Ladataan...
Nørrebro Summers

Viime vuoden kesäkuussa, kun mun vanha tarhabestis Cati oli viikonloppukylässä Kööpenhaminassa, me keksittiin puolivahingossa uusi kestävyysurheilulaji (jos formulat ja biljardi luokitellaan urheiluksi niin totta helkutissa tämäkin). Lajin nimeksi on hiljalleen hioutunut elegantti, joskin myös lajin luonnetta hyvin kuvaava

rosécrawl.

Jotenkin roséhyppely ei kuulostanut oikeelta. Kuten kekseliäästä nimestä voi päätellä, on kyseessä siis kesäinen kestävyysvaellus terassilta toiselle, rosésta roséhen. Oon osallistunut (tai no, toiminut matkanjohtajana) aika monelle crawlille ja joka kerta on ollut ihan sairaan hauskaa. Niinpä ajattelin nyt jakaa crawlin parhaat etapit. Ollos hyvät!

Niin, ja tämähän käy myös täydellisestä turistipäivän aktiviteetista näin kesäisin.

 

 

Kierros alkaa Christianshavnin kanaalialueelta, jonne pääsee kätevästi mistä tahansa Köpiksestä joko kävellen tai metrolla (ei tällä kertaa pyörällä, koska pyöräily on rosécrawlilla kielletty - eihän se muuten ois mikään crawl ensinkään). 

Christianshavns Bådudlejningen & Café 

Älä anna venevuokraamo-nimen hämätä, tää on yksi Christianshavnin söpöimmistä baareista kahviloista. Se kelluu kanaalissa, sinne paistaa iltapäiväaurinko ja sieltä on hyvä aloittaa crawl.

Paikka pääsi listalle siitäkin huolimatta, että kun viime lauantaina startattiin Susan kanssa crawlimme täältä, niiden rosé maistui aika kamalalta. Me kuitenkin istutttin veden äärellä, paistateltiin auringossa, fiilisteltiin kauan odotettua yhteistä kesäpäivää... ja loppucrawlin aikana muistot tuosta kitkerästä juomasta haalistuivat. Sanoisin, että tää on melkein pakollinen eka etappi.

Undici

Undici on Christianshavnin upouusi, ihana ravintolatulokas (oisin kirjoittanut siitä ihan kunnollisen erillisen postauksen erään dinnerin tiimoilta, mutta valitettavasti imaisin ruokani niin tehokkaasti kitaan ja sitten muuten vaan kikattelin menemään, etten saanut illasta yhtään kuvamatskua) ja rosécrawlin kelpo etappi. Nää tosin aloittaa juomatarjoilun vasta kello 15.30, eli aikaiset crawlaajat joutunee jättämään tämän välistä.

Pssst! Undicin kivoimpia juttuja on sen ulkopuolella tönöttävä aperolvaunu! En ehkä kestä miten ihana se on, ja aperolit vieläpä Köpiksen mittapuulla mukavan hintaisia. Älä kuitenkaan anna vaunun hämätä: olet rosécrawlilla, et aperolcrawlilla, ja menetät pisteen jokaisesta drinkistä mikä ei ole rosé.

...

Hops, sitten siirrytään Inderhavnsbroen-sillan yli Christianshavnista keskustan puolelle. Tässä välissä on muuten hyvä käydä nappaamassa jotain pientä syötävää sillan kupeessa sijaitsevasta Broens Gadekøkkenistä, eli streetfoodalueelta.

Thorupstrand Fisk / HM 800 Jammerbugt

Kuten näistä etappien nimistä huomaa, niin moni firma on aloittanut viattomasti toimintansa ihan jonakin muuna (kuten vaikka kalakauppana) ja sitten joutunut rosécrawlin kohteeksi. Tämä Inderhavnsbroenin kupeeseen ankkuroitu ravintolalaiva/kalakauppa on yksi sellaisista.

Laivan aurinkoisella kannella istuskellessa asitii suorastaan merellistä helsinkiläistunnelmaa, ja 50 kruunulla (6,70 eurolla) sai niin ison lasillisen hyvää roséta että melkein teki mieli sanoa älä kaada noin kauheesti, me ollaa crawlilla ja vielä pitkä päivä edessä. (En sanonut, tietenkään.)

Kayak Bar

Mun instastooreja seurailleet ei oo tänä kesänä voineet välttyä kuulemasta Kayak Barista, koska lorvailen siellä harva se päivä. Tääkin mesta on alun alkaen kajakkivuokraamo, mutta nyt myös yksi kesä-Köpiksen parhaista baareista - ja pakollinen etappi crawlille.

Kuten edellisessä paikassa, saa täältä 50 kruunulla kolpakollisen superhyvää roséta.

Ved Stranden 10

Tää niinikään kanaalin varrella sijaitseva viinibaari on yks mun ikisuosikeista since 2015. Ved Strandenissa ei oo viinilistaa, vaan kerrot tarjoilijalle millaista tekee mieli (repeat after me: kesäisen kevyttä roséta) ja ne ehdottaa jotain ihanaa.

Ei huolta! Jos kaikki pöydät on varattu, voi lasin napata mukaan baarin edessä olevalle laiturille.

...

Hops, sitten lähdetään Nørrebrohon. Nyt teillä on varmaan taas nälkä (ja jos ei oo niin trust me, kannattaa syödä silti jotain) eli Torvehalleilla on hyvä pysähtyä vähän herkuttelemaan siitä ohi kulkiessa.

Kaffesalonen

Tän crawlin neljäs kelluva baari on Kaffesalonen, joka sijaitsee Dronning Louises Bro -sillan vierellä. Se ei oo mitään fancya, ei se paikka missä trendikkäät köpisläiset viettävät iltojaan - mutta siellä on iso, vedessä kelluva terassi jonne paistaa ilta-aurinko. Ja ellette oo sattuneet edellisten etappien perusteella huomaamaan, mä rakastan juoda viiniä ja kellua puisella hökötyksellä samaan aikaan.

Älkää edes kuvitelko vuokraavanne sellaista poljettavaa joutsenta, ootte tässä vaiheessa jo ihan liian huppelissa siihen.

Gaarden & Gaden

Tässä vaiheessa vihaatte kaikkea kelluvaa (ja jopa vähän roséta), joten ihan tavalliseen raflaan on jees lopettaa.

 

...

Kuten huomaatte, näitä etappeja on aika monta. Tässä vielä muutama selviytymisvinkki suoraan lajin oppiäidiltä (voitte kutsua mua mentoriks):

- Pudota yks tai kaks paikkaa listalta pois. Eikö Undici oo vielä auki? Heivataan. Onko Ved Stranden liian tylsä kun se ei kellu? Heivataan. Onko Kaffesalonen liian kämänen ja onko sen nimi liian outo - mikä ihmeen Salonen, sehän on sukunimi? Heivataan. Onko Gaarden & Gaden liian syvällä Nbrossa? Heivataan. Kunhan ette heivaa Kayak Baria niin kaikki on ookoo.

- Juo hitaasti ja käppäile paikasta toiseen rennolla vauhdilla. Viiteen etappiin siirtymisineen ja ruokataukoineen saa helposti kulumaan ainakin kahdeksan tuntia! (Eka crawl viime kesänä kesti meiltä pyöreät 12h, jonka aikana juotiin 5-6 drinkkiä.)

- Vain yksi lasillinen per paikka. Elä ala ahneeksi.

- Kun syöt, älä juo alkoholia. Pitkään crawlpäivään kuuluu todennäköisesti toivottavasti pari ruoka- tai välipalataukoa, ja kehotan käyttämään ruokajuomana vaikka vettä. Crawl on muutenkin ihan tarpeeksi kostea, eli tauot tekee hyvää.

- Kanna mukana isoa vesipulloa, ja muista juoda sekä täyttää sitä. Mä täytin ja tyhjensin mun 0,8-litraisen monta kertaa lauantain aikana ja lisäksi tankkasin mahaan litran vettä ennen crawlille lähtöä. Ja oli superhyvä fiilis koko päivän - ja seuraavan päivän!

- Muista suola. Viinin ja veden kittaus vaatii veronsa, eli napsi välillä jotain suolaista.

- Ja muista aurinkorasva. Toivottavasti sää on yhtä ihana kuin viime lauantaina, eli palatte poroksi ellei oo sentin kerrosta suojakerroin 30.

- Älä tingi kenkien ja laukun mukavuudesta. Riippuen siitä mitkä etapit valitset ja miten liikut crawlille ja sieltä pois, kertyy päivän aikana noin 12.000-18.000 askelta mittariin (mähän sanoin, että tää on urheilulaji). 

 

Hyvää crawlia! Puss!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tulinpa tuossa jokin aika sitten eläneeksi unelmaani. Oli perjantai-ilta, edessä oli kolmen päivän viikonloppu, sää oli juuri sellainen täydellinen alkukesäisen (iltaa kohti hieman petollisen) lämmin, ilmassa tuoksui vehreys ja odotukset kaikesta kivasta. Mulla oli treffit erään sellaisen ystävän kanssa, joka on mun sielunkumppani ainakin mitä safkaan ja drinkkeihin tulee - me halutaan aina samoja juttuja samaan aikaan (paitsi silloin kun se yhdessä vaiheessa oli aivan liekeissä nature winesta ja kaikessa mitä me viikonloppuisin Nørrebron viinibaareissa juotiin piti olla sakkaa... puistatus).

Soimaan itseäni muutenkin, etten oo kai kertaakaan vaahdonnut blogissa koko Köpiksen parhaasta paikassa, kategoriassa KAIKKI MITÄ TÄMÄ KAUPUNKI SISÄLTÄÄ. Nimittäin Torvehallerne-kauppahalleista, jotka sijaitsevat aivan Nørreportin metroaseman kupeessa. Torvehalleilta (eikö väännykin suomeksi näppärästi?) löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee: viiniä, ruokaa, herkkuja, tyylikkäitä ihmisiä, virikkeitä, inspiraatiota, tuoksuja, musaa, kukkia, ruokatapahtumia, you name it. Koska en osaa puhua kuten normi-ihmisen kai kuuluu, huokasin viimeksi poikaystävälle kun siellä sen kanssa hengailtiin, että ei vitsi jos mä oisin sinkku niin tulisin tänne aina ettimään poikaystävää.

Anyways, takaisin siihen perjantai-iltaan kun olin siis frendin kanssa Halleilla ja poikkiksen ei tarvinnut kuunnella mun läpändeerosta. Koska meillä oli niin täydellinen ilta, haluan jakaa sen reseptin myös teille. Täältä tulee:

 

 

Poimi yhdestä Torvehallien kalatiskeistä osterit, ja jostain viinibaarista lasilliset proseccoa

Voit yhdistellä eri kojuista löytyviä ruokia sekä juomia ja nautiskella niitä Hallien pihoilta löytyvien jaettavien pöytien äärellä. Täydellinen tapa koota just eikä melkein mieleinen perjantaikombo.

Meille tuli uutena juttuna - shokkina suorastaan - että Hallien kalatiskeiltä saa ostereita ihan normaaliin "ostanpa tästä viikonlopuksi vähän mereneläviä himaan" -hintaan, vaikka ne söisi paikan päällä ja nappaisi matkaan avattuna, jääpedille sitruunan kera kauniisti aseteltuna. Nyt kun tämän tiedän, luulen että tästä kertyy vielä hyvin onnellinen joskin hintava osterikesä mulle. Mmmmm.

 

 

Ahda jälkkäriksi massuun Hija de Sanchesin tacot ja kyytipojaksi Vinhanenin roséta

Parin meksikolaishenkisen raflakojun holleilla Hallien välisen pihan takaosassa on just täydellinen paikka istua kesäiltaa ja nauttia ilta-auringosta viimeistä pisaraa myöten. Kuten Halleilla tosiaan muutenkin, voit yhdistellä tacoja sekä drinkkejä eri kojuista ja nauttia evääsi yhteisten pöytien äärellä. Hija de Sanchesistakin saa nykyään kaippati viiniä, eli sen poimiminen muualta ei enää oo must (mä tein vielä niin vanhasta tottumuksesta ja koska Vinhanen on <3).

 

Mmmmmm. Torvehalleilla nähdään!

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

Istuttiin jokin aika sitten työkavereiden kanssa perjantai-iltaa Kødbyenin Fiskebarin terassilla (the place to be kesäiltaisin!) ja tajusin että oon ollut siellä viimeksi aika tasan vuosi sitten. Viihtyisä mesta, hyviä ostereita ja simpukoita, en tiedä miten ei oo tässä välissä tullut käytyä. Näin jälkikäteen ajateltuna tää vuosi on mennyt yhdessä hujauksessa, kesä vaihtunut syksyyn ja siihen loputtoman pimeään säkkiin jota myös Tanskan talveksi kutsutaan, sitten uuteen kevääseen ja hiljalleen alkukesään. Vuoteen mahtui kivojen juttujen, proseccon ja seafoodin lisäksi myös surua ja huolta perheenjäsenten sairastumisten tiimoilta, oman terveyden takkuilusta johtuen ja sitten oli myös täysin turhaa, sielua ahdistavaa draamaa - jonka onneksi saksin elämästäni elokuun puolivälissä kylmästi pois.

Kun silloin lähes vuosi sitten istuin Fiskebarin terassilla, vietettiin mun synttäri-iltaa mimmikavereiden kesken. Meitä oli yhteensä ehkä kahdeksan tyyppiä, oli ihan täydellinen sää, olin pakahtua ilosta ja ylpeydestä kun jo kahden Tanska-vuoden jälkeen pystyin viettämään juhlapäivääni niin kivassa, suuressa ystäväporukassa. Ja sitten kuitenkin, jossain alitajuntani syövereissä mua nakersi se, että kaikki ei tässä kuviossa oo ihan oikein. Uskottelin sen illan jälkeen itelleni vielä muutaman kuukauden, että tää on se juttu ja nää on ne mun tyypit, mutta sitten vaan jotenkin... mulle riitti.

 

 

Mut kaksikymppisenä tunteneet tietävät, että draama ei ole vieras käsitys mulle laisinkaan. Useammankin kerran on tullut seisottua myrskyn silmässä, oon varmaan jollain asteella nauttinutkin siitä että ympärillä sattuu ja tapahtuu. Ja sitten mä väsyin siihen hommaan ihan täysin. Ehkä kun tää aikuisuus urastresseineen, kaikenkirjavine kasvukipuineen ja sekalaisine paineineen tuntuu olevan tarpeeksi dramaattista jo muutenkin - niin en mä sitten, kiitti vaan, tarvii enää ihmissuhteiden puolelta mitään yläasteelta tuttua klikkienmuodostusshaibaa ja pahan mielen lietsomista. Mieluummin oon vaikka yksin, tai Susan kaa kahdestaan forever. <3

Ja niin mä sitten tajusin tällä viimeisimmällä Fiskebar-reissulla, että siitä isosta ryhmästä on elämässäni jäljellä enää vaan muutama tyyppi. Toisaalta pari uutta ihanaa on tullut lisää. Eikä siinä, ne vuoden takaisetkin mimmit on mukavia, erityisen kiinnostavia ja karismaattisia, varmasti hyviä ystäviä jollekin toiselle, mutta eivät olleet oikea match just mulle. Podin jonkin aikaa huonoa omaatuntoa siitä, että vielä tässä iässä täytyy käydä läpi tällaista kaveridraamaa, mutta toisaalta lienee ymmärrettävää että ystäväporukan kokoaminen tyhjästä uudessa maassa vaatii jonkin verran säätöä alkuvaiheessa. Ja sen suhteen mun on vaan pakko olla tosi ehdoton, että jos mulle tulee jossain seurassa ahdistunut, joukkoon kuulumaton, yläastefiiliksiin takautunut ja jatkuvasti väärinymmärretty olo, niin

se on adios. En mä vaan jaksa enää, ihan silkkaa mukavuudenhaluani.

Silloin loppukesästä tää päätös vetäytyä niistä aiemmista kuvioista taka-alalle kirpaisi ja jonkin aikaa suretti, mutta nyt kaikki se tuntuu niin kaukaiselta. Oikealta päätökseltä, ehdottomasti. Ja onpa ihana tajuta, että mun elämä on ollut 

drama-free since August 2017.

 

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

 

 

Pages