Ladataan...
Nørrebro Summers

Aiemmin tällä viikolla, yhtenä tuulisena päivänä, mulla oli jalassa korkokengät ekaa kertaa kuukausiin. Olin vaivautunut tekemään hiuksille edes jotain ja lisäsin huulille oranssihtavaa punaa töistä lähtiessä. Olin venaillut kyseistä iltaa jo aika kauan, vähän jännittänyt tulisiko siitä kuitenkaan mitään. Olisiko meillä puhuttavaa, kävisikö ilmi, että oon saattanut meidät vaan vaivaannuttavaan tilanteeseen. Olin melko varma, että vaisto osuisi oikeaan ja juttu toimisi, mutta eihän sitä koskaan etukäteen tiedä.

Me löydettiin paikka terassilta, jäätiin ulos vaikka tuuli, oltiin yhtä mieltä siitä, että kesä on liian lyhyt sisällä istuttavaksi. Kiedottiin viltit jalkojen ympärille ja päätettiin, että se kaikista isoin ja uhkaavin pilvi ei pääsisi kokonaan peittämään aurinkoa. Eikä se päässytkään. Jaettiin pari pizzaa, juotiin muutama lasillinen ja puhuttiin kaikesta. Kuten olin uumoillut, meillä oli paljon yhteistä. Tavallaan täysin erilaisia, jotenkin niin samanlaisia. Eikä hetkeäkään mitään kiusallista tai hiljaista.

Otetaan heinäkuussa uusiks, oli niin kivaa, kiitti seurasta. Toinen lähti autoaan kohti ja toinen käveli mun kanssa bussipysäkille. Superkiva, että järkkäsit tän, sä oot niin hyvä näissä verkostoitumisjutuissa, se sanoi kun oltiin lähdössä eri suuntiin.

No kun en mä jaksa olla mitenkään ujo enää. Jos joku vaikuttaa tyypiltä, kenen kanssa vois oikeesti natsata, mä vaan otan ja pyydän sitä viinille tai jotain. Oon viettänyt viime vuosina kai liikaakin aikaa väärien ihmisten kanssa ja sen takia on nykyään helpompi tunnistaa ne oikeat. Ja te kyl tunnutte tosi oikeilta.

 

 

Köröttelin bussilla himaan viilenevässä illassa, korkkarit hiersi mun turvonneita jalkaparkoja ja suussa maistui chianti, oli melkein syksymäinen olo, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Mietin kuluneita kuukausia ja sitä, miten kumpikin näistä naisista oli tehnyt muhun suuren vaikutuksen jo ekoissa yhteisissä palavereissa. Miten mä silloin jo mietin, että voi juku, näiden kanssa tahtoisin ujuttautua juomaan viiniä ja jauhamaan niitä näitä. Olin melko varma, että niillä olisi kiinnostavia tarinoita kerrottavana, tiesin että mulla nyt ainakin on.

Eihän tällaisista uusista viritelmistä ikinä tiedä, mutta on sellainen tunne, että tästä voisi tullakin jotain. Kannatti ainakin rohkaistua ja kysäistä, oisko afterworkit mitään.

Sinä iltana tuli taas elävästi mieleen, miltä tuntuu luonteva ystävyys, Stadin mimmien kaltaiset jutut. Sellaisia tästäkin kaupungista jo muutama löytyy, mutta tilaa on vielä uusille.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Tuoksumuisto, aikamatka ja viime maaliskuu

Tän hetken onnenaiheita

Ihmiset, jotka loistaa toisilleen kirkkaampina kuin toiset

---

I think I'm finding new friends. <3

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tässä alkukesän aikana, eräänä kohtalokkaana päivänä, havahduin kohtuuttomaan vääryyteen. Huomasin epäoikeudenmukaisuuden, virheen, minua ei kohdeltu tasapuolisesti. Ei samalla tavalla, kuin yhtä sellaista tanskalaista sisustajanaista ketä mä seuraan Instagramissa; sille suotiin enemmän vapauksia kuin mulle, ja se kirpaisi. Se nimittäin postasi ihanan eteerisen kuvan kauniista asunnostaan, jossa oli just sellainen puuterisen vaaleanpunainen seinä, jollaisen mä oon huomannut tarvitsevani. Eikä siinä siis mitään, mutta

se oli vaan maalannut sen kysymättä lupaa mieheltään ja sen mies oli kai asian kanssa ookoo?!!?

Voin kertoa teille ihan kaunistelematta, että jos mä maalaisin eräänä päivänä salaa meidän olkkarin seinän puuterisen vaaleanpunaiseksi, F dumppaisi mut saman tien. Tai ainakin meille tulisi niin hirveä riita, etten kyllä kehtaisi lesota siitä seinästä missään somessa ainakaan neljään kuukauteen. F ei siinä mielessä oo kauhean joustava, mikä on tietysti huutava vääryys, jos kerta se Instagramin nainen saa tehdä parisuhteessaan ihan mitä vaan.

 

 

Jossain niillä main kävi kuitenkin selväksi, että puuteripinkkiobsessio on iskenyt meikämandoliiniin ihan tosissaan. Kerroin tietysti F:lle mitä olin Instassa nähnyt, mutta se ei jotenkin tuntunut tarttuvan ideaan vaaleanpunaisesta seinästä. (Ei ole joustava, mähän sanoin.) Hautasin ajatuksen, mutta ihan silleen pinnallisesti, rapsuttelin vähän vaan aivomultaa siihen päälle.

Ja sitten eräänä toisena kohtalokkaana päivänä silmäni osuivat kaupungin kaduilla johonkin todella kauniiseen. Kutsutaan sitä vaikka vitriininmuotoiseksi vaaleanpunaiseksi kompromissiksi.

Kului noin viikko, ja teimme olohuoneen sohvanurkkauksessa tilaa uudelle tulokkaalle. Nimittäin tälle:

 

 

Tässä muuten oiva vinkki kaikille joustamattomien miestensä kanssa vääntäville naisuhreille, ketkä ei saa edes omia seiniään maalauttaa:

ehdota miehellesi ensin juurikin sitä kokonaisen seinän maalausta kauden trendivärillä, niin sen jälkeen pikkuinen vaaleanpunainen huonekaluhankinta ei saakaan enää mitään vastavänkäystä osakseen.

Oon rakastunut <3 (Uuteen vaaleanpunaiseen vitriiniin ja tietysti myös siihen joustamattomaan miesvänkääjään.)

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Crazy flower/cat/glitter ladies & their amazing men

Haave todeksi: vitriinikaappi

Kauniimpaa arkea

---

My boyfriend didn't let me paint the living room wall powder pink, so...

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Todistaakseni teille, että käyn joskus jopa Nørrebron ulkopuolella, olisi tänään luvassa vinkkaus uudesta myymälästä - oikein Frederiksbergissa saakka (eli tossa kilsan päässä meiltä). Olin kuikuillut vaate-, asuste-, kukka-, koru- ja säläputiikki Blackbird Hillin ikkunoista uteliaana sisään jo useamman kerran, kunnes reilu viikko sitten päätin viimein astella ovesta peremmälle. Ja voi pojat, mikä ihanuus! Kännykän kamera ja allekirjoittanut itsekin meinasi siinä niin sanotusti ylikuumentua.

Blackbird Hill sijaitsee osoitteessa Allégade 24, aivan Frederiksbergin metroaseman tuntumassa. Käy siis ihmeessä ihastelemassa kaupungin söpöintä kauppaa, jos eksyt tänne meidän nurkille.

 

Kukkuu, kukas se siellä niin kasuaalina ja luontevana kurkistelee.

 

Ottaisin koko myymälän kiitos, ihanan värikkääseen lahjapaperiin kiedottuna <3

P.S. Tää postaus on aika huvittava jatke edelliselle, jossa paasasin uudesta säästeliäästä elämäntyylistäni, köhöm. En kylläkään ostanut visiitilläni mitään, eli tuhlailkaa te söpöliinit munkin puolesta.

P.P.S. Putiikki viettää kesälomaa 10.-31.7.

---

I stumbled upon this beautiful store one day, Blackbird Hill in Frederiksberg. Wanted to wrap it in gift paper and take it all home with me.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages