Juu elikkäs ootte varmaan huomannu tuon blogin uuden ulkoasun. Skills in my pocket, tiiän ei mitään mielikuvituksen tehokäyttöä mutta kuitenkin. Ja siis oon miettinyt pääni puhki ideaa tälle blogille. No tulos onkin sitten mitäänsanomaton. Oon päättänyt yhen tärkeimmistä päätöksistä bloggaamisen saralla mun elämässä. Mä lopetan tän blogin, bloggaamisesta en kuitenkaan pääse eroon. Jatkan siis blogiani uuden alun kanssa tässä osoitteessa : http://jumpinmyshoes.blogspot.fi/

Lopuksi nyt kiitos teille ketkä ootte matkassa pysyneet ! :-*

H.U.O.M ! Uutta blogia räätälöidään vielä, joten tekstiä ei ole tullut, voin tähän vanhaan ilmoittaa milloin blogissa löytyy tekstiä. 

Juu, elikkäs oon tässä miettiny tänkin blogin tulevaisuutta. Pitkään oon jo ajatellut tehdä blogilleni selkeän aiheen ja huolitellumman ulkonäön. No kiireen takia on sekin jäänyt, ja pakko mainita myös sekin juttu, että jos mussa mitään luovuutta on, niin on se kätkeytynyt aika sisälle ja vaikeasti hyödynnettäväksi. Joten joudutte ehkä katselemaan tätä blogia vähän aikaa vielä. 

Ja sitten asiaa blogin lukijoista. Luulen, että kukaan ei blogiani lue, ehkä satunnaisia postauksia selailee, joten ajattelin julkistaa sitten sen uudistuneen blogini jossain sosiaalisessa mediassa ( ei kuitenkaan facebook, sillä en halua että kaikki kaverit tätä ensimmäisten joukossa lukee ). 

Ja sitten siihen luovuuden muotoon johon aijon nyt keskittyä. Oon kyllä miettinyt maasta taivaaseen ja takasin mitä hittoa mä teen. Lauluääni ku harakalla, pituutta malliksi puuttuu parikytäsenttiä, en kyllä takaa että malliminen onnistuis tällä ulkonäölläkään. Teatteriin ei aika tanssilta riitä ja piirtäminen/maalaaminen on mulle yhtä vaikeeta ku lehmän lentäminen. Scrapbookkaamista oon vakavasti miettiny, kokeilinkin kerran, ei oikeen mun juttu. Kynsien ja meikkin + kampausten teko on melkeimpä mahdotonta. Jotain muotiin liittyvää se kai on. Kirjankin, taino novellin ajattelin kirjoittaa, eihän novellin niin pitkä tarvii olla, tai jos tekisi semmosen novellikirjan missä ois pätkänovelleja. No en tiedä, aikeena ois tehdä ehkä oudoin kirja ikinä, kertois identiteettikriisistä kärsivästä kirahvista. oivoi. Jos nyt vaan siinä ,muodissa pysyn. Mutta kun ei ole rahaakaan sen Englantireissun jälkeen, joten käytännössä uuden wardropen ostaminen on täysin mahdotonta. Kiitos ku jaksoitte kuunnella vuodatukseni, en myöskään lupaa että tämä olisi mihinkään johtanut.

xoxoooxx: -sunset-

Heissaan ! Pitkästä aikaa taas blogia päivittelemässä.

Voishan sitä sitte kuulumisia kertoilla. Elikkäs olin tässä vähän aikaa sitte kielikurssilla. Oli kyllä paras kesä aikoihin. Joitain asioita oisin paremmin voinut tehdä, mutta mitään en olis muuttanu ! Ihanat tyypit ja parhaassa paikassa. Ei sitä enää ees voi katttoa kuvia tai videoita, ku ikävä niit ihmisii, itkisin varmaan vaan. Kiitos siis tosta kurssista kaikille ! <3  Kuvia en laita, kun tää on almost private blogi. Kerron vaan, että kannattaa lähteä ! Joka päivä on tekemistä, ja aivan ihania muistoja. Nyt ku oon tässä vetistelly tarpeeksi, siirryn elämässä eteenpäin ja kerron vähän tästä viikosta. 

 Oon siis viettänyt viikon lähinnä korva- ja silmätulehduksessa. Serkut kävi ja meni, ja tulee taas huomenna takaisin. Mennään huomenna myös jonnekkin lättähattujunaan ja toisen serkun synttäreille. Yhen serkun rippijuhlatki olis, mutta kaikkialle en voi revetä. Kuvia ei ole tullut, syvät pahoittelut siitä. Ja nyt varmaan ihmettelette että miksi hitossa otsikkona on fuckoff. kun tässä en mitään sen kummemmin angstaile. Se nyt vaan tuli mieleen, ja kumminkin aika haikeissa tunnelmissa ollaan vieläkin, ihan siitä kun kielikurssi loppu. Myönnän nyt myös sen, että satuin itkemään kun nämä international-kurssikaverit hyvästeltiin. Mä menen vielä joskus Tanskaan !! 

Aika pitkään oon saanut teidän touhujanne viivytettyä, ja kerron nyt vielä tämmösen superdupermega-infon, kuin, että aion ruveta väsäilemään enemmänkin ilmakiväärin kanssa. Meinaa, se on oikeesti kivaa ja palkitsevaa puuhaa. Tanssiakin pitäis lisätä, mutta kaikki ajallaan. Ja pahaksi onneksi aikaa ei ole. Rippileiri pitäis varata, harrastuksista päättää, ruveta säästämään hiukan joskus tulevaisuudessa tehtävään matkaan, kaikki pitäis hitto miettiä, koulu alkaa, ei kiinnosta. Ja kappas, kyllähän mä sen fuckoff - fiiliksen löysin. Voisin kanssa tähän laittaa yhen kirjoitukseni, oneshot, tai simmonen. Kaikki kritiikki kommenteiksi vaan.

Astun sisälle isoon saliin. Askeleeni kaikuvat marmorilaatoilla. Korsetti puristaa minut miltei hengiltä. Katson eteeni ylväästi, ilman pienintäkään hymyn ripettä. Yritän uskotella, että se johtuu meikkimassasta kasvoillani, kuitenkin sisimmässäni tiedän, että olen onneton. Olen niinkuin ne satujen prinsessat. Pienenä ihannoin heitä. Prinsessat olivat kauniita, onnellisia ja rikkaita. Minä olen vain rikas. Naamani pakkelikerros peittää oman ulkonäköni, olen vain piilotettu hirviö. Kukaan tuskin haluaisi tietää miltä näytän kaikkien näiden turhuuksien alla.

Päiväni ovat kaikki samanlaisia, aamusta iltaan. Jännitystä tuo se, kuinka monta sokeripalaa teekupissani on. Nyt olen keskellä salia. Kaikki katsovat minua kohti. Voin melkein lukea heidän ilkeät ajatuksensa " ihan kuin 14-vuotiaalta voisi odottaa mitään". Ehkei voikkaan. Olen poikkeuksellisen nuori kuningatar. Äitini ja isäni kuolivat kuukausi sitten, sen jälkeen en ole hymyillyt. Miksi ansaitsisin olla onnellinen, olen vain hemmoteltu kakara, joka ei tiedä mitä vastuu tarkoittaa. Ei minulle kyllä mitään päätösvaltaa ole annettukaan. Minä vain kättelen vieraat ja keskustelen säästä. Nyt istun tuoliini. Eräs mies nousee tuolistaan. Hän alkaa puhua jylisten. Minä en ymmärrä asiasta mitään, olen vasta lapsi. Minulta on aina odotettu liikaa.

Pienestä pitäen, kaikki ystäväni leikkivät uusilla nukeilla, kun minä olin tapakoulutuksessa. Olen aina ollut vankina omassa linnassani. Nyt mies vihdoin lopettaa puheen. Minuun katsotaan. Yritän selittää jotain sopivaa. Minua tuijotetaan kuin kummajaista. Olen kuningatar, mutta yhtä kunnioitettu kuin alhaisin palvelijani. Kukaan ei tajua missä painajaisessa elän. Kukaan ei tajua mitä joudun kestämään. Minun on oltava vähintään täydellinen, kaikki mitä teen kuuluu kansalleni. Elän yksinäisessä kolossa keskellä valtakuntaani. Jopa ruokani pureskellaan valmiiksi. Tuntuu kuin olisin vain sätkynukke, jonka avulla toiset saavat tahtonsa läpi. En ole oikeastaan puhunut viiteen vuoteen sitä mitä itse ajattelen. Joka sana syötetään suuhuni. Nyt en kestä enää, nousen tuolista, pyydän anteeksi häiriötä, lähden pois salista. Kun salin ovi heilahtaa kiinni, korkokenkieni kopina kiihtyy. Juoksen niin lujaa kuin voin. Nyt itken jo valtoimenaan, meikki on levinnyt. Nyt olen oikea hirviö. Tämän tuskan on pakko loppua joskus. Mutta kukaan ei tajua. Minulla ei ole enää omaa tahtoa, se on nujerrettu jo aikoja sitten. Minulla ei ole ihmisarvoa, olen vain esine, jos menen rikki, minua surraan hetken, minut yritetään korjata, ja lopuksi minut korvataan jos muu ei toimi. Nyt tiedätte miltä minusta tuntuu. Mitä joudun kärsimään. Joku sanoisi elämääni unelmaksi, minusta tämä on vain pitkittynyt painajainen. Nukahdan kyyneliin. Aamulla kun herään, menen kirjoituspöytäni luo, otan mustekynäni, menen kylpyhuoneeseen, lasken veden. Otan kaikki vaatteeni pois ja heitän ne lattialle. Nautin hetken lämmöstä. Enää en ole kehoni vanki. Pistän valtimooni kynällä. Aamulla minut löydetään kuolleena, hymy kasvoillani.   

kaikki copyrightsit mulle ! ©©©©©©©©©©©©© kiitoskaunis.

xxxxxxxxx: -sunset-

Ystävällisenä oleminen ei tarkoita, että pitää antaa toisten kävellä ylitse. 

Joillain on se näköjään hieman hakusessa.-.-

Kiitos&anteeksi kun ei ole postauksia tullut. Koneen laturi rikkija aina kun haluan ladata akun,pitää pikkuveljen laturia lainata, laturinpuutetta siis syytän !

Juu elikkäs piakkoin Ranskaan olen menossa, joten pakkaaminen pitäisi aloittaa. Miten musta tuntuu siltä, että siellä Ranskassa huomaan jonkin oleellisen asian puuttuvan ._. ? 

Nojaa, tämä olikin nyt tämmöinen tilapäivityksen näköinen postaus, toivottavasti teitä nyt helpottaa edes pieni kuva.

Mennään siis tänään jonnekkin luonnonpuistoon vaeltamaan koulun kanssa. Jotkut kuutoset tai ylipäätään ala-astelaiset pääsevät Linnanmäelle sun muihin, ja me menemme vaeltamaan. Onneksi saa ottaa omaa ruokaa mukaan.

Siinä on siis Paussi 5 viljaa&suklaa, pahoittelen, että on peilikuvana. Tuossa on siis 6kpl.

 Tuossa on siis Kellog's Cococ Pops snack bar, suklaana, ja siinäkin 6kpl.

Ja Kevyt Olo; Mehukivennäisvesi makuna Omena&Päärynä, en yleensä mitään vissyjä/kivennäisvesiä ( ylipäätään hiilihapotettua vettä ) juo, mutta tämä maistuu melkein kuin limsalta, joten se on hyvää.

Nyt ruuan täyteisen postauksen lisäksi en ole keksinyt mitään, anteeksi.

Aivan, kiitos kaikille jotka ovat juttuihini kommentoineet/tykänneet, ilman teitä, en olisi tässä kirjoittamassa. Ja bloggaus on alkanut tulla mieleiseksi, kun näkee, että joku oikeasti lukee  kirjoituksiani, eikä mun tarvitse kirjoitella tyhjille mielikuvituskatsojille.

Se olis taas aika sanoa bye bye xxxx !