Ladataan...
Nørrebro Summers

Mainitsin jo aiemmin, että oon hinkunut oliivipuuta kotiimme jo kauan. Tarkemmin ottaen siitä lähtien, kun kyläilin Susan superkauniissa kodissa ekaa kertaa ja näin siellä olkkarin nurkassa hieman raihnaisen, mutta sitäkin charmantimman korkean oliivipuun. Susalla on muuten erityinen taito, ja tyyppi siis vannoo ettei ole kasvi-ihmisiä: se osaa poimia himaansa tosi elegantteja kasveja ja valita vaaseihin just oikeat kukat. Niin ja niiden ruukut ja vaasitkin on tietysti hienompia kuin meidän.

Mutta kyllä mä täältä pikkuhiljaa perästä porskutan, oliivipuu on ainakin hyvä alku. Toivokaamme sille pitkää ikää.

 

 

Kuten on varmasti käynyt selväksi jo moneenkin kertaan, mä rakastan kasveja kotona. Uskon sen olevan paljon enemmän, kuin hetkellinen trendi, ainakin meidän himassa. Muun muassa näistä syistä:

- Kasvien avulla saa hetkessä muutettua koko kodin tai tietyn nurkkauksen ilmettä.

- Kasvit on suhteellisen edullisia sisustuselementtejä. On lisäksi ihana bongailla kirppareilta ja sisustusliikkeistä söpöjä ruukkuja.

- Kiireiselle uranaiselle tekee todella hyvää pysähtyä kerran pari viikossa kiertelemään kotiaan kastelukannun ja sumutepullon kanssa. Mun stressitasot laskee huomattavasti sillä samalla sekunnilla, kun ensimmäiset vesipisarat tipahtaa kastelukannun nokasta kuivahtaneeseen multaan. Mitä enemmän kasveja, sitä pidempi kastelukierros ja sitä kauemmas ehtii arjen mietteistä.

- Stadilaisin silmin on ihmeellistä katsoa kasvivauvojensa kasvamista ja kehittymistä. Mulla on eräskin viherkasvi, jonka mullasta puskee tällä hetkellä peräti kolme uutta oksaa ja odotan aivan täpinöissäni niiden puhkeamista.

- Sitä oppii ehkä myös arkipäivän armollisuutta ja kärsivällisyyttä, kun joutuu kokemaan muutaman kuolemantapauksen. Ekat kasvikuolemat otin suorastaan henkilökohtaisena loukkauksena, vähintäänkin kiusallisena epäonnistumisena, mutta nykyään niillä ei oo enää niin väliä. Suurin osa miljoonasta kasvistani kuitenkin voi ihan ookoo, eikä aivan kaikessa tartte onnistua.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Laiskan kotipuutarhurin kasvivinkit

Kun erkkeri viidakoksi muuttui

---

There's an olive tree in the house. Finally!

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...

Se kaikki taisi alkaa oliivipuusta (palataan varsinaiseen oliivipuuhun toisella kertaa).

Olin jo aiemmin, pari vuotta sitten, saanut päähäni, että tarvitsen oliivipuun, sitten joskus. Nyt kevään ja kesän tullessa kaikki Köpiksen kukkakaupat ja marketit tuntuivat suorastaan ivaavan mua: oliivipuut tönöttivät rivissä kaduilla myymälöiden edessä, eikä mulla ollut yhtäkään. Kateellinen paska, mähän kerroin teille jo.

Sitten tuli se sunnuntai, kun mulla ei ollut oikeen mitään tekemistä ja F oli koko alkupäivän jossain. Tiesin, että noin puolen kilsan päässä meiltä on edullinen kukkakauppa, josta löytäisin varmasti kaikkea kivaa. Varmaan myös oliivipuun. Sinne siis suuntasin ja palasin pian kotiin, mukanani pienehkö oliivipuu ja paljon muutakin. Ja kyllähän te tiedätte miten siinä välillä käy, kun tekee yhden pikkumuutoksen himassa:

sitten pitää siirtää vähän kaikkea ja lopputuloksena on täydellinen makeover.

 

 

Kyseinen oliivipuu päätyi ruokailuhuoneen nurkkaan ja siitä käynnistyi dominoefekti, jonka lopputuloksena erkkeri muuttui viidakoksi. Ja mä oon ihan rakastunut tähän uuteen lookiin! Nyt kun tuota nurkkausta katselee, en voi muuta kuin ihmetellä, etten keksinyt tuutata sitä täyteen kasveja jo paljon aiemmin. Vaikkapa täällä voi kurkata erkkerin aiempaa olomuotoa.

Erkkeri on mulle aina ollut sellainen parvekkeen korvaaja ja nyt viidakkotyylissään muistuttaa ulkotilaa entistä enemmän. Love it.

F sai taas ihmetellä mitä meillä on tapahtunut, kun saapui himaan. Toisaalta, se on jo kai tottunut. Kunhan en maalaile seiniä vaaleanpunaiseksi, kyllä se sen kestää.

P.S. Kaikille teille, jotka ette uskalla ostaa huonekasveja sen pelossa, että tapatte kuitenkin ne kaikki, pieni lohdutuksen sananen. Näettekö tuon palmuviritelmän suurimmassa ruukussa lattialla? No siinäpä "komeilee" marraskuussa aika monella rahalla ostettu jättimäinen kentiapalmu, jonka olen onnistunut sittemmin lähes murhaamaan. Eikä se oo niin vakavaa, tekevälle sattuu, harjoitus tekee mestarin ja aina voi hankkia lisää kasveja (mutta ehkä niistä ei kannata maksaa yhtä paljoa kuin me tuosta palmusta...).

 

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kotikierros 3/3: Olohuone ja ruokailuhuone

Laiskan kotipuutarhurin kasvivinkit

Olohuoneen vaaleanpunainen tulokas

---

Welcome to the jungle corner.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Kauas ollaan tultu niistä ajoista, kun meikäläinen ei onnistunut pitämään huonekasveja kuukautta pidempään hengissä. Tai no - kyllä noita vieläkin aina välillä nuupahtaa, mutta suurin osa kasveista on majaillut tässä kämpässä jo lähes vuoden verran ja voi loistavasti. Otan niiden pitkäikäisyydestä täyden kunnian itselleni, joskin myös kämpän valoisuudella saattaa olla jotain pientä tekemistä asian kanssa.

Kasvit on mielestäni tosi kauniita sisustuselementtejä, tunnelman luojia ja mikä parasta, puhdistavat siinä sivussa sisäilmaakin.

En stressaa kasveinhoidosta ollenkaan, logiikkani on: kunhan ne näyttää näteiltä ja kestää hengissä pidempään kuin kukkakimppu, voiton puolella ollaan.

 

 

En yleensä perehdy kasvien hoitosuosituksiin, vaan meen puhtaasti fiilispohjalta. Jos joku yksilö näyttää voivan ankeasti, siirrän sen varjosta valoisampaan paikkaan tai päinvastoin. Jos huomaan, että toinen on hukkumaisillaan, annan mullan rauhassa kuivua jonkin aikaa. Kaktukset ja nahkealehtiset tyypit saavat juotavaa yhtä usein kuin kaikki muutkin, mutta vähemmän kerrallaan. Mielummin vähän liian kuiva multa, kuin vedessä lilluva. En enää osta umpinaisia ruukkuja, mutta koska hurjan söpöjä sellaisia on jo päässyt aimo kokoelma kertymään, saa osa kasveista luvan selvitä sellaisessa. Minä määrään.

Hienosti ollaan pärjätty tähän saakka. Ja jos ei pärjätä, ks. aiempi kohta kukkakimpuista. Ajattelin kevään kunniaksi jakaa muutaman hyvin toimineen kasvivinkin, josko se rohkaisisi muita kotipuutarhasta haaveilevia herättelemään viherpeukaloaan.

 

 

Näin hoidan kasvejani:

- Kastelen ne joka viikonloppu viikon verran kastelukannussa seisoneella vedellä. Yksi kannullinen vettä riittää hyvin lähes parinkymmenen erikokoisen kasvin kasteluun.

- Suihkuttelen suihkepullolla kerran viikossa (pullossa seisoo aina vettä valmiina). Suihkutan palmuja ja sellaisia kasveja, jotka näyttää siltä että ne voisi siitä tykätä. Kerran suihkutin poikaystävää naamaan, koska halusin huomiota.

- Istutan kasvit kerran vuodessa uuteen, suunnilleen yhtä kokoa suurempaan astiaan. Viimeksi tein tämän kesällä, mutta jatkossa se toimikoon vuosittaisena keväänaloitusrituaalinani. Uudet tulokkaat siirrän muutaman viikon sopeutumisjakson jälkeen muoviruukusta samankokoiseen keraamiseen ruukkuun.

- Pyrin sijoittamaan kasvit valoisiin paikkoihin, mutten suoraan auringon valoon. Siis pyrin. Jos joku pusikko näyttää erityisen hyvältä ikkunalaudalla tai makuuhuoneen pimeimmässä nurkassa, joutuu se sinne (kukkakimppupointti, muistathan).

- En koskaan lannoita mitään. Mitä se ees tarkoittaa? Miksi?

 

 

Oon viettänyt tällä viikolla muutaman kotilomapäivän ennen uuden duunin aloitusta ja yhden aamupäivän pyhitin kasvien istuttamiselle uusiin ruukkuihin. Cityihmisen moinen harjoitus kuljettaa ihanan lähelle luontoa, on jotenkin siistiä päästä rapsuttamaan multaa kynsien alta. Puhumattakaan siitä miten zen oot siinä vaiheessa, kun oot vaan hiplaillut kasveja ja valinnut niille sopivia ruukkuja kolme tuntia putkeen.

Ihania viherhetkiä ja viikonloppua <3 Puss!

---

Plant therapy.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages