Ladataan...
NUDE

Eilen paljastin tukkakuvani teinivuosilta, nyt vuorossa hiusmuutokset parikymppisestä eteenpäin :)

Vuoden 2010 alussa kasvattelin edelleen tukkaani edellisen vuoden neronleimauksen jäljiltä. Otsatukkailu jatkui tasaisin väliajoin omien parturisaksien ja vessan peilin voimin. Biologian opinnot olivat lähteneet kovalla tohinalla käyntiin ja tässä ensimmäisessä kuvassa valmistan alkoholillista herkkua tuutoreillemme kostoksi kastajaisista :D

Keväällä käväisin ystäväni Samun luona Tampereella, jossa hän silloin toimi kampaajana. Olen aina pitänyt Samua ihan superhyvänä kampaajana ja taisin tirauttaa yhden kyyneleen kun kuulin, ettei hän enää tee niitä hommia. Toisessa kuvassa tukka on juuri värjätty ja LOB näyttää ihan jeessiltä! Samu taisi tuohon aikaan keksiä värjätä minulle tumman tyven ja inspiraation lähteenä toimi kukas muukaan kuin Sini Sabotage ;)

Kolmas kuva on otettu vuoden 2010 kesällä Espanjan Fuengirolassa, jossa ystäväni tuolloin asui. Kulahtanut väri ja vaivalloinen kasvatusprosessi käynnissä edelleen.

Vuoden lopussa mitään sen kummempaa ei ollut tapahtunut tukalleni. Opettelin suoristusrautakiharoita, löysin uudelleen klipsipidennysten ihanuuden ja pantterikuvio oli meikän juttu. Ja joulupallot?

Vuoden 2011 alussa tapahtui jotain tukkahistoriallista! Brunette! Minä?! Väri tosin pysyi vuosien ajan blondatussa päässäni muistaakseni vain pari viikkoa. Mutta tämä on jäänyt vähän kummittelemaan, pitäisikö brunettea kokeilla uudelleenkin? On varmaan hyvä keksiä tällaisia ideoita viikkoa ennen kampaajan tuolille pyllähtämistä :D

Vuonna 2011 olin ehkä laiskimmillani kampaajakäyntien suhteen. Juurikasvua tuli kilometri ja olin omasta väristäni suorastaan ylpeä. Kunnes kerrottuani kampaajaystävälleni, etten ole käynyt piiiitkään aikaan kampaajalla, hän tokaisi: "No sen kyllä huomaa!!" Varasin seuraavan ajan samantien.

2011 kesällä tämä minihuuli ei ollut vieläkään rakastunut huulipuniin. Harmi.

Vuoden 2012 alussa taisin tehdä ensimmäisiä Iltalehden videoitani ja tämä kuva on kiharrusvideolta. Kaunish kellertävä väri.

2012 syksyllä alkoi hiusten pastellibuumi. Otin siihen aluksi vain varoen osaa, latvavärjäyksen muodossa. Toteutin pidennyshiusten värjäyksen Davinessin Alchemic Conditionerilla. Tokassa kuvassa oltiin juuri menossa katsomaan Lady Gagan keikkaa ja tyven väri on mennyt aikas nappiin! Vai onko tuo oma värini?

Vuoden 2013 alussa tein jälleen kiharaohjeita. Ja mistä lie tullut tuo tyven punertavuus, mutta sanottakoon nyt kaikki yhteen ääneen YÖK! Mut hei huulipuna JES!

Sitten tapahtui hiusteni historian toinen käännekohta, kun kesällä 2013 löysin kampaamo Pin Upin ja Johannan. Thank god! Liukuväribuumi oli kuumimmillaan, joten sillä mentiin.

Vuoden 2013 lopulla värjäsin kerran tyveni kotona, kun kampaajalle menoon ei ollut aikaa. Onneksi se onnistui suht hyvin, eikä Johanna joutunut seuraavalla kerralla paikkailemaan tekosiani. Tyveni väri oli tuolloin tummimmillaan, lähes mustat! Lisää kuvia löydät täältä. Meikähän on ihan Lumikki.. liukuvärillä.

2014 kevät ja ehkä uskaliain hiusmuutokseni, pinkki! Pin Upin Johanna loihti täydellisen pastellitukan, jonka ylläpitämiseen meikäläisellä meni kyllä parin kuukauden jälkeen hermo. Mutta onneksi pinkki nutturani ehti siinä välissä päästä Buzzfeediin :D

Vika kuva taitaa olla tämän vuoden alusta. Johanna taitaa olla jo lopen kyllästynyt ainaiseen "tumma tyvi, kylmänsävyiset latvat" -jankkaamiseeni, jolla nyt on menty hattaratukkaa lukuunottamatta jo todella pitkään.

Joten suuren suuri kysymys kuuluukin: mitä ihmettä mä pyydän Johannan tekemään mun tukalleni?! Ehdotuksia otetaan vastaan :)

// Here's my hair history from 2010 to 2015. And the big question is: what should I tell my hairstylist to do? Brunette, blonde or something in-between?

Ladataan...
NUDE

Tällainen postaus on ajatuksen tasolla ollut tekeillä jo varmaan vuosia, mutta olen aina ajatellut, ettei oma hiushistoriani niin kovin kummoinen ole, että siitä saisi kokonaista postausta irti. Nyt kun pohdin jotain uutta suuntaa hiusvärilleni, aloin ensin selata läpi blogini vanhempia kuvia, sitten Facebookin ja lopulta löysin itseni melkein vauva-aikojen kuva-arkistojen kätköistä. Ja samalla tajusin, että kyllähän tästä nyt saa postauksen aikaiseksi. Lopulta tajusin, että tilaa tarvitaankin kahden postauksen verran. Tässä siis hiushistoriani ensimmäinen osa, toinen osa on luvassa huomenna :)

Olen aina ollut blondi. Yhtä hairahdusta lukuun ottamatta. Lapsena tukkani oli superohut ja isä kertoi joskus pelänneensä, että ne päälakeni muutama hius voisi irrota pienemmästäkin nykäisystä. Varaa hiustenlähtöön ei siis ollut hiukkaakaan! :D Mukulana tukkani väri oli näin jälkeenpäin katseltuna aikas cool. Vitivalkoinen ja kesäisin vähän vielä vitivalkoisempi. Tuon värin kun voisi saada takaisin! Ala-asteen ekoilla luokilla otsatukkani oli aina ponnarilla. Vasen kuva on noin vuodelta 1993 (mukana myös sisko Irene) ja toinen kuva on otettu ekana koulupäivänäni vuonna 1996.

Seuraavaan kuvaan otetaankin vähän isompi aikaharppaus, koska ala-asteelta minulla ei omalla koneellani ole yhtään kuvaa. Mutta tukka-asioissa ei tapahtunut yhtään mitään yläasteikää ennen. Hiuksiani ei värjätty ja leikkauksia tehtiin silloin tällöin (kerran ihan lyhyeksi joskus neljännellä luokalla, kadun sitä edelleen). Ensimmäinen kuva on siis rippikuvani vuodelta 2004. Blondi kuin mikä

Toinen kuva on vuodelta 2005. Jos nyt en väärin muista, niin en ollut ennen noin 16 ikävuottani värjännyt hiuksiani kertaakaan. Sitten tuli tämä kaksivärimuoti ja sellainenhan oli pakko saada. Äiti kuskasi minut Nakkilaan kampaajalle, jolta pyysin ah niin kaunista duo-tukkaa. Muistan kampaajan silloin ihailleen omaa väriäni ja vähän nikotellen ottaneen värit esiin. Voih, olisinpa silloin kuunnellut ammattilaista! Tästä vuodesta alkoi ikuinen värjäysrumba. Ja tällä kaksiväritukalla mentiin varmaan 1,5 vuotta putkeen.

2006 löysin Porista mahtavan kampaamon, Dallas Pinkin. En tiedä onko sitä enää edes olemassa, mutta silloin en muualla ekan kerran jälkeen käynytkään. Kolmas kuva on otettu muistaakseni samana päivänä, kun olin käynyt kampaajalla. Hiukseni oli värjätty melkein platinaksi ja sivulle ja taakse oli lisätty tummanruskeita, melkein mustia tehosteosia. Silloin ne oli kans tosi trendy!

Neljäs kuva on alkuvuodesta 2007 ja kyseessä taitavat olla jotkut lukioporukan bileet. Ja ilme on aika peruslukemilla :D Näistä tehosteväreistä en luopunut taas piiitkään aikaan, vaan niilläkin porskutettiin menemään toista vuotta.

Ensimmäinen kuva on vielä vuodelta 2007. Eli sama meininki, paitsi tässä välissä joku leikkasi meikälle pitkän otsatukan. Varmaankin akneihon peitoksi.

Toisessa kuvassa olin juuri täyttänyt 18 eli oli vuoden 2007 syksy. Olin luopunut hiusten tummista osista, mutta siirtynyt sitäkin rankempaan rutiiniin. Tässä vaiheessa ystäväni nimittäin vaalensi hiukseni kerran kuussa ihan vaaleiksi. Onneksi olimme sentään niin fiksuja, että tajusimme värjätäkäsitellä aina vain sen sentin juurikasvun, eikä blondausväriä levitetty tukkaan koko pituudelta. Otsatukka ylhäällä pinneillä oli kova juttu.

Kolmantena ylppärikuvani vuodelta 2008. Tässä vaiheessa blondausrutiini oli edelleen parhaaksi todettu. Arvatkaapa muuten kuka nuo kiharani on tehnyt, siskoni silloinen poikaystävä! Muistan ylppäriaamun paniikin, kun aina ennen niin hyvin onnistuneet piipparikiharat eivät millään halunneet muodostua. Siskon poikaystävä tuli onneksi itkuisen teinin apuun ja kiharsi tukkani kuin vanha tekijä :D

Joo ja sitten alkuvuoden 2009 neronleimaus. Tukka lyhyeksi! Siis päältä. Ja alta jotenkin polkka. Niinku siis mitä? Kasvatusprosessi alkoi heti samana kesänä. En vieläkään käsitä mistä tällainen vuoden idea oikein sai alkunsa, mutta väri oli sentään aika bueno.

Nämä kuvat ovat kaikki vuodelta 2009. Kuten mainitsin, kasvatusprosessi alkoi heti tukanleikkuun jälkeen. Ensimmäinen kuva on juhannuksesta, jonka aikoihin pidin vielä pitkää otsista, jota leikkelin itse silloin tällöin.

Tämä kuva on niin ikää kesältä 2009. Tässä vaiheessa löysin pidennysten ihanuuden. Eipäs, kun olin löytänyt sen jo aiemmin vuonna 2008, kun kokeilin teippipidennyksiä! Päänuppini ei kuitenkaan kestänyt jatkuvaa vedon tunnetta ja lisähiusten kanssa nukkumista. Siksi siis vuoden 09 kesällä käytin paljon klipsipidennyksiä, joita rakastan edelleen.

Kolmas kuva on loppukesästä 2009 kun Lady Gaga tuli ensimmäisen kerran Suomeen. Tällöin Gaga ei vielä ollut niin kovassa huudossa meillä Suomessa ja koko konserttiväki mahtui Helsingin Kulttuuritaloon :) Ja sinnehän me ystävieni kanssa ryntäsimme kovalla tohinalla.

Viimeisenä vuoden 2009 syksy, jolloin olin juuri aloittanut opintoni Turun Yliopistossa luonnontieteiden laitoksessa. Tässä oli käynnissä tulokkaiden kastajaiset. Ei, en ollut löytänyt sisäistä gangsta-henkeäni, vaan joukkueemme vaatteet tulivat tuutoreiltamme. Syksyn kuva-albumi on täynnä opiskelijabileitä, joissa yleensä meikäläisen pää loistaa salamavalossa kuin mikäkin R2D2. Hopeashampoota kului litroittain ja otsatukan tila vaihteli kasvatuksesta pottaan omien kampaajataitojen voimin.

Huh, mitä meininkiä! Aika jännittävää muutenkin käydä läpi vanhoja kuvia. Tulee niin paljon hyviä (ja niitä huonoja) muistoja mieleen. Ah nuoruutta! ;) Huomenna tutkaillaan viime vuosien tukkajuttuja.

Niin ja menenhän mä huomenna sinne kampaajallekin eli äänestys: tumma, platina vai luonnollisempi versio tummalla tyvellä?

// Here's my not so colorful hair history from childhood to 2009. Tomorrow I'll show you more pictures of my latest hair transformations.

Ladataan...
NUDE

Kaupallinen yhteistyö: Orion Pharma

Kesän jälkeen on aina tarve hiusremontille. Yleensä kaipaan syksyisin jotain uutta väriä ja raikastusta kesän kuluttamaan tukkaani ja usein huomaan kuumien säiden ja polttavan auringon tehneen hiuksilleni todella rajusti tuhojaan. Syksyisin kaivan siis kaapeista ne parhaat hiustenhoitoaineeni ja varaan ajan kampaajalle.

Mutta kuten olen aiemminkin maininnut, hiusten hyvinvointi ei tietenkään ole kiinni vain hyvistä hiustenhoitotuotteista. Kaiken a ja o on hiuspohja ja sieltä hiusjuuresta lähtevän hiuksen kunto. Monelle koittaa näin syksyisin lomien loppuminen ja työpöydän äärelle paluu, joten stressitasot ja kesän jäljiltä mahdollisesti retuperällä olevat ruokailutottumuksetkin tuovat omat haasteensa hiusten hyvinvoinnin ylläpitoon. Siksi apua ja lisäbuustia kannattaa etsiä ravintolisistä, jotka helpottavat hiusten hyvinvoinnille tärkeiden ravinteiden saantia.
 

Sain Orionilta haasteen kokeilla uutta Biorion-hiusravintolisää tuomaan lisäpuhtia hiusteni hyvinvointiremppaan. Testaus lähti käyntiin noin kuukausi sitten ja tulen kertomaan vielä lisää kokemuksiani Biorionin käytöstä ja muista hiusten hyvinvointiin liittyvistä asioista syyskuun aikana.

Biorion on siis uusi avainlipputunnuksen saanut, apteekissa myytävä hiusravintolisä, joka sisältää hiuksille tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Yksi kapseli sisältää runsaasti biotiinia, seleeniä ja sinkkiä, jotka kaikki edistävät hiusten pysymistä normaaleina (terveysväittämä, jonka on arvioinut Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen).

Lisäksi tuotteesta löytyy kuparia, rautaa, E-vitamiinia, monia B-ryhmän vitamiineja, L-kysteiiniä ja hirssiuutetta. Yksi kapseli päivässä riittää ja tuote sopii myös raskauden aikana ja imettäessä. Tuote on laktoositon, gluteeniton, soijaton ja hiivaton ja kapseleita on saatavana 60:n (noin 40 e) ja 120:n kappaleen pakkauksissa.

Tässä Biorion-ravintolisien uusi mainosvideo, josta muuten saatat bongata tutut kasvot ;)

LivBoxin ja Orion Pharma toteuttivat yhdessä käyttäjätutkimuksen, jonka mukaan testaajista lähes 90 % koki hiustensa hyvinvoinnin parantuneen jo kahden kuukauden käytön jälkeen. Tutkimukseen osallistui 400 eri elämänvaiheissa olevaa naista: mukana oli esimerkiksi yli 40-vuotiaita, imettäviä sekä raskaana olevia. Tutkimuksessa oli huomattavissa joitakin ikäryhmäkohtaisia eroja, sillä vaihdevuosi-ikäiset naiset kokivan Biorionin tehneen hiuksien hyvinvointiin eniten muutoksia: heistä jopa 94 % koki hiustensa kunnon kohentuneen jo kahden kuukauden testiajanjakson jälkeen.

Oma testijaksoni on lähtenyt hyvin käyntiin, eikä minulla oli ollut ongelmia muistaa ottaa yhtä kapselia kerran päivässä. Yleensä se homma on hoidettu samalla, kun aamupuuro valmistuu mikrossa. Kapseli on onneksi helposti nieltävä, eikä maistu suussa oudolle, mistä myös iso plussa!

Itse olen jo nyt aika innoissani tästä, sillä uskon Biorionin ja erityisesti sen sisältämän sinkin tekevän kutaa hiuksieni lisäksi myös iholleni. Hiusteni kasvunopeus ei myöskään ole koskaan ollut mitään kovin huikeaa. Olen parhaimmillani tainnut päästä sinne yhden sentin kuukausinopeuteen ja hiuslaatuni on aina ollut myös hyvin ohut. Toivon kapseleiden antavan hieman lisäpontta ohuen tukkani terveyteen, eikä lisävitamiinit ja rauta ole varmasti pahitteeksi muullekin kropalle.

Syksyn tukkaremontti on täten virallisesti laitettu käyntiin!

Ladataan...
NUDE

Pääsin ennen Flow-festareita kokeilemaan Turun Soul Sistersiin Vita Liberatan suihkurusketusta. Maahantuojan ehdotus tuli kuin tilauksesta, kun ihon sävy muistutti huonosäisen kesän jälkeen A4:sta. Täytynee tähän vielä kuitenkin tähdentää, että en ota aurinkoa. Ulkona oleskelusta nyt vain on yleensä tarttunut hieman sävyä ihoon.

Olen kokeillut suihkurusketusta pari kertaa aikaisemminkin, mutta sitäkin enemmän olen käyttänyt itseruksettavia tuotteita. Koska Vita Liberatan tummin itseruskettava vaahto on ehdoton lempparini, olin innoissani tästä mahdollisuudesta. Vitskun iholle antama sävy kun on tunnetusti hyvin hyvin hyvin luonnollinen. Ja tähän mennessä kokeilemistani suihkurusketuksista tämä Soul Sistersin Vita Liberata -rusketus on ehdottomasti ollut kaikista parhaimman sävyinen ja pysynyt iholla pisimpään.

Soul Sisters -kauneushoitola sijaitsee korttelin päässä kauppatorista Brahenkadulla ihanassa vanhassa kivitalossa. Tilat ovat valtaisat ja hoitolasta saa kaikkea manikyyreistä vartalosokerointiin ja kasvohoitoihin. Vita Liberata -suihkurusketus on ollut tänä kesänä niin suosittu, että eräänäkin päivänä rusketuksia suihkittiin siellä yli 40 kappaletta! Toivottavasti suihkurusketuksen suosio on noussut siksi, että ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi auringon UV-säteilyn aiheuttamista vaaroista.

Yläkuvassa näkyy väri heti rusketuskopista tulon jälkeen. Mukana on siis vielä karttaväri, joten sävy on lopputulosta tummempi. Seuraavat kuvat on otettu suihkun jälkeen seuraavana päivänä, joten niissä näkyy suihkurusketuksen lopullinen tulos. Sävy oli ihanan paahteinen, vaikka eihän sellaista epäluonnollista oranssia rusketusta juuri tarvitse nykyitseruskettavien kanssa pelätäkään. Eli tämä oli juuri sitä mitä itseruskettavien kuningasmerkiltä odotinkin :)

Ja niille, jotka eivät ole vielä käyneet suihkurusketuksessa, tässä vielä pieni muistilista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon:

ENNEN:

- Poista halutessasi ihokarvat. Sheivaa siis sääret edellisenä päivänä. Sitä ei todellakaan tehdä suihkurusketuksen jälkeen, koska sheiveri voi viedä mukanaan juuri rusketetun ihosolukon.
- Kuori iho hyvin esimerkiksi edellisenä iltana. Tämä on todella tärkeä steppi. Kuorittu iho ruskettuu tasaisesti ja lopputulos pysyy paljon kauemmin, kun iho on uutta eikä lähde heti vauhdilla uusiutumaan.
- Älä käytä kosteusvoidetta, deodoranttia, hajuvettä tai muuta kosmetiikkaa ennen suihkurusketukseen menoa. Muu kosmetiikka voi vaikuttaa värin imeytymiseen ja tasaisuuteen.
- Pue yllesi väljät ja tummat vaatteet. Kireät vaatteet saattavat hangata ja kuluttaa rusketettua ihoa. Lisäksi rusketusaineen karttaväri voi tahria vaatteita, mutta väri lähtee tavallisessa konepesussa.

Ennen rusketusta saat jalkapohjiisi hauskat suojatarrat, jotta väriä ei tartu kuivaan ja paksuun ihoon jalkapohjissa. Rusketuskopissa ammattilainen sitten suihkuttaa sinuun sopivan värin ja pyytää sinua asettumaan milloin mihinkin asentoihin tasaisen värin aikaansaamiseksi.

JÄLKEEN:

- Älä pese ihoa ainakaan 8 tuntiin suihkurusketuksen jälkeen. Anna värin vaikuttaa yön yli, jos mahdollista. Vältä myös käsien pesua.
- Vältä myös hikoilua tämän 8 tunnin aikana.
- Ensimmäisellä suihkukerralla ns. karttaväri lähtee veden mukana. Älä siis säikähdä, vaikka väriä valuu ensimmäisellä pesukerralla pois. Suihkurusketuksen todellinen sävy näkyy siis vasta karttavärin poispesun jälkeen.
- Kosteuta ihoa hyvin joka päivä sävyn ylläpitäimiseksi. Kuiva iho rapisee pois ja rusketuksesta voi tulla epätasainen.
- Kosteutetun ihon rusketus kuluu tasaisesti pois noin 10 päivän aikana. Itselläni ensimmäiset merkit rusketuksen lähtemisestä tulivat viiden päivän jälkeen (tosin olin saunonut aika urakalla). Sen jälkeen rusketusta alkoi lähteä tasaisesti, eikä mitään sen suurempia laikkuja syntynyt. Viimeiset rippeet lähtivät uimahallissa 12 päivän jälkeen.
- Ja lopuksi; varo jäämästä koukkuun ;)

Saara Sarvaskin ihastui aikoinaan Vita Liberatan suihkurusketukseen. Käy tsekkaamassa postaus täältä.

Mutta mitäs te sanotte, ihoa vanhentava UV vai ihoystävällinen purkkirusketus? ;)

Ladataan...
NUDE

Eräs lukijani kysyi juuri, millä hennatahnalla teen omat hennatatuointini ja mistä näitä tahnoja voisi tilata. Ostin jo tovi sitten HennaMehndi.comista hennatuubeja, joita olen käyttänyt pursottamalla tahnaa tuubista toisen setin mukana tulleeseen nokalliseen pulloon. Kaiken tämän säätämisen jälkeen olen onnistunut saamaan ihan kivoja kuvia käsiini, mutta parisen viikko sitten sain tästä samaisesta intialaisesta nettikaupasta viestiä. He olivat bonganneet kuviani ilmeisesti Instagramista ja halusivat lähettää minulle testiin hennaväriä, joka on pakattu paljon käytännöllisemmin.

Saamani hennavärit (linkki tuotteisiin) tulivat siis muovisiin kartioihin pakattuina, mikä onkin suositumpi tapa käyttää hennavärejä. Ja eron tuubi-pullo-nokka-säätööni huomasi kyllä heti ensimmäisellä kerralla. Leikkasin kartion kärkeen pienen reiän, minkä kautta väriä tuli sopivan vähän, jotta sain pieniäkin yksityiskohtia piirrettyä. Kätsyä!

Lisäksi väristä tuli paljon tummempi. Hennaväreissähän on suuria eroja siinä, minkä sävyinen ja kuinka intensiivinen väri lopputuloksesta muodostuu. Toisaalta syy saattoi olla lähetyksen mukana tulleessa hennaöljyssä, jota levitin hennavärin päälle kuvion tehtyäni. Tosin öljy kuuluisi levittää iholle ennen hennatatuoinnin tekoa, heh. Mutta tuntui se silti tehoavan ;)

HennaMehndi.comin hennavärithän eivät maksa juuri mitään. Yksi tällainen kartio maksaa noin 1,6 euroa ja väriä riittää ainakin kahteen tällaiseen kuvissa näkyvään hennatatskaan. Silti, koska tuotteet tulivat Intiasta, pakettini juuttui tulliin. Asia onneksi hoitui sillä, että soitin sinne ja selitin, ettei pakettini tuotteiden arvo ylitä 22 euron rajaa, jolloin paketti vapautettiin postin jakeluun ilman tullimaksuja.

Lisäksi tämä tatska pysyi huomattavasti kauemmin nättinä, kuin edelliset väkerrykseni. Tässä kuvassa hennatatska on neljä päivää vanha ja yhdet saunomiset ja Flow-festarit nähneenä. Todellinen ruskea väri näkyy muuten ranteessa (sormiin osui liikaa valoa).

Kaverini muuten näki tatskani ja kysyi, että eikös nuo hennavärit ole vaarallisia, joten selvennän nyt vielä kertaalleen tähän: musta hennaväri voi aiheuttaa pahoja allergisia reaktioita ja loppuiän allergian hiusväreihin, jos henna on värjätty parafenyleenidiamiinilla! Ruskea henna on turvallista ja sitä on käytetty jo tuhansia vuosia :) Lisää aiheesta aiemmassa postauksessani.

// Hi I'm Erika and I'm a henna-tattooholic. My favourite henna paste is from Hennamehndi.com. These are packed in cones, which is so much easier way to use henna. The deep brown color is so beautiful and dark, thanks to the henna oil that I applied onto my skin after tattooing (but you should apply it before doing henna tattoo, oops). Did I say I'm loooooving it!

SEURAA / FOLLOW: BLOGLOVIN’ / FACEBOOK

Pages