Ladataan...
Nørrebro Summers

Joku teistä kenties muistaakin eteiskäytävässämme majailevan romulipaston. Lipastoa varten on ollut maalit ja uudet vetimet hankittuna jo kolmen kuukauden ajan, mutta jännä kyllä asialle ei oo tapahtunut mitään.

Mun piti ottaa eilinen iisisti, mutta tahdoin palavasti tehdä jotain. Tiedättekö tunteen, kun on ihan supertylsistynyt ja samalla superlaiska? Sitä vaan pyörii sohvalla turhautuneena ja on kaikinpuolin epämukava olo - mutta on liian väsynyt korjatakseen asian. Käytiin poikkiksen kanssa lyhyt neuvonpito siitä, oisko lipaston maalaus mun toipilaspäivälle liian fyysinen aktiviteetti. F sanoi että olisi, mä kaivoin hiekkapaperin ja maalit esiin.

 

 

Lipasto oli vanha ja raihnainen, eikä missään vaiheessa ollut suunnitelmissa kunnostaa sitä uutuudenkiiltäväksi Ikea-wannabeksi. Iän tuoma charmi ja eletyt vuodet saisivat näkyä jatkossakin. Sen ei kuitenkaan enää olisi tarkoitus näyttää hajonneelta tai nololta.

 

 

Minä, mun puolen minuutin keskittymiskyky ja kärsimättömät pensselinvedot sovittiin tehtävän suorittajaksi oikein hyvin (toisin kuin esim. asuntomme seinien ja listojen maalaajaksi; tehtävä josta mut poistettiin kesken kaiken). Apurina mulla oli pensseli ja pikkuruinen maalitela, jolla saa ihanan tasaisen lopputuloksen.

Maalin kuivuttua ruuvattiin uudet iloisenväriset nupit paikoilleen. Ihan kokonaiset neljä kappaletta aiemman kolmen sijaan.

 

 

Koko prokkiksessa meni ehkä tunti (maalin kuivumisaikaa ei tietty lasketa). Vähän näin jälkikäteen ihmetyttää, miksen saanut aikaiseksi jo aiemmin.

Nyt mietin noita nuppeja. Kun nupit ostettiin, lipaston oli tarkoitus jäädä makkariin, jonka tyyliin ja värimaailmaan ne olisivat sopineet. Eteisestä en ookaan varma. Oisko kuitenkin pitänyt ottaa vähän taviksemmat? Onneksi nuppelot ei maksa paljon mitään ja ne saa vaihdettua parissa minuutissa, jos siltä tuntuu.

 

 

Vanhan kunnostus on kyllä niin palkitsevaa puuhaa! Ihan kuin saisi ihkauuden huonekalun ilmaiseksi, ilman edes kaupasta raahaamisen vaivaa. Seuraavana päivitystä odottelee makuuhuoneen liinavaatekaappi. Ehkä joulukuussa sitten...

Rentoa sunnuntaita! <3

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Tiedättekö tunteen, kun kaikki menee lähes pelottavan hyvin? Kivoja juttuja vaan tipahtelee eteen ja paistattelet onnekkaiden tähtien alla. Viime vuonna sellaisia hetkiä ei kovin montaa ollut - mitä nyt mm. muutin Tanskaan, mutta sekin oli enemmän erikoista, kuin varsinaisesti kivaa. Suoraan sanottuna 2015 oli vähän surkeeta aikaa rimpuiluineen. Ja tänä vuonna koko maailma tuntuu mun osterilta.

Olkoon tää muistutus siitä, että pohjamudista pullahtaa lopulta aina pinnalle. Se vaatii vaan hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, ei kannata lannistua. Nyt tekee mieli koputtaa puuta ja tehdä sirkustemppuja, etten pilaisi tätä karmaa näillä puheillani. Antakaa mun olla onnellinen ja onnekas forever.

Jos nyt pikkujutuista aloitetaan, niin onni potkaisi meikäläistä kauppakeskuksessa, jonka läpi maleksin eilen työmatkalla. Kappas, just sellainen sohvapöytä, jota oon kaavaillut erkkeriin. Alessa hintaan 30€. Näyttääpä painavalta, saankohan mä ton ite himaan raahattua? Ai on höyhenenkevyt.

 

 

Nyt on siis karsastamani musta Normannin sohvapöytä siirretty muihin tehtäviin ja ilmavampi versio tilalla. Tykkään valoa vähän heijastavasta, betonimaisesta harmaasta väristä. Pöytä katoaa taustaansa sopivasti, mutta on silti hieman erikoinen. Puujaloista plussaa.

Pöydältä löysi heti paikkansa Skandinaviskin Lempi-kynttilä ja kaktus valkoisessa ruukussa. Just kun oon saanut kotimme sisustettua hipin tilkkutäkiksi, huomaan kaipaavani joka puolelle valkoista. Onneksi pikkujutuillakin voi vaalentaa kodin yleisilmettä; siinä kenties seuraava prokkikseni. Poikkis-parka saa varmaan taas slaagin, kun huomaa vuoristoradan lailla heittelevät aikeeni.

 

 

---

I'm feeling lucky these days - and to make matters even better, found a sofa table on sale.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Haluan ja haaveilen paljon. Haahuilen säännöllisesti erilaisissa liikkeissä, katselen vaan, suunnittelen ja unelmoin. Ja lähes aina se riittää. "Sä et ikinä ostaa mitään", poikaystäväkin usein ihmettelee. Kunnes eräänä päivänä ostimme yhdessä suuren asunnon, joka ammotti tyhjyyttään. Muutamassa nurkassa tönötti kiusaantuneen oloisena pikkuruinen, johonkin entisistä kodeistamme hankittu esine.

Oli aika ostaa hemmetisti kaikkea, ja tiristää mielen perukoilta ulos menneiden vuosien hankkimattomat haaveet ja siirtää ne oikealle ostoslistalle. Tyydyttävää, mutta yllättävän uuvuttavaa.

Oon sydämenmuotoisin silmin katsellut mummoni vanhaa, sinistä vitriinikaappia hamasta lapsuudestani asti. Siinä on aina jotain niin tunnelmallista ja juhlavaa, kun juhlapyhinä tai kahvikutsuilla kaivetaan vitriinistä hienommat astiat esiin.

Tahdon samanlaisen. Sitten jonakin päivänä, kun mulla on ikioma, oikea koti.

 

 

Se päivä on viimein koittanut ja ehkäpä suurin sisustushaaveeni, vitriinikaappi, on saapunut kotiin.

Meinasin pitää teitä vitriinijännityksessä siihen saakka, kunnes saan sen sisuksen täydelliseen ojennukseen, mutta menköön. Tämä juhannusviikko on ollut blogissa niin hiljainen kiireistä ja sisustusanemiasta johtuen, että ansaitsette nyt jotain mehevää.

 

 

Vitriini löytyi kuukausien pakonomaisen väijymisen jälkeen nettihuutokaupasta. Koettiin myös keskivertoa pahempi parisuhdekriisi asian tiimoilta, kun herraseni alkukesästä unohti huutaa erään löytämäni täydellisen vitriinin. Ei puhuttu varmaan 16 tuntiin kyseisen episoidin jälkeen. Onneksi tarinalle saatiin onnellinen loppu ja huudettiin tämä kaunokainen pari viikkoa sitten.

Kyseessä on massiivinen huonekalu, jolla on korkeutta reippaasti yli kaksi metriä. Antiikkia se ei ole, vaan ah-niin-muodikkaasti vanhahtavan näköiseksi maalattua puuta. En ole lämpimien vaaleiden tai luonnonvalkoisen ylin ystävä, joten pähkäilen josko maalaisimme tuon ihan valkoiseksi. Toisaalta nykyinen väri on aika hauska. Nähtäväksi jää.

 

 

Vitriini täyttää kaikki sille asettamani vaatimukset:

riittävästi kokoa,

riittävästi hyllyjä,

ovet ja sivut alas saakka lasia,

mutta hyllyt puuta.

Olen kertakaikkisen rakastunut.

 

 

Seuraavaksi alkaa siis pikkuhiljaa vitriinin sisustusoperaatio. Se on aivan liian kaunis (ja läpinäkyvä...) minkäänlaiseen epäjärjestykseen. Täytynee myös tehdä F:lle jonkinmoinen kartta sen sisällöstä, jotta osaa laittaa astiat takaisin paikoilleen. F on viimeksi tyhjentänyt tiskikoneen ja näitä kuvia blogiin ladatessani huomasin, että siellähän on juttuja väärillä paikoilla ja lisäksi pari vitriiniin kuulumatonta lasia. APUA.

 

 

Toivottavasti kaikilla oli ihana juhannus! <3 Kivaa sunnuntaita, puss.

---

We've got a new huge glass-door cabinet and I'm in love with it.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

BLOGIPOLKU

BLOGIT.FI

Share

Pages