Ladataan...
Nørrebro Summers

Muutama viikko on vierähtänyt edellisestä säästökuuripostauksesta, joten eiköhän oo taas tilannepäivityksen aika! Muistin virkistykseksi sekä tiedoksi nyt vasta kelkkaan hyppääville, projektin käänteet tähän saakka:

Aloin tuossa kevään aikana potea kalvavaa huonoa omaatuntoa siitä, etten oo pariin vuoteen pitänyt lompakkoni nyöreistä tarpeeksi hyvää huolta ja olin ajautunut holtittomaksi tuhlaajaksi. Toukokuun lopussa oli viimein aika katsoa peiliin sekä todellisuutta silmästä silmään ja aloittaa säästökuuri, ryhtyä ainakin taas tiedostamaan, minne mun massit oikeesti valuu. Näihin kolmeen säästökuukauteen on mahtunut paljon kaikenmoista; surkeita epäonnistumisia, maailman kalleimpia viikkoja ja hyviä hetkiä. Linkit aiempiin jaaritteluihin löytyy tämän postauksen lopusta.

Mutta siis missä mennään nyt?

Heinäkuun loppu oli meikäläiselle aikamoista shokkiterapiaa, koska kuten suuri osa teistä muistanee, paloi kyseisen kuun aikana ihan järkyttävä summa cashbaa just kun olin vaahdonnut säästämisen aloittamisesta. Moinen mahalasku oli todella masentava, ahdistavakin, suorastaan lannistava, mutta näin jälkikäteen mietittynä; ehkä mä tarttin just tuollaisen rajumman herätyksen. Heinäkuussa tunsin menettäneeni kosketuksen pankkitiliini ja menoihini, hyvästä yrityksestä huolimatta, ja ryhdistäydyin saamari.

 

 

Sain heinäkuun lopussa vajaan liksan palkattomasta kesälomasta johtuen - tuo kahden viikon mittainen lovi on onneksi jakautunut heinä- ja elokuun palkkoihin, eli ei sentään tarvinnut sinnitellä puolikkaalla liksalla. En tästä johtuen poikkeuksellisesti siirtänyt säästötilille mitään palkkapäivänä, mutta päätin pärjätä jämäliksalla kuukauden, säästötiliin kajoamatta.

Tiesin elokuun tarkoittavan paljon ohjelmaa ja ylimääräisiä menoja, eli yhtälöstä tulisi haastava. Haastava ja kiinnostava.

Nyt muutamaa vuorokautta ennen palkkapäivää käyttötililläni on tällainen summa: 73 euroa. Se näyttää vaatimattomalta, mutta tulee riittämään. Jes! Oon tässä kuussa koittanut vältellä ravintolaillallisia (vaihtelevalla, paikoin surkealla menestyksellä) ja kiertänyt kauppakeskukset kaukaa. Ylimääräistä lommoa lompakkoon on nakertanut muun muassa ensi kuun Italian reissun autovuokra, kahdet konserttiliput ja eräs pitkä viikonloppu Helsingissä, jolloin syötiin ja juotiin lähes pelkästään ulkona. Mutta kaiken kaikkiaan - I freaking did it.

Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin kuten saatatte muistaa, aloitin elokuun alussa automaattisen viikottaisen tilisiirron käyttötililtä säästötilille. Eli siitä huolimatta etten liksapäivänä laittanut penniäkään säästöön, lähtee tililtäni tiistaina jo tän kuun viides siirto... ja huomaamatta säästämäni summa elokussa on 1000 kruunua eli 135€. (Huomaan nyt, että kurssi on sen verran heilahtanut ekasta laskelmastani, että täytyypä nostaa tuota summaa kruunuissa. 150€ nimittäin kuulostaisi niin paljon paremmalta kuin 135€.)

Toisin sanoen. Tänä vajavaisen palkan kuukautena, johon mahtui myös paljon ylimääräisiä menoja, en ole joutunut kajoamaan säästöihini vaan päinvastoin, saanut jotain pientä säästöön.

 

 

Seuraavaksi onkin luvassa syyskuun haaste: yksi viikko Italiassa sekä yksi pitkä viikonloppu Helsingissä, taas yhden viikon verran vajaalla liksalla. Ja yleensä just syyskuisin saan vuoden pahimman mulla ei oo MITÄÄN kivaa päällepantavaa -kohtauksen, jotka tuppaavat olemaan aika hintavia nahkanilkkureineen ja neuleineen. Jäämme siis jännityksellä odottamaan projektin etenemistä.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

Säästökuuri osa 4: Kesällä säästämisen dilemma

---

Lately I have not been spending crazy amounts of money, as I used to. Could this be... progress?

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Säästökuuripyristelyni jatkuu. Sen tiimoilta on muutakin päivitettävää (voi, kuinka oonkaan pienestä pitäen rakastanut möyhiä raha-asioissa ja laskea pennosiani ja nyt voin jakaa prokkiksen kaikelle kansalle!), mutta otetaan tähän väliin hieman pohdintaa kesällä säästämisestä. Se on nimittäin kinkkinen homma, monestakin syystä. Kuten vaikkapa näistä:

- Kesä on niin pirun lyhyt täällä Pohjolassa! Meillä on kerrankin mahis istua iltaa terasseilla, viettää aktiivista kaupunkielämää, reissailla lähelle ja kauas (muttei kuitenkaan tartte lähteä yhtä kauas kuin talvella jos haluaa varmaan aurinkoon). Onko näiden muutaman hassun kuukauden aikana kauheesti järkeä pihistellä, ellei oo ihan totinen pakko? Kun kohta kuitenkin on taas se yhdeksän kuukauden talvi, jolloin voi istua vaan himassa ja venata kesää.

- No ne reissut. Itse en oo ennen tätä vuotta eksoottisia talvilomia edes harrastanut, koska ei oo ikinä ollut varaa ja/tai lomaa, mutta kesiin on mahtunut useitakin matkoja ympäri Eurooppaa. Ja sehän maksaa rahaa, kuten tiedätte.

- Palkattomat lomat. En oo vielä tähän korkeaan 32 vuoden ikään mennessä onnistunut olemaan palkallisella kesälomalla kuin pari kertaa, koska oon vaihdellut duuneja, asuinmaita ja kaikkea sellaista. Joo joo, kyllähän edellisistä duuneista maksetaan pitämättömät lomat cashbana joten teoriassa loma ei oo palkatonta... mutta kyllä se siltä vaan käytännössä tuntuu. Tänä kesänä saan nysäliksan peräti heinä-, elo- sekä syyskuussa kiitos lomien - huh.

- Alennusmyynnit. Turhaa shoppailua pitäisi toki näin säästökuurilaisena vältellä, mutta toisaalta alennusmyynneistä nimenomaan kannattaisi ostaa, mikäli jotain tarttee. Etenkin kalliimmista laatutuotteista voipi alessa säästää pitkän pennin - joka valitettavasti tarkoittaa kuitenkin lisää rahanmenoa.

 

 

Kuten kirjoittelin ekassa säästökuuripostauksessa, mulla alkoi kevään mittaan olla niin syyllinen olo omasta tuhlailusta ja siitä, että rahankäyttö ei ollut ihan kontrollissa, ettei säästökuurin aloitus vasta kesän jälkeen ollut vaihtoehto. Oonkin tosi tyytyväinen, että hyppäsin hommaan silloin toukokuussa - koska en ees halua ajatella miten monta rahaa oisin saanut kulumaan jos en ois ollut mukamas säästökuurilla. Kuten kirjoitin viime kuussa, lähti säästökuuri muutenkin niin ontuen liikkeelle vaikka kuinka luulin kunnostautuneeni.

Nyt jo reilut kaksi kuukautta tiedostavaa rahankäyttöä harjoittaneena kokemusasiantuntijana voinkin kertoa nämä:

- Kesällä kannattaa ainakin yrittää säästää. Ja jos ei kertakaikkiaan pysty siihen näiden kalliiden kuukausien aikana, niin on hyvä ainakin olla perillä siitä, minne ne massit valuu. Älä siis tee kuten minä viimeisten parin vuoden ajan ja ratko asiaa olematta miettimättä sitä ollenkaan, siksi että se on tylsää ja ahdistavaa.

- Kesäpäiviä, etenkään aurinkoisia sellaisia, ei tosiaan kannata tuhlata himassa säästöpossun kanssa kökkimiseen. Joskus on hyvä unohtaa säästöhommelit kokonaan ja juoda sitä skumppaa terassilla - eikä siitä onneksi tartte potea huonoa omaatuntoa, kun on muuten niin kunnostautunut raha-asioissa.

- Ja toisaalta, kesästä nauttimisen ei tartte tarkoittaa hervotonta, jatkuvaa tuhlausta. (Tää on mulle viimeisten vuosien jälkeen uusi tieto.) Mä ryhdyin tuossa miettimään, että mikä niissä terasseissa ja kaupunkikortteleissa mua kesäisin niin vetää ja tulin tulokseen, että sen on kesäiltojen lämmin ilma, eksoottinen tunnelma ja rakkaat ihmiset. Ja arvatkaa mitä! Kesäiltojen lämpimästä ilmasta, eksoottisesta tunnelmasta ja rakkaista ihmisistä voi joskus nauttia vaikka puistossa tai jonkun pihalla, ihan aina ei tarvii maksaa neljääkybää viinipullosta - ainakaan tiistaisin.

 

 

Tätä mä oon toitottanut jo moneen kertaan, mutta tässä ontuvasti etenevässä taloudelllisessa kunnostautumisprojektissa, jota myös säästökuuriksi kutsutaan, on yksi hyvä puoli yli muiden:

Välittömästi siitä saakka, kun aloin tarkkailemaan rahankäyttöäni ja seuraamaan minne ne massit tililtä virtaa, mulla on ollut huoleton olo.

No okei paitsi silloin heinäkuussa, kun kaikki maksoi miljardin just kun olin päättänyt aloittaa säästämisen. Mutta anyway, muuten. On ihan eri fiilis tuhlailla menemään kaikkiin ihaniin kesäjuttuihin, kun tietää että on suurinpiirtein ruodussa suuren osan aikaa. Vaikka oon elänyt enemmän kurissa ja nuhteessa kuin parina edellisenä kesänä, en oo kyllä mielestäni menettänyt mitään tai jättänyt tekemättä mitään mitä haluan. Itse asiassa tää on ollut siitä kivempi kesä, että ei oo tarvinnut potea kalvavaa syyllisyyttä tuhlailustaan (niin paitsi heinäkuun hirmuviikkoina).

Huomaatteko muuten näiden Säästökuuri-postausten muutoksen? Täähän tuntuu vaivihkaa kallistuvan epäonnistumisten raportoimisesta johonkin ihan muuhun. Ehkä mulla on kuulkaas toivoa.

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

---

I'm starting to suck less at saving money. Yay!

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Kuten tiedätte, oon ollut nyt parisen kuukautta säästökuurilla. Tai siis yrittänyt olla. Muistanette aiemmista postauksista varmaan senkin, ettei projekti varsinaisesti oo mennyt kuin Strömsössä. Musta kuitenkin tuntuu, että näiden parin suhteellisen katastrofaalisen räpellyskuukauden jälkeen alan vihdoin päästä säästämisen makuun - tai ehkä ymmärtämään, ettei se vielä riitä että toitottaa blogissa ja itselleen olevansa säästökuurilla, mutta ei muuta ruutiineissaan yhtään mitään ja sitten olettaa rahojen säästyvän maagisesti itsestään.

Kyllä se siis vielä tästä. Viimeisin liksa tuli pari päivää sitten, enkä ainakaan vielä oo ehtinyt ostamaan esim. hevosta tai kolmensadan euron laukkua. Budjetin raameissa yhä ollaan.

 

 

Nyt kun muhun alkaa pikkuhiljaa iskostua säästämisen ja tiedostavan rahankäytön mentaliteetti parin tuhlarivuoden jälkeen, muistui mieleeni myös aiemmin käyttämäni suorastaan nerokkaaksi osoittautunut säästökikka. Kyseinen kikka jäi unholaan Tanskaan muuton jälkeen, siinä kaikessa pankkien vaihdon, epämääräisen työtilanteen, kielimuurin ja muiden huterien tekosyiden varjolla. Mutta perhana - nyt on aika tuoda se takaisin!

Kyseessä on neljä vuotta sitten kehittämäni konsepti, jolla päätin palkita itseni kun lopetin polttamisen. Röökasin siinä vaiheessa kuin korsteeni, lähemmäs askin päivässä (alkoi loppua ne en mä siis oo oikeesti koukussa, voisin lopettaa koska vaan jos haluisin -argumentit vähän kesken, joten oli aika heivata kyseinen tapa) ja laskeskelin käyttäväni noin 30 euroa viikossa tupakkaan. Tsiisas. Ja siis röökiinhän oli aina varaa, jopa silloin opiskelija-aikoina, kun palkkapäivää tai opintotuen maksupäivää edeltävä viikko ostettiin nuudeleita luotolla. Anyways, kun lopetin polttamisen, päätin että jatkossakin varmasti liikenee kolmekybää viikossa, kun on aina ennenkin tehnyt niin.

Joten asetin automaattisen tilisiirron: joka keskiviikko 30€ palkkatililtäni erilliselle röökisäästötilille!

Kyllä se joskus palkkapäivää edeltävällä viikolla kirpaisi, kun massit alkoivat olla vähissä, mutten luovuttanut. Koska en varmasti olisi jättänyt röökejäkään ostamatta, never. Oli ihan huikean palkitsevaa (ja lievästi ahdistavaa, koska kelatkaa miten paljon olin tuhlannut rösbään) katsoa, kuinka röökisäästötilillä majaileva potti kasvoi viikosta toiseen. Miettikää tätä:

Kolkyt euroa joka keskiviikko, eli 4-5 keskiviikkona kuussa. Siitä kertyy jo vaivihkaa 120€-150€ kuussa. Rahaa, jonka olisin anyway poltellut menemään - ja jonka saa aika helposti kulumaan kaikkeen turhaan, vaikkei polttaisikaan. Ja siis - härreguud - 52 viikkoa eli 1560€ vuodessa. 15600€ kymmenessä! Mun oli tarkoitus palkita itseni kerran vuodessa "vapauttamalla" röökirahani johonkin ihanaan itselleni; matkaan, luksuslaukkuun tai vaikka molempiin. Kiinnyin kuitenkin alati kasvavaan rahasummaan niin paljon, etten raaskinut koskea siihen ennen kuin tosiaan muutettiin Tanskaan ja suljin kaikki Suomi-tilini. Siinä vaiheessa tilillä oli jo reilut 2500€ humputtelumassia - jotka sitten varmaan tuhlasin kaikkeen turhaan huomaamatta, koska that's how I roll. (Tai no ne oli varmaan osa meidän asunnon käsirahaa, eli ei ihan niiiin turhaan.)

 

 

Mutta siis nyt konsepti on tehnyt comebackin! Ensi viikosta lähtien tililtäni häippäsee 30 euron verran kruunuja joka viikko. Oon tästä aivan täpinöissäni.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

---

I'm slowly but surely getting back my "saving up some money" mentality. Hooray!

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages