Ladataan...
Nørrebro Summers

 

1. Pystyn huomaamattani olla ostamatta uusia vaatteita kuukausiin - ihan vaan koska en jaksa raahautua kauppoihin kiertelemään ilman pakottavaa syytä. Toisaalta, sitten kun lopulta päätän lähteä vaateostoksille, kuluu mulla helposti monta sataa euroa parissa tunnissa. En myöskään usein jaksa sovittaa vaatteita kaupassa, vaan ostan mututuntumalla ja palautan tarvittaessa.

2. En halua aamuisin sanoa mitään noin puoleen tuntiin heräämisen jälkeen. Poikaystävän aamuiset huomenentoivotukset ja kyselyt siitä, nukuinko hyvin kuittaan epämääräisellä muminalla. Jos se jatkaa kyselyä, murisen mumisen kärttyisemmin.

3. Inhoan huomenta-sanaa. Yksi syy lisää olla onnellinen ulkomailla asumisesta; voin aamuisin huikata jengille morning. Toinen sana jota vihaan yli kaiken on kasvot (sanon aina naama). 

4. Kun päätän lähteä matkalle, aloitan suorastaan pakkomielteisen reissusuunnittelun - usein niin intensiivisen, että saan lopulta päänsäryn! Tutkin ja listaan lento-, hotelli- ja kohdevaihtoehtoja kunnes mulla on täydellinen lomapakka kasassa. Toisaalta nautin tuosta prosessista ihan älyttömästi, eli keskikova hedari menköön. (En tiedä mitä ihmettä tekisin, jos mun matkakumppani olisi yhtä kova obsessoimaan. Kenen suunnitelman mukaan me sitten mentäisiin?!?)

5. Rakastan laskea rahojani, budjetoida ja tehdä säästösuunnitelmia. Muistan jo joskus ihan pienenä laskeskelleeni markkojani syvällä intohimolla, koonneeni kolikoita pinoihin pysyäkseni summasta kärryllä. Tiedän tasan tarkkaan perineeni tämän piirteen faijaltani, ja meillä onkin ollut lukuisia mahtavan kutkuttavia yhteisiä hetkiä rahasta puhuen ja budjetoiden.

6. En koskaan käytä kynsilakkaa, koska jos käytän, en koskaan poista saatika uusi sitä. Mulla on siis kuluneet kynsilakanrannut käsissäni viikkokausia, kunnes ne lopulta kuluu kokonaan pois.

7. Mä en vaan kestä joogaa. Rakastan ajatusta olla sellainen viileän tyylikäs, elämänsä handlaava joogamuija, joka viilettää tuolla matto kainalossa... mutta valitettavasti joogatunnilla mä haluan repiä kaiken palasiksi. Se on jotenkin liian hidasta ja tylsää tuntuakseen tyydyttävältä treeniltä, mutta toisaalta liian haastavaa ollakseen rentouttavaa. Joogatunnin jälkeen mun fiilikset vaihtelee neutraalista passiivisuudesta tappavaan tylsistymiseen, joskus suorastaan raivoon. Oon käynyt noin viidellätoista joogatunnilla elämässäni, eli kai tässä täytyy hiljalleen tunnustaa ettei se vaan oo mun juttu.

8. Silti mä haaveilen parin viikon jooga- ja meditaatioretriitistä jossain Balilla.

9. Mulla on ihan järkyttävä koirakuume, on ollu siitä lähtien kun neljä vuotta sitten hyvästelin rakkaan Lio-haukkuni. Kuume on yltynyt jo niinkin radikaaliin mittakaavaan, että harkitsen puolitosissani kissanpennun ottamista, sillä kisu kaippati viihtyisi kahden uraihmisen cityasunnossa hauvaa paremmin. (Ainut syy miksi mulla ei oo jo vähintään kahta koiraa tai ainakaan sitä yhtä kissaa on just se, että kyseinen eläin joutuisi olemaan noin kymmenen tuntia päivässä yksin himassa. Pitäisi siis omata paremmat hoitoverkostot, buuu.)

10. Omaan todella hyvän, visuaalisen mielikuvituksen. Mun on esimerkiksi hankala kertoa vitsejä ja hassuja tarinoita, koska mielikuvat muuttuvat niin eläviksi päässäni, että alan hysteerisesti nauramaan niille ennen kuin pääsen suullani vitsin puoliväliin. Tästä johtuen siis: nauran omille vitseilleni nolon kovaa ja paljon

11. Oon ihan toivoton itkupilli. Itken ilosta, surusta, stressistä, empatiasta, puolustuskannalle joutumisesta, liikutuksesta, tuntiessani tulevani väärin ymmärretyksi, suuttumuksesta, helpotuksesta. Ette uskokaan miten monta kertaa oon joutunut selittelemään pomoilleni kehareissa, että itkuni ei oo missään määrin verrannollinen tunteideni oikeaan tolaan, mä oon vaan itkupilli. Todella, todella kiusallinen piirre!

---

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta <3

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Eräs suloinen lukijani toivoi asupostauksia ja myönnetään, oon itsekin miettinyt että pitäisi ehkä vähän enemmän alkaa viihtyä kameran edessä. Joten täältä pesee. Meikäläisen edelliset ja ainoat asupostaukset ovat kesäinen Köpis-kaapuni ja lomakaapuni - molemmat viime heinäkuulta, jolloin ilmeisesti koin intensiivisen ja lyhytkestoisen pyräyksen kaapumuotibloggarina.

Jatkan tuttua teemaa: välikausikaapuni, ollos hyvät.

 

 

Takki on vaatekaappini suurin rakkaus, löysin sen Zarasta kai viime syksynä. Kuvauspäivänä oli riehakas olo, päälläni on nimittäin huikean värikäs asu normaaliin verrattuna, peräti kaksi ruskeaa vaatekappaletta. Tavallisesti pukeutumiseni väriskaala vetelee mustan, harmaan ja tummansinisen tienoilla.

Mutta kerrankos sitä, kun on kevät ja kaikkea.

 

Kun yritän olla cool ja fotogeeninen.

 

Kuvat on otettu meidän taloyhtiön pihalla ja sisäpiirin paljastuksena kerrottakoon, että kuvaussession jälkeen dyykkasin pihan roskiksesta kukkaruukun. Kannattaisi selvästi enemmän hengailla tuolla ja vilkuilla roskakatoksen suuntaan.

 

 

Palataan pian asiaan. Lupaan skarpata kaapujeni raportoimisessa, näiden kuvien ottaminen oli itse asiassa aika hauskaa. Varsinkin, koska F oli niin reipas assari ja pilkkasi mua vain vähän.

---

My spring (tent) look.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Jinxaus, siinä oon kaiketi etevä. Julistan kevään alkaneeksi, aivan varmasti julistan. Ja sitten saapuivat tuulet Siperiasta ja toivat tullessaan talven ekan kunnon lumimyräkän ja luihin pureutuvan kylmyyden (siis Tanskan mittakaavassa...). Poljin äsken töistä sohjossa himaan epävarmoin ja haparoivin ottein, kauhuissani suorastaan. Kyllä tässä taidetaan vielä hetki odotella sitä kunnon kevättä, uskotaan, uskotaan.

Samasta syystä mua jänskättää jakaa uutiseni. Mitä jos jinxaan tänkin? Toisaalta, siinä missä kevät voittaa lopulta varmasti sääkisan Siperiaa vastaan, haluan uskoa myös siihen, että nyt oon kivat juttuni niin perin juurin ansainnut, että tässäkin käy hyvin.

Täältä siispä pesee!

 

 

Toissaviikolla, puolitoista vuotta uuteen maahan saapumisen jälkeen, kymmenien lähetettyjen työhakemusten jälkeen, kymmenien pettymysten jälkeen, määräaikaisten työsoppareiden jälkeen, odottelun ja toivomisen jälkeen, meikäläiselle tarjottiin upouutta duunia.

Hienoa duunia, jollaista ei ihan joka päivä tuu vastaan ja mikä melkeinpä tärkeintä: vakituista sellaista. Kelatkaa tyypit, mulla on viimein taskussa aikuisten oikea työsoppari. Semmonen kuin Stadissa silloin aikoinaan, semmonen jolla ei oo parasta ennen -päivää. Mun ei tarvii enää pitää jatkuvasti silmällä avoimia paikkoja, verkostoitua epätoivon vimmalla ja stressata aina sitä, että jos teen tarpeeksi mokia niin mun sopparia ei vaan jatketa ja adios sucker (ei siinä että asiat oikeesti toimisi niin, mutta kertokaapa se mun alitajunnalle).

Hommat siis muuttuu ja asiat etenee, luvassa on varmasti superkiinnostava ja innostava kevät. Ei epäilystäkään siitä, että kyseessä on myös elintärkeä palikka mun Köpis-elämän rakentumiselle. Tunteelle siitä, että tää on turvallista, kivan tasaista ja tavallista elämää. Mä alan ihan ihkaoikeesti löytämään paikkani täällä. Hieno fiilis.

Muistatteko vuoden ekan samppispullon? Tämäpä oli sille syy.

Ja mitä tulee Siperia-säähän, on mulla siihenkin suoraan sanottuna ratkaisu. Kahden viikon kuluttua, just sen jälkeen kun oon pakannut kimpsuni nykyiseltä työpaikaltalta, suuntaan Thaimaahan lökölomalle. Kevät saattaa odotuttaa itseään, mutta kesä ei paria viikkoa kauempaa.

Tästä tulee niin hieno vuosi, uskokaa <3

---

I've got a brand new job. Hooray. (Yes that's the previously mysterious reason for champagne popping couple of weeks ago.)

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages