Ladataan...
Nørrebro Summers

Edellisestä säästökuuripostauksesta on hujahtanut jo kaksi kuukautta, eli tilannepäivitys lienee paikallaan. Te ootte varmaan katselleet blogissa vilahtelevia kukkapuskia, huonekasveja sekä viini-iltoja ja miettineet: no nyt toi toivoton itä-helsinkiläismuicceli on salee repsahtanut taas tuhlailemaan. (No ei, en oikeesti usko että ketään nyt niin paljoa kiinnostaa pitää mun kaktuksista lukua.) Mutta voin kertoa hyviä uutisia:

töyssyisen alun jälkeen jokin tuntuu rahankäyttötavoissani aidosti muuttuneen.

Mähän oon reissaillut ihan muka-kroisoksena menemään koko tän vuoden, vaikkei mulla oo ollut päivääkään palkallista lomaa sen jälkeen, kun aloitin uudessa duunissa maaliskuussa. Ootte nähneet mun viilettävän Kroatiassa, Toscanassa, Stadissa ja vaikka missä. Liksoistani on palkattomista lomista johtuen puuttunut heinäkuusta alkaen viimeisimpään, perjantaina saapuneeseen palkkaan asti noin 25% ja lisäksi oon valuttanut jäätävän summan massia lentoihin sekä hotelleihin - mutta silti, god damn, mä oon pärjännyt ihan hyvin. Oon osittain kattanut matkarellestykseni edellisestä duunista rahana maksetuilla pitämättömillä lomilla (jotka lasken säästöiksi, enkä haluaisi sen kaiken katoavan savuna ilmaan), mutta peruslaiffin ja matkoihin liittymättömät haihatukset oon onnistunut kuittaamaan neljänneksen normaalia keveämmällä rahapussilla.

Tiivistettynä: kyseessä on olleet tavallista kalliimmat kuukaudet, tavallista pienemmällä liksalla, mutta mä kehtaan vielä katsoa itseäni peilistä. Paneudun postaussarjan seuraavassa osassa tarkemmin siihen, miten rahankäyttötapani ovat käytännössä muuttuneet.

 

 

Säästökuurin alkuperäinen kimmoke oli se, että havahduin tuhlaamiseni muuttuneen holtittomaksi, koin kadottaneeni kokonaiskuvan siitä, minne mun rahat kuukausittain katoaa ja hyljänneeni aina selkärangastani kimmonneen sukanvarteen säästämisen periaatteen. Tänään oon huomattavasti keväistä tilannetta paremmin kartalla talouteni kokonaiskuvasta, mutta mitenkäs säästämisen laita? Onko sinne sukanvarteen saanut riivittyä yhtään mitään?

Kunnianhimoiset säästösuunnitelmat oon valitettavasti joutunut unohtamaan (ja osan ylpeydestäni nielemään) yllä mainituista poikkeusolosuhteista johtuen, mutta säästötilin saldo on kuitenkin nousujohteinen prokkiksen aloitustilanteeseen verrattuna. Eli ainakaan en oo nakertanut säästöjäni, huoh. Lisäksi aiemmin esittelemäni, suorastaan nerokkaaksi kokemani säästökikka on purrut:

Elokuun alusta saakka joka ikinen tiistai mun käyttötililtä on automaattisesti häippässyt noin 30 euroa säästötilille. Moni teistä on ihmetellyt sitä, että miksi ihmeessä mun pitää siirtää rahaa säästöön viikoittain - eikö palkkapäivänä siirretty suurempi könttäsumma ajaisi saman asian? Periaatteessa toki joo, mutta itse saan kiksejä siitä, että noin pienellä, suorastaan huomaamattomalla summalla viikossa (jota voisi vaikka verrata yhteen edulliseen dinneriin) oon kerryttänyt kolmessa kuukaudessa 400 euroa pätäkkää. Enkä yleensä ees huomaa tai muista tuon kolmenkympin katoamista. 400 euroa ilmaiselta tuntuvaa, ylimääräistä rahaa yhtäkkiä säästössä. Ja kun nää taloudelliset tahmakuukaudet nyt viimein ovat ohi, saa tuo viikoittainen pikkusäästö toki taas kaverikseen suuren, palkkapäivänä sukanvarteen siirtyvän köntän.

 

 

Kun pahin sekoilu ja ahdistus rahankäytön suhteen ovat tätä nykyä hallinnassa, projektin seuraavat etapitkin tuntuvat selviltä:

- Järkeistää rahankäyttöäni entisestään, eli yrittää päästä eroon vielä muutamasta tuhlarirutiinista. En jatkossakaan halua katua hauskoja viini-iltoja ystävien kanssa, mutta suunnitelmallisuutta lisäämällä saatais takuulla esimerkiksi ruokaostoksiin kuluvasta massista iso osa napsaistua pois.

- Alkaa taas kunnolla säästämään! Laittaa se tähän saakka liksastani uupunut 25% suoraan säästötilille, kun sitä ilmankin näytän selviävän.

- Ryhdistäytyä sijoitusasioissa. Oon ollut Tanskaan muutettuani ihan hukassa ilman mun ihanaa Säästöpankin sijoitusneuvojaa, mutta kai tästäkin maasta edes yksi pätevä tyyppi löytyy. Ehkä.

 

 

Saaga siis jatkuu. Stay tuned.

Kaikki aiemmat säästökuuripostaukset löydät raha-tagini alta täältä.

Disclaimer: tiedän, että monelle vaikkapa kolmenkympin säästö viikossa ei todellakaan oo mikään "huomaamaton pikkusumma". Kirjoittelen omasta kuplastani, omasta vinkkelistäni, itselleni tärkeästä aiheesta joka toivottavasti motivoi myös muita - antakaa siis anteeksi, jos kuulostan ihan pirun ärsyttävältä elvistelijältä.

---

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta.

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Muutama viikko on vierähtänyt edellisestä säästökuuripostauksesta, joten eiköhän oo taas tilannepäivityksen aika! Muistin virkistykseksi sekä tiedoksi nyt vasta kelkkaan hyppääville, projektin käänteet tähän saakka:

Aloin tuossa kevään aikana potea kalvavaa huonoa omaatuntoa siitä, etten oo pariin vuoteen pitänyt lompakkoni nyöreistä tarpeeksi hyvää huolta ja olin ajautunut holtittomaksi tuhlaajaksi. Toukokuun lopussa oli viimein aika katsoa peiliin sekä todellisuutta silmästä silmään ja aloittaa säästökuuri, ryhtyä ainakin taas tiedostamaan, minne mun massit oikeesti valuu. Näihin kolmeen säästökuukauteen on mahtunut paljon kaikenmoista; surkeita epäonnistumisia, maailman kalleimpia viikkoja ja hyviä hetkiä. Linkit aiempiin jaaritteluihin löytyy tämän postauksen lopusta.

Mutta siis missä mennään nyt?

Heinäkuun loppu oli meikäläiselle aikamoista shokkiterapiaa, koska kuten suuri osa teistä muistanee, paloi kyseisen kuun aikana ihan järkyttävä summa cashbaa just kun olin vaahdonnut säästämisen aloittamisesta. Moinen mahalasku oli todella masentava, ahdistavakin, suorastaan lannistava, mutta näin jälkikäteen mietittynä; ehkä mä tarttin just tuollaisen rajumman herätyksen. Heinäkuussa tunsin menettäneeni kosketuksen pankkitiliini ja menoihini, hyvästä yrityksestä huolimatta, ja ryhdistäydyin saamari.

 

 

Sain heinäkuun lopussa vajaan liksan palkattomasta kesälomasta johtuen - tuo kahden viikon mittainen lovi on onneksi jakautunut heinä- ja elokuun palkkoihin, eli ei sentään tarvinnut sinnitellä puolikkaalla liksalla. En tästä johtuen poikkeuksellisesti siirtänyt säästötilille mitään palkkapäivänä, mutta päätin pärjätä jämäliksalla kuukauden, säästötiliin kajoamatta.

Tiesin elokuun tarkoittavan paljon ohjelmaa ja ylimääräisiä menoja, eli yhtälöstä tulisi haastava. Haastava ja kiinnostava.

Nyt muutamaa vuorokautta ennen palkkapäivää käyttötililläni on tällainen summa: 73 euroa. Se näyttää vaatimattomalta, mutta tulee riittämään. Jes! Oon tässä kuussa koittanut vältellä ravintolaillallisia (vaihtelevalla, paikoin surkealla menestyksellä) ja kiertänyt kauppakeskukset kaukaa. Ylimääräistä lommoa lompakkoon on nakertanut muun muassa ensi kuun Italian reissun autovuokra, kahdet konserttiliput ja eräs pitkä viikonloppu Helsingissä, jolloin syötiin ja juotiin lähes pelkästään ulkona. Mutta kaiken kaikkiaan - I freaking did it.

Eikä siinä vielä kaikki! Nimittäin kuten saatatte muistaa, aloitin elokuun alussa automaattisen viikottaisen tilisiirron käyttötililtä säästötilille. Eli siitä huolimatta etten liksapäivänä laittanut penniäkään säästöön, lähtee tililtäni tiistaina jo tän kuun viides siirto... ja huomaamatta säästämäni summa elokussa on 1000 kruunua eli 135€. (Huomaan nyt, että kurssi on sen verran heilahtanut ekasta laskelmastani, että täytyypä nostaa tuota summaa kruunuissa. 150€ nimittäin kuulostaisi niin paljon paremmalta kuin 135€.)

Toisin sanoen. Tänä vajavaisen palkan kuukautena, johon mahtui myös paljon ylimääräisiä menoja, en ole joutunut kajoamaan säästöihini vaan päinvastoin, saanut jotain pientä säästöön.

 

 

Seuraavaksi onkin luvassa syyskuun haaste: yksi viikko Italiassa sekä yksi pitkä viikonloppu Helsingissä, taas yhden viikon verran vajaalla liksalla. Ja yleensä just syyskuisin saan vuoden pahimman mulla ei oo MITÄÄN kivaa päällepantavaa -kohtauksen, jotka tuppaavat olemaan aika hintavia nahkanilkkureineen ja neuleineen. Jäämme siis jännityksellä odottamaan projektin etenemistä.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

Säästökuuri osa 4: Kesällä säästämisen dilemma

---

Lately I have not been spending crazy amounts of money, as I used to. Could this be... progress?

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Säästökuuripyristelyni jatkuu. Sen tiimoilta on muutakin päivitettävää (voi, kuinka oonkaan pienestä pitäen rakastanut möyhiä raha-asioissa ja laskea pennosiani ja nyt voin jakaa prokkiksen kaikelle kansalle!), mutta otetaan tähän väliin hieman pohdintaa kesällä säästämisestä. Se on nimittäin kinkkinen homma, monestakin syystä. Kuten vaikkapa näistä:

- Kesä on niin pirun lyhyt täällä Pohjolassa! Meillä on kerrankin mahis istua iltaa terasseilla, viettää aktiivista kaupunkielämää, reissailla lähelle ja kauas (muttei kuitenkaan tartte lähteä yhtä kauas kuin talvella jos haluaa varmaan aurinkoon). Onko näiden muutaman hassun kuukauden aikana kauheesti järkeä pihistellä, ellei oo ihan totinen pakko? Kun kohta kuitenkin on taas se yhdeksän kuukauden talvi, jolloin voi istua vaan himassa ja venata kesää.

- No ne reissut. Itse en oo ennen tätä vuotta eksoottisia talvilomia edes harrastanut, koska ei oo ikinä ollut varaa ja/tai lomaa, mutta kesiin on mahtunut useitakin matkoja ympäri Eurooppaa. Ja sehän maksaa rahaa, kuten tiedätte.

- Palkattomat lomat. En oo vielä tähän korkeaan 32 vuoden ikään mennessä onnistunut olemaan palkallisella kesälomalla kuin pari kertaa, koska oon vaihdellut duuneja, asuinmaita ja kaikkea sellaista. Joo joo, kyllähän edellisistä duuneista maksetaan pitämättömät lomat cashbana joten teoriassa loma ei oo palkatonta... mutta kyllä se siltä vaan käytännössä tuntuu. Tänä kesänä saan nysäliksan peräti heinä-, elo- sekä syyskuussa kiitos lomien - huh.

- Alennusmyynnit. Turhaa shoppailua pitäisi toki näin säästökuurilaisena vältellä, mutta toisaalta alennusmyynneistä nimenomaan kannattaisi ostaa, mikäli jotain tarttee. Etenkin kalliimmista laatutuotteista voipi alessa säästää pitkän pennin - joka valitettavasti tarkoittaa kuitenkin lisää rahanmenoa.

 

 

Kuten kirjoittelin ekassa säästökuuripostauksessa, mulla alkoi kevään mittaan olla niin syyllinen olo omasta tuhlailusta ja siitä, että rahankäyttö ei ollut ihan kontrollissa, ettei säästökuurin aloitus vasta kesän jälkeen ollut vaihtoehto. Oonkin tosi tyytyväinen, että hyppäsin hommaan silloin toukokuussa - koska en ees halua ajatella miten monta rahaa oisin saanut kulumaan jos en ois ollut mukamas säästökuurilla. Kuten kirjoitin viime kuussa, lähti säästökuuri muutenkin niin ontuen liikkeelle vaikka kuinka luulin kunnostautuneeni.

Nyt jo reilut kaksi kuukautta tiedostavaa rahankäyttöä harjoittaneena kokemusasiantuntijana voinkin kertoa nämä:

- Kesällä kannattaa ainakin yrittää säästää. Ja jos ei kertakaikkiaan pysty siihen näiden kalliiden kuukausien aikana, niin on hyvä ainakin olla perillä siitä, minne ne massit valuu. Älä siis tee kuten minä viimeisten parin vuoden ajan ja ratko asiaa olematta miettimättä sitä ollenkaan, siksi että se on tylsää ja ahdistavaa.

- Kesäpäiviä, etenkään aurinkoisia sellaisia, ei tosiaan kannata tuhlata himassa säästöpossun kanssa kökkimiseen. Joskus on hyvä unohtaa säästöhommelit kokonaan ja juoda sitä skumppaa terassilla - eikä siitä onneksi tartte potea huonoa omaatuntoa, kun on muuten niin kunnostautunut raha-asioissa.

- Ja toisaalta, kesästä nauttimisen ei tartte tarkoittaa hervotonta, jatkuvaa tuhlausta. (Tää on mulle viimeisten vuosien jälkeen uusi tieto.) Mä ryhdyin tuossa miettimään, että mikä niissä terasseissa ja kaupunkikortteleissa mua kesäisin niin vetää ja tulin tulokseen, että sen on kesäiltojen lämmin ilma, eksoottinen tunnelma ja rakkaat ihmiset. Ja arvatkaa mitä! Kesäiltojen lämpimästä ilmasta, eksoottisesta tunnelmasta ja rakkaista ihmisistä voi joskus nauttia vaikka puistossa tai jonkun pihalla, ihan aina ei tarvii maksaa neljääkybää viinipullosta - ainakaan tiistaisin.

 

 

Tätä mä oon toitottanut jo moneen kertaan, mutta tässä ontuvasti etenevässä taloudelllisessa kunnostautumisprojektissa, jota myös säästökuuriksi kutsutaan, on yksi hyvä puoli yli muiden:

Välittömästi siitä saakka, kun aloin tarkkailemaan rahankäyttöäni ja seuraamaan minne ne massit tililtä virtaa, mulla on ollut huoleton olo.

No okei paitsi silloin heinäkuussa, kun kaikki maksoi miljardin just kun olin päättänyt aloittaa säästämisen. Mutta anyway, muuten. On ihan eri fiilis tuhlailla menemään kaikkiin ihaniin kesäjuttuihin, kun tietää että on suurinpiirtein ruodussa suuren osan aikaa. Vaikka oon elänyt enemmän kurissa ja nuhteessa kuin parina edellisenä kesänä, en oo kyllä mielestäni menettänyt mitään tai jättänyt tekemättä mitään mitä haluan. Itse asiassa tää on ollut siitä kivempi kesä, että ei oo tarvinnut potea kalvavaa syyllisyyttä tuhlailustaan (niin paitsi heinäkuun hirmuviikkoina).

Huomaatteko muuten näiden Säästökuuri-postausten muutoksen? Täähän tuntuu vaivihkaa kallistuvan epäonnistumisten raportoimisesta johonkin ihan muuhun. Ehkä mulla on kuulkaas toivoa.

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Säästökuuri osa 1: Apua, minusta on tullut tuhlaaja

Säästökuuri osa 2: Maailman kalleimmat viikot

Säästökuuri osa 3: Helpoin keksimäni säästökikka

---

I'm starting to suck less at saving money. Yay!

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Pages