Ladataan...
Nørrebro Summers

Eräs suloinen lukijani toivoi asupostauksia ja myönnetään, oon itsekin miettinyt että pitäisi ehkä vähän enemmän alkaa viihtyä kameran edessä. Joten täältä pesee. Meikäläisen edelliset ja ainoat asupostaukset ovat kesäinen Köpis-kaapuni ja lomakaapuni - molemmat viime heinäkuulta, jolloin ilmeisesti koin intensiivisen ja lyhytkestoisen pyräyksen kaapumuotibloggarina.

Jatkan tuttua teemaa: välikausikaapuni, ollos hyvät.

 

 

Takki on vaatekaappini suurin rakkaus, löysin sen Zarasta kai viime syksynä. Kuvauspäivänä oli riehakas olo, päälläni on nimittäin huikean värikäs asu normaaliin verrattuna, peräti kaksi ruskeaa vaatekappaletta. Tavallisesti pukeutumiseni väriskaala vetelee mustan, harmaan ja tummansinisen tienoilla.

Mutta kerrankos sitä, kun on kevät ja kaikkea.

 

Kun yritän olla cool ja fotogeeninen.

 

Kuvat on otettu meidän taloyhtiön pihalla ja sisäpiirin paljastuksena kerrottakoon, että kuvaussession jälkeen dyykkasin pihan roskiksesta kukkaruukun. Kannattaisi selvästi enemmän hengailla tuolla ja vilkuilla roskakatoksen suuntaan.

 

 

Palataan pian asiaan. Lupaan skarpata kaapujeni raportoimisessa, näiden kuvien ottaminen oli itse asiassa aika hauskaa. Varsinkin, koska F oli niin reipas assari ja pilkkasi mua vain vähän.

---

My spring (tent) look.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Jinxaus, siinä oon kaiketi etevä. Julistan kevään alkaneeksi, aivan varmasti julistan. Ja sitten saapuivat tuulet Siperiasta ja toivat tullessaan talven ekan kunnon lumimyräkän ja luihin pureutuvan kylmyyden (siis Tanskan mittakaavassa...). Poljin äsken töistä sohjossa himaan epävarmoin ja haparoivin ottein, kauhuissani suorastaan. Kyllä tässä taidetaan vielä hetki odotella sitä kunnon kevättä, uskotaan, uskotaan.

Samasta syystä mua jänskättää jakaa uutiseni. Mitä jos jinxaan tänkin? Toisaalta, siinä missä kevät voittaa lopulta varmasti sääkisan Siperiaa vastaan, haluan uskoa myös siihen, että nyt oon kivat juttuni niin perin juurin ansainnut, että tässäkin käy hyvin.

Täältä siispä pesee!

 

 

Toissaviikolla, puolitoista vuotta uuteen maahan saapumisen jälkeen, kymmenien lähetettyjen työhakemusten jälkeen, kymmenien pettymysten jälkeen, määräaikaisten työsoppareiden jälkeen, odottelun ja toivomisen jälkeen, meikäläiselle tarjottiin upouutta duunia.

Hienoa duunia, jollaista ei ihan joka päivä tuu vastaan ja mikä melkeinpä tärkeintä: vakituista sellaista. Kelatkaa tyypit, mulla on viimein taskussa aikuisten oikea työsoppari. Semmonen kuin Stadissa silloin aikoinaan, semmonen jolla ei oo parasta ennen -päivää. Mun ei tarvii enää pitää jatkuvasti silmällä avoimia paikkoja, verkostoitua epätoivon vimmalla ja stressata aina sitä, että jos teen tarpeeksi mokia niin mun sopparia ei vaan jatketa ja adios sucker (ei siinä että asiat oikeesti toimisi niin, mutta kertokaapa se mun alitajunnalle).

Hommat siis muuttuu ja asiat etenee, luvassa on varmasti superkiinnostava ja innostava kevät. Ei epäilystäkään siitä, että kyseessä on myös elintärkeä palikka mun Köpis-elämän rakentumiselle. Tunteelle siitä, että tää on turvallista, kivan tasaista ja tavallista elämää. Mä alan ihan ihkaoikeesti löytämään paikkani täällä. Hieno fiilis.

Muistatteko vuoden ekan samppispullon? Tämäpä oli sille syy.

Ja mitä tulee Siperia-säähän, on mulla siihenkin suoraan sanottuna ratkaisu. Kahden viikon kuluttua, just sen jälkeen kun oon pakannut kimpsuni nykyiseltä työpaikaltalta, suuntaan Thaimaahan lökölomalle. Kevät saattaa odotuttaa itseään, mutta kesä ei paria viikkoa kauempaa.

Tästä tulee niin hieno vuosi, uskokaa <3

---

I've got a brand new job. Hooray. (Yes that's the previously mysterious reason for champagne popping couple of weeks ago.)

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...

Jokainen viikonloppu saisi olla tällainen. On ollut niin hauskaa. Varhaiskevät, sanokaa mun sanoneen (vaikkakin lähes koko viikonlopun ajan taivaalta on sadellut jotain sumuista ja kosteaa). Tänään luvassa blogin normaalista tyylistä poikkeava kännykuvaeepos meikäläisen viikonlopusta.

Viikonlopusta, joka on tähän saakka pitänyt sisällään muun muassa näitä:

- Perjantaiset tuplatreffit mun Köpis-bestiksen ja sen toisen puoliskon kanssa. Toisin sanottuna kaksi suomalaista muikkelia, jotka tilasivat juomalistalta skumppapullon keskenään jaettavaksi ja kaksi tanskalaista miekkosta, joista toinen joi yhden bissen ja toinen laimensi cocktailinsa vedellä (ja juotti viinankatkuisen alkuosan suomalaiselle avovaimolleen). Myöhemmin illalla samaiset muikkelit tilasivat punkkua ja miehet teetä. Muikkelit nauroivat hysteerisesti.

- Seitsemän ruokalajin menun, joka sisälsi muun muassa yhden baopulleron per tyyppi. Kun annos saapui pöytään, F ilmoitti kyseessä olevan ihkaensimmäinen kerta kun se ressukka saa ikioman kokonaisen baon. Ilmeisesti se on aina joutunut jakamaan kaiken muijansa kanssa.

 

F:n elämän ensimmäisestä ikiomasta baosta otettiin tietysti juhlava valokuva. Mun poikkis näyttää oikeesti ihan normaalilta, mä lupaan.

 

- Sen kun saavuttiin lounaalle lähes tyhjään raflaan ja saatiin parhaat paikat ikkunan edestä. Noin puolentoista minuutin päästä mestassa oli kaamea ruuhka.

- Lauantai-iltapäivän kakkukahvit ja kun tajusin, että ihan meidän naapurissa on ylisöpö kahvila josta saa ylihyvää kakkua. Muun muassa sitruuna-marenkipiirasta, akilleen kantapääni.

- Kun innostin myös F:n tilaamaan kakkupalan. Hey dude, YOLO.

 

Meidän sitruuna-marenkipiiras ja key lime pie, kun kaikki oli vielä hyvin.

 

- Ja sen kun muistettiin, ettei olla niinkään kakkuihmisiä. Tai siis en mä vaan saa kokonaista palaa alas millään, yritin kuitenkin. Ja F heitti siellä kahvilassa niin tyhmää läppää, että mä sain taas hysteerisen naurukohtauksen, joka yhdistettynä kakkuövereihin aiheutti oksettavan olon.

- Päikkärit, koska oli niin paha olo.

 

 

- Sen kun sanoin toista kertaa saman päivän aikana YOLO. Tällä kertaa siksi, että halusin tilata lauantai-iltana viinibaarissa ostereita.

- Ja sen, kun mun deitin peppu näytti niin hyvältä housuissaan, että käskin mokomaa pysymään istuma-asennossa koko illan.

- Täydelliset treffit ostereineen, viineineen ja kynttilänvaloineen. Kyllä me frendin kanssa vähän itekin ihmeteltiin, että miten tästä nyt näin romanttinen setti pääsi syntymään. Oliko meillä kenties patoumia tai puutostiloja? Juteltiin pojista, duuneista ja kaikista niistä tavoista, joilla elämä kolmekymppisenä on paljon parempaa kuin ennen (esimerkiksi siksi, että meillä on nykyään varaa ostereihin ja samppanjaan).

 

Baosession aikana tuli ilmeisesti luotua myös tosielämän emoji, jolla F voi jatkossa reagoida kaikkiin mun hommeleihin chatissa.

 


- Ja mä innostuin pitkän tauon jälkeen päälaella kiikkuvasta nutturatötteröstä. Ja pörrövillatakista (mutta siitä mä oon ollut innoissani jo kuukausia).

- Ikisuosikkini; öisen pyöräilyn baarista himaan, mun "syksytalvi1617"-soittolistaa fiilistellen. Sen kun jäin vielä rappukäytävään kuuntelemaan yhden biisin loppuun.

- Eteiseen ripustetun naulakon, yhden niistä kahdesta.

Vastapainona näille viikonlopun aktiviteeteille, tästä päivästä tulee varmaan maailman rennoin ja lököttelevin. Sellainen päivä, jota ei muista tapahtuneenkaan enää viikon kuluttua. Eli just paras mahdollinen sunnuntai.

Ihanaa päivää, söpöt! <3

---

Wine, oysters and too much cake. My weekend in a nutshell.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages