Ladataan...
Nukkuvan rukous

Kuinka tämän kaiken keskellä mun pää pysyy kasassa? Upottamalla kädet multaan. Toteuttamalla itseäni puutarhani kautta. Se on niin ihanaa. Mielenkiintoista. Luovaa. On jännittävää katsoa miten mikäkin kasvi menestyy, mikä tuottaa satoa ja kuinka puutarha muuttuu vuoden kierron mukaan. 

Oletko kuullut 'green care' -termistä? Se tarkoittaa karkeasti lainaten luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämälaatua. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät muun muassa luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Siitä kai tässä on kyse. Vihreästä hoivasta. 

Mikä pitää sulla järjen päässä? Mikä saa sun mielen rauhoittumaan silloin kuin merellä tyrskyää?

-maennika-

kuva: Pixabay

Ladataan...
Nukkuvan rukous

Nyt on esitetty reipasta. On lääkärin määräyksestä piikitetty vatsan alueen nahkaa. On yötä myöten haettu lääkkeitä apteekista. On huojuttu kuin oksa tuulessa, hoitajan taluttaessa. On panikoitu. Toivottu. Uskottu. Pelätty. Petytty.

Takana on epäonnistunut ensimmäinen alkion siirto. Tai onnistuihan se siirto, muttei alkio pysynyt sisällä. Nyt siitä on jo sen verran aikaa, että pahin vitutus on helpottanut. IVF-hoidon jälkeiset kuukautiskivut olivat aivan kauheat. Minua oksetti, vatsaa särki tuplasti useamman päivän kuin normaalisti ja heräsin kouristuksiin öisin. Lopulta sain taas kuopan reunasta kiinni ja vedin itseni maan pinnalle. Jaksan olla kiitollinen niistä asioista, mitkä ovat hyvin. Jos antaudun pahassa olossa vellomiselle, itkusta ei tule loppua. Se on paha juttu se. Pitää pysyä siis tarpeeksi liikkeessä, täyttää vapaa-aikaa mukavilla asioilla ja koittaa ajatella positiivisesti. Kyllähän se onnistuu, taas seuraaviin kuukautisiin asti.

Välillä minulla on sellainen olo kuin tämä kaikki ei tapahtuisi minulle. Koko asia tuntuu etäiselle - kuin kuulopuheelle. En se minä ollut, joka ne lukuisat pistot itselleen teki. En se minä ollut, joka ne lääkkeet sieltä apteekista haki. Ei ne minun munasarjat olleet, joista ne munasolut kerättiin. En kai minä koskaan pystyisi pää kylmänä käymään kesken työpäivän alkion siirrossa?

Niin, kyllä minä loppujen lopuksi pysyinkin yllättävän coolina, vaikka ennen punktiota meinasinkin pyörtyä. Ehkä se on minun puolustuskeino. Esittää coolia. Esittää lähipiirille, ettei tässä mitään erikoista ole menneillään. Koska jos sitä myöntäisi miten on vaikeaa, sitä olisi niin romuna ettei hoitoja edes jatkettaisi. Sitä joutuisi töistä kotiin makaamaan. Olisi synkässä, pelottavassa tilassa, josta pois pääsy tie on tukittu.

Jos tästä tilanteesta hakee jotakin positiivista, niin ajatuksissani pulpahtelee toisinaan se, että lasketaanko tämä nyt ensimmäiseksi raskaudekseni? Olihan kohdussani edes hetken alkio. Mutta vielä ei ollut Rauhan vuoro. Ehkä se meidän Rauha pötköttelee nyt siellä klinikan pakkasessa. Syväjäädytetty Rauha. Varmaan äitiinsä tullut kun on niin cool. 

 

-maennika-

Kuva: Pixabay

Ladataan...
Nukkuvan rukous

 

 

Luettuani Kolmistaan -blogin Karoliinan ja Tuuletuksia -blogin Jantusen listaukset siitä, mitä he eivät suostu vaihtamaan, täytyi minunkin laittaa lusikkani soppaan. Nimittäin näitä en vaihda:

  1.  Mies. Paras laatuaan jakamaan elämän kanssani. Sopivasti jalat maassa ja paljon positiivisempi kuin minä. Kaiken lisäksi hän osaa halata mua juuri oikealla hetkellä. Olisi kyllä hirveä katastrofi asua jonkun muun miehen kanssa, koska juuri tämän kanssa me ollaan vähän niin kuin kasvettu yhteen.
  2.  Usko Jumalaan.  Uskossa parasta on se, etten ole koskaan yksin. Koen voimavarakseni sen, että voin rukoilla ja luottaa siihen, että asioilla on tarkoitus. Jälleen näkemisen toivo tuo elämääni suunnattomasti lohtua. Tuntuu ihanalle, että joku päivä näen ne kaikki jotka mua ennen on täältä lähteneet.
  3.  Juuret. Olen nykyisin melko ylpeästi se kuka olen ja en kainostele kertoa mistä tulen. Ilman menneisyyttäni en olisi juuri minä. Olen kiitollinen siitä, että sain elää lapsuuteni juuri siinä perheessä ja sillä paikkakunnalla. Vaikka kotipaikkakunnalta oli about kymmennen vuotta sitten kiire pois, olen iän karttuessa alkanut kaivata sinne takaisin. Näin käy kuulemma aika monille näin kolmenkympin kynnyksellä. 
  4.  Luonnon arvostus. Arvostan niin Suomen kuin muidenkin maiden koskematonta luontoa. On mahtava tunne katsella maisemia korkealta, jos ei vuorelta niin vaikkapa mäen laelta. Olisi kyllä tosi surullista, jos joku päivä huomaisin, ettei luonnon kauneus enää sykähdytä minua!
  5. Rakkaus liikkumiseen. Olen pitänyt liikkumisesta aina. Ulkona liikkuminen on ehdottomasti minun juttuni. Nautin siitä kun maisemat vaihtuvat ja saan käyttää oma kehoani eteen päin menemiseen. Pyöräily, kävely, juoksu, hölkkä, hiihto, uinti, luistelu  ja mitä kaikkia näitä nyt on. Jos minulta viedään liikuntakyky, masennun ja paikkoja alkaa kolottaa (nimimerkillä kokemusta on).  Liikunta tuo elämääni ilon lisäksi vahvan tunteen siitä, että osaan ja pystyn. Se lisää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointiani.

No, mitäs hömppää en elämässäni suostu vaihtamaan? Kaiken muun "pinnallisen" voin aivan hyvin vaihtaa, eikä esimerkiksi merkillä ole väliä, MUTTA näitä en vaihda:

  1. Kinkku kuuluu juuston päälle.
  2. Vessapaperin kuuluu tulla rullan yli.
  3. Aamukahvi. Mustana. Viipymättä. Heti herättyäni. (Äläkä tule aamukahvin nauttimista kulkuväylälleni.)
  4. Autokortti. 
  5. Oma piha.

 

Näiden myötä: Iloa alkavaan viikkoon <3

 

-maennika-

 

Kuvat: Pixabay

 

Pages