Saako raskaana ollessa valittaa?

Ladataan...
Odotusta ja opiskelua

Mielestäni ei kauheasti, sillä onhan tää ihmeellistä aikaa ja lopputulos on mitä mainioin. Mutta.. itse luen paljon raskausblogeja ja erilaiset listaukset raskauteen liittyvistä asioista on vaan ihan parhaita! Siispä valitan ihan vähän, en ehkä viimeistä kertaa, mutta lupaan yrittää pitää ruikutuksen pienenä osana tätä blogia.

Tässä siis listausta niistä ei-niin-mukavista raskauteen liittyvistä asioista:

Ensimmäinen kolmannes:

- väsymys, tuli vastaan kuin seinä joka ilta tasan kymmeneltä. Tiesi jo etukäteen, että nyt pitää mennä pesemään hampaat koska viiden minuutin päästä se on jo mahdoton tehtävä.

- pahoinvointi, aamusta iltaan. Huono kombo väsymyksen kanssa, koska pahoinvointi oli pahimmillaan aina päiväunilta herätessä. Onnistuin kehittämään ällötyksen tortilloihin sekä kuuluisaan avokadopastaan: pastaa en oo ikinä edes syönyt, mutta se oli tapetilla eniten silloin kun oli pahimmat pahoinvoinnit, joten yhdistän edelleenkin ajatuksen avokadopastasta kuvottavaan oloon. :D Aika kamalaa, oon sentään suuri Hanna-fani.

- ilmavaivat ja vatsan turvotus, miksei kukaan kertonut??

- alkoholin poisjättäminen, pakko myöntää. Siis tietenkään ei ollut kahta ajatustakaan siitä ettenkö olisi sitä heti lopettanut ja vauvan hyvinvointi on aina etusijalla, mutta oli siinä silti aluksi vähän totuttelemista. Illanistujaisissa ei enää tullutkaan sitä mukavaa alkuillan nousuhumalaa eikä muiden kanssa jaksanut/viitsinyt jatkaa iltaa baariin. Ja viinin tuoksu. Ah. En kestä.

- epävarmuus kaikesta, ristiriitaiset ajatukset. Vaikka apea mieli johtui usein vain kuvottavasta olosta, tuli sitä silti muutamaan kertaan mietittyä oliko päätös oikea. Ehkä pahin ajatus itselleni oli "mitä jos oltaisiinkin odotettu vielä pari vuotta ja matkusteltu ahkerasti se aika?" Matkustelu on aina ollut lempparijuttuni ja niin monta maailmankolkkaa on vielä näkemättä. Enää se ei ikinä tule olemaan samanlaista vapautta kuin nuorena, mutta tietysti on ihanaa näyttää maailmaa tulevaisuudessa lapsille.

Toinen kolmannes:

- migreeni, yäk yäk yäk. Oon aina kärsinyt päänsäryistä, mutta vasta raskaana ollessa sain ensimmäiset auralliset migreenikohtaukset ja migreenit kesti kivasti kolmisen päivää, kun Panadolista ei ollut mitään hyötyä. Onneksi tähän kuitenkin löytyi apu kiropraktikon vastaanotolta.

- turvotus ja jalkojen väsyminen, ennen jaksoin seistä kahdeksan tunnin työpäivän ilman sen suurempia ongelmia, nykyään ei auta vaikka laittaisin tukisukka-lenkkari-yhdistelmän, jalat kuolee silti jo muutaman tunnin jälkeen.

- kasvava huoli omasta lapsesta. Musta ei pitänyt tulla mitään stressimammaa, mutta nykyään huomaan murehtivani jopa niinkin pitkälle, että mitä jos lapsestani tulee koulukiusattu tai huumeidenkäyttäjä. Sydäntäsärkeviä ajatuksia jo nyt! Myös suvaitsevaisuus on noussut potenssiin tuhat koska aina voi ajatella, että toikin outo tyyppi on jonkun rakas lapsi.

- harjoitussupistukset ja vihlovat kivut, vielä onneksi vain sellaisella ärsyttävällä tasolla. Synnytyssupistuksia en uskalla edes ajatella, kun jo harjoitussupistukset on aika tiukkaa kamaa...

Share
Ladataan...

Kommentit

Ah, sitten tulee ihana kolmas kolmannes ja selkäkivut ja NÄRÄSTYS. Toka kolmannes oli oikeasti ihan kiva, mutta eka ja kolmas, hyi kamala.

ILoveMyChildren

Kyllä saa valittaa! Itse ainakin olen tehnyt sitä (valitettavasti). Johtuu ehkä siitä, että kroppa huutaa kipua yms. Kotona touhuaa esikoinen (lauantaina täyttää vuoden) ja itse olen nyt 33+2 viikoilla. Voit varmaan kuvitella, että tämä raskaus pistää jollain tapaa hermoon. :D

Tietty nautin myös tästä raskaudesta paljon, mut se on vaan niin hiton hankalaa :(

Odotusta ja opiskelua

HelloAochi, juu kauhulla odotellaan täällä sitä.. Varsinkin kun selkäkivut ja närästys kuuluu repertuaariin jo ihan ei-raskaanakin. :/

henssu, kuulostaa kyllä aikamoiselta työsavotalta, varsinkin kun tietää nyt itse miten puhki voi olla ihan pikkujutuistakin kun jalkoja turvottaa ja selkä on kovilla.. Saatika sitten että on noi viikot jo ja pikkuinen touhuaja jonka perään katsoa. Tsemppiä sinne loppuraskauteen! :)

Eräs äiti

Mä soin loppuraskauden aikana joka päivä vähintään sen 3 närästyslääkettä, ihan vaan että en olis käyny itkemään kun närästää niin paljon. :D

 

Ja toi huoli omasta lapsesta.... No, se ei nyt sit enää häviäkään ikinä mihinkään. Kaikki muut oireet taitaa kadota synnytyksen myötä. Mä esimerkiksi pohdin yks päivä ihan tuskissani, et mitä jos mun pojasta tulee koulukiusaaja? Mitä mä sanon sille jos (kun) se jää kiinni tupakasta?? Osaanko mä kasvattaa siitä kunnon ihmisen??? Saankohan mä koskaan lapsenlapsia?????!!

Mies väitti että mä oon naurettava, mut kyllä nää asiat pitää miettiä tarkkaan. :D

Vaikka eka raskaus oli helppo ekan parin kuukauden väsymys ja pahoinvointi mukaan lukien. ;) Niin oon miettiny et sit toisen kohdalla, miten ikinä selviän ekasta kolmanneksesta sen väsymyksen kera, kun esikoinenki pitää hoitaa. :D

Kommentoi

Ladataan...