Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Pikaiset terkut täältä jostain pilvien yläpuolelta. Eilen juhlittiin rakkaiden häitä täydellisessä loppukesän säässä ja tänään ollaan muun muassa värjötelty rankkasateelta suojassa pikkuisessa pizzeriassa. Huomiseen aamupäivään saakka asustellaan tässä hurmaavassa majapaikassamme, ja siitä eteenpäin suunnitelmat ovat yhtä suuri kysymysmerkki kuin reissuun lähtiessä. Paljon punkkua, pastaa, haahuilua ja lukemista on kuitenkin luvassa, eikä muuta tartte just nyt tietää.

Lomalla on ihanaa.

---

Greetings from Italy!

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Oon vaahdonnut täällä blogissa ja etenkin tosielämässä jo vaikka kuinka pitkään Täydellisestä repusta, sellaisesta jonka saan ostaa maksoi mitä maksoi kun se oikea tulee vastaan (tai no ei sentään ihan mitä tahansa, koska yhdelle 300€ maksaneelle ihanuudelle käänsin selkäni säästökuurin alkuaikoina). Oon kauan sitten havainnut, ettei oo mitään järkeä ostaa viidenkybän laukkuja, jotka sitten hajoaa muutamassa kuukaudessa päivittäisessä käytössä, joten maksan suosiolla pari satkua vuosikaudet kestävästä laadusta ja ajattomasta tyylistä.

Sitä mä vähän punnitsin, että pitäisikö Täydellisen repun niellä myös läppäri, mutta tulin tulokseen että ei kuulkaas tartte. Siitä tulisi arkireppu jokapäiväiseen käyttöön, enkä tahdo signaloida itselleni läppärivetoisella repulla, että tietokone pitää ottaa joka iltapäivä töistä himaan. Toivottavasti harvinaisina poikkeustilanteina kun työläppäri täytyy kotiin kantaa, voin hyvin napata toisenlaisen kassin mukaan.

Tän reppumission kanssa tuli vaan yksi pikku ongelma vastaan: ei ole pöörfekt reppuja, ei missään.

Kaikki on liian pieniä, liian suuria, liian kimaltelevia, liian halpoja, liian kalliita, liian tikattuja, liian ruttaisia, liian muovisia, liian härpäkkeisiä, liian tylsiä, liian outoja, liian istumattomia, liian heiveröisiä, liian tukevia, liian sporttisia tai liian fiinejä. Kun ainut reppu jonka maailma mielestäni tarvitsee on hillityn tyylikäs keskikokoinen mattamusta nahkareppu tukevilla remmeillä.

 

 

Kuten kuvista näkyy, kuukausien kurimus on viimein päättynyt ja Täydellinen reppu löytynyt! Jee! Oon ihan superinnoissani tästä. On niin kiva ostaa jotain, kun tietää tasan tarkkaan että ostos on harkittu päätös ja että se tulee täyttämään ammottavan tarpeen. Näinhän se pitäisi aina tehdä, miettiä pitkään ja hartaasti mitä niistä kaapeista oikeasti puuttuu ja sitten panostaa laatuun sen hankkiessa.

Niin ja mistä tuo mokoma sitten lopulta löytyi? & Other Storiesilta. Oon kuullut kyseisen puljun tuotteiden laadusta vähän ristiriitaisia kommentteja, joten tenttasin myyjiä varmaan rasittavan mummomaisena siitä, että kestääkö tuo nyt varmasti kovassa käytössä pitkään, mielellään useita vuosia. Nyt jää sitten nähtäväksi miten käy, toivottavasti kestää.

Koska niin nätti ja Täydellinen se meikäläisen silmiin on, etten varmaan ikinä tahdo luopua.

 

Tältä näyttää ihminen, joka on kolmen kuukauden epätoivon jälkeen löytänyt repun.

Kuvauspaikkana vaihteeksi sisäpihamme. Naapurit varmaan ikkunoistaan kuikuili, että tuolla tuo oman elämänsä kolmekymppinen teini taas pakottaa miesraukkansa kuvausassariksi. En oo jotenkin vielä ihan tottunut tähän muotibloggarina oloon.

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kaapuhihhulin paluu

Täydellinen kesäkaapu

Päivän asu: Kesäpäivä Kööpenhaminassa

---

After 3 moths of searching I finally found the Perfect Backpack, from & Other Stories.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Elämä on paljon iisimpää, kun tekee asiat omalla tyylillään ja sellaisella tavalla, joka tuntuu luontevalta. Pysyttelee pois vastakarvaan hilaavista olosuhteista. Tän ohjenuoran mukaan kun vielä oikeesti oppisi elämään, jokaisella osa-alueella. Edes piru vie löytäisi sen oman tapansa.

Tästä on hyvä aloittaa: ainakin mun pukeutumistyyli alkaa löytyä. Tiedän vältellä kuvioita, raitoja, ruutuja - etenkin pallot ja pilkut on pannassa. Ja hailakan liila, sen opin jo teininä, kyseinen väri tekee musta sairaalloisen näköisen. Erilaiset kuosit vetää mua yhä puoleensa kauppojen rekeissä, mutta pysyttelen niistä erossa parhaani mukaan, koska yksiväristen vaatteiden yhdisteltävyys helpottaa mun arkea. Musta sekä harmaan, sinisen ja ruskean eri sävyt, niillä mennään, kyllä te mut tiedätte.

 

Eräs luottoasuistani ja "luottokampaus jolla pärjää vielä päivän ennen kuin on pakko pestä hiukset".

 

Sen lisäksi, etten enää secoile pahasti vaatekaupoilla, elämää helpottaa sekin että oon löytänyt oman ääneni täällä blogissa. Päässyt pois siitä tiukasta lokerosta, johon itseni vuosi ja neljä kuukautta sitten ängin, kun Nørrebro Summers -nimisen blogin ekan postauksen kirjoitin. (Tosin voidaan kyllä yhä pähkäillä sitä, oliko järkevää antaa blogille tietyn naapuruston nimi - mitä ihmettä jos me joskus muutetaan?!?) On ihana kun voi vaan kirjoittaa, just siitä mitä mieleen tulee. Mieleen muuten tulee paljon enemmän kaikenlaista silloin kun on riittävästi vapautta.

Siinä missä pukeutumistyylin ja vaikkapa blogiäänen löytäminen helpottaa elämää, koskee sama homma kai myös kaikkea muuta.

Oon miettinyt viime aikoina paljon sitäkin, miten tärkeää on osata hakeutua duuniin, joka on linjassa omien ominaisuuksien kanssa. Että pystyisi analysoida itteään, heikkouksiaan, vahvuuksiaan, taipumuksiaan ja sitten sen perusteella suunnistaa. Eikä nojata ammatinvalintatesteihin, takaraivossa jäytäviin työllistymishuoliin tai iskostuneisiin mielikuviin oikeanlaisesta urasta. Löytää tyylinsä työntekijänä ja sitten pysyä sille uskollisena. Mä oon siitä hyvässä asemassa, että mun upein mahdollinen tiimi tukee tällaista sompailua eli näitä on just nyt hyvä hetki miettiä.

Alan nimittäin ymmärtämään, että kaikissa hommissa mihin ryhtyy (oli se sitten pilkulliset vaatteet, sisustusblogit tai kiiltelevät urahaaveet) pääsee kyllä alkuun pelkällä draivilla ja mielikuvilla, mutta pitkällä tähtäimellä elämä on parempaa kun asiat on luontevia, itselleen ja tyylilleen sopivia. Silloin sitä voi kivasti lainehtia mukana, eikä tartte väkisin pyristellä vastavirtaan.

 

 

Tän tiedostaminen on jo hyvä alku. Kyllä mä edelleen joskus ostan ihan hölmöjä vaatteita ja onhan mulla tää pölvästimäisesti kaupunginosan mukaan nimetty blogikin, mutta se oma ääni, oma paikka, alkaa hahmottua koko ajan selkeämmin. Tänään tiedän jo pikkuisen eilistä paremmin, mihin suuntaan kannattaa tallustaa. Ja uskon että jossain niillä main asuu eräänlainen rauha, jota mä tässä vielä haeskelen.

 

Olen mitä ilmeisimmin löytänyt myös tyylini poseerata valokuvissa ja se on aurinkolasien kasuaali räpläys.

 

Pusuja sinne!

LUE MYÖS NÄMÄ:

Tapahtumaketjun alkupää eli miten päädyin tähän

Päivän asu: Kesäpäivä Kööpenhaminassa

Jälkiviisaat elämänvaiheet

---

One day I saw a nice wall.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages