Ladataan...
Nørrebro Summers

Edellisestä säästökuuripostauksesta on hujahtanut jo kaksi kuukautta, eli tilannepäivitys lienee paikallaan. Te ootte varmaan katselleet blogissa vilahtelevia kukkapuskia, huonekasveja sekä viini-iltoja ja miettineet: no nyt toi toivoton itä-helsinkiläismuicceli on salee repsahtanut taas tuhlailemaan. (No ei, en oikeesti usko että ketään nyt niin paljoa kiinnostaa pitää mun kaktuksista lukua.) Mutta voin kertoa hyviä uutisia:

töyssyisen alun jälkeen jokin tuntuu rahankäyttötavoissani aidosti muuttuneen.

Mähän oon reissaillut ihan muka-kroisoksena menemään koko tän vuoden, vaikkei mulla oo ollut päivääkään palkallista lomaa sen jälkeen, kun aloitin uudessa duunissa maaliskuussa. Ootte nähneet mun viilettävän Kroatiassa, Toscanassa, Stadissa ja vaikka missä. Liksoistani on palkattomista lomista johtuen puuttunut heinäkuusta alkaen viimeisimpään, perjantaina saapuneeseen palkkaan asti noin 25% ja lisäksi oon valuttanut jäätävän summan massia lentoihin sekä hotelleihin - mutta silti, god damn, mä oon pärjännyt ihan hyvin. Oon osittain kattanut matkarellestykseni edellisestä duunista rahana maksetuilla pitämättömillä lomilla (jotka lasken säästöiksi, enkä haluaisi sen kaiken katoavan savuna ilmaan), mutta peruslaiffin ja matkoihin liittymättömät haihatukset oon onnistunut kuittaamaan neljänneksen normaalia keveämmällä rahapussilla.

Tiivistettynä: kyseessä on olleet tavallista kalliimmat kuukaudet, tavallista pienemmällä liksalla, mutta mä kehtaan vielä katsoa itseäni peilistä. Paneudun postaussarjan seuraavassa osassa tarkemmin siihen, miten rahankäyttötapani ovat käytännössä muuttuneet.

 

 

Säästökuurin alkuperäinen kimmoke oli se, että havahduin tuhlaamiseni muuttuneen holtittomaksi, koin kadottaneeni kokonaiskuvan siitä, minne mun rahat kuukausittain katoaa ja hyljänneeni aina selkärangastani kimmonneen sukanvarteen säästämisen periaatteen. Tänään oon huomattavasti keväistä tilannetta paremmin kartalla talouteni kokonaiskuvasta, mutta mitenkäs säästämisen laita? Onko sinne sukanvarteen saanut riivittyä yhtään mitään?

Kunnianhimoiset säästösuunnitelmat oon valitettavasti joutunut unohtamaan (ja osan ylpeydestäni nielemään) yllä mainituista poikkeusolosuhteista johtuen, mutta säästötilin saldo on kuitenkin nousujohteinen prokkiksen aloitustilanteeseen verrattuna. Eli ainakaan en oo nakertanut säästöjäni, huoh. Lisäksi aiemmin esittelemäni, suorastaan nerokkaaksi kokemani säästökikka on purrut:

Elokuun alusta saakka joka ikinen tiistai mun käyttötililtä on automaattisesti häippässyt noin 30 euroa säästötilille. Moni teistä on ihmetellyt sitä, että miksi ihmeessä mun pitää siirtää rahaa säästöön viikoittain - eikö palkkapäivänä siirretty suurempi könttäsumma ajaisi saman asian? Periaatteessa toki joo, mutta itse saan kiksejä siitä, että noin pienellä, suorastaan huomaamattomalla summalla viikossa (jota voisi vaikka verrata yhteen edulliseen dinneriin) oon kerryttänyt kolmessa kuukaudessa 400 euroa pätäkkää. Enkä yleensä ees huomaa tai muista tuon kolmenkympin katoamista. 400 euroa ilmaiselta tuntuvaa, ylimääräistä rahaa yhtäkkiä säästössä. Ja kun nää taloudelliset tahmakuukaudet nyt viimein ovat ohi, saa tuo viikoittainen pikkusäästö toki taas kaverikseen suuren, palkkapäivänä sukanvarteen siirtyvän köntän.

 

 

Kun pahin sekoilu ja ahdistus rahankäytön suhteen ovat tätä nykyä hallinnassa, projektin seuraavat etapitkin tuntuvat selviltä:

- Järkeistää rahankäyttöäni entisestään, eli yrittää päästä eroon vielä muutamasta tuhlarirutiinista. En jatkossakaan halua katua hauskoja viini-iltoja ystävien kanssa, mutta suunnitelmallisuutta lisäämällä saatais takuulla esimerkiksi ruokaostoksiin kuluvasta massista iso osa napsaistua pois.

- Alkaa taas kunnolla säästämään! Laittaa se tähän saakka liksastani uupunut 25% suoraan säästötilille, kun sitä ilmankin näytän selviävän.

- Ryhdistäytyä sijoitusasioissa. Oon ollut Tanskaan muutettuani ihan hukassa ilman mun ihanaa Säästöpankin sijoitusneuvojaa, mutta kai tästäkin maasta edes yksi pätevä tyyppi löytyy. Ehkä.

 

 

Saaga siis jatkuu. Stay tuned.

Kaikki aiemmat säästökuuripostaukset löydät raha-tagini alta täältä.

Disclaimer: tiedän, että monelle vaikkapa kolmenkympin säästö viikossa ei todellakaan oo mikään "huomaamaton pikkusumma". Kirjoittelen omasta kuplastani, omasta vinkkelistäni, itselleni tärkeästä aiheesta joka toivottavasti motivoi myös muita - antakaa siis anteeksi, jos kuulostan ihan pirun ärsyttävältä elvistelijältä.

---

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta.

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Seuraa tärkeä päivitys blogimuuttooni liittyen: kyseinen kovan onnen muutto ei vieläkään ole edennyt toivotulla tavalla, eli täällä ollaan ja pysytään. Tällä viikolla onnistuttiin viimein siirtämään mun vanhat postaukset uudelle alustalle, mutta - ja voi kuinka suuri mutta se onkaan - noiden postausten kuvat eivät näy mobiilissa! Blogini lukijoista tällä hetkellä 65% palloilee tänne mobiililaitteella, eli sanomattakin selvää että noin suurta mobiilibugia ei voi viitata kintaalla. Mulla ei tällä hetkellä oo mitään haisua siitä, että saadaanko vika korjattua ja jos saadaan niin milloin, eli ainakin toistaiseksi

blogimuutto on peruttu!

 

 

Sikäli harmittaa, sillä olin jo asennoitunut uusiin tuuliin ja odotin innolla uutta alustaa sekä uuteen yhteisöön tutustumista, mutta eipä voi mitään. Muuttopäätökseni taustalla oli alunperin Lilyn - mielestäni käyttö- ja lukukokemusta huonontava - mainospaikkauudistus, mutta mobiilista puuttuvat kuvat olisi toki sitäkin suurempi askellus kökköön suuntaan. Näillä siis mennään - toivottavasti te lukijatkin olette jo ehtineet jokseenkin tottua näihin uusiin, keskelle postausta läjähtäviin mainospaikkoihin, ja ne häiritsee hieman vähemmän kuin silloin alkushokin aikaan. Tiedän myös, että Lilyn toimitus tekee paljon duunia sivuston käyttäjäystävällisyyden eteen, elikkä uskotaan ja toivotaan, että mainosratkaisutkin kehittyvät jatkossa paremmiksi.

Ja pakko tunnustaa, että osa minusta (eikä kovin pienikään osa!) on salaa vähän huojentunut. Tämän rakkaan blogikodin jättäminen ei ollut helppo päätös, sanoisin että suorastaan raastava, ja nyt voin helpottuneena huokaista: kyllä mä tosissani yritin, mutta ehkei se ollut just nyt meant to be. Muuttotilanne tässä vielä elää ja on hieman epävarma, mutta nyt mä ainakin toistaiseksi lopetan puskemisen. Jään tänne tuttuun, turvalliseen, lämpöiseen mestaan hengailemaan. Elämän muun turbulenssin keskellä se tuntuu hyvältä.

Kun tässä blogista jo valmiiksi jutellaan, niin samaan syssyyn vielä tämä: laitelkaahan postaustoiveita ja kehitysehdotuksia tulemaan, mikäli sellaisia hihasta löytyy. Toivon kovasti, että pahimmat töyssyt tältä syksyltä on nyt ohitettu ja elämä ehtisi palata normaaliin tilaansa lähiviikkoina, eli näpyttelylle olisi taas enemmän rahkeita (kop, kop).

Rentoa lauantaita! Kiitos kun ootte siellä, ihanat <3

---

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nørrebro Summers

Aihe, joka tuntuu kiinnostavan teitä kovasti (ja niin se kiinnostaa mua itseäkin!) on meikäläisen ystävyydet ja niiden solmiminen täällä Tanskassa. Välillä on ollut hankala niputtaa kyseistä prosessia helposti hahmotettavaan pakettiin ja toisaalta, ystävyyksiä on myös päättynyt eli aina en itekään oo ollut varma missä mennään. Jos jotain oon oppinut niin sen, että vain aika näyttää mitkä viritelmät ovat tulleet jäädäkseen ja mitkä kuihtuu pois hiljalleen tai vähän kovemmalla paukkeella. Oon kokenut kaveruuksia laidasta laitaan, juttuja joista ei vaan tullut mitään, suoranaista teinidraamaa ja aitoa ystävyyttä.

Nyt kaksi vuotta ja neljä kuukautta Köpikseen muuttoni jälkeen frendihommat alkaa olla hyvin hanskassa. Muutama superhyvä Stadin ystävyys ei tietenkään oo muuttunut miksikään, mutta huomaan yhä useammin laittavani kutkuttavilla hetkillä viestiä täkäläisille frendeilleni, enkä enää Helsinkiin. Sikäli surullista - toisaalta just niin sen kai täytyykin mennä. Mun elämä on pysyvästi täällä, eli niin pitää olla ystävienkin.

Nykyään on helppo bongata eri vaiheet, joiden kautta tähän tilanteeseen oon päätynyt. Ne ovat:

1. Haaliminen

Mun haalimisvaihe oli vauhdikkaimmillaan ekat Köpis-kuukaudet. Tapasin muikkeleita kaiken maailman verkostojen, somen, silloisen työpaikan, poikaystävän kavereiden ja ties minkä avustuksella. Järkkäsin muun muassa yhden Facebook-ryhmän kautta afterworkit, joista tuli ihan hillitön suksee ja meidän ekassa tapaamisessa istui lopulta 25 mimmiä valkkarit kädessään (en selkeesti ollut ainut uusia kavereita kaipaava). Noista haalimiskuukausista jäi käteen useita frendejä, joista osan kanssa treffailtiin aina tietyllä porukalla, kun taas osan kanssa bondasin syvemmin.

Samaisina kuukausina elämääni lipui epämääräisiä reittejä myös muuan Susa ja Maria, jotka nykyään on mun parhaita ystäviä. Susan ja Marian kohdalla yhteistä oli se, että hengasin kummankin kanssa aina kahdestaan, eli jo alusta asti oli selvää että me rakennetaan sellaista perinteistä mimmien välistä luottoystävyyttä eikä mitään viininlipittämisjuorurinkiä (vaikkakin me ollaan kyllä paljon viiniäkin lipitetty, ja juoruttu...).

2. Saturaatio

Aikani kun olin hamstrannut kaiffareita, aloin a) vähän kyllästyä koko hommaan ja b) huomaamaan ettei mulla oo tarpeeksi aikaa niille frendeille, joiden kanssa oli jo orastava viritelmä käynnissä. Pistin siis lapun luukulle, enkä enää etsinyt uusia kavereita. (Tää kuulostaa ihan psykolta, ihan kuin olisin vihanneskaupoilla tai jotain.)

Tää oli sitä ihmeellistä aikaa, kun kävin kaiken maailman oudoissa häppeningeissä ja hengailin porukoissa jonkalaisissa en aiemmin oo hengannut. Yhtenä viikonloppuna kalenterissa oli kissan syntymäpäivät (ne kylläkin peruttiin, sillä päivänsankari sairastui), toisena vegaaninen ruokakerho (se ilta me pilattiin yhden kaverin kanssa koska juotiin vahingossa ittemme aivan liian känniin, sillä ilmeisesti keveä vegaaniruoka ei tarpeeksi suojannut meidän vatsalaukkuja alkoholilta) ja kolmantena shoppailudeitti isolla porukalla (ei ehkä oo mitään hirveempää kuin shoppailla isolla porukalla, venata kun viisi tyyppiä sovittaa vaatteita ja ite ei löydä mitään).

Näihin hämmentäviin aikoihin toi ihanaa kodikkuttaa ne illat Susan kanssa, kun juotiin skumppaa Nørrebrossa ja puhuttiin kuin ikivanhat ystävät.

 

 

3. Jyvät akanoista

Hiljakseen uudet kaveruudet alkoivat löytää omat lokeronsa: osa ystävyyksistä syveni, osa paljastui viininlipittämisjuoruringeiksi, joidenkin tyyppien kanssa tapaamiset harvenivat ja lopulta loppuivat kokonaan sekä koin myös sen erään teiniepisodin, jollaista elämässäni ei oo näkynyt yläasteen jälkeen. Kaikki kuitenkin soljui omalla painollaan, eikä pahan onnen vegaanidinnerin ja yhden ilkimyken lisäksi paljoa dramatiikkaa näkynyt.

Jossain viime kesän tienoilla alkoi ekaa kertaa tuntua siltä, että tiedän tasan tarkkaan ketkä tyypit kuuluvat mun elämään ja kenen kanssa on parempi ajautua suosiolla eri teille. Tuossa vaiheessa mulla oli jo pari, kolme luottoystävää, useita frendejä, superihanat työkaverit ja muutama pariskunta kenen kanssa on porukalla hauska hengata.

4. Uusi tuleminen

Kun aloin päästä kaikesta möhnästä eroon ja pystyin suuntaamaan aikani ja energiani sinne minne se kuuluu, huomasin että kappas - mullahan ois tässä taas rahkeita vielä parille kaiffarille lisää. Just niihin aikoihin elämääni tallustikin uusia siistejä ihmisiä, ja toisaalta aloin lähentyä parin pidempiaikaisen tuttavuuden kanssa. Tavallaan tuntui siltä että olin yhtäkkiä uudessa haalimisvaiheessa, mutta tahti oli edeltäjäänsä rauhallisempi eikä ketään enää tarttenut etsimällä etsiä.

Kuinka ollakaan, sain pari ystävää lisää.

5. Yhdistäminen

Kesän ja syksyn aikana oon havahtunut siihen, että mulla on täällä jo tosi paljon sairaan makeita, hauskoja, karismaattisia, fiksuja ja kiinnostavia kavereita, mutta niistä juuri kukaan ei tunne toisiaan. (Mulla on aina ollut taipumusta läheisiin, kahdenkeskisiin, maailmaaparantaviin ystävyyksiin porukkahommeleiden sijaan.) Jossain vaiheessa meikäläisen kalenteri alkoi taas natisemaan liitoksissaan kaikkien deittien johdosta, ja lisäksi musta tuntui että on sääli jos nää naiset eivät tutustu toisiinsa.

Ja sitä mä oon tässä viimeiset kuukaudet puuhastellut: kehitellyt kaiken maailman hengajaisia ja viini-iltoja, ja tuonut uusia kamuja yhteen. Kaikkia niitä settejä on seurannut jonkun osallisen vodatus siitä, miten ihania mun frendit on - ja silloin mun sydän aina pakahtuu.

Nyt voisin sanoa, että oon taas saturaatiopisteessä - joskaan en tietty sulkisi silmiäni mikäli tapaisin jonkun superhauskan tai kiinnostavan tyypin, kenen kanssa vaan kolahtaa. Aina kun tuntuu että oon ihan luuseri kun en vieläkään osaa tanskaa, yritän muistuttaa itseäni kaikesta tuosta yllä olevasta ja siitä, että sentään jonkin eteen oon tehnyt hemmetisti töitä ja päässyt pirun pitkälle. Ja mun mielestä pehmeän pörröinen ystäväporukka on paljon tärkeämpi integraation - ja onnellisuuden - kannalta, kuin paikallinen kielitaito.

Sitä paitsi osaan nykyään sanoa tanskaksi lihapulla, eli kyllä sekin vielä tästä.

---

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta <3

Share

Pages