Ladataan...
nothing is real

3 kuukautta, 3 viikkoa sitten.

Loppukesän helteessä, auringon jo laskeuduttua, minä lyhyessä mekossa.

Kaksi lasillista valkoviiniä ja hymy herkässä, ystävät ympärillä, iloinen odotuksen tunne sykkii suonissa, koko ilta edessä.

Vaihdamme baarista puheensorinan täyteiselle aukiolle, tapaamme lisää ystäviä terassilla.

Ja siellä, pilke silmäkulmassa, vallaton hymy huulilla.

Hetki, josta ei ollut paluuta.

 

Share

Ladataan...
nothing is real

Olisi hauska aina kirjoittaakin jotain näihin postauksiin, vaan jostain syystä en keksi ikinä mitään sanottavaa. En siis mitään. Postailen vähän vanhoja ja uusia kuvia, kun tekee mieli saada ne jonnekin. Ensimmäinen kuva on Grenoblesta muutamia vuosia taaksepäin, minulla oli silloin kovin tumma tukka. Opiskelin omatoimisesti ranskaa, ja istuin kahviloissa. Toisessa kuvassa on nyt jo menehtynyt entisen poikkiksen koira, joka päydän alla odotteli grillauksiemme putoilevan suuhunsa. Kolmas kuva oli kun jossain Geneven ja Grenoble välillä, kun jouduin vaihtamaan junaa jollain aivan typötyhjällä pikkuruisella asemalla keskelle maaseutua. Juoma löytyi jostain Geneveläisestä putiikista. Viimeisessä kuvassa artisti-ystäväni lempipuuhassaan koti-bileissä. Voila. Sainhan minä jotain sanottua.

Share
Ladataan...

Pages