ihan tavallista arkea, eikä edistysaskelia oikein huomaa. Jotkut pelot on toteutunut, suurin osa huolista on ollut ihan turhia. Ei sitä tajua, miten kaikki muuttuu.

Paitsi kun pysähtyy kattomaan taakseen. Sieltä jostain on päädytty tähän ja nyt. Aika huisia.

Viisi vuotta sitten:

 

 

- Mä asuin vielä 24 neliön vuokrayksiössä Kontulassa. (Niille jotka eivät tätä tiedä; Kontula on Helsingin pahamaineisimpia lähiöitä.) Kämpässä oli muovimatot lattioina, talvella aina kylmä ja kesällä superkuuma. Tiski- tai pyykinpesukoneesta ei ollut tietoakaan.

- Olin just ostanut ekan oman asuntoni. Palatsilta tuntuneen kaksion seitsemännestä kerroksesta, lapsuudenkotini läheltä. Uudessa kämpässä oli kaikki mitä ihminen saattoi tarvita: parveke, avokeittiö, tiskikone, pyykinpesukone, seinän levyiset vaatekaapit, 41 neliömetriä ikiomaa tilaa ja loistava pohjaratkaisu. Rannalle oli puoli kilsaa matkaa. En oo varma, tuunko rakastamaan mitään asuntoa koskaan yhtä syvästi.

- Mä olin sinkku ja aina kiinnostunut ihan vääristä tyypeistä.

- Mä olin myös tosi kiinnostunut iPhonella kuvaamisesta ja paksuista, mahdollisimman oransseista tai muuten vaan epärealistisista filttereistä. Olin saanut ekan iPhoneni saman vuoden keväänä and there was no going back.

- Mulla oli ihana pieni koira. Maailman iloisin ja sympaattisin oranssi puudeli, Lio. Viisi vuotta sitten Lio oli 9-vuotias.

 

 

- Olin töissä paikassa, joka ei sopinut mulle yhtään. Sinnikkäänä tyyppinä pysyin siellä vielä pitkään. Tienasin noin 2000 euroa kuussa ja se tuntui ihan mielettömältä summalta.

- Olin palauttanut opinnäytetyöni ja just valmistumassa tradenomiksi. Fiilis oli euforinen, kun koulu oli viimein paketissa ja uran rakentaminen käytännössä sai alkaa.

- Skumppa oli mun lempijuoma ja kävin baarissa lähes joka viikonloppu, usein perjantaina JA lauantaina. En koskaan lähtenyt viettämään iltaa ilman mekkoa ja korkkareita.

- Poltin röökiä. Uskottelin itelleni ja toisille, etten mä nyt niin paljoa polttanut enkä ollut oikeesti koukussa, mutta kyllä poltin ja kyllä olin.

- En osannut laittaa ruokaa ja suorastaan inhosin kokkaamista. En saanut pidettyä kasveja hengissä, en sitten millään (kenties koska ei juurikaan kiinnostanut kastella niitä).

 

Jotkin asiat eivät nähtävästi muutu: tikashylly Laajasalon kämpän makkarissa ja Nørrebron kämpän olkkarissa.

 

Aika paljon on siis mahtunut viiteen vuoteen. Ihan uskomaton määrä muutosta ja kasvua, etten sanoisi. Wow. Se oli hauskaa ja iloista aikaa, mutta onneksi jo melko kaukana takanapäin. (Paitsi Lio, sen ottaisin heti takaisin <3)

Olipa kiva mietiskellä näitä. Haastan teidät tekemään samoin - joko tässä kommenttiboksissa tai omassa blogissa. Missä sä olit viis vuotta sitten?

---

Five years ago I lived in a box of 24 square meters, had a dog, smoked cigarettes and graduated.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages