Ladataan...
Nørrebro Summers

Perinteinen lentokonepostaus, jo toinen tällainen viikon sisään. Tää lento alkoi vähän eksoottisemmin, kun meille portilla ilmotettiinkin viivästymisestä teknisen vian vuoksi. Jokainen lentopelkopotilas osannee samaistua kun kerron, että meikäläisten korviin kuulutus koneen lähdön viivästyksestä teknisen vian vuoksi kuulostaa tältä:

”Kone viivästyy, koska kriittisen tärkeitä osia on tippunut pois/hukassa/rikki, osa koneesta tupruttaa mystistä savua, kapteeni unohti rillit himaan ja taitaa olla pireissä. Pohdimme jonkin aikaa uskaltaako tällä purkilla lentää, mutta kyllä me jopa kuudenkymmenenyhden prosentin todennäköisyydellä saatetaan päästä hengissä määränpäähän, eli let’s menox, peremmälle vaan.”

 

 

Kolmen vartin portilla venailun aikana ehdinkin hyvin lietsoa itseni täyteen paniikkiin, josta sitten koneeseen laahustaessa koin parhaaksi infota lentoemäntiä (ihan vaan jos esim. jossain kohtaa alkaisin raastamaan itseäni ikkunasta ulos, niin tietävät mistä kyse) (koska kyllähän nyt yksi ikkunasta ulos raastautuminen taivaskorkeudella peittoaa sellaisella koneella matkaamisen, josta uupuu eräskin kriittinen mutteri). Asia johti toiseen ja sitten olinkin ohjaamossa palaveeraamassa kapteenin ja perämiehen kanssa lentoturvallisuudesta. On kuulemma ihan yhtenä palasena tää masiina, eikä mikään kohta savua, eli kai me tästä pian laskeudutaan Helsinkiin.

Tosin just nyt pompitaan ihan hillittömässä turbulenssissa, joka niinikään lentopelkopotilaan logiikalla merkkaa sitä, että yllämainittuja muttereita sinkoilee sinne tänne koneen saumoista ja tää puteli hajoo just palasiksi. Ai niin ja tietysti, jossain palaa. Hyvä hetki raastaa ikkunaa.

Tällä postauksella ei tainnutkaan olla mitään sen ylevämpää sisältöä tai sanomaa, mutta nyt tiedätte yhden uuden faktan lisää meikäläisestä. Lentsikat jänskättää. Aika epäkäytännöllinen fobia tällaiselle matkaintoilijalle.

Oon ollut viime aikoina niin mukakiireinen ja reissussa, että mun ajastettavat postausvarastot ovat tyystin huvenneet. Reaaliajassa siis mennään, palailen varmaan sunnuntaina seuraavan kerran asiaan. Koska Helsinki ja kaikki rakkaat tyypit. Kentältä pääsenkin suoraan mun tarhabestiksen kanssa viinille – joka, voin kertoa, tulee tarpeeseen tän lennon jälkeen.

Ihanaa viikonloppua, söpöliinit! <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Nørrebro Summers

Nää mun lomaltapaluut on aina jotenkin ihan jäätäviä, milloin iskee kaamea arkikankeus ja milloin sitten tän viikon kaltainen migreenikimara. Maanantaiaamuna oli oikein energinen, hyvin levännyt ja innostunut olo duuniin matkatessa, kunnes sitten iltapäivästä hedari hiipi kimppuun ja viikon ekat illat menikin henkihieverissä sängyssä (sikäli näppärä tää meikäläisen taudinkuva, että usein pystyn kyllä sinnitellä kahdeksan tuntia töissä ja vasta kotimatkalla iskee kipu kunnolla). Ollut ehkä vähän turhan raskas syksy.

Anyways, nyt alkaa taas elämä voittaa, aurinko paistamaan risukasaan ja silleen. Oli kyllä mahtava konsepti tää loppukesän lomaviikko, antoi niin paljon voimia ja intoa alkusyksyyn. Sama uusiksi ensi vuonna, melko varmasti.

 

 

Hyvä kun tässä välissä ehtii edes pyykit pestä, kun on jo luvassa seuraava eksoottinen riemuloma: pitkä viikonloppu mun armaassa Stadissa.

Helsingin reissuthan on jo moneen kertaan täällä blogissakin ruodittu, mutta ei vielä ihan tällä konseptilla - oon nimittäin kuulkaa yksikseni liikenteessä. Ei poikkista, ei uusia Köpis-kavereita messissä, ei ketään ylimääräistä. Vaan meikäläinen ja vanhaan tyyliin hengailua, niiden muutaman kanssa kenelle tällä kertaa ilmoitin tulostani. Vähän viiniä Kalliossa, muutama skumppalasi keskustassa, viimekuukausien juorut, horinaa suomeksi, varmaan analysointia miehistä ja sekalaisista ihmissuhdekiemuroista, piehtarointia vailla mitään suurempaa suunnitelmaa. Eli kaikkea just parasta, just parhaiden kanssa, sitä mitä mä eniten tässä maailmassa ikävöin.

 

 

Syyskuut vois mun puolesta olla aina suunnilleen tällaisia <3

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Eräs kesäviikonloppu Helsingissä osa 1/3

Tapahtumaketjun alkupää eli miten päädyin tähän

Tuulahdus entisestä elämästä

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Koska edellinen postaukseni meidän dramaattisista parisuhdekärhämistä oli niin suosittu, ajattelin nyt koota sille jatko-osan – nimittäin lomaversion, Italian tyyliin! Vaikka kyseessä olikin niin kutsuttu Toscanan rakkausloma, mahtui matkaan myös muutama töyssy. Näistä on sittemmin selvitty (uskokaa tai älkää) ja suhteemme jatkuu yhä.

Nuollako vaiko eikö nuolla sitä gelatoa?

F on siinä mielessä ihmeellinen hyypiö, että sillä on kaikkia outoja ruokasääntöjä ja -ällötyksiä. Monikin niistä tuntuu liittyvän jäätelön syömiseen ja siihen, mikä on herran mielestä hyväksyttävä taktiikka siirtää jäde tötteröstä tai tikusta massuun (muistelen vielä kauhulla kesän 2016 episodia, kun menin barbaarimuikkelina imeskelemään meidän mehujään teräväkärkiseksi, ja siitäkös haloo seurasi).

Toscanassa koettiin draaman hetkiä kun nuolin meidän neljän palleron gelatoa, sen sijaan että oisin haukkaillut sitä.

Ja jos joku kysyy, että miksi helkutissa meidän pitää aina syödä yhteisiä jätskejä kun siitä syntyy kuitenkin ihan hirveä poru, ei se selkeesti koskaan oo ollut normaalissa, kypsässä parisuhteessa.

Se kun F halusi välttämättä lähteä Pisaan

No mikäs mä olen heittämään kapuloita toisen reissuhaaveiden rattaisiin, joten ei muuta kuin turvavyöt kii ja menoksi vaan. Puoli tuntia ajeltuamme kommentoin varovasti, että huuh vielä tunti matkantekoa jäljellä, jossa vaiheessa selvisi että F oli päätellyt karttaa katsoessaan että lähellähän tuo näyttäisi olevan ja sen perusteella päättänyt että Pisaan on ehdottomasti päästävä.

Ei se tietenkään enää suostunut tekemään uukkaria, joten ajettiin puoltoista tuntia Pisaan, etittiin parkkipaikkaa, otettiin kaltevan tornin edessä selfie ja ajettiin puoltoista tuntia takaisin hotellille. Siihen meni yksi aurinkoinen lomapäivä.

Kun oltiin eri mieltä siitä, pitääkö joka päivä saada pizzaa

Arvaatte varmaan, kuka meistä lähti Italiaan pelkät pizzat mielessään (vinkki: se en ollut minä). Väännettiin noin kerran päivässä kättä ruokapaikoista, koska kauhuksemme huomattiin, että ei Toscanassa saakaan jokaisesta raflasta pizzaa. Jollain peijooneilla oli peräti no pizza -kyltti ikkunassaan. Varoituksen sana siis muille matkaajille!

Kompromissina mä vedin reissussa naamariin paljon enemmän pizzaa kuin ois millään mennyt alas, F raasu näki pizzanälkää ja kärvisteli.

+ Mystinen tiramisu-muistiinpano

Listasin loman aikana näitä meidän kärhämiä puhelimeen, jotten vallan kaikkia unhoittaisi kun aika muistoni kultaa, ja yllä olevien kohtien lisäksi listalla koreilee sana tiramisu. Kuulostaa sysivakavalta riidan aiheelta, mutten nyt yhtään saa mieleen että mistä mahtoi olla kyse (veikkaan että liittyi tiramisuun jotenkin). Lupaan palata asiaan heti kun muistan!

Mitkä on teidän fiksuimmat lomakärhämät?

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

3 x dramaattinen parisuhdekärhämä

Kiusallisimmat sosiaaliset tilanteet osa 1/2

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages