Ladataan...

Uskaltaisiko sitä jo toivoa, että kesä tulisi viimein? Kun päivästä toiseen on kylmää ja pari viikkoa sitten kuljin vielä kevytuntuvatakissa, ei aurinkotuotteet ole olleet päällimmäisenä mielessä. Kevätaurinko on näyttäytynyt muutaman kerran ja olen kauhuissani seurannut sosiaalisessa mediassa ystävien ja tuttujen punakoita rusketusraitoja ja palaneita kasvoja. Itse kärtsäsin maaliskuussa ihoni sen verran, että olen vältellyt aurinkoa siitä saakka.

Auringonoton haitoista puhutaan tänä päivänä yhä enemmän ja olen itsekin alkanut suojaamaan ihoani paremmin ja korkeammilla suojakertoimilla myös Suomen kesässä. Päivävoiteen valitsen suojakertoimella ja kasvoilla saa olla ainakin alkukesästä aurinkoa ottaessa suojakerroin SPF50. Onneksi nykyään on hyviä itseruskettavia, joilla ihon saa luonnollisen päivettyneeksi, eikä tällaisen kalkkilaivan kapteenin tarvitse kääntää kasvojaan aurinkoon päin heti kevään ensisäteiden aikaan.

 

 

Mitä enemmän ikäännyn, sitä enemmän alan huolestumaan auringon haitallisesta vaikutuksesta ihooni. Pigmenttimuutokset ihossa lisääntyvät ja nuorena pahasti palanut rintakehä muistuttaa kohtalostaan selkeästi näkyvillä olevilla rypyillä. Pisamistani tykkään kyllä, koska ne ovat alkukesästä ainoa päivettymisen merkki ihollani ennen kuin ihon sävy alkaa pikkuhiljaa tummumaan.

Kävin maaliskuussa tutustumassa Lieracin uusiin aurinkotuotteisiin ja kuulin että auringon infrapunasäteiden vaikutuksesta ihoon puhutaan vähän. Infrapunasäteet nostavat ihon lämpötilaa mikä aiheuttaa ihossa tulehdusreaktiota. Sytokiininen, vapaiden radikaalien ja hajottavien entsyymien määrän noustessa myös UV-säteiden vaikutukset moninkertaistuvat. Sunnissime After Sun- tuotteiden patentoitu aktiiviaineyhdistelmä laskee ihon lämpötilaa jopa -3,8 astetta. Tätä teknologiaa kutsutaan Cryo Effect Teknologiaksi

Olin maaliskuun lopulla Aasiassa ja vaalea pisamainen ihoni paloi useasti, vaikka käytin Garnierin SPF50 suihkutettavaa aurinkotuotetta koko reissun ajan. Vaikka suojakerroin oli SPF50, tuote oli ilmeisesti aivan liian ohutta ja kului pois merivedessä ja hikoillessa aktiivisesta lisäilystä huolimatta. Se siitä miellyttävän ohuesta koostumuksesta ja helppokäyttöisyydestä kun ihoni loisti loppuloman punakkuudellaan.

 

 

Mukanani oli onneksi testissä Lieracin uudet After Sun- tuotteet, joita käytin iltaisin ja hullaannuin tuotteisiin ihan täysin. Sekä kasvojen SOS korjaava After Sun seerumi ja Rehydrating Repair Milk Global Anti-ageing- vartaloemulsio ovat molemmat nimittäin ihan mielettömän ihania ja tuoksuisia koostumukseltaan!

Koostumus on kevyt ja seerumimainen ja tuote liukuu iholla ihanasti niin, että sen levittäminen on nopeaa ja miellyttävää. Tuotteet imeytyvät ihoon nopeasti josta tykkäsin, sillä trooppisessa ilmastossa ei tee mieli laittaa viilentävän suihkun jälkeen paksua tai huonosti imeytyvää voidetta.

Näissä tuotteissa tuoksu, koostumus ja kaikki on kohdallaan ja läträsin voidetta ja seerumia mielin määrin iholleni iltaisin. En osaa sanoa tuotteen viilentävästä vaikutuksesta ja tästä hienosta Cryo Effect- vaikutuksesta, mutta raikkaan ja rauhoittavan tunteen voiteet joka tapauksessa iholleni jättivät. Tuotteissa on taikapähkinäuutetta, joka ehkäisee lämmön aiheuttaman ikääntymisen merkkien vaikutusta, Avocadoöljypohjainen koostumus hoivaa ja kosteuttaa ihoa ja lisäksi tuotteissa on hyaluronihappoa ja Tahitin manoi-öljyä, joka pehmentää ja kiinteyttää ihoa. Tuoksussa on valkoisia kukkia ja lopputuoksu iholla on miellyttävän raikas. 

 

 

Kasvoseerumi kestää pitkään käytössä ja parin viikon lomamatkan jälkeen seerumia on vielä melkein täysi purkki jäljellä. 150 ml vartaloemulsio loppuu turhan nopeasti, koska olisin melkein toivonut sen kestävän iäisyyden. Sitä on pakko hankkia lisää!

 

 

 

Tuotteita on saatavilla apteekeista.

 

*tuotteet saatu testiin

 

 

 

Share

Ladataan...

Mitä vanhemmaksi ihoni tulee, sitä tärkeämmäksi on tullut hyvän irtopuuterin rooli meikissä. Hyvä irtopuuteri kiinnittää meikin, tekee hyvän tasaisen pohjan luomivärille ja muille puuterisille tuotteille, sekä imee rasvaisuutta iholta. Kuivaihoinen ei välttämättä tarvitse puuteria lainkaan, mutta varsinkin rasvaiselle iholle kannattaa laittaa irtopuuteria meikin pysyvyyden maksimoimiseksi.

 

 

Koska ihoni on pintakuiva laitan kasvoilleni kerroksittain monia kosteuttavia tuotteita kuten hoitonesteitä, essenceä, hyaluronihapposeerumeita, jolloin lopputuloksena on mahdollisimman kosteutunut iho. Meikkivoide saa olla mieluummin kosteuttavampaan päin, sillä mattaisuus korostaa pintakuivaa ihoa ja juonteita. En halua pilata ihanaa kasteenraikasta tunnetta huonolla irtopuuterilla, sillä pahimmillaan lopputulos on kuiva, kiristävä ja pakkeloidun näköinen.

 

 

Hyvä irtopuuteri on ns. translucent sävyltään ja mukautuu ihon sävyyn näkymättömäksi. Jotkut valkoiset irtopuuterit ovat näitä translucent-sävyjä, mutta valitettavaksi joistain niistä jää vähän kalvakka lopputulos kasvoille. Paras sävy on lähempänä omaa ihonsävyä ja mahdollimman kevyt ja hienojakoinen koostumukseltaan.

 

 

Yksi suosikkituotteeni on Sensain irtopuuteri, joka on ohut ja hienojakoinen puuteri. Hyvä irtopuuteri poistaa kiillon ja kiinnittää meikin kevyesti, mutta se ei tunnu eikä näy iholla mitenkään. Sensain irtopuuteri kustantaa noin 45 euroa ja hinta kirpaisee joka kerta, mutta toisaalta se on riittoisaa ja irtopuutereiden valioluokkaa.

 

 

Toinen irtopuuteri jonka aion seuraavaksi hankkia kokeiluun eleveniltä on By Terryn Hyaluronic Hydra-Powder- irtopuuteri, joka on hurmannut monet ympäri maailmaa. Sitä on kuvailtu mm. kosteutta sitovaksi hunnuksi, kuulostaa siis täydelliseltä puuterilta pintakuivalle iholle. Katsotaan jos se vie ykköspaikan Sensailta.

Millä muilla merkeillä on huippuhyviä irtopuutereita? Onko joku kokeillut By Terryn irtopuuteria.

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Blogimaailmassa on pyörinyt hauska haaste viime päivinä nimeltä "kymmenen vuoden takaiset profiilikuvat", joita on ollut hauska seurata. Blogissani ei hirveästi tule ilmi millainen henkilö blogia kirjoittelee, joten ajattelin osallistua tähän hauskaan haasteeseen ja paljastaa samalla kaikki ihanat ja kamalat hiuskokeilut mitä vuosien varrella olen kokeillut. En löytänyt profiilikuvia enää noilta ajoilta, sillä olen siivonnut kuva-albumeita, mutta löysin muita kuvia ajalta 2007 - 2017. 

Vuosina 2007 - 2009 kokeilin punaista, tummaa ruskeanpunaista ja otsatukkaa. Vasemman yläkulman hiusväri oli jonkin vaalennuksen tulos ja en sietänyt sitä yhtään. Vietin pari viikkoa Lontoossa tuo väri päässäni ja odotin vain milloin pääsen Suomeen värjäämään sen pois. Jostain syystä olin tuona kesänä poikkeuksellisen ruskea ja iho näytti lämpöisen sävyiseltä ja jälkikäteen katsottuna sävyhän sopi oikein hyvin ihoon. Muistan kun menin Suomeen palattuani random-kampaajalle ja liikkeen muut kampaajat ihastelivat sävyäni, mutta halusin punaisuuden pois. Lähdin kuitenkin itku kurkussa kampaajalta pois, sillä hiusvärini oli vihertävän mattainen ja imasi aivan liian tummaksi. Pesin muistaakseni viikon väriä pois päivittäin. 

Otsatukka sopii korkealle otsalle, mutta omasta mielestäni se piilotti silmäni ja korosti nenääni isommaksi. Tanssin nuorena useita vuosia, ja lempikuvani vasemmalla alhaalla on joltain keikalta, folioilla tehty superkihara ja monta kerrosta itseruskettavaa. Myös hymy oli aina valokuvissa tuo sama, leuka alas ja tajuton hammashymy esille. Oikean alakulman hiusväri oli suosikkini, hiukset kiilsivät ja raidat olivat kivan väriset. 

 

 

2009 vuodesta eteenpäin viihdyin pitkään ruskeissa ja pitkissä hiuksissa, välillä niitä kovasti raidoittaen ja välillä tummentaen niitä todella tummiksi. Kohta taitaa tulla 10-vuotta kuluneeksi siitä, kun aloin käymään nykyisellä kampaajallani, joka on huippuvärjääjä. Yritin kovasti saada väriä pysymään kylmänä, mutta kaksi viikkoa värjäyksen jälkeen lämpöisyys puski aina vain esiin, enkä koskaan oikein tullut sen kanssa sinuiksi. 

 

 

 

Tällä tukalla viihdyin viime vuodet, tumma tyvi ja raitoja kunnes tuskaistuin ainaiseen vaaleaan tyvikasvuun ja siihen, että näytin kaljuuntuvan kolme viikkoa värjäyskerran jälkeen. Koska kampaajalla käynti on kallista, yritin epätoivoisesti värjäillä kaupan väreillä tyveä, mutta joko väri jäi haalean kupariseksi, vihertäväksi tai se imaisi tyven aivan liian tummaksi. Onneksi kuivashampoiden aikakausi alkoi ja kahdeksan viikon kampaamokäyntien välin pärjäsi suihkimalla tummanruskeaa kuivashampoota tyveen. 

 

 

Keväällä 2016 en ollut värjännyt hetkeen hiuksiani ja uskoin ettei minulle sovi vaaleat hiukset ja ne putoisivat päästäni ennenkuin niistä ikinä saisi puhtaan vaaleat. Mitään oranssihtavia välivaiheita en voinut sietää, sillä ne saivat ihoni näyttämään jotenkin harmahtavan pinkiltä. Kiitos Olaplexin, vaalennus kuitenkin onnistui rauhassa vaiheittain ja puolen vuoden jälkeen sain vihdoin, 20 vuoden tummaksi värjäämisen jälkeen vaaleat hiukset! Minun piti oikeastaan pysyä maantienvärisessä "omassa sävyssä", mutta se tuntui liian pliisulta ja jatkoin vielä vaaleampaan sävyyn. 

 

 

 

En ole katunut muutosta päivääkään ja kadun ainoastaan sitä, etten värjännyt hiuksia aiemmin vaaleaksi. Uusi vaalea hiusväri on muuttanut myös tyyliäni. Ennen valkoinen väri ei käynyt yhtään kalpeaan jopa vähän punakkaan ihonväriini, mutta nyt vaatekaappini on ilmestynyt yhä enemmän vaaleita, valkoisia ja jopa vaaleanpunaisia sävyjä. Ja mikä ihaninta, musta vaate näyttää paljon paremmalta vaalean hiuksen kaverina kuin tumman ja lämpöisen hiuksen kanssa.

Sitä olen monesti miettinyt, kun haluisin hiuksista vielä vaaleammat, että sokeutuuko vaaleudelle? Missä menee raja ja kuinka vaaleaksi voi vajaa nelikymppinen värjätä hiuksensa, sillä en halua että sävy esimerkiksi vanhentaa kasvojani. Näitä sääntöjähän on, vanhemmiten pitäisi kuulemma valita lämpöisempi vaalean sävy, mutta itse olen huomannut, että mitä kylmempi vaalea hiusväri minulla on sitä paremman sävyinen ihostani tulee. Se on muuttunut silmissä keltaisemmaksi, kirkkaammaksi ja heleämmäksi. 

 

 

Viimeisenä viimeinen profiilikuvani, vaaleat hiukset ovat myös innoittaneet kihartamaan hiusta, tummaa hiusta pidin aina piikkisuorana. 

Onko näitä postauksia ollut hauska seurata? Miltä kymmenen vuoden historia näyttää? 

 

 

Share

Pages