Ladataan...
Nørrebro Summers

”Jee, uuden asunnon avaimet taskussa”, ”parasta ikinä: ekat yöt uudessa kodissa”, ”unelmakämpän sisustaminen alkaa nyt”, ”meidän koti näyttää jo ihan kodilta”. Lauseita, joita on tullut viljeltyä viimeaikoina – ja tottahan niistä jokainen on.

En kuitenkaan halua paistatella blogissa pelkästään vaaleanpunaisen aurinkoisessa valossa. Ei elämä oo pelkkiä karkkivärejä ja hymynaamoja, mun ainakaan. Muuttokevät on ollut paikoitellen rasittavaa aikaa meidän parisuhteelle, siinä missä ikimuistoista ja upeaakin. Tää on kai sitä oikeeta elämää, jota varten vahvat ja onnelliset suhteet on ylipäätään keksitty.

 

 

Meidän kohtaamat haasteet olivat aika peruskamaa, mutta yllättivät peijoonit silti:

- Huomattiin, että suhtaudutaan asunnon ostoprosessiin eri tavoilla. Mä stressaan, mietin miettimästä päästyäni ja sitten aloitan alusta, teen listaa hoidettavista asioista, tunnen suuria tunteita. F ottaa rennommin; kaikki järjestyy kyllä. Muutama kärhämä koettiin, kun nämä kaksi lähestymistapaa kohtasivat toisensa (ja vieläpä tajuttoman mutkikkaan ostoprosessin  aikana).

- Mä haluan hoitaa asiat saman tien ja mielestäni uudessa kodissa valmista voisi olla jo mielellään eilen. F taas tykkää fiilistellä rauhassa. Seurasi närää.

- Kävi ilmi, että – shokeeraavaa kyllä – meidän sisustusmaut eivät ole täysin identtiset ja F:llakin on jotain sanottavaa. Piti löytää tasapaino sen kanssa, että mulle sisustus on maailman tärkein asia ja vaikka F ei suhtaudu asiaan yhtä suurella intohimolla, on hänelläkin validi mielipide. Turhautumista, kränää, mökotystä.

- Käytäntö opetti, että meillä molemmilla on omat kryptoniittimme. Mulle se on maalaus ja F:lle tavaran organisointi. Voi kuinka paljon ketutusta koettiin, kun meikäläinen riehui pensseli kädessä tehden huolimatonta maalausjälkeä ja F tuskissaan järjesteli meidän kamaa miten sattuu.

- Lisäksi uupumus ja aikatauluodotukset aiheuttivat yleistä huonoa fiilistä ja paineita. Ei oo helppoa käydä täysipäiväisesti töissä, pitää yllä jonkinlaista sosiaalista elämää, panostaa parisuhteeseen sekä remontoida ja sisustaa kämppää.

Ongelman ytimenä taisi olla tämä: oletettiin molemmat, että kun asuntokaupat saadaan alta pois, alkaa heti auvoisat onnen ajat. Kun jatkuvan ilon sijaan mahassa pyörikin yllättäen myös ärtymyksen ja turhautumisen tunteita, petyttiin jollain tapaa itseemme ja todellisuuteen. Pettymyksen tunne, kiukuttelu ja sittemmin käytöksensä häpeäminen ovat omiaan tekemään ihmisestä ärsyttävän persläven.

 

 

90 % haasteista ja pahasta mielestä kuitenkin katosi muutamassa minuutissa helpon taktiikan avulla.

Toinen meistä sanoi sen ääneen: ”Että oonkin muuten pahantuulinen ääliö nykyään. Koko ajan ärsyttää, enkä tarkoita kiukutella sulle.” Tämä tunnustus muutti meidän maailman. Siitä on nyt noin kuukausi aikaa ja työmaalla on edelleen leppoisat tunnelmat, ajoittaisesta arkeen kuuluvasta huokailusta huolimatta. Saatiin kissa nostettua pöydälle, puhuttua kaikista odottamattomista tunteista ja naurettua niille sekä itsellemme. On OK että v*tuttaa, on OK että stressaa, on OK että väsyttää, on OK sanoa että tänään en muuten tee yhtään mitään.

Kunhan  me muistetaan nauraa, halailla – ja että itse on kiva ja toi toinenkin tyyppi on kiva, meillä nyt vaan on tää kämppävaihe menossa. Huumori ja rentous palasivat residenssiimme.

Ollaan myös lanseerattu tehokas komento: ”Kulta, huomaan että oot pahalla päällä. Mee sohvalle, koomaa loppupäivä, ei tässä mitään kiirettä oo”.

 

 

Tässä vielä bonuksena neuvonkikkare (jonka tajuamiseen meni meiltä vähän turhan kauan):

Pysy hyvä ihminen kaukana kryptoniitistasi. Maalaus sai mut niin raivoihini, että jo ajat sitten päätettiin, etten maalaa enää yhtään mitään. Tavaroiden asettelu nätisti pikkurasioihin saa F:n ahdistumaan, joten mielelläni itse järjestelen, ettei sen tartte. Kyseessä on muutto, onnellinen asia, ei kidutuskammio tai tunnollisuuskisa.

Haastavassa tilanteessa, jossa pariskunnan kryptoniitti sattuu olemaan yhteinen… mä kaivaisin lompakkoni esille, ellei kyse ole ihan valtavasta sijoituksesta. Jonkin verran remonttirahaa on mielestäni ihan suotavaa sijoittaa siihen tärkeimpään, eli parisuhteen hyvinvointiin.

Muutto- ja sisustushässäkän keskellä on hankala nauttia ihan joka hetkestä, mutta pyrin silti siihen, että yleinen fiilis on hyvä ja jälkikäteen muistellessa voin sanoa tämän olleen onnellista aikaa. Niin kuin se onkin <3

---

Buying, renovating and decorating an apartment is a true relationship challenge. Luckily you're facing the challenge with your favorite person.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN'

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tähän tulee iso pöytä ja sen ympärillä meillä on aina niin kivoja dinnereitä kavereiden kanssa.

Tässä me juodaan sitten mimmien kanssa viiniä ja nauretaan liian kovaa. Sä voit mennä niiden iltojen ajaksi makkariin evakkoon.

Tähän mä saan vihdoin sen ison vitriinikaapin täynnä kauniita astioita. Oon haaveillut siitä pitkään.

Tähän tulee vaaterekki. Jatkossa me ei enää jätetä vaatteita myttyyn ympäriinsä.

Täällä sä voit soittaa kitaraa vaikka keskellä yötä.

Tähän tulee mun meikkipöytä. Jaksan arkiaamuisinkin panostaa laittautumiseen kun siihen on ihana oma paikka.

Täällä keittiössä mä sitten aina teen ruokaa ja kattelen ikkunasta pihalle. Aletaan muuten suunnitella syömisiä vähän enemmän etukäteen.

Olkkariin mahtuu niin iso sohva, että voidaan sit molemmat makoilla siinä.

Ooh ja tässä ois lukunurkkaus. Aletaan lukemaan enemmän kirjoja.

Täällä ois yhdelle minityypillekin tilaa.

Kun ostetaan asunto, ei osteta asuntoa. Ostetaan unelmia.

P.S. Tänään meidän unelmakaupat on viimeistä virallista silausta myöten valmiit. Huraa!

 

Tulevaisuuden kiilto silmissä -selfie.

---

Buying an apartment is all about buying dreams.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

BLOGLOVIN'

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Ladataan...
Nørrebro Summers

Oon ostanut ja myynyt Suomessa yhden asunnon ja toki katsonut vierestä kun kaverit ostelee kämppiä ja mun mielestä prosessi menee jotakuinkin näin:

1) Tee tarjous.

2) Odottele vähän aikaa OK:ta tai vastatarjousta ja tee tarvittaessa uusi tarjous.

3) Klousaa diili.

4) Treffit ostajan pankissa, allekirjoita paperit ja lähde jonnekin poksauttamaan skumppa.

Tanskassa homma ei mee ihan noin. En oo varmaan koskaan ollut yhtä stressaantunut, kuin mitä olin sen kuukauden ajan kun meillä oli asunnonostoprosessi käynnissä. Ihan horroria alusta loppuun.

Meidän kohdalla prosessi meni jotakuinkin (tiivistettynä) näin:

1) Tee välittäjälle tarjous keskiviikkoiltana ja anna ostajalle 24 tuntia aikaa vastata siihen.

2) Innostu sanoinkuvaamattomasti, kun jo tunnin kuluttua puhelin pirisee ja tarjous on hyväksytty! Mikä voisi enää mennä vikaan?

3) Sovi välittäjän kanssa, että ostosopimus allekirjoitetaan myyjän toimesta perjantaina kello 16.

4) Kun perjantaina kello 17 mennessä ei oo mitään kuulunut, oleta että kaikki on kunnossa ja välittäjä ei vaan oo ehtinyt kuitata sitä sulle.

5) Saa lopulta välittäjä kiinni 19 maissa perjantai-iltana ja kuule siltä, että myyjä ei ehtinytkään allekirjoittamaan sopparia. Kai se on ihan fine? Ai niin ja vielä on tulossa sunnuntaille yksi näyttö, kun se on jo ehditty sopia. Tämän tiedon saat viestitse poikaystävältäsi, kun itse istut coolissa fuusioravintolassa kaverisi kanssa odottamassa ruokaa pöytään.

6) Saa coolissa fuusioravintolassa ihan hirveä slaagi, soita välittäjälle, joka ei tietenkään vastaa. Jätä kiukusta vapisevalla äänellä viesti vastaajaan.

7) Kun välittäjä hetkeä myöhemmin soittaa takaisin, pistä sille luu kurkkuun ja sano, että tarjous on voimassa enää tasan puolille päivin lauantaina. Käy yhä kiihkeää keskustelua puhelimessa, kun ensimmäinen ruoka-annos tuodaan pöytään.

8) Chattaile kädet täristen poikaystäväsi kanssa muutaman viestin verran ja selosta puhelun sisältö, kun kaveri mutustelee vaivaantuneena alkupaloja.

9) Juo seuraavan tunnin aikana puoli pulloa viiniä, äläkä katso puhelintasi, koska se olisi jo ihan liian tylyä.

10) Ruokailun jälkeen vilkaise kännykkää ja löydä sieltä seuraavanlainen viesti: "Välittäjä just soitti. Se ajoi myyjän asunnolle ja paperit on nyt allekirjoitettu! Kaikki on nyt OK, hauskaa iltaa". Mikä voisi enää mennä vikaan?

11) Seuraavan viikon alussa toimita ostosopimus teidän juristille (Tanskassa on pakko palkata juristi, jos ostaa asunnon), jotta hän voi katsoa sen läpi.

12) Tapaa yhteyshenkilösi pankista, jolta saat vahvistuksen, että kaikki OK ja katellaan myöhemmin.

13) Keskustele juristisi kanssa perjantaina ja kuule häneltä, että myyjä on ujuttanut sopimukseen kohtuuttoman klausaalin. Sopimusta tulee siis muuttaa. Joka tarkoittaa sitä, että samalla kun lähetämme myyjälle uuden sopimusehdotuksen raukeaa aiempi sopimus. Myyjällä on kolme kokonaista työpäivää aikaa harkita päätöstään. Koska on perjantai, tämä tarkoittaa päätöksen siirtymistä seuraavan viikon puoliväliin.

14) Tiedät, että asunnolle on toinenkin innokas ostaja, joten vietä viikonloppu viittä vaille hengityskoneessa.

15) Vastaanota uusi hyväksyntä sopimukselle ja huokaise helpotuksesta. Mikä voisi enää mennä vikaan?

16) Tapaa yhteyshenkilösi pankista, jolta saat vahvistuksen, että kaikki OK ja katellaan myöhemmin.

17) Saa juristilta ja välittäjältä maili, jossa sanotaan että osaa uuden sopimuksen vaatimista todistuksista ei voidakaan toimittaa. Päätä, tehdäänkö tämän takia uusi ostosopimus ja odotetaan taas kolme työpäivää hyväksyntää. Vaiko otetaan riski, että puuttuvista todistuksista löytyy myöhemmin ikäviä ylläreitä.

18) Soittele, googlaile, kysele, lue kristallipalloa, tutki sieluasi ja päätä, että syteen tai saveen, otetaan se helkkarin kämppä nyt vaan.

19) Tapaa yhteyshenkilösi pankista, jolta saat vahvistuksen, että kaikki OK ja katellaan myöhemmin. Tällä kertaa te ekaa kertaa allekirjoitatte jotain papereita, eli ehkä tää oli nyt virallista?

20) Jatka yhteydenpitoa juristin, pankin ja välittäjän kanssa. Älä vielä tuudittaudu siihen, että mikään on varmaa.

21) Viralliset lainaelimen edustajat käyvät fyysisesti paikalla uudella asunnollasi arvioimassa, onko se hintansa väärti (en enää muista mikä järjestysnumero tälle pitäisi antaa...). Odota kauhusta kankeana josko ne päättävät, että kaupat on sittenkin peruttu. Ja helpotu, kun he hyväksyvät oston.

22) Ala sumplimaan asunnon luovutuspäivää. Se saa asian tuntumaan todellisemmalta.

23) Saa viesti välittäjältä yllättäen eräänä iltapäivänä, joka kertoo että avaimet on noudettavissa jo sunnuntaina. Ahaa. Eli siis nyt meillä vai on se kämppä?

24) Koe kroonista hämmennystä prosessin suhteen ja ihmettele, miten onnistuit ostamaan asunnon ilman pienintäkään hajua siitä, milloin osto varsinaisesti tapahtui. Milloin oli se hetki, kun kaikki olikin varmaa ja oltaisiin voitu korkata skumppa?

25) Tapaa välittäjä asunnolla avaintenluovutuspäivänä. Katso ihmeissäsi vierestä, kun välittäjä käynnistää tiskikoneen, pesukoneen, uunin, tarkastaa valot, jääkaapin, suihkun ja patterit ja kirjaa kaiken ylös. Mitä täällä tapahtuu ja onko nyt korrekti hetki tälle kaikelle?

26) Vastaanota kolmen litran punaviinipullo, jonka välittäjä sinulle ojentaa. Siinä lukee teidän nimet ja välittäjäfirman logo. Onneksi ei sentään välittäjän nimeä, koska tän prosessin aikana oot oppinut vihaamaan sitä tyyppiä.

Ja sitten kaikki on ohi. Sinulla on uusi, upea koti ja elämästä käännetään uusi lehti. Mikä voisi enää mennä vikaan?

P.S. Kiinteistömaailma Helsinki Herttoniemi-Viikki I f*cking miss you.

 

Pic source: Bolia blog

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

10 asiaa, joista on OK henkilökohtaisesti syyttää poikaystävää hänen maassaan

10 syytä muuttaa Kööpenhaminaan

Millaista oli muuttaa pysyvästi ulkomaille?

---

Buying an apartment in Denmark is hell.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami