Ladataan...

Sen lisäksi että sataa joka päivä. Paitsi ehkä tänään. Mun pään sisällä on harmaata.
Kolme viikkoa nyt takana Eeron työputkea, kaks yksittäistä vapaata siellä jossain välissä, Sisun ensimmäiset hampaat ja Ukon ylä poskihampaat= unettomia öitä.
Tää mami olis ihan valmis ottamaan äkkilähdön jonnekin hyvin kauas.

Ainiin ja Eero päätti lopettaa tupakan polton tähän saumaan. Voi p***ele sanon minä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tai ollaan oltu jo viikko!

Tämä tosin on vähän kuin harjoituskierros. Ensi viikoksi palataan ainakin vielä Porvooseen kun sähkömiehet tulee hommiin. Oltais lasten kanssa jaloissa.

Tää on I-H-A-N-A-A!! Oma koti ja oma rauha! On tilaa lasten (tai tällä hetkellä lapsen=Ukon) temmeltää. Ei haittaa pienet haasteet, kuten puuttuva lämmin vesi tai kytkemätön sähköliesi.. Pyykkikone saatiin toimintaan toissapäivänä ja kuten arvata saattaa, se on laulanut siitä asti. Kyllä sitä osaa arvostaa arjen pieniä riemuja kun niitä ilman joutuu hetken olemaan. Lämmin vesi saapunee ensi viikolla, joten sitten pääsee oikein suihkuun! Meillä on onneksi tuossa pihalla ulkosauna, jossa on vesipata. Siellä ollaan käyty pesulla, ja eilen Ukko pääsi oikein kylpyynkin. 

 

Koska sitä sähköliettä ei siis ole kytketty, ruoka valmistuu puuhellalla! Aikoinaan jo taloa suunnitellessa sanoin että mun keittiössä on puuhella sekä leivinuuni. Ja niinhän ne sieltä nyt löytyy :) Puuhellan löysin keltaisen pörssin kautta, on priima kuntoinen ja toimii kuin unelma. Ruoste vähän ehti puraista hellaa, kun joutui seisomaan vuoden kylmässä ja kosteassa, mutta ei haittaa käyttöä. 

 

SISU ½VUOTTA!!

Meidän pikkuinen sydänkäpysemme Sisu täytti eilen puoli vuotta! Huh, kun aika on hurahtanut nopeasti! Aika mötkylä tuosta meidän 'pikku' keskosesta on tullut! Käytiin 27.5 lastenklinikalla keskoskontrollissa ja herra oli 66cm ja 8135grammaa! Kehitys oli ikätason mukaista, eli Sisun korjatun iän (3,5kk) mukaista. Selältä mahalleen kääntymistä kovasti harjoitellaan, mutta toistaiseksi pötkylä sätkii vielä vain rinkiä. Mutta eipä sillä ole hoppu! Masu alkaa olemaan jo parempi. Uudet ruoka-aineet edelleen aiheuttaa kipristelyjä, jonka takia lihan aloitus siirretään taas vähän edemmäs. Tuli sellaisia p*skaraivareita lihasoseesta, ettei ihan heti huvita kokeilla uudestaan. Hedelmä- ja kasvissoseisiinkin totuttelu kesti melkein 3kk:tta, joten hiljaa hyvä tulee! Sisu on nyt masuvaivojen helpottaessa muuttunut oikein iloiseksi veijariksi. Tokikin hirmuisen seuran kipeä herra on. Hetkeksikin kun jättää lattialle ja poistuu ite huoneesta, niin nousee ihan hillitön itku. Kai sillä on jäänyt jotain takaumia sairaalassa olosta, on meinaa välillä ihan sininen kun huutaa niin kauheasti yksin oloa. Käy siinä sitten rauhassa vessassa. Joinain päivinä se saattaa viihtyä koko päivän lattialla, syöttöjä ja unia lukuunottamatta. Mutta sitten on päiviä jolloin minuuttikin on liikaa ilman syliä. Tämä viikko uudessa kodissa on selkeästi ollut aika rankka sille koska täällä yksin jääminen aiheuttaa joka kerta jonkin asteisen paniikin. Onneksi kaukalossa on kai sen verran turvallinen olo, että voin syöttää Ukon Sisun istuskellessa ruokapöydän vieressä kaukalossa. Täällä on ollut kantoliinat todella tarpeen. Siihen onneksi Sisu rauhottuu niin voi touhuilla kaikenlaista kun pikku hikipatti nukkuu rintaa vasten. Hieman toki tuo koko aiheuttaa haasteita tuohon kantamiseen kun olen niin vähän kantanut. Hartiat huutaa hoosiannaa tottumattomuuttaan :D

Sisun kuvassa muuten näkyy meidän olohuoneen ihana puulattia <3 Kuusilauta on materiaali ja käsitelty osmo colorin puuvahalla, sävyllä kuusi ja päälle laitettu vielä kaksi kerrosta kirkasta öljyvahaa. Mä niin rakastan tuota lattiaa! Makuuhuoneissa on myös sama lattia, tosin toisessa ns. tv-huoneessa on lattia käsitelty tummaksi sävyllä ruskeanmusta. Kaikki jäljethän tuossa näkyy heti, on jo naarmua kolhua ja koloa, mutta juuri siksi halusin puulattian, elämä saa näkyä! Keittiössä ja eteisessä (sekä tietenkin kodari,wc,suihku&sauna) lattiat on laattaa. Eipähän tarvi miettiä kun lapset rämähtää kumpparit jalassa eteiseen, että meneekö lattia piloille. Tai kun joku innokas pikku keittiöapulainen kaataa muutaman litran vettä pitkin lattioita.. Tokikin keittiön lattian miinuspuoli on se että se on armoton kaikille astioille jotka siihen putoaa. Mutta kaupastahan niitä saapi uusia!

Ukko on kotiutunut oikein hienosti tänne mäen päälle. Pikku mies on innoissaan kun voi harjoitella uusia taitoja, kuten mäen ylös ja alas kävelyä. Kyseessä ei ole kauhean loiva mäki, joten tuollaiselle taaperolle siinä on hetkeksi haastetta. Talon koko on myös Ukolle mieleen, täällä kun on tilaa leikkiä ja siivota. Eräs Ukon lempipuuhista kun on mopin talutus ympäri taloa. Tai jos kädessä ei ole moppi niin todennäköisesti siitä löytyy rikkaharja.. Mamin pikku apuri <3

Vähän on pitänyt hiekkaa maistaa, ja naarmuja on niin polvissa kuin naamassakin, mutta eihän sitä opi jos ei kokeile rajojaan. Juoksuaskeleita harjoitellaan kovasti, ja nyt ollaan eilen ja tänään käyty kävellen postilaatikolla, jonne on siis matkaa 800metriä. Tuo Ukon kuva on postin haku reissulta, ihana luonto vai mitä?! 

Kerrottavaa olis sivutolkulla, varsinkin kun kerrankin pääsin koneen ääreen ja kaikki mun elämäni miehet kuorsaa kuorossa tuolla makkarissa. Taidan kuitenkin laittaa koneen kiinni ja kömpiä peiton alle kuuntelemaan mun rakkaiden unituhinaa (okei, Eeron unituhinaa ei ehkä voi ihan siksi kutsua...) 

Ainiin!! Kaks kuukautta ja sitten meillä on yhteinen LOMA! Eero pitää kuukauden vanhempainvapaata ja minä pidän kesälomat pois! Saadaan oikeasti koko perhe olla koko kuukausi yhdessä saman katon alla!!! Vaikka hommat ei täältä vielä siihen mennessä lopu, mutta ollaanpahan kaikki samassa osoitteessa ilman että kenenkään tarvii töihin mennä.

Nauttikaa kesästä!! Minä ainakin aion tehdä niin!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Viimeinen odotus lähenee loppuaan. Tätä on vaikea uskoa,että se hetki on ihan pian tässä...

Muutto uuteen kotiin.

Tämä projekti on vienyt kohta kolme vuotta. Ja hermot sekä mielenterveyden,monta kertaa. Milloin minä olen ollut itkemässä sohvan nurkassa loputonta urakkaa, milloin Eeron voimat on tuntuneet loppuvan juuri niille jalan sijoille.

Tässä kolmessa vuodessa on tapahtunut niin valtavasti että taitaa viedä toiset kolme vuotta tajuta se.

Kolme vuotta sitten tehtiin päätös että lopetamme yrittämisen toistaiseksi. Raskaaksi tulemisen yrittämisen. Siinä vaiheessa takana oli lähes kolmen vuoden piina lapsettomuuden pelosta. Päivien laskemista, joka kuukausi syvemmälle suruun uppoamista. Pelosta että meitä ei koskaan siunata lahjoista suurimmalla. Noiden tunteiden kohtaamista en toivo kenellekään.
Päätimme ettei vielä ole aika lähteä tutkimuksiin. Otetaan ensin vähän etäisyyttä asiaan ja vedetään henkeä niistä tunteista.

Tehdään jotain mistä molemmat ovat aina haaveilleet. Rakennetaan unelmiemme talo. Hirsitalo.

Tontti löytyi kuin sattumalta. Hehtaarin kallioinen metsäpläntti, 15 kilometrin päästä asuinpaikastamme. Saimme se reilusti alle markkinahinnan, kaupat tehtiin viikon päästä ensi tapaamisesta.

Sitten alkoikin raivausurakka. Sitä tehtiin reilu puoli vuotta. Siinä samalla piirsimme ja suunnittelimme taloa, pyysimme tarjouksia ja ravasimme milloin missäkin tapaamisissa. Keväällä 2012 alkoi maatyöt ja toukokuussa-12 saapuikin hirsipaketti sekä kasausporukka. Siinä seinien pystytystä seuraillessa aloin epäillä että salamatkustaja olisi hypännyt kyytiin ja voi sitä iloa ja onnea kun tein plussatestin. Mutta samalla myös sitä pelon määrää, menettämisen pelkoa.

Se kesä ja syksy meni tontilla varovasti touhuillen ja töissä esimiehen kanssa tapellen. Supistukset jättivät mut pois sekä tontilta että töistä. Talvi tuli ja äitiysloma alkoi. Silloin aloitin tämän blogin. Kirjoitin jouluna -12 viimeisestä joulusta kahdestaan. Enpä ikinä olis arvannu että seuraavana jouluna meitä oliskin jo neljä!

Ukon syntymän jälkeen elämä kiisi kuin sumussa ja yhtäkkiä tajusin olevani uudestaan raskaana. Raskaus oli rankka ja se päättyikin ennen aikaiseen synnytykseen. Luojalle kiitos, selvittiin säikähdyksellä ja Sisu näytti sairaalalle pitkää nenää täysin terveenä poikana 5viikon sairaala jakson jälkeen.

Nyt talolla tehdään viimeisiä pintatöitä ja muutto on jo käsinkosketeltavan lähellä. Viimeiset 2kk ollaan asuttu poikien kanssa Porvoossa evakossa anoppilassa ja Eero on asunut raksalla. Toukokuu on Eerolla lomaa ja loppurutistuksen paikka. Tarkoitus olisi että ennen loman loppua oltaisiin koko perhe Vihdissä saman katon alla. Tiukkaa tekee mutta luottavaisin mielin päivä kerrallaan.

Uskomatonta että nyt meitä on neljä ja kohta ollaan kaikki yhdessä perheenä. Ei riitä kiitosten ja ylistys sanojen määrä kertomaan sitä kuinka onnellinen olen tästä kaikesta. Kuulostaa varmasti imelältä mutta ihan sama. En olisi ikinä voinut kuvitella että meidän odotus palkitaan näin ruhtinaallisesti.

Helppoa ei toki ole ollut ja välillä on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja polttaa koko talo. Ja voin myös kertoa että kahden samana vuonna syntyneen pojan kanssa ei aina ihan jaksa naurattaa. Mutta sinnillä päivä kerrallaan. Lupailivat että ensimäisen vuoden jälkeen helpottaa.

Mä luotan siihen ja siihen että kun päästään saman katon alle kaikki niin sekin jo helpottaa kun arkea on jakamassa me molemmat.

Meidän rakennuksen alkuvaiheita voi käydä kurkkimassa www.meidantupa.blogspot.com ja tuoreimpia kuvia löytyy instagrammista SanLii82 nimen takaa.

Share
Ladataan...

Pages