Ladataan...
Nørrebro Summers

 

Hullua, miten nopeesti aika kuluu. Miten ihmeessä voi olla, että muutettiin tähän "uuteen" kämppään jo lähes kaksi vuotta sitten? Voiko tosiaan olla, että oon kesällä asunut Köpiksessä jo kolme vuotta? (Älkää edes kysykö miten kielen opiskelu sujuu, koska nyt mua alkaa jo vähän hävettää.) Ja hesús, ollaanko seukattu F:n kanssa kohta viisi vee? (Aiemmin en kerta kaikkiaan käsittänyt, miten jengi jaksaa olla saman tyypin kanssa yli kolme vuotta ja mitä ihmettä porukka tekee suhteessa sen jälkeen. Mistä ne edes enää puhuu!?!) (Nyt tiedän. Hengailee <3) Oonko muka ollut tässä upouudessa työssä kohta vuoden? Oonko tuntenut pari uutta ystävää jo kaks ja puoli vuotta? Alkaako siitäkin olemaan jo vuosi, kun oli kevät ja fiilistelin Köpistä?

Kun ostettiin tää asunto, kelailtiin että tässä olisi hyvä majailla viitisen vuotta. Siis viitisen vuotta, eli ihan järisyttävän pitkään, suorastaan forever. Tuolla logiikalla kesän jälkeen olisi kuitenkin peräti puolet Nørrebro-ajasta takana. Valehtelisin jos väittäisin, etten ois jo kuikuillut asuntoportaaleista kaikenkirjavia taloja ja kaipaillut lähiöön, mutta toisaalta tässä alkaa pakokauhu iskeä. Me ei olla edelleenkään saatu keittiötä ja kylppäriä rempattua (toki se on johtunut ja edelleenkin johtuu epävarmoista kuvioista taloyhtiön suurempien remppojen suhteen... ja siitä ajaako ne meidät taloudelliseen perikatoon tai puhkaistaanko kenties jostakin huoneesta reikä tulevalle parvekkeelle), pikkuhuone toimii romuvarastona ja kaikki on muutenkin ihan vaiheessa. Tai siis vaiheessa siihen nähden, että oltais asuttu täällä jo puolet ajastamme.

Lisäksi oon häthätään ehtinyt tutustua Nørrebrohon tässä parissa vuodessa, mutta miten ihmeessä mä voisin muuttaa jonnekin lähiöön ennen kuin ainakin Østerbro ja Vesterbro on hallussa? Nykyisellä laskukaavalla (ja ottaen huomioon että Nbrossa riittää vielä tutkittavaa) olisin saanut tutkimusmatkani päätökseen tuossa 2022-2023 paikkeilla. Ja sen jälkeen voisin sitten rentoutua, mahdollisesti uudella parvekkeellani.

Muistan kuin eilisen sen helmikuisen sunnuntain, kun tultiin F:n kanssa katsomaan tätä asuntoa muutaman ihme murjun jälkeen. Me esitettiin nyrpeää (se oli mulle tosi vaikeaa, koska olin pähkärakastunut siitä asti kun astuttiin ovesta sisään), tepasteltiin muiden näyttöön saapuneiden keskuudessa, koputeltiin seiniä kasuaalisti ja kun jäätiin hetkeksi ruokailuhuoneeseen kahdestaan F kuiskasi mun korvaan jotain sellaista kuin I freaking love it. Tehtiin tarjous, ostettiin kämppä ja lopulta muutettiin. Tuntuu hurjalta, että samanlaisessa hujauksessa kuin mitä siitä nyt on kulunut, pakattaisiin taas omaisuus laatikoihin ja häippästäisiin muualle.

Joten aika, voitko pliis hidastaa pikkasen.

---

Muistathan seurailla joko FacebookinBloglovinin tai Instagramin kautta

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tää viikonloppu on mennyt sisustuksen, sisustuksen, sisustuksen ja vähän siivouksenkin parissa. Päivän verran Lilyssä vellonut bugi kuvien näkymisen, tai siis näkymättömyyden, kanssa tarjosi mulle oivan ja oikeastaan erittäin tarpeellisen tekosyyn jatkaa tämän viikon suunnittelematonta blogipaastoa vielä hetken. Nyt vaikuttaa kuvat taas toimivan normaaliin tapaan ja sunnuntain kunniaksi olisi luvassa pitkästä aikaa pläjäys sisustuskuvia meidän erkkeristä, lempi kämpänosastani.

Kertailen tässä samalla kuluneiden 1,5 blogivuoden sekalaisia oppeja ja ajatuksia.

 

 

Jos saisin kaksi asiaa tehdä toisin heti sieltä blogin alkupäivistä saakka, olisi ne nämä:

Antaisin tälle kyhäelmälle fiksumman nimen, sellaisen joka ei oo kaupunginosaan sidottu. Siis mitä ihmettä mä silloin mietin, halooo? Ihan nørrebropäissäni just sataneliöisen kämpän ostaneena en varmaan mitään muuta. Tää uusi asunto tuntui niin jättimäiseltä unelmien täyttymykseltä (kuten se toki onkin), etten osannut kuvitellakaan sellaista päivää, kun havittelen jotakin muuta saatika asun jossain muualla. Ehken edes ajatellut bloggaamista vuosikausia jatkuvana harrastuksena. Oon vielä ihan pihkassa meidän kämppään ja bloggaukseen, mutta Itä-Helsingin metsien kasvattina ajatukset yhä useammin karkailee jonnekin vähän syrjempään. Hiljaisuuden ja luonnon äärelle. Ikiomaan taloon, jos ihan totta puhutaan.

Talo Köpiksen reunamilla ei kuulu lähivuosien suunnitelmiin, mutta kun sen aika toivottavasti lopulta koittaa - niin mitä mä teen tälle nimelle? Onneksi tässä on hyvin aikaa mietiskellä sitä, ja omaa tyhmyyttään. (Toisaalta Nørrebro Summers... ei tätä nimeä kovin paljoa voi katua.)

Toinen juttu jonka tekisin toisin on se, etten lokeroisi itseäni liian tiukalle blogin alkutaipaleella. Sisustusblogi, kaikkea kanssa. Eihän siitä tullut yhtään mitään. Luojan kiitos en sentään nimennyt blogia Home Decoration Summers in Nørrebroksi. Vuosi sitten kun yritin vielä kiltisti pysyä omaksumassani sisustuslaatikossa, oli usein tosi hankala keksiä postausaiheita, kun ei ollut tarpeeksi hyviä sisustuskuvia, uutta krääsää tai ylipäätään mitään itseäni kiinnostavaa sanottavaa. Oisin säästynyt monelta turhalta hampaiden kiristelyltä, jos oisin alusta asti ottanut rennommin. Elämää ja ihmettelyä Köpiksessä, viiniä ja frendejä, joskus sisustushommeleita. Ehkä jotain enemmän, joskus vähemmän. Boom.

 

 

Siinä missä oisin voinut tehdä jotain toisin, niin on myös paljon sellaista mikä on mennyt putkeen. Siis muutakin, kuin valokuvaustaitojeni kehittyminen nykyiseen OK tilaan tasolta "hei kuka antoi simpanssille kameran".

Ehkä ensimmäisenä se, etten toivottavasti oo ainakaan liikoja sortunut todellisuuden silotteluun tai överihienosteluun. Myönnän, että mun tosielämä näyttää aika erilaiselta kuin nää kirkkaudella kyllästetyt erkkerikuvat, mutta toisaalta nääkin kuvat otin huomaamatta että mun oliivipuu oli käynyt kuolinkamppailunsa tuossa samassa paikassa jättäen jälkeensä lehden jos toisenkin. Ei oltu imuroitu kuvaushetkellä ehkä kuukauteen, hups. Mutta ei se haittaa, kaiken ei tartte olla kiiltokuvaa.

Ja ai että, oon tavannut niin ihania tyyppejä blogin kautta virtuaalimaailmassa (no te!) ja ihan oikeassakin elämässä. Oon käynyt monta kiinnostavaa keskustelua, saanut lukuisia vinkkejä, uusia ajatuksia, tukea, nauranut teidän vitseille, inspiroitunut. Vaikka lillun uudessa kotimaassa kaukana kaikesta, tuntuu hassulla tavalla että oon kuitenkin läsnä Suomen päivittäisissä meiningeissä ja mukana vanhojen hoodien tapahtumissa.

In a nutshell, en osaa edes kuvitella elämää ilman blogia. Musta tuntuu, että Nørrebro Summersin tarina on vasta kunnolla alkamassa.

 

 

Muistathan seurailla joko Facebookin, Bloglovinin tai Instagramin kautta <3

Puss!

Ladataan...

Se kaikki taisi alkaa oliivipuusta (palataan varsinaiseen oliivipuuhun toisella kertaa).

Olin jo aiemmin, pari vuotta sitten, saanut päähäni, että tarvitsen oliivipuun, sitten joskus. Nyt kevään ja kesän tullessa kaikki Köpiksen kukkakaupat ja marketit tuntuivat suorastaan ivaavan mua: oliivipuut tönöttivät rivissä kaduilla myymälöiden edessä, eikä mulla ollut yhtäkään. Kateellinen paska, mähän kerroin teille jo.

Sitten tuli se sunnuntai, kun mulla ei ollut oikeen mitään tekemistä ja F oli koko alkupäivän jossain. Tiesin, että noin puolen kilsan päässä meiltä on edullinen kukkakauppa, josta löytäisin varmasti kaikkea kivaa. Varmaan myös oliivipuun. Sinne siis suuntasin ja palasin pian kotiin, mukanani pienehkö oliivipuu ja paljon muutakin. Ja kyllähän te tiedätte miten siinä välillä käy, kun tekee yhden pikkumuutoksen himassa:

sitten pitää siirtää vähän kaikkea ja lopputuloksena on täydellinen makeover.

 

 

Kyseinen oliivipuu päätyi ruokailuhuoneen nurkkaan ja siitä käynnistyi dominoefekti, jonka lopputuloksena erkkeri muuttui viidakoksi. Ja mä oon ihan rakastunut tähän uuteen lookiin! Nyt kun tuota nurkkausta katselee, en voi muuta kuin ihmetellä, etten keksinyt tuutata sitä täyteen kasveja jo paljon aiemmin. Vaikkapa täällä voi kurkata erkkerin aiempaa olomuotoa.

Erkkeri on mulle aina ollut sellainen parvekkeen korvaaja ja nyt viidakkotyylissään muistuttaa ulkotilaa entistä enemmän. Love it.

F sai taas ihmetellä mitä meillä on tapahtunut, kun saapui himaan. Toisaalta, se on jo kai tottunut. Kunhan en maalaile seiniä vaaleanpunaiseksi, kyllä se sen kestää.

P.S. Kaikille teille, jotka ette uskalla ostaa huonekasveja sen pelossa, että tapatte kuitenkin ne kaikki, pieni lohdutuksen sananen. Näettekö tuon palmuviritelmän suurimmassa ruukussa lattialla? No siinäpä "komeilee" marraskuussa aika monella rahalla ostettu jättimäinen kentiapalmu, jonka olen onnistunut sittemmin lähes murhaamaan. Eikä se oo niin vakavaa, tekevälle sattuu, harjoitus tekee mestarin ja aina voi hankkia lisää kasveja (mutta ehkä niistä ei kannata maksaa yhtä paljoa kuin me tuosta palmusta...).

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kotikierros 3/3: Olohuone ja ruokailuhuone

Laiskan kotipuutarhurin kasvivinkit

Olohuoneen vaaleanpunainen tulokas

---

Welcome to the jungle corner.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Pages