Ladataan...
Nørrebro Summers

Tanskan kieli - tai sen taidottomuus - siinäpä aihe, joka mietityttää itseäni aika ajoin. Ja siis niin tuntuu mietityttävän vähän kaikkia muitakin. Oon harkinnut asiasta kirjoittamista jo muutamaan otteeseen, mutta oon sitten kuitenkin päättänyt odotella, kunnes saan ajatukseni aiheesta kunnolla jäsenneltyä. Itsepuolustuspanssarini kiilteleväksi.

Ensinnäkin tehtäköön selväksi, että kun muuttaa uuteen maahan, varsinkin pysyvästi, olisi erittäin suotavaa opetella paikallinen kieli. Ihan itsensä kuin muidenkin takia. Kuinka paljon helpompaa asioiminen ja sosiaaliset tilanteet olisivatkaan, kun voisi edes ymmärtää kuulemansa ja kommentoida simppeleillä lauseilla - ja vaikka täydentää englannilla tarvittaessa. Antaisi itsestään yritteliään ja kohteliaan kuvan, näyttäisi tekevänsä tosissaan töitä sopeutumisen eteen. Paikallisen kielen opettelu olisi tosi, tosi, tosi fiksua ja tärkeetä.

Mutta sitten toisaalta - mä itse en saa kovin kohteliasta ja fiksua kuvaa tyypeistä, jotka aggressiivisestikin alkaa vääntämään puoli- tai tuikituntemattomalle ihmiselle kielitaidosta. Ja suorastaan penäämään henkilökohtaista selvitystä mun syistä ja prioriteeteista. Mutta siis miksi sä et puhu tanskaa? Miksi et edes opettele? Mitä sä sitten meinaat? Etkö sä halua asua täällä?

Tunsin Helsingissä monia expatteja, joista osa oli asunut Suomessa useita vuosia, jopa paljon pidempään. Monikaan heistä ei puhunut suomea ollenkaan, tai ainakin pitäytyi pelkässä englannissa, vaikka suomea olisi ymmärtänytkin. Toki välillä kiusoittelin tyyppejä aiheesta, mutta ei tullut mieleenkään alkaa tivaamaan asiasta. En vaan koskaan kokenut, että kukaan näistä työssäkäyvistä, itsestään huolta pitävistä kansainvälisistä aikuisista on meikämandoliinille henkilökohtaisesti tilivelvollisia valinnoistaan tai osaamisestaan.

Jotenkin täällä Köpiksessä tuntuu, että tilanne on toinen. Ymmärrän jankutuksen poikkikselta, lähimmiltä frendeiltä (vaikkakaan frendit ei jostain kumman syystä ikinä jankuta aiheesta) tai perheenjäseniltä, mutten muilta. Silti saan säännöllisesti puolustella itseäni lähes tuntemattomille ihmisille ja vastata kiihkeisiin kysymyksiin aiheesta. Enkö mä halua sopeutua tänne? Enkö? 

Ei siinä, että se näille puolituntemattomille yhtään kuuluisi, mutta kyllä mä haluan sopeutua. Saatan hyvinkin asua Tanskassa forever. Oon melko varma, että jossain vaiheessa, jollain tavalla, seuraavan viiden vuoden sisään opin kielen. (Ja jos en opi, niin punnitaan tää jankutusasia uudestaan.)

Oon asunut täällä puolitoista vuotta ja toivon, että muun muassa nää toistaiseksi riittävät osoittamaan kunnialliset aikeeni:

- Tulin maahan tanskalaisen poikaystävän perässä, ilman että itellä oli työkuviot selvillä. En kuitenkaan koko tänä aikana oo ollut päivääkään työtön. Oon maksanut veroja Tanskaan ihan siitä ekasta päivästä saakka, tehnyt hulluna töitä, kerryttänyt eläkettä. En oo elellyt oloneuvoksena, jota ei vaan oikeen kiinnosta.

- Oon luonut itselleni tyhjästä laajan ystäväporukan, poikkiksen kaveripiirin ulkopuolelle. Verkostoitunut, ollut sosiaalinen, järjestänyt tapahtumia, tavannut livenä ihmisiä, joihin oon tutustunut Facebookin kautta ja tehnyt niistä hyviä frendejä.

- Oon ostanut asunnon ja sisustanut sen. Ja se peijooni pitäisi vielä osittain rempata.

- Oon oppinut pyöräilemään niin hyvin, etten enää oo hengenvaarassa joka kerta keskustassa sukkuloidessani.

- Oon tutustunut upouuteen kaupunkiin. Osaan sukkuloida samaisessa kaupungissa pyörälläni ja löydän viinibaarin, jossa tapaan uudet frendini.

- Sitä paitsi mun ääntämys on edistynyt. Ja tää on ihan käsittämättömän vaikea kieli! En vielä osaa lausua Hvidovrea, mutta edderkopp onnistuu. Repikää epäilijät siitä.

Eli joo. Kiitos kysymästä. Kyllä tässä on ollut kaikenlaista pientä viritelmää, yritystä sopeutua tähän hienoon maahan. Yllä listatun ohella kieliopinnot on tuntuneet vähän liian raskailta yhtälöön lisättäväksi. Palataan asiaan viiden vuoden kuluttua.

 

 

Onko täällä muita ummikkoexpateja tai uuden kielen tehokkaasti opiskelleita? Tai muuten vaan mielipiteitä aiheesta? (Oonko mä ihan luuseri, kun en aktiivisesti opiskele tanskaa?)

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

Cocktaileja, kiireitä ja cooleja ihmisiä

Hassuja tanskalaisia tapoja

---

"But why don't you speak any Danish? But why? Don't you want to fit in?" they ask.

Lately I've been rather busy building a whole new life in new country, I answer.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Oon yrittänyt jo vuosia ylipuhua F:ää sellaiseen ihanaan kahden hengen jättipeittoon, mutta sitten tulisi kuulemma ero. Päädyttiin lopulta pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen (ja koska kyllä tätä parisuhdetta ihan mielellään jatkaa) päivittämään sänkyvarustuksemme kahteen 220-senttiseen peittoon. Hankinnan hyvä ja huono puoli oli tietenkin se, että kaikki vanhat pussilakanasetit kävivät samalla sekunnilla liian pieniksi ja kaupoille oli lähdettävä.

Mainitsinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että Köpikseen on vähin äänin avattu yksi suosikkisisustuskaupoistani; Zara Home. Kävin siellä pariin otteeseen kuolaamassa kaikkea ihanaa ja raahasin lopulta himaan kalpean haaleanvihreät pussilakanat ja miljardi erilaista matchaavaa tyynyliinaa.

 

 

Meidän makkarista on tullut viime viikkojen aikana superviihtyisä paikka kiitos hempeiden, yksiväristen petivaatteiden ja ehjän, valkoisen vaatekaapin. Tykkään uudesta seesteisemmästä tunnelmasta.

Ja tosi kiva muuten, kun ei enää tarvii pelätä äkkikuolemaa päälle murenevan vaatekaapin muodossa.

Sängyn päällä killuvat pyöreä bambupeilihökötys ja viidakkotaulu taitavat molemmat päästä viime vuoden sisustushankintojen TOP 10:n.

 

 

Behind the scenes -paljastus: näitä kuvia varten ajoin poikkiksen Xbox-ohjaimineen pois sängystä ja heitin valkoisen pyyhkeen telkkarin päälle, ettei ampumapelin ruma heijastus pilaisi harmonista tunnelmaa. Näin meillä. Ihan ku Strömsössä.

Leppoisaa sunnuntaita <3 Toivottavasti kaikki saa tänään pyöriä sängyssä.

---

Bedroom stuff.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ihmiset voi mielestäni jaotella kahteen lokeroon: niihin, joille perusperjantai on riittävä syy poksauttaa samppispullo auki ja niihin, jotka säästelee tuota fiinimpää juhlajuomaa vain erityislaatuisiin tilanteisiin. Jossain syvällä sisimmässäni haluaisin kuulua tuohon holtittomien elämästänautiskelijoiden ykkösryhmään, mutta en todellakaan kuulu.

Kuiva skumppa ajaa saman asian ja samppanjapullot pölyttyy kaapissa odottamassa sitä oikeaa hetkeä.

Juteltiin viime vuoden loppupuolella Köpis-bestikseni kanssa aiheesta ja tunnustauduttiin hamstereiksi. Kumpaisenkin kotitalouteen on päässyt kertymään useampi pullo samppanjaa, mutta me ei oikeen raaskita juoda niitä. Taidettiin me siinä hetki harkita yhden poksauttamista, mutta tehtiin sen sijaan tolkun ihmisinä suunnitelma (me molemmat rakastetaan kunnon vedenpitävää suunnitelmaa, siksikin varmaan ollaan niin hyvät frendit).

 

 

2016 alkoi jo siinä vaiheessa olla taputeltu samppismahkujen osalta, mutta 2017 tulisi olemaan meidän vuosi. Juhlahetkien vuosi, jonka aikana me korkattaisiin toivottavasti useita kylmän kuplivia pulloja - hyvällä omallatunnolla.

Tuona iltana me listattiin tän vuoden suurimmat tavoitteet ja päämäärät, ja julistettiin niiden toteutuminen samppanjan arvoisiksi hetkiksi. Listalta löytyi isoja, hienoja juttuja, toistaiseksi toteutumattomia unelmia, muttei toivottavasti mitään epärealistista kuitenkaan. Seuraavia elämän kohokohtia. Niitä on just sen verran monta, että saatetaan päästä varastoistamme eroon - tai sitten ei.

Onneksi listaa voi aina täydentää, kun keksii jotain uutta.

 

 

Ai niin muuten. Meikäläinen pääsi tällä viikolla poksauttamaan vuoden ekan pullon. Kerron syystä lisää vähän myöhemmin.

Poks! Ihanaa lauantaita <3

---

Late last year me and my friend made a list of champagne-worthy goals for 2017. First bottle has been popped.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages