Ladataan...

Meikämandoliinia potkaisi viikonloppuna onni ihan tosissaan. Ihan tuosta vaan, Frederiksbergin kirpputorilla, just kun sitä vähiten odotin (tai no kyllähän mä sitä aina vähän odotan kun kirppiksellä pyörin). Potku tuli sinertävän sävyisen, aivan täydellisen ihanan, jokseenkin oudon seinävaatteen muodossa. Sellaisen, johon näyttää olevan kirjailtuna jonkinmoinen kukko tai muu lintueläin.

Kuudentoista euron hintaan, joka mielestäni oli ihan kohtuullinen summa tämän hetken trendikkäimmästä sisustuskapistuksesta.

 

 

Nää oli niitä löytöjä, joihin rakastun ensi silmäyksellä ja joista heti tiedän, että mun on saatava se itselleni. Niihin liittyy kohtuullisen usein pelko siitä, että F saa lopullisen hermoromahduksen ja polttaa asuntomme ornamentteineen päivineen poroksi, mutta joskus se riski on vaan otettava. Kukkoseinävaatteeni oli just sellainen. Kun tungin sitä kangaskassiini tyytyväinen hymynkare huulillani, oli samaan aikaan syntinen ja vapautunut olo.

F voisi yrittää vastustella, mutta hankinta oli jo tehty. Vieläpä sen itsensä antamalla taskurahalla. (En siis yleensä saa mieheltäni taskurahaa, mutta nyt sain. Mulla oli todellinen onnenpäivä.) Luvassa saattaisi olla jälleen tiukka keskustelu siitä, miten muka tää on meidän molempien koti ja kummankin mielipide on sisustushankintoja tehdessä arvokas, mutta seinävaate ei lähtisi minnekään. Eihän kirppikselle voi mitään ostoksia palauttaa, harmi.

Mutta kappas. Jopa herra poikkis tykkäsi kapistuksesta, paljonkin. Ei tainnut olla ihan se reaktio mitä odotit, se sanoi. No ei, ja mä olin jo varautunut kaikenmoisin perustein, silmänräpsytyksin, katumusharjoituksin ja keksinyt kukolle monta vaihtoehtoista sijoituspaikkaa.

 

 

Me molemmat rakastetaan kukkoseinävaatetta. Se saattaa kuulkaa päätyä paraatipaikalle, ruokailuhuoneen seinään. Tai pikkuhuoneeseen. Se on niin pirun makea, että sopii ihan minne vaan. Eikö?

---

I bought a wall ornament from a flea market. Even the bf likes it.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

Facebook

Bloglovin'

Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Ai nää meidän kaikki purnukat ja koriste-esineet vai? Heh, ne nyt on vähän mistä sattuu. Osa on isovanhempien peruja tai lapsuudenkodista. Ollaan myös molemmat osteltu kivoja esineitä reissuiltamme jo vuosien ajan ja niitä on kertynyt. Kaikilla on tosi paljon tunnearvoa ja oma tarinansa. Tällaisia hamstereita me nyt vaan ollaan aina oltu.

Hamstereita. Se on ehkä totta. Loput keksin ihan itse, jotain sellaista haluaisin voida tänne kirjottaa. Sellaista haluaisin olla. Mutta minkäs teet. Ai me vai? No ollaan riivitty kaikki omistamamme paniikissa jostain Ikeasta ja Anttilasta, kun muutettiin ekoihin omiin koteihin ja hankkiuduttu sittemmin turhasta eroon. Kaikki on jotenkin persoonatonta ja muovista. Juuri millään ei oo tunnearvoa.

Mä en voi muuttua sadan vuoden ajan suvussa kiertäneeksi vaasirivistöksi tai yllättäen isomummon jäämistöstä löytyväksi aarrelaatikoksi, josta voin penkoa itselleni kaikkea kaunista ja vanhaa. En voi palata kymmenen vuoden takaiselle reissulle ja ostaa markkinoilta sitä ruukkua, jota en jaksanut raahata Suomeen. Luojan kiitos mä voin viettää viikonloppuni kirppareilla ja vintageliikkeissä. Jos tavaralla ei oo historiaa just mun kanssa, niin ainakin sillä on historia jossain muualla (ja jossain muualla, kuin tavaratalon hyllyllä miljoonan identtisen kopionsa kanssa).

En mielellään enää osta uutta, ellei siihen oo tosi hyvä syy. Koska tykkään tarinoista.

 

 

Lisäksi tykkään sinisestä, oh my. Näiden viimeisten second hand -ostosten myötä jouduin tekemään poikkikselle pyhän lupauksen siitä, etten enää raahaa uutta (vanhaa) kamaa himaan. Myönnettäköön, että Köpiksen vintagevalikoima on saattanut sekoittaa mun pään. Mutta en mä voi sille mitään.

Ehkä me saadaan F:n kanssa joku päivä vauvoja ja sitten ainakin ne voi kirjoittaa myöhemmin blogiinsa siitä, kuinka sain nää purnukat mun mutsilta. Se osti nää joskus kolkyt vuotta sitten Köpiksestä sen ja faijan ekaan omaan asuntoon ja aiheutti faijalle alkavan vatsahaavan. Pari vuotta myöhemmin mutsi sitten kyllästyi siniseen ja siitä asti nää on ollut niiden vitriinin alahyllyllä. Nykyäänhän mutsi keräilee posliinisia kukkoja.

Sinisten purnukoiden lisäksi jouduin pakosta ostamaan pikkuruisen Lyngbyn tuikkukipon, koska kynttiläaika oli alkanut. Ja koska se oli second handina lähes ilmainen. Löysin myös porsaanreiän: kippo on niin minimaalinen, että poikkis ei laisinkaan huomannut sen ilmestymistä kotiimme. Eli voinen jatkossakin ujuttaa vastaavankokoisia hankintoja himaan, jos paha kirppispuuska iskee.

 

 

Tässä siis uusimmat siniset aarteeni. Jos olisi pakko valita lemppari, niin se olisi varmaan alimassa kuvassa etualalla oleva pullomainen vaasi. Tai ehkä omituinen turkoosi vaasi. Tai sininen vaasi. Näille kaunokeille ei oo vielä löytynyt kotoa virallista paikkaa, koska se on vielä rakenteilla (lue: ei millään tasolla olemassa). Toistaiseksi tyydyn siis vilkuilemaan näitä vitriinikaapin lasin läpi.

P.S. Löysin aarteet upouudesta ja kenties Köpiksen parhaasta second hand -liikkeestä. Lupaan tehdä siitä postauksen piakkoin. Koska se on kaltaiseni retrosisustajan maanpäällinen taivas.

---

I bought some new old stuff.

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Nørrebro Summers

Joku teistä kenties muistaakin eteiskäytävässämme majailevan romulipaston. Lipastoa varten on ollut maalit ja uudet vetimet hankittuna jo kolmen kuukauden ajan, mutta jännä kyllä asialle ei oo tapahtunut mitään.

Mun piti ottaa eilinen iisisti, mutta tahdoin palavasti tehdä jotain. Tiedättekö tunteen, kun on ihan supertylsistynyt ja samalla superlaiska? Sitä vaan pyörii sohvalla turhautuneena ja on kaikinpuolin epämukava olo - mutta on liian väsynyt korjatakseen asian. Käytiin poikkiksen kanssa lyhyt neuvonpito siitä, oisko lipaston maalaus mun toipilaspäivälle liian fyysinen aktiviteetti. F sanoi että olisi, mä kaivoin hiekkapaperin ja maalit esiin.

 

 

Lipasto oli vanha ja raihnainen, eikä missään vaiheessa ollut suunnitelmissa kunnostaa sitä uutuudenkiiltäväksi Ikea-wannabeksi. Iän tuoma charmi ja eletyt vuodet saisivat näkyä jatkossakin. Sen ei kuitenkaan enää olisi tarkoitus näyttää hajonneelta tai nololta.

 

 

Minä, mun puolen minuutin keskittymiskyky ja kärsimättömät pensselinvedot sovittiin tehtävän suorittajaksi oikein hyvin (toisin kuin esim. asuntomme seinien ja listojen maalaajaksi; tehtävä josta mut poistettiin kesken kaiken). Apurina mulla oli pensseli ja pikkuruinen maalitela, jolla saa ihanan tasaisen lopputuloksen.

Maalin kuivuttua ruuvattiin uudet iloisenväriset nupit paikoilleen. Ihan kokonaiset neljä kappaletta aiemman kolmen sijaan.

 

 

Koko prokkiksessa meni ehkä tunti (maalin kuivumisaikaa ei tietty lasketa). Vähän näin jälkikäteen ihmetyttää, miksen saanut aikaiseksi jo aiemmin.

Nyt mietin noita nuppeja. Kun nupit ostettiin, lipaston oli tarkoitus jäädä makkariin, jonka tyyliin ja värimaailmaan ne olisivat sopineet. Eteisestä en ookaan varma. Oisko kuitenkin pitänyt ottaa vähän taviksemmat? Onneksi nuppelot ei maksa paljon mitään ja ne saa vaihdettua parissa minuutissa, jos siltä tuntuu.

 

 

Vanhan kunnostus on kyllä niin palkitsevaa puuhaa! Ihan kuin saisi ihkauuden huonekalun ilmaiseksi, ilman edes kaupasta raahaamisen vaivaa. Seuraavana päivitystä odottelee makuuhuoneen liinavaatekaappi. Ehkä joulukuussa sitten...

Rentoa sunnuntaita! <3

---

FOLLOW NØRREBRO SUMMERS HERE:

FACEBOOK

BLOGLOVIN'

Share

Pages