Ladataan...
Nørrebro Summers

Istuttiin jokin aika sitten työkavereiden kanssa perjantai-iltaa Kødbyenin Fiskebarin terassilla (the place to be kesäiltaisin!) ja tajusin että oon ollut siellä viimeksi aika tasan vuosi sitten. Viihtyisä mesta, hyviä ostereita ja simpukoita, en tiedä miten ei oo tässä välissä tullut käytyä. Näin jälkikäteen ajateltuna tää vuosi on mennyt yhdessä hujauksessa, kesä vaihtunut syksyyn ja siihen loputtoman pimeään säkkiin jota myös Tanskan talveksi kutsutaan, sitten uuteen kevääseen ja hiljalleen alkukesään. Vuoteen mahtui kivojen juttujen, proseccon ja seafoodin lisäksi myös surua ja huolta perheenjäsenten sairastumisten tiimoilta, oman terveyden takkuilusta johtuen ja sitten oli myös täysin turhaa, sielua ahdistavaa draamaa - jonka onneksi saksin elämästäni elokuun puolivälissä kylmästi pois.

Kun silloin lähes vuosi sitten istuin Fiskebarin terassilla, vietettiin mun synttäri-iltaa mimmikavereiden kesken. Meitä oli yhteensä ehkä kahdeksan tyyppiä, oli ihan täydellinen sää, olin pakahtua ilosta ja ylpeydestä kun jo kahden Tanska-vuoden jälkeen pystyin viettämään juhlapäivääni niin kivassa, suuressa ystäväporukassa. Ja sitten kuitenkin, jossain alitajuntani syövereissä mua nakersi se, että kaikki ei tässä kuviossa oo ihan oikein. Uskottelin sen illan jälkeen itelleni vielä muutaman kuukauden, että tää on se juttu ja nää on ne mun tyypit, mutta sitten vaan jotenkin... mulle riitti.

 

 

Mut kaksikymppisenä tunteneet tietävät, että draama ei ole vieras käsitys mulle laisinkaan. Useammankin kerran on tullut seisottua myrskyn silmässä, oon varmaan jollain asteella nauttinutkin siitä että ympärillä sattuu ja tapahtuu. Ja sitten mä väsyin siihen hommaan ihan täysin. Ehkä kun tää aikuisuus urastresseineen, kaikenkirjavine kasvukipuineen ja sekalaisine paineineen tuntuu olevan tarpeeksi dramaattista jo muutenkin - niin en mä sitten, kiitti vaan, tarvii enää ihmissuhteiden puolelta mitään yläasteelta tuttua klikkienmuodostusshaibaa ja pahan mielen lietsomista. Mieluummin oon vaikka yksin, tai Susan kaa kahdestaan forever. <3

Ja niin mä sitten tajusin tällä viimeisimmällä Fiskebar-reissulla, että siitä isosta ryhmästä on elämässäni jäljellä enää vaan muutama tyyppi. Toisaalta pari uutta ihanaa on tullut lisää. Eikä siinä, ne vuoden takaisetkin mimmit on mukavia, erityisen kiinnostavia ja karismaattisia, varmasti hyviä ystäviä jollekin toiselle, mutta eivät olleet oikea match just mulle. Podin jonkin aikaa huonoa omaatuntoa siitä, että vielä tässä iässä täytyy käydä läpi tällaista kaveridraamaa, mutta toisaalta lienee ymmärrettävää että ystäväporukan kokoaminen tyhjästä uudessa maassa vaatii jonkin verran säätöä alkuvaiheessa. Ja sen suhteen mun on vaan pakko olla tosi ehdoton, että jos mulle tulee jossain seurassa ahdistunut, joukkoon kuulumaton, yläastefiiliksiin takautunut ja jatkuvasti väärinymmärretty olo, niin

se on adios. En mä vaan jaksa enää, ihan silkkaa mukavuudenhaluani.

Silloin loppukesästä tää päätös vetäytyä niistä aiemmista kuvioista taka-alalle kirpaisi ja jonkin aikaa suretti, mutta nyt kaikki se tuntuu niin kaukaiselta. Oikealta päätökseltä, ehdottomasti. Ja onpa ihana tajuta, että mun elämä on ollut 

drama-free since August 2017.

 

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Ladataan...
Nørrebro Summers

Heräsin sunnuntaina taas vaihteeksi ihan naurettavan aikaisin - en vaan malttanut nukkua, koska tiesin että sinä päivänä mulla olisi viimein aikaa konkreettisesti startata mun tyylinmetsästysprojekti. Pieni kertaus: tahdon irtautua tutusta ja turvallisesta, vähän liiankin arkisesta farkut, toppi ja neule -pukeutumistyylistäni ja luoda itselleni harkitun, kiinnostavan, yhteensointuvan, mukautuvan, laadukkaan ja kestävän tyylin. Ennen kuin voin alkaa haalimaan Pinterest sauhuten uutta kamaa, tulee mun tietenkin käydä läpi olemassaolevat vaatevarastoni todella kriittisellä silmällä, heivata kierrätykseen toimimattomat jutut sekä päättää vaalia niitä hyviä ostoksia. Koska eräs suurimmista jujuista tässä projektissa on se, ettei tulevaisuudessa tarttisi enää kuormittaa luontoa hurahtamalla jokaiseen trendiin ja sortumalla sekalaisiin virheostoksiin, on supertärkeää analysoida nykytilannetta rauhassa.

Ja niin tyhjeni siis vaatekaappini sisältö mytyksi sängylle, josta mä kasasin ne yksitellen pinoihin. Osa jäisi, osa saisi lähteä. Jos en ollut varma, sekin sai lähteä.

Oon tehnyt viimeisen vuoden aikana ainakin yhden pienemmän karsimisprojektin, eli komeron sisältö ei ollut niin pommi kuin se oli vielä vuosi sitten. Reilulla kädellä kuitenkin riitti vielä karsittavaa. On todella pelottavaa, miten sokeasti ja ympäristöstä välittämättä sitä haalii roipetta niskaan, miettimättä yhtään seurauksia. Niin innoissaan siellä sovituskopissa fiilistelee jotain asua ja muutaman kuukauden päästä se on jo roskaa. Kierrätykseen laittaminen ei todellakaan saisi olla yhtä kuin puhdas omatunto. On parempi herätä tähän myöhään kuin ei milloinkaan, toivottavasti en enää sorru moiseen ostokäyttäytymiseen tulevaisuudessa.

Anyways, nyt kun moralisoinnit ja syyllisyydessä piehtaroinnit on käyty läpi, voidaan keskittyä varsinaiseen pointtiin, eli siihen mitä karsimisoperaatiosta seurasi. Saanen esitellä, kaikki tätä nykyä omistamani topit ja farkut (okei, muutama toppi lisää lojunee pyykkikorissa):

 

 

Samaa kaavaa noudatti myös muut vaatekappaleet, eli kaapin sisältöä on to-del-la karsittu. Yllä näkyvästä toppipinkasta löytyy siis kaikki arkitopeista juhlavampiin ja kesätopeista talvikauden suosikkeihin. Pystyn tätä nykyä muistamaan lähes jokaisen yksittäisen vaatteeni. Ehkä oon poikkeuksellinen vaatehullu (vaikken kylläkään usko niin, valitettavasti), mutta mun mielestä ylläolevien kuvien toppi- ja farkkumäärä tuntuu tosi vähäiseltä. Pinoni eivät koskaan aiemmin aikuisiällä oo olleet noin pienet, läheskään.

Samalla kun heivasin vaatetta kierrätyspinoon, tein muistiinpanoja. En siis vain nitonut vasemmalla kädellä rättiä jätesäkkiin vaan pysähdyin jokaikisen niistä kohdalla miettimään, mikä siinä vaateostossa meni alunperin metsään. Miksi tämä vaate ei päässyt ylleni kuin kahdesti, miksi tämä vaate näyttää rääsyltä vaikka oli ostohetkellä muka niin hieno, miksen ikinä tuntenut itseäni tässä vaatteessa kotoisaksi. Vaikka kierrätyspinossa oli lopulta suorastaan häpeällinen määrä vaatteita, ei syitä ollut läheskään yhtä monta. Tuosta listauksesta syntyi projektin ensimmäinen kulmakivi,

uuden tyylini kymmenen kieltoa:

1) Älä osta mitään helposti rypistyvää, et vaan oo silittävää sorttia.

2) Älä sorru liian kirkkaisiin, keinotekoisen näköisiin väreihin kuten vaikkapa sähkönsiniseen. Ei sun juttu. Jätä väliin myös valkoinen, ei niinikään sun juttu.

3) Lopeta pysyvästi raitojen ja pilkkujen ostaminen, et käytä niitä kuitenkaan.

4) Älä sorru ketjuliikkeiden kuviokuoseihin, sua hävettää liikaa käyttää sitä kaikkien tunnistamaa H&M:n kesän 2015 kuosia vielä kolmen vuodenkin jälkeen.

5) Älä uskottele itsellesi ettet vihaa jäykkiä bleisereitä, äläkä sorru niiden ostamiseen aina kun haluat todistaa itsellesi jotakin uraasi liittyen. Et ole bleiseri-ihminen ja nautit aivan liikaa rajoituksetta liikkuvista käsivarsista.

6) Älä osta avoselkäisiä toppeja ja mekkoja, ellei kyseessä oo vaate jonka kanssa ei kerta kaikkiaan tartte rintsikoita. Valehtelet itsellesi joka kerta keksiväsi tähän jonkun ratkaisun himassa, muttet koskaan keksi ja vaate jää käyttämättä.

7) Jätä ostamatta sellaisetkin vaatteet, joiden selkäpuolella on suuri rusetti tai jokin muu pullottava ominaisuus. Let's face it, sellaisia päiviä ei Pohjolassa tule vastaan, ettei tarttisi mukaan neuletta tai takkia... ja sieltä se uloke sitten pullottaa järkyttävän näköisenä.

8) Älä osta liian kaapumaisia, vyötäröttömiä vaatteita. Vaikka ne näyttävät eleganteilta muilla ihmisillä, saavat ne sinut tuntemaan itsesi Muumiksi (ja vaikka rakastat Muumeja et halua tuntea itsäsi sellaiseksi, trust me).

9) Älä osta tuhoon tuomittuja materiaaleja, kuten liian ohutta lirua, läpikuultavaa saatika -näkyvää, hengittämätöntä, kahisevaa tai joustamatonta.

10) Jos vaate on kerännyt nukkaa, pölyä ja epämääräistä nöyhtää jo kaupassa, tilanne tulee eskaloitumaan himassa. Älä osta sitä!

 

Tästä kieltolistasta on hyvä lähteä liikenteeseen, pohtimaan mistä täydellinen tyyli sitten koostuu kun ei ainakaan noista. Postaussarjan seuraavissa osissa päästäänkin jännän äärelle, nimittäin vaatekaapistani löytyneisiin kivoihin juttuihin sekä niihin ei-pinoon joutuneisiin.

Stay tuned!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Kaikkien näiden kokomustissa vaatteissa, farkuissa, t-paidassa ja neuleessa, lenkkareissa ja muissa arkisen harkitsemattomissa asuissa vietettyjen vuosien jälkeen se päivä on nyt koittanut:

on aika luoda itselleni oikea tyyli.

Älkää peljästykö / liikoja innostuko, en suunnittele pyrkiväni katumuodin suunnannäyttäjäksi (tai alkavani kovin villiksi tai edes luovaksi pukeutujaksi) saatika minkään sorttiseksi tyylibloggariksi (jo nää muutamat kuvaussessiot vuodessa on työn ja tuskan takana), mutta nyt tahdon ryhdistyä vaatekaappini suhteen. Oon viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota muiden mimmien upeisiin asuihin ja mietiskellyt mikä oikeastaan tekee niistä niin innostavia, sellaisia "äh miksen mä kekannut tota" -ajatuksia herättäviä,

eikä se itse asiassa vaikuta olevan rakettitiedettä.

Se taitaakin olla ihan vaan laadukkaita, harkittuja ostoksia, hyvin yhteen sointuvia vaatekappaleita, kiinnostavia yksityiskohtia (wait, kuvailenko mä unelmatyyliäni vai Lindan asuntoa?) ja hyvin istuvia linjoja. Muutamia tyylin peruspilareita sekä aikaa kestävää eleganssia. Jos muut siihen pystyy, niin kyllä kai minäkin.

Enkä edes aio luopua mun lenkkareista tai farkuista, nevör.

 

 

Ja niin siinä sitten kävi, että jokunen päivä sitten ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana näpyttelin Pinterestin hakukenttään "style" (en keksinyt ensihätään muutakaan sanaa) ja aloin selailemaan. Kyllästyin hommaan alle kolmessa minuutissa, enkä sentään vielä tallentanut yhtään näkemistäni kuvista, mutta alku se on tämäkin.

Yleensä koen pari kertaa vuodessa vaatekriisin, marssin lähimpään ostoskeskukseen, ostan muutamalla huntilla kaikenlaista sälää ja pukeudun niihin seuraavaan vaatekriisin asti. Nyt aion lähestyä asiaa toisin:

en osta yhtään mitään, kriiseistä viis, ennen kuin mulla on vedenpitävä suunnitelma.

Mitkä vaatekappaleet mun ihailemia tyylejä yhdistää? Kuinka voin parhaiten hyödyntää jo olemassaolevaa vaatevarastoa? Mitä vaatteita voin ostaa hyvällä omallatunnolla vaikka H&M:ltä, koska ne harvemmin käytössä nuhjaantuu (kuten perusteepparit, jotka mulla kestää yleensä lukuisia vuosia) ja mihin kannattaa panostaa rahallisesti enemmän (tosin en oo vieläkään onnistunut löytämään esimerkiksi nilkkureita jotka kestäisi edes muutaman talven, vaikka kuinka paljon sysään niihin massia)? Millaiset yksityiskohdat ratkaisee - eli tekee vaikka näissä kuvissa näkyvästä luottoasusta hieman kauniimman, sellaisen jossa on juju (juu, haluan selvästi olla se Lindan asunto)? Voisinko... voisinko... ehkä, kenties... innostua jostain muustakin väristä kuin mustasta?

Ennen kaikkea:

en tahdo kuormittaa luontoa turhalla roippeella, kulutushysterialla, muotivillityksillä, kertakäyttökamalla, virheostoilla (näitä oon harrastanut jo aivan liikaa, ja muutenkin nykyinen elämäntyylini matkusteluineen aiheuttaa ihan tarpeeksi sielua raastavaa syyllisyyttä). Haluan harkitun, klassisen mutta kiinnostavan, yhteensointuvan, eri tilanteisiin mukautuvan, laadukkaan tyylin, joka kestää käyttöä, kausia ja vuodenaikoja. 

Katsotaan, mitä tästä tulee. Taidanpa painua takaisin Pinterestiin.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Pages