Ladataan...
Nørrebro Summers

On aika taputella tämänkertainen Helsinki-saaga pakettiin. Linkit edellisiin osiin löytyy tämän postauksen lopusta.

Kun saavuttiin mun turistien kanssa lauantaina festarialueelle, tuntui edellisen yön melankolia kovin kaukaiselta. Juotiin viiniä muovimukeista, valitettiin vähän kuumuudesta, juoruiltiin niitä näitä ja laahustettiin ympäriinsä. Törmäsin muutamaan tuttuun ja yhteen ystävään, heitin läpyskää sekalaisen porukan kanssa ja olin varma, että illasta tulisi hyvä. Niin kuin tulikin, mutta – viikonlopun teeman mukaisesti – eri tavalla kuin osasin odottaa.

Koska just kun olin niin valmis siihen ja just oikeassa mielentilassa täydelliseen Flow-iltaan, vyöryivät tummanharmaat pilvet etelästä kohti meitä. Tiedän, että ne tulivat sieltä suunnasta, koska olin niin uutisista etukäteen lukenut ja katsottiin alkuillasta puhelimen kartasta, että missä se etelä mahtaakaan olla tästä katsottuna. Niin nopeasti, suorastaan pelottavalla tavalla, hikinen alkuilta vaihtui tummaksi paineeksi ja satoihin ympäriinsä poukkoileviin juhlijoihin.

 

 

Painauduttiin rakennuksen seinää vasten, minä vuotavassa oranssissa sadeviitassani ja Köpis-kaverit tietenkin mustissa, ja ihmeteltiin järjetöntä ukkosta. Just silloin se tunne taas iski, irrallisuus ja joukkoon kuulumattomuus. Vakaa fiilis siitä, että nää festarit ei tänä vuonna oo mun paikka, sellainen joka tekis mut onnelliseksi, ei enää sen jälkeen kun kaiken kauniiksi tekevä aurinko on kadonnut. Kun tulee pimeää ja epätarkkaa, mun pitää olla muualla.

Ja toisin kuin perjantaina, jolloin kärvistelin ulkopuolisessa olossani tuntikausia ja yritin pysyä menossa mukana, tiesin mä tällä kertaa minne mun pitää lähteä. Ja että aikaa ei voi enää hukata ollenkaan. Kun 45 minuuttia myöhemmin istuin litimärkänä vanhan tarhakaverini viereen erään kalliolaisen kuppilan sohvalle, tunsin sydänalassani asti, että päätös oli ainoa oikea. Otettiin sukat ja kengät vaivihkaa pois jaloista pöydän alla ja työnnettiin varpaat lämpimään mattoon, tilattiin talon valkkaria ja pizzaa, juteltiin vähän kaikesta ja ei oikeestaan juuri mistään. Niin kuin ystävien kanssa pitääkin.

Opin monia asioita noiden outojen päivien aikana, mutta ehkä tärkeimpänä sen, että just sellaiset viikonloput, kun kaikki suunnitelmat menee päin mäntyä ja festareilla sataa vettä sekä oksia, saattaa olla maailman onnellisimpia, kun ne jakaa oikean tyypin kanssa.

 

 

Ja mitä tulee muistoihin, joista tämän saagan edellisessä osassa puhuin:

Se yks kerta kun tuli ihan hirveä ukkonen ja mä hylkäsin Flown lauantaina puoli kasilta ja evakuoiduin Catin kanssa baariin, on just sellainen muisto joiden haalimisesta elämässä mielestäni on kyse.

Tuon kaliiperin frendejä ei oo helppo löytää (ja onhan tässä tehty tuttavuuttakin noin 30 vuotta), mutta tiedän nyt entistä tarkemmin mitä Köpiksestäkin etsin, mihin hommiin panostan. En kulisseihin enkä mukana roikkumisiin, vaan leppoisaan piehtarointiin niiden muutaman kanssa, jotka ymmärtää mun kesäistä melankoliaa ja satunnaista tarvetta häippäistä festareilta kesken kaiken. Vähän niin kuin ne teinit siellä puistikon reunustalla perjantaiyönä, jotain sen tyyppistä tavoittelen. Elämä on aika paljon muuttunut sitten teini-iän, mutta ystävyyden perusjutut ei.

Frendit, Stadin ja Köpiksen, ootte niin <3<3<3

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Eräs kesäviikonloppu Helsingissä osa 1/3

Eräs kesäviikonloppu Helsingissä osa 2/3

Lähde, ennen kuin sinusta tulee m*lkku

---

There was a night of thunder, wine and friendship.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Yhteistyössä: iDeal Of Sweden

Mä hajotan puhelimen näyttöjä ja kuoria tosi tehokkaasti, kerran esimerkiksi ihmettelin miksei taksin ovi mee kiinni vaikka kuinka sitä riuhdon ja sitten huomasin, että välissä lepattaa mun takkini helma puhelin taskussa. Ja nyt maaliskuussa kun aloitin uudessa duunissa ja sain uuden puhelimen kuorineen, onnistuin riipimään kyseisen megaturvareunuskuoren säpäleiksi ennen kuin ehdin saada sitä edes kännykkään kiinnitettyä (tästä en kyllä suostu ottamaan täyttä vastuuta, sillä se koko kuorisysteemi oli ihan tyhmä). Eli en siis voi viettää päivääkään ilman suojakuoria, koska iPhone olisi iltaan mennessä varmasti tuusan nuuskana.

Niin ja tietysti, kuoren täytyy olla kaunis. (Näin ei muuten ollut asianlaita rikki riipimäni työpaikan suojakuoren kanssa, eli ihan hyvä vaan että hajosi...)

 

 

iDeal Of Swedenin supertyylikkäiltä kuorilta ei oo viime kuukausina voinut somessa välttyä, ja meikäläiseenkin on hiipinyt suorastaan polttava tarve päästä käsiksi brändin tuotteisiin. Olin siis riemuissani, kun jokin aika sitten postiluukusta kolahti kovasti odottelemani paketti: mustalla marmorikuosilla varustettu Port Laurent Marble -kuori.

Mustaa ja kultaa, love it! Eräs ikisuosikkiyhdistelmistäni koruissa, laukuissa ja muissa asusteissa. Eikö ookin ihana?

Pakonomaisena kuorennäprääjänä voin nyt viikon käyttökokemuksen perusteella sanoa, että kuori tuntuu tosi tukevalta ja uskon sekä toivon tuon kestävän käyttöä - ja palavereissa näpräämistä.

 

 

Niin ja olihan mulla teillekin alekoodi! Koodilla SUMMER2017 saat -30% alennusta iDeal Of Sweden -verkkokaupassa tekemästäsi ostosta.

Kuori saatu iDeal Of Swedeniltä, kiitos!

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Päivän asu: Kesäpäivä Kööpenhaminassa

Päivän asu: Helsinki-edition

Kotikierros 3/3: Olohuone ja ruokailuhuone

---

Sponsored post: Loving my new iDeal Of Sweden phone cover! Get 30% discount with code SUMMER2017.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Muutama viikko on vierähtänyt edellisestä säästökuuripostauksesta, joten eiköhän oo taas tilannepäivityksen aika! Muistin virkistykseksi sekä tiedoksi nyt vasta kelkkaan hyppääville, projektin käänteet tähän saakka:

Aloin tuossa kevään aikana potea kalvavaa huonoa omaatuntoa siitä, etten oo pariin vuoteen pitänyt lompakkoni nyöreistä tarpeeksi hyvää huolta ja olin ajautunut holtittomaksi tuhlaajaksi. Toukokuun lopussa oli viimein aika katsoa peiliin sekä todellisuutta silmästä silmään ja aloittaa säästökuuri, ryhtyä ainakin taas tiedostamaan, minne mun massit oikeesti valuu. Näihin kolmeen säästökuukauteen on mahtunut paljon kaikenmoista; surkeita epäonnistumisia, maailman kalleimpia viikkoja ja hyviä hetkiä. Linkit aiempiin jaaritteluihin löytyy tämän postauksen lopusta.

Mutta siis missä mennään nyt?

Heinäkuun loppu oli meikäläiselle aikamoista shokkiterapiaa, koska kuten suuri osa teistä muistanee, paloi kyseisen kuun aikana ihan järkyttävä summa cashbaa just kun olin vaahdonnut säästämisen aloittamisesta. Moinen mahalasku oli todella masentava, ahdistavakin, suorastaan lannistava, mutta näin jälkikäteen mietittynä; ehkä mä tarttin just tuollaisen rajumman herätyksen. Heinäkuussa tunsin menettäneeni kosketuksen pankkitiliini ja menoihini, hyvästä yrityksestä huolimatta, ja ryhdistäydyin saamari.

 

 

Sain heinäkuun lopussa vajaan liksan palkattomasta kesälomasta johtuen - tuo kahden viikon mittainen lovi on onneksi jakautunut heinä- ja elokuun palkkoihin, eli ei sentään tarvinnut sinnitellä puolikkaalla liksalla. En tästä johtuen poikkeuksellisesti siirtänyt säästötilille mitään palkkapäivänä, mutta päätin pärjätä jämäliksalla kuukauden, säästötiliin kajoamatta.

Tiesin elokuun tarkoittavan paljon ohjelmaa ja ylimääräisiä menoja, eli yhtälöstä tulisi haastava. Haastava ja kiinnostava.

Nyt muutamaa vuorokautta ennen palkkapäivää käyttötililläni on tällainen summa: 73 euroa. Se näyttää vaatimattomalta, mutta tulee riittämään. Jes! Oon tässä kuussa koittanut vältellä ravintolaillallisia (vaihtelevalla, paikoin surkealla menestyksellä) ja kiertänyt kauppakeskukset kaukaa. Ylimääräistä lommoa lompakkoon on nakertanut muun muassa ensi kuun Italian reissun autovuokra, kahdet konserttiliput ja eräs pitkä viikonloppu Helsingissä, jolloin syötiin ja juotiin lähes pelkästään ulkona. Mutta kaiken kaikkiaan - I freaking did it.

Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin kuten saatatte muistaa, aloitin elokuun alussa automaattisen viikottaisen tilisiirron käyttötililtä säästötilille. Eli siitä huolimatta etten liksapäivänä laittanut penniäkään säästöön, lähtee tililtäni tiistaina jo tän kuun viides siirto... ja huomaamatta säästämäni summa elokussa on 1000 kruunua eli 135€. (Huomaan nyt, että kurssi on sen verran heilahtanut ekasta laskelmastani, että täytyypä nostaa tuota summaa kruunuissa. 150€ nimittäin kuulostaisi niin paljon paremmalta kuin 135€.)

Toisin sanoen. Tänä vajavaisen palkan kuukautena, johon mahtui myös paljon ylimääräisiä menoja, en ole joutunut kajoamaan säästöihini vaan päinvastoin, saanut jotain pientä säästöön.

 

 

Seuraavaksi onkin luvassa syyskuun haaste: yksi viikko Italiassa sekä yksi pitkä viikonloppu Helsingissä, taas yhden viikon verran vajaalla liksalla. Ja yleensä just syyskuisin saan vuoden pahimman mulla ei oo MITÄÄN kivaa päällepantavaa -kohtauksen, jotka tuppaavat olemaan aika hintavia nahkanilkkureineen ja neuleineen. Jäämme siis jännityksellä odottamaan projektin etenemistä.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

Säästökuuri osa 4: Kesällä säästämisen dilemma

---

Lately I have not been spending crazy amounts of money, as I used to. Could this be... progress?

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages