Ladataan...
Nørrebro Summers

Jos voisin näin maanantaina jonnekin itseni taikoa, niin eiköhän suuntana olisi oma sänky. Lakanoista irroittautuminen tuntui tänään erityisen raskaalta - kenties siksi, että ajauduin viettämään valtaosan eilisestä sängyssä. Syynä ei ollut (pelkästään) patalaiskuus, vaan toimin makkarissa sijaitsevaan Xboxiin kytketyn Herra Poikkiksen seuraneitinä (hah, ihan kun se mitään ylimääräistä seuraa olisi kaivannut...). Tyyppi ei oo pelaillalut aikoihin ja eri huoneissa hengailu tuntui mun mielestä niin kummalliselta, että koin asiakseni parkkeerata itseni ja läppärini F:n kylkeen.

Totista arjen romantiikkaa taas kaikessa vaatimattomuudessaan. Mutta söpöydessään.

 

 

Meidän makuuhuoneen sisustusta rumentaa se kuuluisa, aikoja sitten puoliksi romahtanut vaatekaappi, jolle me ei vaan olla ehditty hankkia vielä seuraajaa. No ei kai, kun makoillaan sängyssä kaiket vapaapäivät. Onneksi kaapin sijaan voi tuijotella vaikkapa ikkunan suuntaan, jota ei rumaksi saisi tekemälläkään. Suurissa ikkunaruuduissa ja leveissä ikkunalaudoissa on vaan jotain niin ihanaa - ainakin tällaisen itähelsinkiläisen lähiön kasvatin silmiin.

Mun aikomuksena on sommitella ikkunalaudalle vähän erityyppinen, suurempi asetelma. Ja lisätä seuraksi kenties lehtipino ja kynttilöitä rentoa tunnelmaa luomaan. Tällä hetkellä ikkunalauta toimii majapaikkana muutamalle kasville, Jyskistä ostetulle kullanväriselle lyhdylle (tai mikä ikinä pidikehärpäke onkaan) tuoksukynttilöineen ja mun tuikitarpeelliselle rasialle. Oon erityisen rakastunut kaktuskomboon, joka muutti makkariin ruokailuhuoneesta.

Kyllähän ikkunalaudan sekalaista konkkaronkkaa mielellään katselee. Ikkunan edustat on ihan täydellisiä sijoituspaikkoja kaikelle kauniille, mutta vähän turhalle.

 

 

Nyt on aika unohtaa muutamaksi päiväksi makuuhuonehaaveilut ja keskittyä alkavaan viikkoon. Luvassa on varmaan jonkin verran kiireitä ja stressiä, mutta onneksi myös kaikkea kivaa. Aika tavallista arkea siis.

Tsemppiä uuteen viikkoon! <3

---

Greetings from our bedroom.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Just eilen puhuin täällä siitä, miten kaikki on nyt hyvin ja elämän palikat kasassa. Silti jossain kohtaa iltaa mut valtasi ahdistus: enää reilut neljä kuukautta työsopparia jäljellä. Luoja tietää, milloin saan tietää jatkosta. Ja jos ei jatkoa seuraa, missä vaiheessa pitää alottaa uuden duunin etsintä? Suomessa ei huolettais ollenkaan, mutta Tanskassa 99% kiinnostavista töistä on mun ulottumattomissa kielivaatimusten vuoksi. Nykyisen duunin löysin puolen vuoden intensiivisen haun jälkeen, joten samalla matikalla mun täytyisi ryhtyä hommaan pari kuukautta sitten, eli viimeistään heti nyt.

Apua.

Koska epävarmat tulevaisuudenkuviot varjostaa mieltäni tällä hetkellä, ajattelin puhua blogissa lempiaiheestani. Tai siis toiseksi lempiaiheestani, erkkeri taitaa olla ykkönen. Nimittäin kasveista, koska niihin voi aina luottaa.

Jossain alitajuntani sopukoissa tiedostan, että meidän kodissa saattaa olla jo tarpeeksi kasveja. Kyllä mulle useakin henkilö on aiheesta kuittaillut ja oon nauranut mukana. Jep, heh heh, kyllä ne nyt taitaa riittää.

 

 

No ei riitä.

Juuri tuossa jokunen päivä sitten tajusin, että kaktuksia ainakaan ei oo läheskään tarpeeksi. Meiltä sitä paitsi puuttui kaktuksista trendikkäin, eli "Mikki Hiiri". Samalla kun ostin pallokorvaisen kaverin, ajauduin jotenkin kahmimaan sille myös kolme pikkuista seuralaista. Jos totta puhutaan, olin jos maksanut Mikki Hiiren, kun bongasin muut kimppatarjouksessa ja palasin niiden kanssa kassalle.

Ruokailuhuoneen ikkunalauta on ollut viime viikkoina asusteiltaan minimalistinen, mutta riistäytyi taas käsistä kun kaktusseurue saapui kotiin. Jotenkin silmääni miellyttää rönsyilevä look ja rakastan kasvien tuomaa vehreyttä. Varsinkin syksyä kohden tällaista ylimääräistä kodikkuutta kaipailee.

Pikkukaktukset tarvitsevat vielä aluslautasen, joko yhteisen tai jokaiselle oman. Toistaiseksi ne pääsivät Mikin kanssa valkoiselle marmorilevylle hengailemaan.

Siinä ne nyt on kaikki tyytyväisenä rivissä:

peikonlehti, kaktukset ja amppelin feikkikasvi. Ja mun kultainen aarrepurnukka.

Jos jään työttömäksi, onpahan lisää kauniita juttuja, mitä himassa katsella. Ja kastella.

 

 

---

One day I realized we don't have enough cacti. And that I don't necessarily have a job in four months.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...

Aina kun kirjoitan postauksen aiheesta ruokahuone, mietin sanan kuulostavan suomeksi hirmu oudolta. Sitten googlaan ruokahuone ja kyllä se vaikuttaa olevan ihan oikea sana. Internet tunnistaa myös sanan ruokailuhuone. Mutta kuulostaako se liian koreilevalta? Englanninkielinen versio dining room sopii niin paljon paremmin mun korvaan. Toisaalta joka ikinen kerta kun risoissa verkkareissani lausun poikkikselle jotain sellaista kuin "It's in the dining room", tunnen itseni hienostelevaksi feikiksi. Eikö se voisi olla vaan keittiö (no ei, koska se on erillinen huone, ruokailuhuone).

Kaikenlainen patsastelu tuntuu siis vähän vieraalta. Kuten tuntuu välillä ruokahuoneen omistaminenkin - toki silleen hyvällä, jännällä, hassulla tavalla.

 

 

Kyseinen huone on mietityttänyt mua viime aikoina, nyt kun olkkari alkaa olla suht valmis. Mitä mä sille oikein teen? Kattavamman suunnitelman puutteessa oon haalinut huoneen ikkunaan kaikenlaista sälää. Se tuntuu kutsuvan ruukkua ja viherkasvia luokseen, joten anti mennä.

Ikkunassa roikkuu tällä hetkellä jo kaksi amppelia ja erilaista purnukkaa on kasautunut ikkunalaudalle.

 

 

Valtoimenaan kasvavan muratin menestys jaksaa yllättää meikäläisen. Amppeleissa asuvien kasvien puolestaan ei, sillä (sokkipaljastus!) ne ovat molemmat muovisia. Ostin ne heikkona hetkenä silloin, kun vakaasti epäilin kykyjäni viherpeukalona ja halusin edes parin kasvin säilyvän hengissä pidempään. Kuka olisikaan arvannut, että nyt kahden kuukauden kohdalla vasta yksi yli kymmenestä kasvistani on menehtynyt?

Alemmassa ruukussa oleva Ikean tekokasvi näyttää juuri siltä, mitä onkin, mutta mielestäni ylempi Bahnen versio on aidon näköinen. Ainakin mun harjaantumattomaan silmään. Feikit tuovat myös hieman helpotusta kastelu-urakkaan.

 

 

Ruokahuoneen ikkuna tulee jatkossa varmasti muuttumaan yhä tiheämmäksi viidakoksi, sillä olkkarin kapea ikkunalauta ei moista mahdollisuutta tarjoa. Ja mulla on tunnetusti akuutti viherkuume. Hakusessa on tässä vaiheessa jättiruukku, sillä mielestäni iso ikkuna vaatii ainakin yhden suuren, näyttävän kasvin edustalleen.

---

My plants are happy in the dining room window.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Share

Pages