Burn-outin rajalla

NUDE

Uuden vuoden lupausten naureskelu on mielestäni ärsyttävää. Että ”mitä tuollaista lupaat, repsahdat kuitenkin” tai ”minähän en mitään kliseisiä lupauksia tee”. Tänä vuonna nimittäin tajusin, miksi lupauksia tulee helposti tehtyä juuri uuden vuoden alussa. Ainakin minun kohdallani kävi nimittäin niin, että sain pidettyä vähän hengähdystaukoa juuri joulun ja välipäivien aikana, joten lähdin maalle kotiin ja siellä kliseisesti metsiköissä lenkkeillessäni tajusin muutaman asian elämästäni. Äidin avustuksella tietysti ;)

Tein koko syksyn samaan aikaan neljää eri työtä. Kirjoitin blogiin viisi postausta viikossa, Demiin kaksi ja puoli aukeamaa kuukaudessa, Trendiin yhden aukeaman tutorial-kuvien kera ja lisäksi tein 20 tuntia viikossa laboratorioteknikon töitä suusyöpätutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa. Teoriassa tuntui, että aika kyllä riittää kaikkiin, jos välillä tekee vähän viikonloppu- ja iltavuoroja, mutta todellisuudessa se ei sitten riittänytkään. Ainakaan henkisellä puolella.

Syksy meni ainaisessa väsymyksessä, mutta pistin sen joka vuosi pahemmin iskevän kaamosväsymyksen piikkiin. Lisäksi lausuin sohvan pohjalta moneen kertaan poikaystävälleni olevani uupunut. Siis niin uu pu nut. Keho kertoi normaaliin tapaansa ylikuormittavasta elämästäni rytmihäiriöiden, päänsärkyjen ja sen järkyttävän väsymyksen avulla, mutta hälytyskellot alkoivat soida vasta, kun huomasin muistini pätkivän. Hajamielisyys on ollut tuttua jo vuosia, mutta tämä uusi totaalinen pätkiminen oli uutta. Saatoin selostaa siskolleni aivan innoissani jotain asiaa, kunnes hän vähän aikaa kuunneltuaan sanoi, että ”kai Erika muistat, että kerroit tän mulle jo? Eilen. Mehän nähtiin EILEN.” Väkinäisen naureskeluni takana olin aivan kauhuissani. Hyvä, kun muistin edellisestä päivästä yhtään mitään. Ja samanlaisia tilanteita oli jo ennen tätä työkaverini ja parhaan ystäväni kanssa. Hän osasi aina kesken tarinani muistuttaa, että niin, mehän puhuttiin tästä jo eilen/edellispäivänä/viime viikolla. Saatoin järkytyksen vallassa selata ryhmä-Whatsapp-viestejä ja todeta, etten todellakaan muista kirjoittaneeni tätä.

Niinpä siellä metsän keskellä sanoin ääneen sen mitä olin halunnut sanoa jo kauan: lopetan lehtityöt. Ja äiti nyökytteli ja kannusti päätökseeni vieressä. Vaikka on niin raastavaa lopettaa sinulle tarjottu hieno homma, jossa vieläpä olet aika etevä, on vain pakko myöntää oman jaksamisen rajat. Töitä on ollut niin paljon, että melkein jokainen niistä on alkanut tuntua pakkopullalta ja intohimo on hiipunut jonnekin sinne stressin taakse.

Haluan saada blogiin taas sellaisen draivin ja innostuksen, mikä minulla on siihen jo vuosia ollut ja haluan pystyä keskittymään tutkimustyöhön silloin kun kuuluu. Täten seuraavien Trendin ja Demin numeroiden jutut tulevat olemaan näillä näkymin viimeiseni. Tästä edespäin jatkan vain blogin ja tutkimustyön kanssa sulassa sopusoinnussa ja tasapainossa. Päätin myös, etten aio tehdä itseeni paniikinomaista mielentilaa, jos en saakaan kirjoitettua blogiin kuin neljä postausta viikossa. Tästä lähtien blogini päivittyy siis 4 tai 5 kertaa :)

Jo päätöksen tekeminen nosti ison kuorman harteiltani. Todella ihmeellistä, miten mielentila koheni jo pelkästään ajatuksen tasolla tehdyn päätöksen jälkeen. Ja kun sitten lähetin lopettamisilmoitukseni lehtiin, sain alkuviikosta perinteisen stressin laukeamisen jälkeisen migreenin yhdeksi päiväksi. Jännästi se keho kertoo asioita, joista oma pääkoppa saattaa olla täysin tietämätön. Nyt ainakin tiedän, että tämä oli oikea päätös.

Edellisaamulla istuin bussissa työmatkalla ja pystyin jopa suunnittelemaan tätä postausta. Viime aikoina työmatkat ovat nimittäin menneet siihen, että olen peloissani käynyt läpi sillä hetkellä käynnissä olevia työasioita, ettei mikään vain ole unohtunut ja samalla takaraivossa on kolkuttanut pelko tulevan työpäivän haasteista. Että jos joku pyytää minulta vielä yhdenkin haastavan asian lisää, kuppini menee varmasti nurin. Tai ainakin joku tärkeä asia tippuu täynnä olevasta muististani uuden tieltä pois. Tsekkailin koko ajan kalenteria, sillä oma pää ei pystynyt muistamaan kaikkia deadlineja ja to-do-listoja tai ainakaan en luottanut siihen, että se pystyisi tehtäväänsä. Ja "annoinkohan sille koiralle ruuan aamulla?!"

Ja palatakseni alkuun, kyllä, minulla on uudenvuoden lupaus: tehdä vähemmän töitä. Kaikkia työtarjouksia ei ole pakko ottaa vastaan ja pärjään vähän pienemmälläkin palkalla aivan hyvin. Haluan, etten joudu töistä päästyäni istua taas kotona tietokoneelle ja jatkaa jotain kolmesta muusta työstäni. Tajusin myös, ettei minusta ole lehtimaailman deadlinesta deadlineen elävään työhön ja siihen, että takaraivossa painaa koko ajan dedispaine. Haluan, että minulla on vapaa-aikaa ja joskus jopa hyvänen aika LOMAA. Sehän olisi todellinen ihme se. Haluan aikaa ja ennen kaikkea energiaa maalata (poikaystävältäni elokuussa maalauskamoihin tarkoitettu Sinellin 50 euron lahjakortti odottaa edelleen käyttöään), lukea, liikkua ja nähdä perhettä ja ystäviä. En halua puurtaa niska limassa jouluaattoja ja juhannuksia läpeensä ja vähän jopa ylpeillen kertoa, kuinka kiire minulla on koko ajan. Ei ole sankarillista polttaa itseään loppuun. Mielestäni on fiksumpaa nähdä omat rajansa ja parhaat tavat tehdä töitä. Ja olla siten niin parempi työntekijä, ystävä kuin tyttöystäväkin.

Share

Kommentit

Anni Jää (Ei varmistettu) http://annijaamuah.blogspot.fi

Huh tämmöisiä mietteitä ollut täälläkin suunnalla. Omat lupaukseni ovat alkaneelle vuodelle hyvin samanlaiset. Kun työ ja harrastus lomittuvat toisiinsa, alkaa olla tosi vaikeaa erottaa vapaa-aikaa työstä.
Nyt aloitinkin uuden tanssiharrastuksen ja olen laittanut kalenteriin 3 viikon kesäloman, lisäksi aion ekaa kertaa 10 (!!) vuoteen lähteä festareille, sekin merkitty jo kalenteriin. On muka ollut niin töitä, ettei ole päässyt. Mut veikkaan, et nää tekemättä jättämiset harmittavat mummona enemmän kuin ajatus "oisinpa tehnyt enemmän morsiusmeikkejä". :-D
Tsemppiä ja rauhaa tälle vuodelle!

Erika Naakka
NUDE

No hei hyvänen aika nyt kyllä oot lomasi ansainnut! Ja just näin, kyllä sitä sitte muistelee mitä tuli koettua ja nähtyä, ei että "ai vitsi se työprojekti sillon 20 vuotta sitte meni nappiin kun oikein paljon tein sen eteen töitä" :D Tsemppiä myös sulle Anni <3

Nettanen

Kiitos kun jaoit tämän! Itselläni on joskus aikaisemmin elämässä ollut ihan samanlaisia oireita ja ne ovat todellakin pakottaneet pysähtymään. Viisas ratkaisu siis! Oikein hyvää uutta vuotta, toivottavasti se tuo sulle levollisemman olon ja kaikkea ihanaa <3

Erika Naakka
NUDE

Kiitos samoin myös sinulle <3

Petra / Viilankantolupa (Ei varmistettu) http://viilankantolupa.com

Sait junan pysäytettyä ennen rotkoa. &lt;3 Olen seurannut sivusta paria työuupumusta ja sängyn pohjalta nouseminen ison romahduksen jälkeen ei ole leikkiä. Olet onnekas, kun kiinnostavia työjuttuja tarjotaan enemmän kuin ehdit tehdä, mutta uskon että olet juuri tehnyt yhden tärkeimmistä päätöksistäsi. &lt;3

Erika Naakka
NUDE

Näin mäkin olen ajatellut, että täysin rikkinäisen korjaaminen olisi paljon vaikeampaa kuin tämä vähän varmuuden vuoksi tehty korjausliike. Oikealta tämä ainakin nyt tuntuu :)

Sanja (Ei varmistettu)

Oikein tehty! Samansuuntaisia ajatuksia on täälläkin ollut. Viime vuonna keskityin kuuntelemaan kehoa paremmin ja vähensin treeni määriä. Tänä vuonna yritän vähentää kaikkea muuta tekemistä ja pyrin siihen että mulla on myös omaa aikaa ja aikaa olla ihan yksin. Sitäkin tarvitsee välillä!

Erika Naakka
NUDE

No todellakin! Itse olen vielä sellainen, että sosiaalinen elämäkin vie välillä täysin voimat. Silloin pitää saada olla ihan yksin vähän aikaa ja ladata akut :)

juttakatariina
Juttakatariina

Huh, kuulostaa niin tutulta! Varsinkin muistin pätkiminen itsellä tuntui niin pelottavalta ja oli kova paikka tyypille, joka aina (ainakin mukamas) muisti kaiken. Mä tein päätöksen (sekä toteutuksen) töiden vähentämisestä jo syksyllä ja samaan syssyyn lähdin jatko-opintoihin, jotta en enää polttaisi itseäni loppuun vanhassa työssä. Edelleenkin näkyy pieniä väsymyksen jäänteitä, vaikka muutoksesta on jo aikaa kuukausia. Mutta onhan se nyt ihanaa, että vapaa-ajalla voi myös vähän elää, eikä vain ladata akkuja ja ahdistua valmiiksi tulevasta työviikosta.
Niin, ja mäkin aloitin tällä viikolla tanssiharrastuksen uudelleen, peräti viiden vuoden tauon jälkeen! Niin huippua.
Tsemppiä tähän vuoteen:)

Erika Naakka
NUDE

No just näin! Mullakin se vähäinen vapaa-aika meni x-asennossa sohvalla. Että upeeta elämää se sitten :D Mustakin tuntuu, ettei tämä uupumus ihan heti kaikkoa ja kroppa vasta totuttelee uuteen työtahtiin vähitellen, mutta eiköhän se aikanaan :) Oi ihanaa, tanssia! Olen itsekin siitä haaveillut. Tsemppiä myös sulle uuteen vuoteen <3

inkedprincess
Inked princess

Pystyn niin samaistumaan noihin sun fiiliksiin! Yrittäjänä teen itsekin töitä ihan liikaa ja saan kuullakin siitä läheisiltäni tasaisin väliajoin.
Tänä vuonna päätin oikeasti hillitä tota järjetöntä tahtia duunissa. Tuntui jotenkin helpommalta aloittaa tää hitaampi tahti just vuoden vaihdon jälkeen vaikka tarpeellista se olis ollut jo aikoja sitten.
Tsemppiä sinne :) Välillä se on hemmetin vaikea antaa itselleen aikaa vaikka tietää sitä tarvitsevansa..

Erika Naakka
NUDE

Juurikin näin! Tsemppiä myös sinulle uuteen vuoteen :)

Kosmetiikan Suurkuluttaja (Ei varmistettu) https://kosmetiikansuurkuluttaja.blogspot.fi/

Itsekkin muistiongelmista kärsineenä, kannattaa ehdottomasti vähentää työmäärää ja keskittyä siihen mitä oikeasti haluat tehdä! Vapaatakin pitää olla, eikä pelkkää työtä. Kovaa työmäärää kestää henkisesti ehkä jonkin aikaa, mutta raja tulee jossain vaiheessa vastaan! Ei sitä kukaan jaksa!

Erika Naakka
NUDE

Niinpä. Mustakin tuntui juuri että kyllähän tätä kestää mutta onko se nyt sitten elämää että sitä vain kestää. Ja jossain vaiheessa tilanne olisi radikaalisti mennyt huonompaan suuntaan, siitä olen lähes varma!

Marswill (Ei varmistettu)

Ensiksi kiitos inspiroivasta blogistasi, sitä on mielenkiintoista seurata!

Toiseksi, teit varmasti oikean ratkaisun! Omasta jaksamisesta kannattaa pitää huolta Kun luin tätä julkaisua, tuli mieleeni, että olet lahjakas niin monessa asiassa. Silloin on varmasti haastavampaa rajata omaa työmäärää..
Enkä yhtään ihmettele, miksi meikkaat noin taitavasti, jos olet maalannut tuon yhden kuvan maalaukset

Levollista mieltä talveesi!

Erika Naakka
NUDE

No voi vitsi, kiitos tästä. Tuli oikein kylmät väreet :) Ja joo olen maalannut, mutta otin mallia netistä löytämästäni kuvasta. Enhän mä nyt sentään niin lahjakas ole että omasta päästä maalaisin ;P

Kiitos vielä ja samoin sinulle <3

MarikaJohannaP
Hey girl

Tärkeä postaus, ja mahtavaa että löysit ratkaisun tilanteeseen. Samansuuntaisia ajatuksia ja fiiliksiä oli itselläkin vuoden vaihteessa. Vaikka kaikki hommat olisivat ihania ja inspiroivia, liika on silti liikaa.

Olisi ihana nähdä lisää noita sun kuvituksia vaikka täällä blogin puolella :).

Erika Naakka
NUDE

No just näin. Pakko vain vähentää, vaikka kaikki työt olisivat yhtä kiinnostavia ja kivoja tehdä.

Heh, no katsotaan josko joskus kehtaisi niitä esitellä ;P

Sari122 (Ei varmistettu)

Hui tuota sinun entistä työmäärääsi! Miten olet voinut ehtiä nuo kaikki? Tietäen vielä, miten perfektionistinen olet ainakin näissä kosmetiikan töissä - tuskin kovin erilainen tutkimustyössäkään :) Onnea päätöksestä ja rennompaa uutta vuotta!

Erika Naakka
NUDE

Haha no en oikein edes tiedä, nyt kun ajattelen :D No iltoihin ja viikonloppuihin nuo kaikki sitten lopulta kasaantui :( Eikä todellakaan voinut oikein mitään tehdä ihan vimosen päälle, mikä tosiaan otti päähän tätä tarkan työn rakastajaa ;) Kiitos ja ihanaa uutta vuotta myös sinulle <3 <3

Kommentoi