Se on kuulkaa näin

Ladataan...
Nyt riitti!

Viime keväänä ostettu kevättakki ei tänä keväänä mahdu kunnolla päälle. Farkun vyötärö on kummasti kutistunut pesussa. Ihana puolihame (käyttääkö kukaan enää sanaa puolihame?) jää kaappiin, koska se ei mahdu päälle.

Ja mikä pahinta:

Raskausaikana hankittu mekko puristaa nyt kun en enää ole raskaana.

Vituttaahan tämä.

Eilen suihkussa käytyäni satuin kuivaamisvaiheessa vilkaisemaan itseäni peilistä. Siis voi damn mikä näky peilistä minua katsoi takaisin. Mihin on kadonnut se tyyppi, joka vielä vuosi sitten olin?

Okei, en koskaan ole ollut alipainoinen missin mittoihin mahtuva, mutta normaalipainoinen ja -vartaloinen kyllä. Kiloja on vuosien varrella tullut lisää, mutta nyt tahti on kiihtynyt. Tietysti voisin viime aikaisesta painonnoususta syyttää raskauttani, mutta ei, kyllä se minä itse olen sisääni ahminut vaikka minkälaisia tyhjiä kaloreita. Kun pitäisi jaksaa imettää ja hoitaa lasta ja on vähän univelkaakin ja ja ja. Niinpä niin, enää ei tarvitse imettää, lapsi nukkuu hyvin - ja minä sen kun jatkan sokerin ja rasvan ja suolan ahmimista.

Nyt kuitenkin riitti! Riitti niin maan perkeleesti. Nyt alkaa projekti paino alas!

Laihduttaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista. Syöt vähemmän kuin kulutat. Liikkuakin kannattaisi varmaan enemmän. Käytännössä laihduttaminen on kuitenkin ihan helvetin vaikeaa, varsinkin jos on samanlainen itsekuri kuin minulla.

Päämääräni ei ole laihduttaa itseäni anorektisiin mittoihin, vaan minulle riittää, että mahdun sopivan ajan kuluttua vanhoihin vaatteisiini ja pian sen jälkeen voin mennä kauppaan ja ostaa koon 38 vaatteita. Kiitos.

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä ja itsekuria projektiin! Olen varma että tähän postaukseen tulee miljoona vastausta ja kaikilla on omasta mielestään maailman paras vinkki laihtumiseen. Tässä omani, vaikka varmasti on myös muita hyviä tapoja.

Kuten sinullakin, minulla painonpudottaminen tuntuu olevan tosi hankalaa ja hankalammaksi käy mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Nyt olen 30. Syön suhteellisen terveellisesti (ja kyllä, välillä herkuttelenkin mutta en yltiöpäisesti) ja hikiliikun kunnolla 3-4 kertaa viikossa. Se ei kuitenkaan riitä laihtumiseen, vaan ainakin itse tarvitsin painonpudotukseen ruokavalion muutoksen.

Muutama vuosi sitten päätin pudottaa ne ikuiset 3-4 liikakiloa. Ja niinhän minä likka sitten pudotinkin, taisi lähteä jopa 5. Tärkein neuvo: valkoiset jauhot ja sokerit pois, ihan kokonaan. Eli karppausta, mutta ei liian rajusti. Sallin aamupalaksi palan ruisleipää ja kasviksia söin todella runsaasti (tiukimmassa karppauksessahan kasvistenkin hiilareita lasketaan). Lounaalla täytin (ja yhä täytän) puolet lautasesta monipuolisella salaatilla, 1/4 kasviksia (esim. höyrytettyä parsaa, porkkanaa) ja vähintään 1/4 lihaa. Joskus kylkeen vähän ruisleipää. Illallisella sama homma. Välipaloiksi/ iltapaloiksi vähähiilarisia herkkuja: luonnonjogurttia (ei rasvatonta), siihen pähkinöitä ja vaikka pilkottua omenaa.

Itselleni oli tärkeää, että pystyin silti syömään "herkkuja", kunhan löysin vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja. Hyvännälkä lähti aina kunnon rasvaisella ananasrahkalla: purkki vaahdotettua Flora vispiä, pari purkkia rahkaa, pari purkkia ananasmurskaa. Sallittua on myös muutama pala oikein tummaa (70%) suklaata. Alkoholista oli vaikeinta olla erossa, mutta jos viikonloppuihin sattui juhlia, join valko- tai punaviiniä. Oluesta luopuminen oli vaikeinta.

Kun vähentää hiilihydraatit minimiin, raskas liikunta (esim. spinning, juoksu) ovat vähän turhan rankkoja. Mahdollisia, mutta eivät nautinnollisia. Itse pyrin käymään kerran viikossa kunnon lihaskuntotreenissä (jotta eivät kokonaan katoaisi) ja pari kertaa viikossa tanssillisella aerobic-tunnilla. Lisäksi kävelin aina kun pystyin.

Kannattaa tutkailla alan kirjoja, mielestäni todella hyvä perusteos on Ola Lauritzonin "Hyvät Hiilarit". Tökerösti suomennettu, mutta hyvää asiaa. Itse luin ensin tämän kirjan ja aloitin sitten määrätietoisen ruokavalioremontin.

Onnea matkaan! Jos usko loppuu matkan varrella, muista että se kirjoitukseesi vastannut tyyppikin onnistui, vuosien yritysten jälkeen. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen katsomaan tämän videon:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=h0zD1gj0pXk

...ja lukemaan tämän kirjan:
http://www.efokus.fi/flash/ruokavallankumous/

Tänään tulee myös telkkarista ykköseltä klo 21:30 mielenkiintoinen ja silmiä avaava dokkari ruokateollisuudesta, kannattaa vilkaista jos vain ehtii!

Tsemppiä!

Keväällä iskee aina painoahdistus, ja voihan se välillä olla ihan terveellistäkin. Tsempit sulle, ite yritän vähän samaa. Kaikki housut puristaa, suurin osa ei mahdu enää edes päälle! Ollaan samassa veneessä:)

Blanka (Ei varmistettu)

Tämä on tosiaan aina ja ikuisesti kaikkia kiinnostava aihe. :) Itselläni on se tilanne, että olen aina ollut todella kova syömään. Etenkin jos käyn paljon ulkona syömässä ja tissuttelen alkoholia, painolla on tapana vetää jojona ylös alas ihan jatkuvasti. Ei kai sillä muuten niin väliä, olen 60 kiloinen, mutta kun ostan esim. 300 euron takin tai mekon, ei se enää kuukauden päästä mene päälle. Sitten jos ostan isomman koon, se on taas liian iso kuukauden päästä. Eli periaatteessa rahaa palaa ja ei ole mitään päälle pantavaa. Ärsyttävää!

Olen huomannut, että paino ei nouse jos pidän edes jotain rajaa tuon dokauksen ja ulkona syömisen kanssa. Kotiin en koskaan osta valmisruokia ja teen kasvisruokia itse. Sillon voin syödä niitä minulle tyypillisiä aivan järkyttävän isoja annoksia täysjyväpastaa. :) Lounaaksi syön yleensä salaatin, jossa on hieman jotain pastaa, kuskusia tms. mukana. Pastassahan on paljon energiaa, mutta toisaalta se tuo kylläisyyden tunnetta ja kuitu on hyväksi ruuansulatukselle. En siis usko tältä osin tähän hiilarikeskusteluun.

Olen siitä onnekas, että minulla ei ole minkäänlaista makean himoa, joka tuntuu naisilla olevan todella yleinen. Sehän vielä vain lisääntyy, mitä enenmmän sokeria syö. Olen kiinnittänyt huomiota parin sokerihiiriystäväni leipomisharrastukseen. Siitä kannattais pitää kiinni, ettei ikinä leivo kakkuja tai muffinsseja pakkaseen! Jos on pakko saada makeaa, niin sitten kahvilassa se yksi kakkupala, mutta kun sitä kamaa on pakastin täynnä, tulee sitä myös syötyä paljon enemmän. Väkisinhän sitä tulee leivottua hirveä määrä, kun jo yksi pala on kaloripommo.

Ei se mikään pasta tai hiilari ole mikä lihottaa, vaan älytön makean vetäminen ja alkoholi! Nämä ovat kaksi asiaa täynnä järkyttävä määrä tyhjiä kaloreita. Vatsavaivojenkin syitä voi etsiä näistä.

Urheilusta vielä se pointti, että sykemittarilla kannattaa seurata omaa kalorikulutusta. Kävin kerran yhdellä tanssitunnilla sykemittarin kanssa ja se kuluttu juuri ja juuri 300 kcal eli yksi pieni suklaapatukka. Vesijuoksu ja uiminen kulutti vieläkin vähemmän. Juoksemalla minulla kuluu 600 kcal tunnissa. Voihan tanssitunnilla käydä muista syistä, mutta ei se polta kaloreita.

Ruokavalio on 80 % ja liikunta 20 %.

Blanka (Ei varmistettu)

Tähän ensimmäiseen hiilarikommenttiin vielä se pointti, että varmasti siis laihtuu jos jättää myös täysjyvätuotteet pois (paljon hiilaria = paljon kaloreja), mutta mä en usko sen olevan välttämätöntä. Kuten mainittiinkin, spinning ja juokseminen ei enää vedä ilman näitä. Täysjyvä on urheilijan paras ystävä. Mä en myöskään vedä mitään näitä kevyttuotteita. Kuohukermaa voi laittaa 1/4 vähärsvaisesta vaihtoehdosta, jolle on tehty ties mitä. Mutta jos limuja on pakko vetää, niin älkää nyt ihmiset vetäkö niitä sokerivaihtoehtoja.

Nyt riitti!

Kiitos kommenteista ja vinkeistä!  Ja ihanaa kuulla, että en ole ainoa, jota vähän ahdistaa. No joo, "ihanaa" on vähän hölmö sana tässä yhteydessä ja tiedänhän minä, etten ole ainut ylipainoinen. Mutta silti, you got the point.

Olen miettinyt näitä hiilariasioita. Karppaajaksi minusta ei ole, mutta toki hiilareita voisi (ja varmaan pitääkin) vähentää. Kohtuus kaikessa, on minun mottoni. Näitä hiilarijuttuja pitää funtsia ihan tosissaan.

Mari V. (Ei varmistettu)

Itselläni toimii vaan ja ainoastaan kaloreiden laskeminen. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta hommaan tottuu yllättävän nopeasti! Itselleni oli vaikea arvioida sopivia ruokamääriä, ja vaikka luulinkin syöväni melko vähäkalorisesti, oli pienoinen shokki miten pieniä ihan tarpeeksi energiaa sisältävät annokset ovatkaan. Lisäksi kun itselleen on asettanut kalorirajan, niin sitä tulee ihan erilailla katsottua mitä suuhunsa pistää, kun päivän kaloritarpeen saa täyteen yhdellä pitsalla, tai sitten parilla kunnon ruoalla ja ravintorikkailla välipaloilla.
(Pakastevihannekset on muuten mun salainen ase, niitä 200-300 g riisin/perunan tilalle lautaselle, niin jo kalorit vähenee ja ravintoaineita ropisee!)

Toinen asia mikä itseäni auttoi (tai tätä kohtaa ehkä vielä yritän itsekin opetella paremmin, kröhöm..) on ruoan ajatteleminen erilailla kuin ennen: aiemmin ruoka oli ennemminkin nautinto, kun se nyt (ainakin useimmiten) on pelkkää polttoainetta. Toki herkkupäiviä pitää välillä pitää, ja silloin entisenä ja nykyisenä herkuttelijana annan palaa, mutta noin arkisin ruoka on vain elimistön kemiallisten reaktioiden lähtöaineita, polttoainetta, ihan kuin vaikka bensa autolle.

Vielä piti sanomani, että liikunnan aloitettuani tietoisuus omasta kehosta ja erityisesti kehonhallinta on parantunut, ja siitä on tullut ihan mahtava olo ja motivaatiota roppakaupalla lisää! Niinkuin joku tuolla jo kirjoittikin, että laihduttamisessa liikunnan osuus on suhteellisen pieni, mutta taas kerran itselleni se toimi yllättävän motivaattorina. Olo vaan on niin paljon parempi! Joogasta olen löytänyt lempilajin, samoin pilates on nannaa. Tuloksia tosin tulee itselleni nopeiten kuntosaliharjoittelusta.

Hurjasti tsemppiä koitokseen ja toivottavasti saadaan lukea jatkossa projektin edistymisestä! :) Loppuun vielä ajatuksia kehosta HaLon Hannamarin kirjoittamana, ettei laihduttaessa tärkein kuitenkaan unohdu. Minulle laihduttamisesta tuli jossakin vaiheessa paljon helpompaa, kun pikku hiljaa opin hyväksymään sen miltä nyt just näytän, ja että tämä on ainoa keho mikä mulla on ja että voi siitä ainakin yrittää tykätä. Ja nyt tykkään! :)

http://www.lily.fi/juttu/kurvikuningatar

Nyt riitti!

Kiitos Mari V. kivasta ja kannustavasta kommentista! Taidankin ottaa käyttöön tuon pakastevihannesvinkin!

Kommentoi

Ladataan...