Ladataan...
NUDE

Käväisin viime perjantaina juuri avatussa Frantsilan Scent Labissa Helsingin Mikonkadulla sijaitsevassa Tre:ssä. Kutsun saatuani innostuin heti siitä ideasta, että voisin tehdä itselleni juuri sellaisen parfyymin kun haluan!

Tässä uudessa Scent Lab -konseptissa on siis kyse siitä, että kuka tahansa voi mennä ja tehdä itselleen 30 eurolla oman tuoksunsa. Saat kassalta pullon, jossa on valmiiksi Frantsilan luomu jojobaöljyä, ja johon sitten yhdistät itse latva-, sydän- ja juurituoksun, joista jokaisesta on neljä eri vuodenaikaan liitettyä vaihtoehtoa. Kun oma yhdistelmä on valmis, pullo suljetaan kätevään roll-on-päällä varustetulla korkilla. Ja ikioma käsitehty öljytuoksusi on valmis!

Omaan tuoksuuni yhdistin sitruunaa, appelsiinia, ruusua, lavventelia, kardemummaa ja ylang ylangia. Lisäsin öljyyn näitä eteerisiä öljyjä 11 tippaa, jolloin tuoksusta tuli meikäherkälle sopivan mieto. Yhteensä tippoja siis laitetaan eri tuoksutasoista 11-15.

Tässäpä siis aikas hyvä idea ihan itselle tai vaikka ystävälle lahjaksi! Tai miksette menisi ystävän kanssa tekemään omat tuoksunne ihan vain vaikka ystävyytenne kunniaksi :)

Frantsila Scent Lab TREn myymälässä, Mikonkatu 6. 10 ml öljyparfyymi / 30 euroa. Omani on tehty veloituksetta PR-näytteenä. Tuoksu säilyy pullossa noin 2 vuotta.

Share

Ladataan...
NUDE

Uuden vuoden lupausten naureskelu on mielestäni ärsyttävää. Että ”mitä tuollaista lupaat, repsahdat kuitenkin” tai ”minähän en mitään kliseisiä lupauksia tee”. Tänä vuonna nimittäin tajusin, miksi lupauksia tulee helposti tehtyä juuri uuden vuoden alussa. Ainakin minun kohdallani kävi nimittäin niin, että sain pidettyä vähän hengähdystaukoa juuri joulun ja välipäivien aikana, joten lähdin maalle kotiin ja siellä kliseisesti metsiköissä lenkkeillessäni tajusin muutaman asian elämästäni. Äidin avustuksella tietysti ;)

Tein koko syksyn samaan aikaan neljää eri työtä. Kirjoitin blogiin viisi postausta viikossa, Demiin kaksi ja puoli aukeamaa kuukaudessa, Trendiin yhden aukeaman tutorial-kuvien kera ja lisäksi tein 20 tuntia viikossa laboratorioteknikon töitä suusyöpätutkimusryhmässä Helsingin yliopistossa. Teoriassa tuntui, että aika kyllä riittää kaikkiin, jos välillä tekee vähän viikonloppu- ja iltavuoroja, mutta todellisuudessa se ei sitten riittänytkään. Ainakaan henkisellä puolella.

Syksy meni ainaisessa väsymyksessä, mutta pistin sen joka vuosi pahemmin iskevän kaamosväsymyksen piikkiin. Lisäksi lausuin sohvan pohjalta moneen kertaan poikaystävälleni olevani uupunut. Siis niin uu pu nut. Keho kertoi normaaliin tapaansa ylikuormittavasta elämästäni rytmihäiriöiden, päänsärkyjen ja sen järkyttävän väsymyksen avulla, mutta hälytyskellot alkoivat soida vasta, kun huomasin muistini pätkivän. Hajamielisyys on ollut tuttua jo vuosia, mutta tämä uusi totaalinen pätkiminen oli uutta. Saatoin selostaa siskolleni aivan innoissani jotain asiaa, kunnes hän vähän aikaa kuunneltuaan sanoi, että ”kai Erika muistat, että kerroit tän mulle jo? Eilen. Mehän nähtiin EILEN.” Väkinäisen naureskeluni takana olin aivan kauhuissani. Hyvä, kun muistin edellisestä päivästä yhtään mitään. Ja samanlaisia tilanteita oli jo ennen tätä työkaverini ja parhaan ystäväni kanssa. Hän osasi aina kesken tarinani muistuttaa, että niin, mehän puhuttiin tästä jo eilen/edellispäivänä/viime viikolla. Saatoin järkytyksen vallassa selata ryhmä-Whatsapp-viestejä ja todeta, etten todellakaan muista kirjoittaneeni tätä.

Niinpä siellä metsän keskellä sanoin ääneen sen mitä olin halunnut sanoa jo kauan: lopetan lehtityöt. Ja äiti nyökytteli ja kannusti päätökseeni vieressä. Vaikka on niin raastavaa lopettaa sinulle tarjottu hieno homma, jossa vieläpä olet aika etevä, on vain pakko myöntää oman jaksamisen rajat. Töitä on ollut niin paljon, että melkein jokainen niistä on alkanut tuntua pakkopullalta ja intohimo on hiipunut jonnekin sinne stressin taakse.

Haluan saada blogiin taas sellaisen draivin ja innostuksen, mikä minulla on siihen jo vuosia ollut ja haluan pystyä keskittymään tutkimustyöhön silloin kun kuuluu. Täten seuraavien Trendin ja Demin numeroiden jutut tulevat olemaan näillä näkymin viimeiseni. Tästä edespäin jatkan vain blogin ja tutkimustyön kanssa sulassa sopusoinnussa ja tasapainossa. Päätin myös, etten aio tehdä itseeni paniikinomaista mielentilaa, jos en saakaan kirjoitettua blogiin kuin neljä postausta viikossa. Tästä lähtien blogini päivittyy siis 4 tai 5 kertaa :)

Jo päätöksen tekeminen nosti ison kuorman harteiltani. Todella ihmeellistä, miten mielentila koheni jo pelkästään ajatuksen tasolla tehdyn päätöksen jälkeen. Ja kun sitten lähetin lopettamisilmoitukseni lehtiin, sain alkuviikosta perinteisen stressin laukeamisen jälkeisen migreenin yhdeksi päiväksi. Jännästi se keho kertoo asioita, joista oma pääkoppa saattaa olla täysin tietämätön. Nyt ainakin tiedän, että tämä oli oikea päätös.

Edellisaamulla istuin bussissa työmatkalla ja pystyin jopa suunnittelemaan tätä postausta. Viime aikoina työmatkat ovat nimittäin menneet siihen, että olen peloissani käynyt läpi sillä hetkellä käynnissä olevia työasioita, ettei mikään vain ole unohtunut ja samalla takaraivossa on kolkuttanut pelko tulevan työpäivän haasteista. Että jos joku pyytää minulta vielä yhdenkin haastavan asian lisää, kuppini menee varmasti nurin. Tai ainakin joku tärkeä asia tippuu täynnä olevasta muististani uuden tieltä pois. Tsekkailin koko ajan kalenteria, sillä oma pää ei pystynyt muistamaan kaikkia deadlineja ja to-do-listoja tai ainakaan en luottanut siihen, että se pystyisi tehtäväänsä. Ja "annoinkohan sille koiralle ruuan aamulla?!"

Ja palatakseni alkuun, kyllä, minulla on uudenvuoden lupaus: tehdä vähemmän töitä. Kaikkia työtarjouksia ei ole pakko ottaa vastaan ja pärjään vähän pienemmälläkin palkalla aivan hyvin. Haluan, etten joudu töistä päästyäni istua taas kotona tietokoneelle ja jatkaa jotain kolmesta muusta työstäni. Tajusin myös, ettei minusta ole lehtimaailman deadlinesta deadlineen elävään työhön ja siihen, että takaraivossa painaa koko ajan dedispaine. Haluan, että minulla on vapaa-aikaa ja joskus jopa hyvänen aika LOMAA. Sehän olisi todellinen ihme se. Haluan aikaa ja ennen kaikkea energiaa maalata (poikaystävältäni elokuussa maalauskamoihin tarkoitettu Sinellin 50 euron lahjakortti odottaa edelleen käyttöään), lukea, liikkua ja nähdä perhettä ja ystäviä. En halua puurtaa niska limassa jouluaattoja ja juhannuksia läpeensä ja vähän jopa ylpeillen kertoa, kuinka kiire minulla on koko ajan. Ei ole sankarillista polttaa itseään loppuun. Mielestäni on fiksumpaa nähdä omat rajansa ja parhaat tavat tehdä töitä. Ja olla siten niin parempi työntekijä, ystävä kuin tyttöystäväkin.

Share

Ladataan...
NUDE

Rotukoiria ja erityisesti brakykefaalisia rotuja käsittelevä postaukseni nousi heittämällä vuoden luetuimmaksi ja eniten kommentoiduksi. Toivon todella, että asiasta keskusteltaisiin nyt enemmän ja että joku koiran hankintaa harkitseva luki postaukseni ja tuli toisiin ajatuksiin. Kiitos kaikille postausta kommentoineille ja jakaneille! Nyt jatketaan saman aiheen piirissä.

Katsoin tuossa eräänä päivänä Jenny+:n Koirakuume-jakson, jossa käsiteltiin erilaisia tapoja ottaa koira. Mietittiin mikä on eettisin, rotukoiran hankkiminen pentuna vai kenties kodittoman koiran adoptoiminen. Jos eettisyydestä puhutaan, ei taatusti ole epäselvää mikä se eettisin tapa on. Jaksossa jäikin mielestäni ärsyttävän laimeaksi lopputulema, eikä siihen oikeastaan edes päästykään, joten let me tell you: eettisin tapa ottaa perheeseen koira, on adoptoida koditon. Piste. Mitä kiistelyvaraa tässä muka on?

Olenkin jo pitkään halunnut tehdä kodittomien koirien eteen muutakin kuin lahjoituksia ja sen, että olemme adoptoineet yhden kodittoman. Rotukoiria käsittelevä postaukseni jälkeen sainkin Rescueyhdistys Kulkurit ry:n vapaaehtoistyöntekijältä viestiä ja kiitosta ja kysyin, voisinko tulla tutustumaan yhdistyksen toimintaan ja tekemään juttua. Ajattelin, että ehkäpä tämä blogipostaukseni voi olla yksi niistä tavoista, joilla teen vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten hyväksi. Toivottavasti tämä kirjoitus toisi vastauksia niitä kaipaaville ja ehkäpä kumoaisi muutaman ennakkoluulon.

Rescueyhdistys Kulkurit toimivat siis Romaniassa, sillä siellä kodittomien eläinten määrä on iso ongelma ja katukoirien määräksi on arvioitu 2-5 miljoonaa. Katukoiraongelma sai alkunsa jo 1980-luvulla, jolloin maan diktaattori pakotti kansan muuttamaan maalta kaupunkiin ja jättämään lemmikit taakse. Steriloimattomia koiria kulkee kaduilla ja maalla vapaana ja populaatiot kasvavat entisestään. Tähän Kulkurit pyrkii omalla toiminnallaan puuttumaan.

Rescueyhdistys Kulkurien toiminta on siis paljon muutakin, kuin koirien adoptoimista Romaniasta. Adoptointi on ehkä yhdistyksen näkyvin, muttei se tärkein osa, vaikka tänä vuonna koiria on adoptoitu suomeen lähes 500. Päämääränä on kestävä eläinsuojelutyö, jonka tärkeimpinä osa-alueina ovat maassa Romaniassa tehtävät steriloinnit ja valistus.

Kulkurit järjestävät laajoja sterilointikampanjoita, joihin myös vähänvaraiset perheet voivat tuoda koiriaan steriloitaviksi. Sterilointi on äärimmäisen tärkeä keino katukoiraongelman purkamiseen, sillä on laskettu, että yksi narttu jälkeläisineen voi 7 vuoden aikana tuottaa 67 000 uutta koiraa. Eli yksikin sterilointi on jo iso panostus koiraongelman ratkaisuun. Ja yksi sterilointi maksaa 30 euroa, sen voit lahjoittaa Kulkurien sivuilla. Tänä vuonna Kulkurit ovat olleet mukana noin 6000:n koiran steriloinnissa.

Toinen Kulkurien toiminnan kulmakivistä on valistus ja sitä tehdään Romaniassa moniuloitteisesti. Kouluvalistuksessa pääpaino on lasten ja nuorten valistamisessa kouluissa ja päiväkodeissa. Kun nuoret oppivat, miten koiria käsitellään ja hoidetaan, on tulevaisuudessa vähemmän kadulle hylättyjä lemmikkejä. Paikallisessa valistuksessa yhdistys kouluttaa Romaniassa toimivia eläinsuojelijoita, eläinlääkäreitä ja eläintenhoitajia sekä kaikkia muita eläinten parissa toimivia henkilöitä, niin yhteistyötahoja kuin ulkopuolisia tahojakin.

Rotukoirapostauksessani heräsi keskustelua tietysti myös rescue-koirien adoptoimisesta. Yksi väite oli, ettei maailmaa pelasteta koiria adoptoimalla. Ei tietenkään, eikä adoptoiminen edes ratkaise Romanian ongelmaa, mutta jos aiot ottaa koiran ja teetättää sen, miksi varta vasten tuottaisit niitä lisää maailmaan, missä niitä on jo liikaa muutenkin? Adoptio ei pelasta maailmaa, paitsi sen yhden koiran.

Toinen väite oli, että toiminta lisää pentutehtailua. Tämä ei miltään kantilta katsottuna pidä paikkaansa, sillä homma pyörii vapaaehtoistyön voimin. Vain toiminnanjohtaja saa osa-aikapalkkaa. Kukaan ei saa itse koirasta rahaa ja pakolliset maksut menevät eläinlääkärille ja matkustuslukuihin. Lisää aiheesta löydät täältä.

Iso osa rescue-koirien tuonnin ympärillä käytävästä keskustelusta keskittyy sairauksiin. Kulkurien, ja tietysti monien muiden yhdistysten kautta, tuodut koirat steriloidaan, rokotetaan ja tutkitaan erilaisten sairauksien varalta. Romanista tuleville koirille annetaan rabies- ja viitosrokotteet (parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, kennelyskä ja leptospiroosi), ulkoloishäätö kahdesti ja heisimadotus kahdesti (ekinokokki). Niille tehdään lisäksi testit seitsemää eri sairautta vastaan: amerikkalainen sydänmato, anaplasmoosi, babesioosi, borbrelioosi, ehrlichioosi, giardia ja leishmanioosi. Sairaudet otetaan tietysti vakavasti, eikä mitään sairauksia haluta levittää maasta toiseen. Voit lukea lisää koirien sairauksista täältä. Olenkin joskus vitsaillut, että rescue-koira on valmis paketti; se on rokotettu, leikattu ja yleensä myös kasvanut jo aikuiseksi, vaikka kodittomia pentujakin on.

Monille rescue-koiran ottaminen tyssää ehkäpä lapsiin ja siihen, että halutaan olla varmoja, että koira tulee perheen pienimpien kanssa toimeen. Tällöin moni valitsee luotettavan rotukoiran, mutta itse ajattelen, että mikä olisi luotettavampaa, kuin mennä katsomaan nuorta tai jo aikuista koiraa kotihoitopaikkaansa Suomessa ja tutustumaan siihen lapsien kanssa. Selviäisi heti, kohtaavatko kemiat ja voisiko koira sopia juuri teidän perheeseenne.

Jos sinä haluat tehdä jotakin Romanian kodittomien koirien hyväksi, tutustu Kulkurien sivuilla erilaisiin auttamistapoihin. Yksi helpoimmista taitaakin olla tekstiviestilahjoitus ja jos harkitset koiran adoptoimista, löydät kotia odottavat koirat täältä. Usein kysyttyihin kysymyksiin löytyvät vastaukset täältä. Myös Yle on tehnyt Kulkureista dokkaripätkän, sen löydät Yle Areenasta.

Heräättääkö postaus kysymyksiä tai onko sinulla kenties omakohtaisia kokemuksia rescue-toiminnasta? Kerro kaikki, keskustellaan :)

Kaikki kuvat: Veera Nuri Photography.
Share

Ladataan...
NUDE

Tuskastelin Vitamin Wellin aamujoogassa Nella Törnroosille sitä, kuinka minulla oli ollut vaikeuksia keksiä postausaiheita. Kun stressitasot nousevat, iskee meikäläiseen joku ihmeellinen writer's block, eikä mitään järkevää tunnu liikkuvan pään sisällä.

Onneksi avasin suuni, sillä Nellalta tuli samantien monta vinkkiä kuin apteekin hyllyltä ja yksi niistä vinkeistä oli tämä postaus: keksi ikävuosiesi verran neuvoja nuoremmalle itsellesi. Tässä siis 28 neuvoa (jälkiviisautta) itselleni ja ehkä myös niille, jotka painiskelevat samojen asioiden kanssa.

1. Ole kaikkien kaveri. Olen ennenkin tainut kertoa, että meillä oli ala-asteella aika raaka meininkin. Jos puit päällesi vaikka vääränväriset housut, sinut naurettiin kotiin vaihtamaan ne. Nyt toivon, että olisimme kaikki olleet aina yhtä hyvää porukkaa eikä käännetty vuorotellen selkiämme toisillemme. Enpä olisi koskaan lähtenyt mukaan nahisteluun tai aloittanut niitä.

2. Älä välitä kiusaajista. Samaan syssyyn toivon, etten olisi välittänyt luokkamme pojista, jotka keksivät kiusata minua sukunimeni takia. Siis mitä ihmettä! :D Ala-asteella tällaiset tuntuivat tietysti maailmanlopulta, mutta vain jälkiviisaana voisin todeta, että mitä väliä?

3. Älä värjää hiuksiasi. Minulla on luonnostaan aika vaalea maantienharmaa tukka. Nyt kun haluaisin takaisin oman luonnollisen värini, tuntuu niin turhalta, että olen ylipäätään alkanut värjäämän kuontaloani. Olisinpa silloin 16-vuotiaana kuunnellut kampaajaani ja jättänyt hiukseni luonnontilaan.

4. Älä ota aurinkoa. Ainakin 19-vuotiaaksi asti kärtsäsin itseäni joka kesä auringon alla rusketuksen toivossa. No se pari kuukautta kestävä rusketus tietysti tuli, mutta niin tuli myös koko loppuelämän kestävät UV-vauriot. Meikäläinen nyt heräsi auringonoton älyttömyyteen onneksi edes parikymppisenä, mutta toki toivon, etten koskaan olisi maannut auringossa vain värin toivossa. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet ovat tiedostavampia!

5. Taluta se skootteri talliin! Äläkä aja ja menetä sen hallintaa ja saa 9 tikin arpea pohkeeseesi.

6. Äläkä ainakaan syö sitä Hot Rodia! Ehkäpä sitten leukani välilevy ei olisi lähtenyt lopullisesti pois paikoiltaan..

7. Älä vertaa itseäsi muihin. Siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää, eikä siitä ole mitään hyötyä. Aina löytyy joku joka tekee jonkun asian sinua paremimn tai tietää asiasta enemmän. Mutta jokaisella meillä on omat vahvuutemme, jotka usein tällaisissa ajatuskuvioissa unohtuvat.

8. Opettele pitämään hauskaa ilman alkoholia. Teininä biletys ja siideri kulkivat käsi kädessä enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni kotibileisiin tai bailaamaan ilman muutamaa siideriä, mikä ei nykyään tuota mitään ongelmia. Olisinpa osannut pitää hauskaa ilman alkoholia jo nuorempana.

9. Harrasta enemmän. Minulla ei nuorempana ollut pesiksen ja pianonsoiton lisäksi sen kummemmin harrastuksia, mikä ehkä harmittaa näin jälkikäteen. Olisinpa aloittanut nuorempana jonkun tanssiharrastuksen! Toisaalta olin hyvin sosiaalinen ja aina ystävien kanssa, mihin ei taas harrastuksilta olisi välttämättä ollut aikaa.

10. Älä avaa siskon kameran filmilokeroa. Pilaat arvokkaat reissukuvat ja saat ikuiset vihat ja muistutukset siskoltasi!

11. Ole rohkeampi. Olin nuorempana todella arka ja uudet asiat ahdistivat kovasti. En uskaltanut lähteä yksin uusiin harrastuksiin tai edes oikein shoppailemaan, enkä ainakaan uskaltanut kysyä vaatekaupan myyjältä missä tietty asia kaupassa sijaitsee. Äitini joutui esimerkiksi varaamaan kaikki lääkäriaikani minun ollessa jo lukiossa :D Onneksi nyt olen karistanut nämä kummalliset ahdistukseni ja uskallan tehdä ja hoitaa asioita, mistä minulla ei ole aiemmin mitään kokemusta. Kaipa se on aikuisuuden tuomaa itsevarmuutta, mutta toivon, että se olisi tullut minulle vähän aikaisemmin.

12. Hanki aikaisemmin apua akneen. Kärvistelin lievän, mutta ahdistavan aknen kanssa vuosikaudet ennen kuin hain lukioiässä siihen lääkäriltä apua. Enpä olisi niin pitkää aikaa käyttänyt hirveää määrää meikkiä ja peitellyt näppyjä hiuksilla, vaan mennyt heti hoitamaan asian pois alta.

13. Opiskele itseäsi, älä kokeita varten. Välillä tuntuu, että lukion opiskeluista ei ole jäänyt mitään päähän. Etenkin historian tunneilta olisi kiva muistaa paremmin asioita. Olenkin miettinyt, että ehkä tämä johtui siitä, että opiskelin ja opettelin asioita vain tulevaa koetta varten. Asiat jäivät päähän vain hetkeksi ja katosivat sieltä koepaperin palautuksen myötä. Enpä olisi stressanut niin paljon kokeista, vaan opiskellut kiinnostavia juttuja ihan vain tulevaa elämää varten.

14. Opiskele enemmän kieliä. Lukioiässä en opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi mitään kieliä, mikä tietysti harmittaa näin jälkikäteen. Olisi upeaa osata puhua edes vähän vaikka ranskaa tai saksaa.

15. Älä stressaa ylioppilaskirjoituksista. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole kysynyt ylioppilastodistustani tai arvosanojani. Ja silloin kirjotusten aikaan tuleva arvosana oli elämän ja kuoleman asia. Asia voi olla erilainen eri aloilla, mutta ainakin itsestä tuntuu, että oksennukseen asti stressaaminen oli turhaa. Yliopistoonkin pääsin pelkästään pääsykokeen turvin.

16. Vietä rento välivuosi. Lukion jälkeen en mennyt heti opiskelemaan vaan menin töihin Hesburgeriin. Aikaa olisi ollut tehdä vaikka mitä, nähdä vaikka vähän maailmaa, mutta jotenkin se meni samoissa pienissä ympyröissä ja töissä. Olisinpa pitänyt edes kuukauden lomaa :D

17. Urheile enemmän. Pätee tähänkin päivään. Toivon, että olisin saanut itseeni tartutettua kunnon urheiluvimman jo nuorena. Ehkäpä silloin salilla käyminen ei tuntuisi näinä päivinä niin vastenmieliseltä.

18. Pidä kiinni vanhoista ystävistäsi. Yläaste- ja lukioaikoina ympärillä oli aina iso kaveriporukka, jonka otin itsestäänselvyytenä. Yliopistoajat ja Harjavallasta poismuutto olisivat vaatineet tiukempaa yhteydenpitoa vanhoihin kavereihin, mutta koska en sitä tajunnu silloin tehdä, on se nyt jo myöhäistä ja monista hyvistäkin kavereista on tullut vain hyvänpäiväntuttuja.

19. Osta robotti-imuri paljon aikaisemmin. Paras ostos i ki nä.

20. Panosta laadukkaisiin vaatteisiin. Tämän tajusin vasta vuosi pari sitten ja nyt ne kaikki 100 prosenttisesti akryylisten riepujen ostaminen vain kaduttaa. Nykyisin tutkailen vaatteiden materiaalilappuja paljon tarkemmin ja teen kaikkeni, että perusvaatteet kestäisivät käytössä mahdollisimman pitkään.

21. Käy tapaamassa isovanhempiasi useammin. Nyt harmittaa, etten ehtinyt enempää jutella isovanhempieni kanssa heidän nuoruudestaan ja kysellä esimerkiksi siitä, millaista sodan aikana oli elää.

22. Usko äitiä ja hoida kaikki vaivat, kun olet vielä YTHS:n piirissä. No siinäpä se, vinkkinä vain kaikille nyt yliopistossa opiskeleville :D Nimim. Polvivaivaisena julkisella puolella..

23. Tee parempi gradu. Jotenkin gradu jäi kaivelemaan ja toivon nyt jälkikäteen, että olisin tehnyt sitä vähän kovemmalla draivilla ja saanut siitä vähän laajemman kokonaisuuden.

24. Jätä se viimeinen lasku laskematta. Pari viikko sitten olimme laskettelureissulla Rukalla ja kiirehdimme viimeiseen laskuun, kun lipussa oli vielä 4 minuuttia aikaa jäljellä. Ja eikös ystäväni käsi katkennut juuri viimeisellä laskulla! Niin huono tuuri!

25. Matkustele enemmän. Esimerkiksi viime vuoden aikana mulla olisi ollut paljon ylimääräistä aikaa ja varaa matkustella. Jotenkin sitä kehitteli itselleen aina henkisen kiireen ja "enhän minä nyt voi mitään lomaa pitää" -mentaliteetin. Nyt Helsingin yliopiston työn myötä aikaa ja lomaa ei todellakaan ole matkustelulle, joten nyt harmittaa, etten reissannut enemmän viime ja edellisen vuoden aikana.

26. Osta heti kunnolliset valokuvausvehkeet. Olen hommannut esimerkiksi kuvausvalot edullisesti eBaysta, eikä ne nyt mitkään parhaat tietenkään ole. Nyt harmittaa, etten heti panostanut kunnollisiin valoihin ja joudun kärvistelemään näiden kanssa, koska en raaski ostaa uusia.

27. Älä mieti sitä mitä muut ajattelevat. Tähän olen yrittänyt kouluttaa itseäni viime aikoina. Aiemmin olen saattanut jättää asioita tekemättä tai muuttaa tapojani sen perusteella, mitä muut minusta ajattelevat tai mitä heidän kuvittelen minusta ajattelen. Nykyään teen asiat omalla tavallani ja yritän olla koko ajan ajattelematta, että "no mitähän tuokin nyt tästä ajattelee" tai "pitääköhän tuo minua nyt ihan dorkana". En voi aina olla miellyttämässä muita ja unohtaa siinä samassa omat aatteeni ja tarpeeni. Niinku fuck it ja anna mennä vaan, sä osaat kyllä ja tiedät mitä teet!

28. Kyllä ne asiat aina suttaantuu. Olen koko elämäni ollut aikamoinen stressaaja. Jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, meikäläinen menee joskus suorastaan paniikkiin. Osaisinpa vain ottaa rennommin, kyllä ne asiat aina järjestyvät. Ennemmin tai myöhemmin.

Mitä neuvoja sinä antaisit nuoremmalle itsellesi? :)

Share

Ladataan...
NUDE

Meikäläisen viikko ei alkanut kovin harmonisissa merkeissä. Heti aamulla somea selatessani naamalleni lävähti jälleen uusi julkkis, joka oli ottanut englanninbulldoggin pennun. Sykkeeni nousi ja kyyneleet nousivat silmiini. Kihisin raivosta. Miksi taas? Miksi ihmiset ihastelevat, eikä kukaan sano sanakaan vastaan?

En voi ymmärtää, miten vielä vuonna 2017 on täysin ok teettää pentuja rotuun, joka on kaikkien määritelmien mukaan sairas. Ja miksi edelleen joku voi olla näistä ongelmista niin tietämätön, että vieläpä ostaa tällaisen brakykefaalisen eli lyhytkalloisen rodun pennun, jonka koko elämä tulee todennäköisesti olemaan epämukava, jopa kivulias ja jatkuvaa eläinlääkärillä ravaamista? Ja oi miksi sen pitää olla julkkis, jolla on yli 10 000 seuraajaa Instagramissa ja joka toimii varmasti tuhansien ihmisten esikuvana?

Mietin niiden yli 60 ihailevan "onpa söpö ruttuturpa" ja "voi mikä ihana" -kommentin äärellä miten voi olla mahdollista, että joku vielä tänä päivänä on niin pihalla, että ajattelee lyttykuonon olevan söpö. Ei koiran elämää rajoittava ja sairauksia aiheuttava kehityshäiriö, joka on jonkun neropatin ideasta päätetty jalostaa pysyväksi rotuominaisuudeksi. Miten tämä voi vielä jollekin olla epäselvä asia? Päätin siis käyttää omaa ääntäni. Toivottavasti tämä postaus siis tavoittaa edes muutaman lyttykuonoisen koiran hankintaa harkitsevan.

Tuli varmasti jo selväksi, etten kerta kaikkiaan keksi yhtäkään hyvää syytä ottaa todella sairaan rodun, esimerkiksi englannin- tai ranskanbulldoggin tai cavalierkingcharlesinspanielin pentu. Erityisesti ahdistaa se, että bulldoggit tuntuvat nyt olevan nouseva trendi, vaikka jo kuvittelin että ihmiskunta olisi päässyt tässä asiassa kohti järkevämpää suuntaa.

Pari vuotta sitten nimittäin tuntui, että liian pitkälle jalostettujen rotukoirien ongelmia puitiin monissakin isoissa julkaisuissa ja jopa Kennelliitto oli aikeissa puuttua brakykefaalisten koirarotujen jalostamiseen, mutta nyt homma on tuntunut ottaneen täyskäännöksen. Julkkikset esittelevät lyttynaamaisia koiriaan, kansa hurraa ja jalostaminen jatkuu ellei jopa ylly. Mitä tapahtui?

Jo faktat ovat osalta unohtuneet tai niitä ei vain ole ennen rotunpennun hankkimista googlettamalla löytynyt, tässä muutama:

Huippueläinlääkärit: Nämä koirarodut ovat kärsineet jalostuksesta eniten, HS 26.10.2014:

- Englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, shar pei, länsiylämaanterrieri ja mopsi ovat sairaimmat koirarodut. Huonoin tilanne on kuitenkin englanninbulldoggilla.
- Englanninbulldoggien yleisimpiä terveysongelmia: lonkkaviat, selkäviat, hengitysvaikeudet, kyynärviat, naamanpoimutulehdukset, synnytysvaikeudet, pentujen epämuodostumat

Kennelliitto aikeissa puuttua ongelmarotujen jalostukseen, TS 9.10.2014

- Englanninbulldoggi kuuluu brakykefaalisiin eli lyhytkalloisiin koirarotuihin. Äärimmilleen vietynä se tarkoittaa niin lyhyeksi jalostettua kalloa ja kuonoa, että koira voi elää koko elämänsä jatkuvan tukehtumisen tunteen kanssa. Osa koirista oppii nukkumaan jokin esine suussa, jotta henki kulkisi unen aikana suun kautta.
- Lämpimällä ilmalla olemattomalla kuonolla varustetut koirat eivät pysty jäähdyttämään itseään, vaan niillä on korkeampi riski saada lämpöhalvaus.
- 95 prosentilla Suomessa röntgenkuvatuista englanninbulldogeista lonkkanivelten kuvaustulos oli asteikon huonoin tai toiseksi huonoin eli E tai D. Kirjaimet tarkoittavat vakavaa kasvuhäiriötä ja yleensä myös nivelrikkoa.

Joissakin koiraroduissa jo enemmän sairaita kuin terveitä yksilöitä – eläinsuojeluliitto vaatii lakirajoituksia jalostukselle, HS 2.10.2015

- Kennelliiton tutkimuksen mukaan jopa 70 prosentilla yli kuusivuotiaista cavalier kingcharlesinspanieleista on syringomyelia eli aivojen turvotustauti. (Sairaudessa aivot eivät mahdu koiran aivokuoren sisään vaan tursuavat ulos ja seurauksena on aivonesteenkiertohäiriöitä, jotka vaurioittavat selkäydintä. Ne johtavat voimakkaisiin rapsuttamisreaktioihin ja kipukohtauksiin)

Eläinlääketieteen professori: Nämä koirarodut on jalostettu sairaiksi, Studio55.fi 14.6.2012

- Koiran pahoinpitely ei välttämättä tarkoita sitä, että sitä kohdeltaisiin perinteisellä tavalla huonosti, vaan että sen oikeuksia terveeseen elämään loukataan esimerkiksi hengitys- ja liikuntakykyä rajoittamalla.

Toivoisin, että äärimmilleen jalostettujen rotujen ongelmista alettaisiin nyt puhua enemmän uudelleen ja tätä eläinoikeusrikkomuksia lähentelevää asiaa saataisiin jotenkin eteenpäin. Suurimmassa roolissa ovat tietysti rotujärjestöt koirien kasvattajat, sillä ainakin muutama vuosi sitten tehdyn TS:n jutun mukaan kasvattajat voivat käyttää jalostukseen mitä tahansa koiria, eikä esimerkiksi Kennelliitto voi valvoa sitä. Ja rotujärjestöt päättävät, kuuluuko rotu perinnöllisiä sairauksia vastustavaan Pevisa-ohjelmaan, johon esimerksisksi englanninbulldoggi ei ainakaan vuonna 2014 kuulunut.

Enkä myöskään jaksa kuunnella selityksiä siitä, kuinka muka hyvältä ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta otettu koira olisi terve. Jos koira syntyy lytyn kuonon kanssa, se on jo itsessään kehityshäiriö. Piste. Myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen Kirsi Sainio sanoi vuonna 2014 tehdyssä haastattelussa, ettei hän usko pelkkien jalostussuositusten enää auttavat tätä [englanninbulldoggia] tai muitakaan pahimpia ongelmarotuja. Hän sanoi, että englannibulldoggin tilanteen menneen niin pitkälle, ettei ihmettelisi, jos viranomainen alkaisi puuttua rodun ylläpitoon. Sainio linjasi myös, että ehkäpä parhaiten rotujen jalostamiseen vaikuttaa kysyntä:

 Jos ei ole kysyntää, ei ole tarjontaa. Ihmisten pitäisi miettiä, mitä se tarkoittaa, jos koiran hengityksestä kuuluu jatkuvasti ääntä.

Tiedän, että tämä asia saa tunteet liikkeelle. Etenkin heidän, jotka ovat jo tämän valinnan tehneet ja p*ska on niin sanotusti jo tuulettimessa. Mutta se ei ole tarpeeksi painava syy olla puhumatta näiden koirien jalostamisesta ja siitä, miten nämä sairaimmat rodut voivat edelleen olla edes laillisia kasvattaa. Kyllä varmasti Tampereen delfinaarion omistajatkin suuttuivat delfinaarion lopettamisesta, mutta oliko se tarpeeksi hyvä syy olla viemättä eläinten oikeuksia eteenpäin? Ei. Turkistarhauksen kiellon edistäminen ahdistaa varmasti turkistarhojen omistajia, mutta onko se eläinten hyvinvoinnin tallomisen lopetuksen estävä asia? Ei.

Vetoan nyt teihin kaikkiin koiran hankintaa harkitseviin: selvitä rodun terveystilanne, äläkä valitse pitkälle jalostettua koiraa. Ja tietysti valitse, mikäli vain mahdollista, kodittoman koiran adoptoiminen. Tutustu aiheeseen esimerkiksi näillä sivuilla:

espanjankatukoirat.com // rekkurescue.com // espanjankoirat.com // kodittomat.info // elämäkoirille.fi // kodinvaihtajat.com // pelastetaankoirat.com // viipurinkoirat.fi // kulkurit.fi

Lainakuvat: kodittoman koiran adoptoineen julkkiksen Instagram (@iansomerhalder, @arianagrande, @lenadunham) ja Suomen eläinsuojeluyhdistyksen Fiksun koiranomistajan opas.

EDIT (4.11.): Pieni toivonpilkahdus. Eläinsuojelulain uudistus on vireillä eduskunnassa ja siihen sisältyy myös koirien rotujalostaminen. SEY vaatii, että lakiin sisällytetään tarkasti ne ominaisuudet, joiden jalostaminen on koirilla kiellettyä, jolloin viranomaisen olisi helpompi jalostusta valvoa:

- Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi hengitysvaikeudet, kroonista kipua aiheuttavat viat ja sairaudet, kuten luuston ja nivelten ongelmat sekä ahdas kallon rakenne, rajoittunut liikuntakyky, rakenteellinen ominaisuus, josta seuraa kyvyttömyys normaaliin lisääntymiseen ja synnyttämiseen, kyvyttömyys syödä tai juoda normaalisti, parantumattomat krooniset ihosairaudet, karvattomuus ynnä muut kärsimystä aiheuttavat ja / tai muutoin eläimen hyvinvointia heikentävät ominaisuudet.

- Rotuja ja muita eläinkantoja, joista merkittävällä osalla on jokin eläimen hyvinvointia heikentävä rakenteellinen ja /tai perinnöllinen vika, ei tule ylläpitää sellaisinaan.

Toivotaan siis, että uuden näillä näkymin vuonna 2020 voimaan tulevan lain myötä näiden rotujen kasvattaminen ja myyminen sellaisenaan olisi laitonta. Voit tukea SEYn vaatimuksia allekirjoittamalla vetoomuksen.

LUE MYÖS:

Miksi adoptoisin? Papi-löytökoiramme tarina

Share

Pages