Ladataan...
Oh my Åbo!

Olemme lähdössä käymään Saksassa tällä viikolla, ja siitä inspiroituneena halusin kirjoittaa hieman kulttuurieroista. Meidän perheessä eletään nimittäin päivittäin kahden kulttuurin arkea. Mieheni on saksalainen, ja olemme tässä vuosien varrella panneet merkille useammankin hauskan eroavaisuuden suomalaisten ja saksalaisten tapojen välillä. Koska aihe kiinnostaa minua kovasti ja pohdin sitä usein, ajattelin listata alle muutaman kulttuurieron, jotka tulevat esille usein arkielämässä konkreettisella tasolla sekä meillä kotona että mieheni perheen luona Saksassa. En siis ole asunut Saksassa eikä minulla ei ole hyvin laajaa otosta käytettävissäni, joten joissain tapauksissa on varmasti kyse ihan perhekohtaisista jutuista. Saksassakin kun on paljon eroja jo pelkästään osavaltioiden välillä eikä voida puhua todellakaan mistään yhtenäiskulttuurista. Seuraavat ovat lähinnä omia kepeitä huomioitani, jotka pohjaan omiin havaintoihini ja keskusteluihimme. 

1. Makeaa aamupalalla. Mieheni rakastaa Nutellaa intohimoisesti, ja syö purkin tyhjäksi aina ennätysnopeasti. Aamupalaksi käyvät paahtoleipä, briossi tai croissantit Nutellalla. Minä en ole muutenkaan makean perään, mutta varsinkin aamiainen kuuluu olla ehdottomasti suolainen (jos edes syön sitä!). Uskallan väittää, että ns. suolainen aamupala on kyllä hyvin suomalainen juttu. Tosin nykyään kun vierailemme Saksassa, saatan syödä välillä itsekin Nutellaa aamupalaksi. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan.

2. Muut ruokailutottumukset. Mieheni rakastaa schnitzeliä eli viininleikettä yli kaiken. Minäkin pidän viininleikkeestä, mutta en suhtaudu siihen mitenkään intohimoisesti. Vaikka samantyyppistä ruokaa löytyy toki Suomestakin, tuntumani mukaan Saksassa schnitzel (mit Pommes, ranskalaisilla) on jotakin hyvin erityistä. Erityisen ilahtunut mieheni oli kerran, kun hän bongasi Suomessa hampurilaisen, jossa oli schnitzeliä välissä. :D

3. Teetä vauvalle. Kun lapsemme oli vielä vauvaiässä, Saksassa vieraillessamme sain usein ehdotuksen juottaa hänelle teetä vatsavaivoihin. Koska imetin vielä tuolloin ja halusin noudattaa kirjaimellisesti suomalaisen neuvolan ohjeita, en tarttunut tähän neuvoon. Ehdottomuuttani asian suhteen ei ymmärretty ollenkaan. Käydessämme paikallisessa ruokakaupassa, huomasin, että hyllyt olivat täynnä vauvoille tarkoitettua teetä, joten Saksassa tämä on tosiaan iso juttu!

4. Keskustelukulttuuri. Minä olen suomalaiseen tapaan sovitteleva ja välttelen konflikteja viimeiseen asti. Mieheni taas rakastaa keskusteluja ja väittelyä ja häviänkin hänelle niissä lähes poikkeuksetta. Vieläkin välillä kun kuuntelen sivusta keskusteluja Saksassa, kuulostavat ne kovinkin agressiivisilta korviini. Kyse on kuulemma vain ihan normaalista keskustelusta.

5. Tiskiharja vs. tiskisieni. Mieheni valitsisi mieluummin sienen harjan sijaan, mutta käyttää kiltisti harjaa. Itse pidän tiskiharjaa jostain syystä hygieenisempänä vaihtoehtona. Kuivauskaappi on muuten hänen mielestään ihan mahtava keksintö!

6. Kohteliaisuusfraasit. Kun pyydän jotain, varsinkin ajatuksissani unohdan edelleen joskus sanoa please tai bitte, ja mieheni saattaa huomauttaa (kohteliaasti) tästä. Kohteliaisuusfraasit kun ovat Saksassa niin syvälle juurtuneita ja täällä ne opitaan lähinnä vieraiden kielten kautta. Bitte-sanan sanomatta jättäminen kuulostaa saksalaisen korvaan vähän tökeröltä, vaikka mieheni toki tietää, että suomen kielessä ei ole tälle suoraa vastinetta. Poikamme todennäköisesti oppii tämän minua paremmin :)

 

Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Kesäistä viikkoa!

Elina

Ladataan...
Oh my Åbo!

Tuntuu, että Turussa avataan tällä hetkellä jatkuvalla syötöllä uusia ravintoloita - niin paljon ettei itse meinaa perässä pysyä. Vaikka asumme ja liikumme paljon keskustassa, niin silti usein yllätyn nähdessäni, että tutulle paikalle on ilmestynyt uusi yritys, useimmiten juuri ravintola tai kahvila. Itse asiassa olen kuullut puhuttavan jopa ihan ravintolabuumista. Sellainen on tällä hetkellä todellakin meneillään täällä Turussa ja mikäs sen parempaa tällaiselle itseni kaltaiselle kulinaristille. Jokiranta esimerkiksi on täynnä monia viihtyisiä ja uniikkeja ravintoloita, joissa kannattaa ehdottomasti pistäytyä, jos vain istumapaikkoja löytyy - ne kun tuppaavat olemaan täynnä varsinkin kesäaikaan.

Kävimme mieheni kanssa kaksistaan viime viikolla (vihdoin ja viimein) istuskelemassa ravintola Neråssa, juurikin jokirannan varrella. Tällä kertaa ehdimme juoda vain kahvit, ensi kerralla tilaamme ehdottomasti syötävää. Paikka on saanut paljon kehuja, joten odotukset ovat korkealla! Kahvi oli ainakin hyvää ja miljöö aivan ihana. Tämän tyyppisistä kesäterasseista tulee aina mieleen Espanjassa viettämäni aika. Vielä kun saisi ne lämpimät illat ja yöt tänne Suomeen ;)

Ravintola Nerå löytyy osoitteesta Läntinen Rantakatu 37

Ihanaa alkanutta kesäkuuta!

Elina

Ladataan...
Oh my Åbo!

Turussa on kesäisin paljon nähtävää ja koettavaa, mutta jos pitäisi valita vain yksi paikka, jota suositella, olisi se ehdottomasti Saaronniemi Ruissalossa - varsinkin kauniilla säällä. Saaronniemen leirintäalue hiekkarantoineen on monien meidän turkulaisten suosikkipaikka erityisesti kesäisin. Talvella niille, jotka rohkenevat, on mahdollisuus avantouintiin (saunakin löytyy). Kesäkaudella avoinna on idyllinen kahvila-ravintola Villa Saaro, jos ja kun nälkä yllättää.

Saaronniemessä olen käynyt lukuisat kerrat lapsuudesta lähtien. Siellä olen viettänyt joskus teini-ikäisenä juhannustakin. Parasta ajanvietettä on vain istua rannalla ja tuijotella merelle ja saaristoon, merivesi nimittäin saa olla aika lämmintä, ennen kuin minut saa uimaan. Grillaaminen näkyy olevan myös suosittua. Viimeksi kävimme perheen kanssa viettämässä äitienpäivää ja tutustuttumassa taapero paikkaan.

 

Toinen ihana paikka on Ruissalon kansanpuisto, jonne pääsee kesäisin myös vesibussilla. Vesibussi on meiltä edelleen testaamatta, mutta asialistalla on. Kansanpuistohan on tietysti kuuluisa Ruisrockista, mutta sinne kannattaa eksyä ihan muutenkin. :)

Ruissaloon ja Saaronniemeen pääsee kätevästi esimerkiksi pyöräillen, mutta myös bussi nro 8 Turun keskustasta vie perille.

Mukavaa torstaita,

Elina

Pages